Olisitko onnellinen tavallisen miehen kanssa tavallista elämää eläen?

vähän kun meidän elämää. Paitsi asumme espoossa ja reissaamme kaksi kolme kertaa vuodessa. ei mitään järistyttäviä yllätyksiä, vakaa ja tasainen tuo minulle turvaa..

Pienin muutoksin vois sopiakin: ei lapsia, eikä tapaamisia pelkästään "tuttavaperheiden" kanssa...eikö sinkkuja saa tavata, entä jos tuttavaperhe eroaa, hylätäänkö heidät koska halutaan olla vain pariskuntien kanssa tekemisissä? Kerran vuodessa matkoille olis ok, kunhan matkat eivät kohdistu turisti-rantalomakohteisiin, inhoan kuumuutta. Toki mies saisi niissä yksin käydä jos tykkää.

sillee et niinq käydään shoppailees Nygissä vähintää kerran viikos ja sit lähetää sillai extempore kolmen viikon surffailumatkoille Karibialle ja asutaa Hesan keskustassa 400 neliön ok-talossa ja osallistutaan niiq societyjuttuihi ja lapset on joskus kotona ja useimmiten muualla muiden hoidossa kun mä haluun toteuttaa itseäni

niin kertokaa mikä on teidän haaveenne onnellisesta elämästä? ap

en ole koskaan halunnut tuollaista elämää.

vaihtoehtoa, eikö noiden väliin mahdu muka mitään. Ei tarvitse olla ihqu shoppialija jos ei perhe-elämä omakotitalossa kiehdo. Eikä tarvitse olla urasuuntautunut tai itseään toteuttava jos lapset on päivähoidossa.

ei toiminut minulla.

Mielummin vaikka yksin kuin huonossa suhteessa. Ja minun mielestäni kylmä ja rakkaudeton suhde on huono suhde.

Myöskään materia, eli omakotitalo, uudet autot ym. ei tee minua onnelliseksi.

Nyt elän varmaan normaali pulliaisen silmissä hyvinkin epätavallista elämää, epätavallisen miehen kanssa ja olen erittäin onnellinen.

Ap ei missaan sanonut suhteen olevan huono, kylma tai rakkaudeton.

Ma sain sellasen kuvan, etta suhde olisi hyva, kun luetaan lehtia yhdessa, lenkkeillaan jne. Kaveriperheitakin tavataan.

Kukapa sita olisi onnellinen huonossa suhteessa?

Mina olisin suhteellisen onnellinen noilla evailla.

Ei mitään yhteistä. Luetaan lehtiä ja katsotaan telkkaria, kuulosti "tapa-olemiselta"

En minäkään ex:n kanssa riidellyt, mutta eipä juuri puhuttukaan. Asuttiin kuin kaksi kämppistä saman katon alla. Ei mitään sanottavaa toiselle, ei intohimoa, ei mitään.

Tuon AP:n esimerkin voi siis ymmärtää monella tapaa. Itse käsitin, että siinä haettiin takaa sitä, että riittääkö jos elämä on sen perusihanteen mukaista "omakotitalo, farmariauto ja kultainennoutaja. Kaksi lasta, 2krt vuodessa lomamatka ja suht hyvä tulotaso"

No minulle se ei riitä, pitää olla tunnetta, yhteistä tekemistä, ajatustenvaihtoa ja ennenkaikkea rakkautta.

Lisäksi autot on peltiä, ihan sama millainen se on, kuhan kulkee. Omakotitaloasuminen ei sovi mulle ollenkaan. Inhoan kaikkia pihahommia ja lisäksi arvosta hyviä palveluita ja kulkuyhteyksiä jne.

talo Nurmijärvellä ei innosta, enkä halua luopua harrastuksistanikaan.

Ulkomaille muuttoa en pidä minään "hienona" ja onnelliseksi tekevänä asiana, samat ongelmat seuraa sinne perässä, jos omalle asenteelleen ei tee mitään.

Ihan tavallista elämää siellä ulkomaillakin eletään, se uutuudenviehätys karisee aika nopeasti arjen keskellä.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 16:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 11:17"]

Tuollainen pikkunätti perhearki olisi minulle helvettiä. En halua lapsia, omakotitaloa enkä tosiaankaan asua Riihimäellä. Haluan jakaa keskustakaksion mieheni kanssa, matkustella pari kuukautta vuodesta, tavata useamman kerran viikossa, käydä kiinnostavia keskusteluja myöhään yöhön ja toteuttaa itseäni harrastusten kautta.

[/quote]

Öö, ihan vaan mielenkiinnosta, että millaista tietoa olet täältä VAUVA.fi:stä hakemassa?

[/quote]

Moneenkohan kertaan tää on jauhettu, miksi lapsettomat käy vauva.fi-keskusteluissa? Tässäkin ketjussa puhutaan nimenomaan vauvoista?

[/quote]

Tässä ketjussa puhutaan perheestä ja perhe-elämästä!

Eikö joku voisi perustaa perheettömät.fi:tä tai sinkut.fi:tä, jossa noista muista asioista vois keskustella? Ei mee edelleenkään jakeluun, et täällä kommentoidaan "hyi en halua lapsia", "hyi, inhoan lapsia" jne tyyliin. Vähän väärä palsta tollasiin kommentteihin.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 21:49"][quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 17:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 16:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 11:17"]

Tuollainen pikkunätti perhearki olisi minulle helvettiä. En halua lapsia, omakotitaloa enkä tosiaankaan asua Riihimäellä. Haluan jakaa keskustakaksion mieheni kanssa, matkustella pari kuukautta vuodesta, tavata useamman kerran viikossa, käydä kiinnostavia keskusteluja myöhään yöhön ja toteuttaa itseäni harrastusten kautta.

[/quote]

Öö, ihan vaan mielenkiinnosta, että millaista tietoa olet täältä VAUVA.fi:stä hakemassa?

[/quote]

Moneenkohan kertaan tää on jauhettu, miksi lapsettomat käy vauva.fi-keskusteluissa? Tässäkin ketjussa puhutaan nimenomaan vauvoista?

[/quote]

Tässä ketjussa puhutaan perheestä ja perhe-elämästä!

Eikö joku voisi perustaa perheettömät.fi:tä tai sinkut.fi:tä, jossa noista muista asioista vois keskustella? Ei mee edelleenkään jakeluun, et täällä kommentoidaan "hyi en halua lapsia", "hyi, inhoan lapsia" jne tyyliin. Vähän väärä palsta tollasiin kommentteihin.

[/quote]

Ja tää on aivan väärä keskustelunaloitus tuollaiseen kommentointiin ;-)

[quote author="Vierailija" time="10.01.2011 klo 12:56"]

Olisitko onnellinen tällaisesta: melko komea, pitkä ja akateemisesti koulutettu mies keskipalkkaisessa duunissa, kaksi lasta, omakotitalo Nurmijärvellä, kaksi lasta ja koira. Matkustelua kerran vuodessa ulkomaille. Tuttavaperheiden kanssa tapailua kerran kuussa tai kahdessa, joskus elokuviin kaupungiin tai syömään. Ei mitään erilaisia harrastuksia, eikä miehen kanssa yhteisiä, lähinnä vaan lenkkeilyä ja jumppaa sekä kuntosalia. Yhdessä luetaan lehtiä ja katsotaan televisiota. Ei mitään seikkailua. Ei yllätyksiä. Ei ulkomaille muuttoa.

[/quote]

Osa tuosta on minulle ihan ok. Ulkoiset puitteethan ovat vain puitteita, niiden sisällä on elämä:) Itsekin haluan lapsia, ja koska olen itse luovalla alalla, tuo tasapainoa perheeseen se, että toisella on "tavallisempi" työ. 

Mutta alkoi kyllä tökkiä , kun luin pidemmälle.

Nämä kohdat etenkin:" Ei mitään erilaisia harrastuksia, eikä miehen kanssa yhteisiä" 

Ja loppu, hui kauhistus: "Ei mitään seikkailua. Ei yllätyksiä. Ei ulkomaille muuttoa."

Koko elämähän on seikkailu! Sitä voi seikkailla vaikka takapihalla tai reppureissussa. Mutta en voisi elää tuolla asenteella! Odottamattomuus, seikkailu ja sydämen äänen mukaan toimiminen ovat elämäni suola!

Kuolisin tylsyyteen. Meillä on Turun suunnalla miehen kotikartano käytössä. Se on perikunnan mutta kukaan muu ei halua siinä asua kun on iso kolmekerroksinen kivitalo ja vähän kolkko. Paljon metsää ja omaa merenrantaa jossa vanha kalastajatorppa ja sauna. Saaressa on saunamökki. Purjeveneen voi pitää omassa laiturissa siellä kun on syvempi ranta. Lapsilla on paljon mahdollisuuksia touhuta ja mökkiläisten lapsia on paljon loma-aikana kun itsekin ollaan täällä Suomessa kesää viettämässä. Pojat ainakin viihtyy kun on kaikkia koneita ja autoja ja veneitä ja vaikka mitä. Vieraita voi pyytää vapaasti kylään kun on kartanon vanha väentalo johon voi majoittaa väkeä. Miehen sukulaisilla on muitakin maatiloja ja yrityksiä seudulla joten ollaan päästy hyvin juttuun paikallisten kanssa.

En. Erikoinen mies tuo elämääni paljon yllätyksiä eikä yksikään päivä ole samanlainen tai normaali.

Olen onnellinen jo nyt, vaikka asun kerrostalossa vuokra-asunnossa kissan ja kouluttautumattoman miehen kanssa. Muutaman kerran vuodessa käymme ulkona, mutta matkusteluun ei ole vielä varaa.

En olisi onnellinen miehen kanssa joka töistä tultuaan makoilee sohvalla ja katsoo televisiota. Ei lähde ulkoilemaan, ei uimaan, ei leffaan, ei teatteriin, ei lue lehtiä, ei kirjoja, tykkää kyllä metsästää ja kaljaa juoda silloin tällöin, ulkomaille haluaa vaan löhöilemään kanarialle, riittää uima-allas, baari ja hotelli. Ei mulle.

Jos mies olisi oikea ja hänen kanssaan on kivaa, varmasti voisin olla onnellinen.

Vietän elämää joka on aika erilaista kuin keskiverto suomalainen lapsiperheenä eläminen. Olen vaativalla alalla, asun Pariisissa ja vietän joka kuukausi 1-2 viikkoa New Yorkissa ja matkustan muuallakin. Kuulostaako hohdokkaalta? Arkea se on kuulkaa tämäkin, ja aika rasittavaa sellaista. Pidän molemmista kaupungeista, mutta teen niin paljon töitä, että on käytännössä sama vaikka asuisin Pihtiputaalla (kunhan lentokenttä olisi lähellä). VIHAAN hotellikuolemia, enkä tiedä about mitään parempaa kuin omaan sänkyyn pääsemisen. Miestä minulla ei ole, koska ei ole ollut viime aikoina aikaa/energiaa etsiä sellaista. Tänään olen sairaana ja ajattelin katsoa deittipalstoja.

Olen saanut hienoa kokemusta, mutta kyllä alkaa pikku hiljaa käydä mielessä, että pitäisikö napata joku tavallinen, kiva mies ja muuttaa vaikka sinne Nurmijärvelle. Ruoho on aina vihreämpää siellä missä itse ei ole.