Lue keskustelun säännöt.
Onko huumorini liian roisia?
10.01.2011 |
Perheessäni on aina heitetty huumoria aiheesta kuin aiheesta, mustaa huumoria jne. Kuitenkin aina sellaisella äänensävyllä, että kaikki tietävät, että kyseessä on huumori. Aiemmin miehenikin tuntui tätä ymmärtävän.
Nyt olen huomannut, etten enää voikaan heittää miehelle tällaisia juttuja. Tässä pari viimekertaista esimerkkiä:
Tyhjensin tiskikonetta, mistä luonnollisesti kuuluu kilinää. Mies oli väsynyt ja tiuskaisi: "Älä paisko niitä astioita". Totesin napakasti mutta pilke silmäkulmassa: "lopeta marina tai alan paiskoa niitä sun päähän. Mies veti aivan täysin herneet nenään kun olin uhkaillut väkivallalla :o
Eilen illalla lapsi heräsi naapurien perheriitaan ja nukahti uudelleen vasta klo 2 yöllä. Yön pimeinä tunteina totesin tuskastuneena, että nyt kyllä tekisi mieli tappaa noi naapurit hitaasti ja tuskallisesti. Mies kauhistuneena kertomaan mulle, että ei tollasen takia voi toisia tappaa.
Onko mun huumori liian roisia, vai mikä mieheen on mennyt? Olen luonteeltani rauhallinen enkä lainkaan väkivaltainen, joten en ymmärrä, mitä hän kuvittelee?
Kommentit (47)
Huomaatteko tiukkapipot: tän kirjoittajan sanoma meni paljon paremmin perille kun ei aloittanut heti hirveää syyttelyä vaan ehdotti rakentavasti tyylin muuttamista. Kannattaa kokeilla jatkossa!ap
Ääh, tääl on aina puolet vastauksista sellasia et yritetää tahallaan ärsyttää. Tuntuu kuuluvan vähän asiaan...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa hän kuvasi äitinsä hautajaisia. Papille oli kerrottu äidin olleen hirveä rasisti ja lasten nimet annettiin vääriin. Tilaisuudessa mies jakeli itkeville sukulaisnaisille nenäliinoja, joihin oli kirjoittanut mm. snivelling bitch yms. Koko perheellä aika ronski huumorintaju, ja tarkoitus oli ollut pitää hautajaiset vähän hauskempina.
Itse ymmärrän tällaisen vähän roisimman lähestymistavan oikein hyvin, mutta kommentit kyseisen youtube-pätkän perässä olivat kyllä enimmäkseen samaa tosikkolinjaa kuin täällä. Ei kai kaikkea tarvitse ottaa niin hirveän vakavasti?
joskus tuli dokkari Pikku-Britannian teatterikiertueesta Ausseissa ja joku katsoja oli loukkaantunu sketsistä, jossa tehtiin pilaa pedofiilista. Ne siinä sano, et onhan se ikävää, et aina joku suuttuu, mut niitten näkemyksen mukaan kaikelle pitää voida nauraa, kaikesta pitää voida tehdä pilaa, koska jos rajaa jonkun jutun pois, ni sitte joutuu rajaamaan jonkun toisenkin ja niin edelleen ja silleen syntyy vaan tabuja. Huumori on kuitenkin keino käsitellä asioita.
Tähän sit vaan jälkikommenttina, et kaiken roisimman huumorin suhteen täytyy olla kyllä tarkka tilannetaju, että huumori tulee ymmärretyksi.
Taidan olla kahdeksan vuotta myöhässä, mutta musta noi sun sutkautukset on suorastaan hulvattomia! :D Ihmeen kärttyisiä ihmiset tuntuu olevan nykyään, kaikki sarkasmi ja kärjistykset otetaan tunteisiin. Mulla on ihan sama ongelma kuin sulla ja voin kertoa, ettei toi olisi lainkaan liian roisia niille, jotka arvostavat sun huumoria.
Minä kerran kerroin risteilylle menneelle siskolle, että älä sitten hyppää mereen! Ja vielä lisäsin, että eihän asia oikeeastaan mulle kuuluisi, jos vaikka hyppäisikin. Sisko ei tykännyt - luulee varmaan vieläkin, että toivon sille kuolemaa. :D
Ei se ole roisia, vaan tuollaista mitä voisi kuulla ylivilkkaiden pikkulasten suusta. Ei tuo ole huumoria nähnytkään. Luulen, ettet tunnistaisi sarkasmia edes viittaan puettuna ja rautalangasta selitettynä. Nää jotka pitävät lapsellista hölmöilyä huumorina, ovat rasittavia tyyppejä ja miehesi on kyllästynyt siihen. Hän jaksoi ennen sitä, koska hyvätkin puolet ovat olleet esillä, mutta ei enää jaksa, kun jotain muutakin on hiipunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jösses, miten pitkään aloittaja on kyennyt juttelemaan itsensä kanssa.
Ylisuuret kappaleiden välit paljastavat tyypin.
Ääh, tääl on aina puolet vastauksista sellasia et yritetää tahallaan ärsyttää. Tuntuu kuuluvan vähän asiaan...