Mikä siinä on, että aina pitää kysyä, että riittääkö sulla maito!!

Taitaa olla hermot vähän pinnassa. Hyvä että pistit luun kurkkuun. Jatka vain samalla tylyllä linjalla aina kun joku kysyy jotain sellaista mitä ei sinun mielestäsi saisi kysyä. Ja tee toki ystävillesi lista kysymyksistä ja puheenaiheista joista ei saa pukahtaa niin pystyvät tulemaan ärhäkän luonteesi kanssa paremmin toimeen.

mitään muuta ei kysytä. Niin kyllä mua alkaa ainakin ottaa päähän.



Täytyykin varmaan tehdä listaa...olipa todella hyvä idea

niillä kysyjillä ois jotain oikeita neuvoja antaa, JOS se maito ei riitäkään, niin mä ainakin mielelläni keskustelisin heidän kanssaan. Mut mulla ei maito noussut ollenkaan, ja olin todella stressaantunut näistä pakkokeskusteluista koska ihmisillä vaan ei ole käsitystä siitä, mitä tehdä jos sitä maitoa ei tule tipan tippaa, ei grammaakaan, ei kertakaikkisesti yhtään.



Sellaista vastasyntyneen äitiä, jolla imetys ei onnistu, ei suomenmaasta löydy, joka ei tietäisi mahtavasta imetystukilistan sivustosta, ei joisi jo litratolkulla kotikaljaa tai söisi kuin hevonen eikä tietäisi, että on hirveän tärkeää antaa vastasyntyneen olla paljasta ihoa vasten. Mä turhauduin aivan hirvittävästi itsestäänselvyyksien kuuntelusta, jossa minun piti vaan nyökytellä vaikka oisin voinut luetella ulkoa parit imetysoppaat tuosta vaan. Mulle ois riittänyt ihan vaan, että oltais kysytty, että mitäs kuuluu? Silloin ois voinut kertoa niistä onnistumisen kokemuksista joita on ollut, eikä keskittyä pelkästään siihen missä on kokenut epäonnistuneensa täysin.

kysyy jotain, niin se on väärin, jos ei kysy mitään, niin sekin on väärin! laitatko listan, mitä kysymyksiä saa esittää, niin jatkossa meillä kaikilla on helpompaa.

omissa ylioppilasjuhlissa: mihin aiot pyrkiä opiskelemaan?

opiskeluaikana: milloin valmistut?

sinkkuna: onko ollut mitään treffejä?

seurusteluaikaan: milloin menette kihloihin/naimisiin?

omissa häissä: olisiko nyt lapsen aika?

naimisiin menon jälkeen: joko on tärpännyt?

esikoisen jälkeen: milloin ajattelitte toista lasta ryhtyä yrittämään?

jne. jne. jne.



Nämä nyt on vaan niitä kysymyksiä, joiden heittelijät koettavat ystävällisesti pitää keskustelua yllä. Vähän sama asia kuin säätä päiviteltäisiin.

Jotta vältettäisiin vaivaannuttava hiljaisuus tai mamman tyhmyyden pajastuminen, kysytään imettämisestä tai muusta mammalle helpoista asioista.

on kyllä tosi tyhmä kysymys. Kyllähän se maito yleensä aina riittää, jos vain itse jaksaa ja viitsii imettää tarpeeksi usein. Paremminkin pitäisi kysyä, että jaksatko imettää vai annatko pullosta?

omissa ylioppilasjuhlissa: mihin aiot pyrkiä opiskelemaan?

opiskeluaikana: milloin valmistut?

sinkkuna: onko ollut mitään treffejä?

seurusteluaikaan: milloin menette kihloihin/naimisiin?

omissa häissä: olisiko nyt lapsen aika?

naimisiin menon jälkeen: joko on tärpännyt?

esikoisen jälkeen: milloin ajattelitte toista lasta ryhtyä yrittämään?

jne. jne. jne.

Nämä nyt on vaan niitä kysymyksiä, joiden heittelijät koettavat ystävällisesti pitää keskustelua yllä. Vähän sama asia kuin säätä päiviteltäisiin.

Mutta nuo ovat todellakin aivan eri kertaluokkaa kuin sään päivittely. En ainakaan itse tunge nenääni noin syvälle toisen yksityisasioihin tilanteissa, joissa tiedän kaikkien muidenkin kysyvän samaa. Tuskin siitä juhlakalusta on mukavaa olla yleisenä vastausautomaattina juhlapäivänään. Etenkin kun jokainen kysyy vuorotellen ihan saman kysymyksen. Jos ei keksi muuta sanottavaa, niin sää on oikeasti ihan hyvä aihe.

Omat sukulaiseni ja tuttavani ainakin osaavat vähän käyttäytyä ja noita kysymyksiä tulee sentään vain kohtuudella.

omissa ylioppilasjuhlissa: mihin aiot pyrkiä opiskelemaan?

opiskeluaikana: milloin valmistut?

sinkkuna: onko ollut mitään treffejä?

seurusteluaikaan: milloin menette kihloihin/naimisiin?

omissa häissä: olisiko nyt lapsen aika?

naimisiin menon jälkeen: joko on tärpännyt?

esikoisen jälkeen: milloin ajattelitte toista lasta ryhtyä yrittämään?

jne. jne. jne.

Nämä nyt on vaan niitä kysymyksiä, joiden heittelijät koettavat ystävällisesti pitää keskustelua yllä. Vähän sama asia kuin säätä päiviteltäisiin.

Minusta ei ole mitään ystävällistä kysellä lapsentekosuunnitelmia tai tärppäämisiä keneltäkään. Ei häitä ennen eikä jälkeen. Todella tahditonta ja junttia suorastaan. Pikkusen eri sarjaa kuin, että mitä meinaat opiskella.

Ja kyllä minusta toisen maidontuotanto on kyllä jokaisen oma asia. En sitäkään menisi keneltäkään kyselemään.

varsinkin, kun äidillä saattaa vähän hormonit heitellä ja maidon riittävyys olla arka asia. Minultakin kysyi yksi vanhempi mies (työkollega), riittääkö maito. Yritti kai keksiä jotain tähdellistä kysyttävää, mutta höh sentään.

omissa ylioppilasjuhlissa: mihin aiot pyrkiä opiskelemaan?

opiskeluaikana: milloin valmistut?

sinkkuna: onko ollut mitään treffejä?

seurusteluaikaan: milloin menette kihloihin/naimisiin?

omissa häissä: olisiko nyt lapsen aika?

naimisiin menon jälkeen: joko on tärpännyt?

esikoisen jälkeen: milloin ajattelitte toista lasta ryhtyä yrittämään?

jne. jne. jne.

Nämä nyt on vaan niitä kysymyksiä, joiden heittelijät koettavat ystävällisesti pitää keskustelua yllä. Vähän sama asia kuin säätä päiviteltäisiin.

Minusta ei ole mitään ystävällistä kysellä lapsentekosuunnitelmia tai tärppäämisiä keneltäkään. Ei häitä ennen eikä jälkeen. Todella tahditonta ja junttia suorastaan. Pikkusen eri sarjaa kuin, että mitä meinaat opiskella.

Ja kyllä minusta toisen maidontuotanto on kyllä jokaisen oma asia. En sitäkään menisi keneltäkään kyselemään.

On mielestäni törkeää ja ajattelematonta kysellä tärppäämisestä, toisen lapsen teosta ja maidon tuotannosta. Nolointa oli, kun naapurini, jonka olin tavannut kerran aikaisemmin, kysyi, riittääkö maito. Mitä siihen olisi pitänyt vastata? Kertoako koko surullinen tarina aina siitä, miten lapsi oli ekat vuorokaudet teholla ja sai ruokaa pullosta siihen, että pelkällä pumppaamisella maitoa ei vain tullut tarpeeksi ja välissä mainita ne lukuisat keinot ja yritykset, ohjeet ja neuvot, joita olin noudattanut? Nimittäin kun ei ollut edes läheinen henkilö, joka kyseli jotain niin intiimiä ja tärkeää. Olisiko pitänyt alkaa tilittää elämäni rankinta 3 kk:ta ohimennen siinä portin pielessä seisoskellessamme? Mitä oikeasti oletetaan tuohon riittääkö maito -kysymykseen vastattavan? Jos riittää, turha kysymys. Jos ei, on takana varmasti hyvin surullisia ja kipeitä kokemuksia, joita ei ihan puolitutuille tai välttämättä edes läheisemmille sukulaisille haluta jakaa silloin, kun toinen niitä kyselee. Eiköhän jokainen valitse itse sen ajan, jolloin haluaa jakaa näitä kokemuksia? Siis täysin idioottimainen ja törkeä kysymys, jonka ainoa tehtävä on jakaa pahaa mieltä tai olla hämmentävä kysymys sellaisille, joilla ei asian kanssa ole ongelmaa.

Ehkä selvimmin tajuaa nämä pintapuolisesti helpot kysymykset silloin, kun ne ovat kipeitä juuri itselleen. Vai kyselisikö joku juuri puolisonsa menettäneeltä, että milloinkas aiot ottaa uutta kehiin? Silti jos joku on saanut keskenmenon, aika moni toteaa, että siitä vaan uutta hankkimaan...

on kyllä tosi tyhmä kysymys. Kyllähän se maito yleensä aina riittää, jos vain itse jaksaa ja viitsii imettää tarpeeksi usein. Paremminkin pitäisi kysyä, että jaksatko imettää vai annatko pullosta?

tietäen on mielestäni kiltimpää ja tuomitsemattomampaa kysyä riittääkö maito. Siis se on jotenkin hienotunteisempaa ja tuo kysymys ei syyllistä äitiä imettämättömyydestä, vaan tavallaan ilmaistaan se ymmärrys, että se imettäminen ei ole aina niin helppoa ja mukavaa. Jos kysytään "imetätkö", minulle tuli ainakin sellainen selittelyn tarve, että "en imetä enää, kun kuukauden pumppaamisen jälkeenkään en saanut maitoa tulemaan eikä lapsi enää edes huolinut rintaa.."

ja se kysymys osu ja uppos koska maito ei riittänyt tai imetys ei vain onnistunut. Ihmettelin miten kaikki osaski kysyä just tuosta aiheesta ja yleensä ensimmäiseksi!

ja se kysymys osu ja uppos koska maito ei riittänyt tai imetys ei vain onnistunut. Ihmettelin miten kaikki osaski kysyä just tuosta aiheesta ja yleensä ensimmäiseksi!

sitten "imetätkö" ollut mukavampi kysymys?

miksi kenellekään kuuluu, imettääkö vai pumppaako vai antaako korviketta omalle vauvalleen? Herranen aika, kysyttekö myös perheen isästä, että syökö se pihvinsä kypsänä vai raakana ja perheen taaperoista, että jääkö herneet lautaselle vai ei.



Mikä ihmeen äitiyden mitta on se, että imetys onnistuu tai epäonnistuu? Miksi se pitäisi saada tietää? Harmittaako, jos kohde vastaa, että hyvin sujuu? Tunnetko pientä vahingoniloa, jos kuuletkin, että korvikkeet käytössä, kun se maito ei riitä? Ja se maito voi olla riittämättä lukuisista eri syistä, jotka edelleenkään eivät pätkääkään kuulu sille kyselijälle. Voi olla rintatulehdusta, kohtutulehdusta, vauvan sairautta, tehohoitoa sairaalassa, rintojen anatomista virhettä, vauvan heikkoa imukykyä, stressiä miljoonista eri syistä, jolloin äidiltä se maidon tuotanto todellakin loppuu jne. Ja se tuore äitikö on tilivelvollinen teille muille näistä asioista?



Olen kehitellyt ainoan oikean vastauksen näille riittääkö maito -kyselijöille. On muuten niin tehokas luu kurkkuun -efekti, että moni utelija on lähtenyt häntä koipien välissä tiehensä... Katson kyselijää myötätuntoisesti ja totean: Ai, sullako ei riittänyt?

ei tiedetä mitä sanoa, ja halutaan tehdä keskustelua lapsen saannista. Ihan hölmö kysymys kyllä, pitäisi poistaa jo "perinteiden" kirjoista.

mua tuollainen olisi häirinnyt, ihan tilanteen mukaan aina vastailin (jos joku siis kysyi, en muista varmaksi).

Ja mitenkään ei ole mahdollista, että halutaan vain kysellä kuulumisia?



Tuon aggression voisi liittää myös vaikka "mitä kuuluu" -kysymykseen.



Mikä ihmisyyden mitta se on mitä on viime aikoina puuhaillut tai miten menee? Miksi se pitäisi saada tietää? Harmittaako, jos kohde vastaa, että ihan hyvää kuuluu? Tunnetko pientä vahingoniloa, jos kuuletkin, että perheessä on vähän sairasteltu ja miehen työpaikalla on väkeä lomautettu? Kyllä se mies voi silti olla ihan hyvä työntekijä vaikka olisikin lomautettu ja lapset hoidettu hyvin, vaikka korvatulehduskierteessä yksi heistä onkin. Ei kai kukaan ole tilivelvollinen elämästään?

ole iloinen kun ei ole jäänyt kuin kyselyn tasolle!

Minun äitini lähti aikoinaan, esikoisen synnyttyä, levittelemään minusta sellaista valhetta lähisuvulle, ettei minulla riitä maitoa, ja että lapseni näkee nälkää.

Siitä seurasi se, että äitini serkku, joka oli ottanut kaiken äitini sanomisen todesta, otti minuun yhteyttä ja neuvoi juurta jaksain, kuinka minun täytyisi ottaa sairaalaan yhteyttä jotta saisin apua jne., jne.

Sain hyvin ystävällistä, mutta omakohtaisesti aivan turhaa neuvoa tältä äidin serkulta ja pisti kyllä vihaksi, että äitini oli mennyt selkäni takana valehtelemaan asioita minusta ja esikoisesta.

Äitini on aina ollut lievästi sanoen hieman omituinen ihminen, jolla kuitenkin on - kumma kyllä, vankka kuulijakunta kaikkiin asioihinsa omassa lähipiirissään. Hän osaa esittää juttunsa niin, että häneen uskotaan sataprosenttisesti.

Sellaisen rinnalla jatkuva suora kysely maidon riittävyydestä on lastenleikkiä...

Jottei totuus unohtuisi, niin lapsi oli aivan terve, minulla riitti maitoa, lapsi kasvoi aivan normaalisti ja on tätänykyä pirteä tokaluokkalainen.

Siis mikä ihme siinä on, että tuota asiaa pitää aina tiedustella. Eikö se ole tärkeintä, että vauva ylipäätään saa ruokaa, oli se sitten äidistä tai kaupasta.

Eilenkin tuttavilla käydessä (juhlat) siellä kyseltiin, että riittääkö mulla maito vauvalle. Tokasin tylysti, että kyllä meillä jo maistellaan kiinteitä ja kyselyt loppu siihen.

Ja siis en ole mitenkään katkera mistään, olen 3 lasta imettänyt ja maitoa on ollut ihan riittämiin, silti aina ottaa päähän. Kait sitä vois muutakin kysellä.

mikäs ihme se on että kysely loppui siihen kun vastasit kysymykseen? Eikös niin yleensä käy, vaikka kysyttäisiin mitä.