Olisitko onnellinen tavallisen miehen kanssa tavallista elämää eläen?

Kun menee hyvin, mitä syvällistä pohdiskeltavaa voi keksiä vähän väliä?

kysyy kiinnostuneena 25 vuotta puolisonsa kanssa yhdessä ollut

tulkitsen termin "syvälliset parisuhdepohdiskelut" yleensä kiinnostavina keskusteluina, joita käydään pariskunnan välillä. Ei siis tarvitse analysoida omaa suhdetta. Ja tietysti täytyy kertoa toiselle omista tunteistaan ja että rakastaa! Sekin oli jäänyt ap:n kuvailuista kokonaan pois :(

Me eletään jotakuinkin tuollaista elämää, eri paikkakunnalla tosin ja ollaan ihan onnellisia ja tyytyväisiä.

tulkitsen termin "syvälliset parisuhdepohdiskelut" yleensä kiinnostavina keskusteluina, joita käydään pariskunnan välillä. Ei siis tarvitse analysoida omaa suhdetta. Ja tietysti täytyy kertoa toiselle omista tunteistaan ja että rakastaa! Sekin oli jäänyt ap:n kuvailuista kokonaan pois :(

ai mutta siinähän olikin kyse siitä että jutellaan ystävien kanssa parisuhteesta. sori,eri juttu....

Mitkä syvälliset parisuhdepohdiskelut?

Kun menee hyvin, mitä syvällistä pohdiskeltavaa voi keksiä vähän väliä?

kysyy kiinnostuneena 25 vuotta puolisonsa kanssa yhdessä ollut

Toinen jo 25 vuotta saman miehen kanssa ollut, kaikenlaista parisuhdelässytystä ja -analysointia inhoava

Tai harrasta villiä seksiä? Tai omaa keskinäistä sisäpiirin huumorintajua? Siitäkö, että ap ei ollut niitä kirjoittanut aloitukseen. Mutta eihän se hyvänen aika sitä tarkoita, etteikö näin voisi olla. MInusta ap:n kuvaus oli aika pinnnallinen ja yksityiskohtiin menemätön kuvaus tavallisen suomalaisen perheen elämästä.



Noin minäkin voisin kuvata meidän elämää, ilman koiria ja toisella paikkakunnalla tosin. Ei se silti sitä tarkoita etteikö me miehen kanssa toisiamme rakastettaisi. Tai ei keskusteltaisi mistään.



Täällä tehdään melko hätäisiä päätelmiä lyhyestä kuvauksesta jonkin perheen elämästä. Ja täytyy sanoa kuten joku edellä, että kylläpä täällä on paljon tosi jännää elämää eläviä ihmisiä :)

Ei meillä miehen kanssa ole yhteistä harrastusta. Toki vietetään yhdessä aikaa, kylläkin yleensä koko perheen kesken, mutta joskus ihan kahdestaankin.



Ulkomaille ei muuteta, koska mies sitä niin kovasti vastustaa.



Me vaan tykätään olla yhdessä kotosalla keskenämme ja lastemme kanssa.

Tai harrasta villiä seksiä? Tai omaa keskinäistä sisäpiirin huumorintajua? Siitäkö, että ap ei ollut niitä kirjoittanut aloitukseen. Mutta eihän se hyvänen aika sitä tarkoita, etteikö näin voisi olla. MInusta ap:n kuvaus oli aika pinnnallinen ja yksityiskohtiin menemätön kuvaus tavallisen suomalaisen perheen elämästä.

Noin minäkin voisin kuvata meidän elämää, ilman koiria ja toisella paikkakunnalla tosin. Ei se silti sitä tarkoita etteikö me miehen kanssa toisiamme rakastettaisi. Tai ei keskusteltaisi mistään.

Täällä tehdään melko hätäisiä päätelmiä lyhyestä kuvauksesta jonkin perheen elämästä. Ja täytyy sanoa kuten joku edellä, että kylläpä täällä on paljon tosi jännää elämää eläviä ihmisiä :)

olisinko onnellinen noin, miten ap kuvaili. Niin vastaus on että en, se ei todellakaan riittäisi. Ja toisaalta taas, noilla asioilla ei ole niin suurta painoarvoa kuin niillä, jotka juuri jätettiin mainitsematta.

Jos taas mainitut asiat ovat yhdentekeviä, miksi niiden kautta pitää kuvata omaa elämää? - ja kun sitten ihmiset vastaavat, niin sanotaan että etkö sä nyt tajunnut, ettei noista ole kysymys vaan kaikesta siitä muusta mikä jätetään mainitsematta.

Melkeinhän tuo elämä onkin tuollaista. On mies, 2 lasta, koira ja omakotitalo, mutta ei Nurmijärvellä. Ulkomailla ei käydä kuin työmatkoilla harvoin. Lomaillaan yleensä Lapissa ja pitkin Suomea asuntoautolla. Ennen oli purjevene joka vei kesälomat kokonaan. Asuntoauto on kivempi lasten kanssa.

Minulle tuo koira on myös harrastus ja muutkin sen kanssa harrastaa. Muuten juuri tuota lenkkeilyä, kuntosalia ja jumppaa.

Meidän lomat on kyllä täysin suunnittelemattomia juttuja. Lähdetään vaan aina. Mitä seikkailuja ja yllätyksiä pitäisi olla?

Sinäkö nuo liekit laitoit? Tarkoittaako, että harmittaa?

Me juttelemme tulevaisuudensuunnitelmista missä vaan, automatkalla tai mökillä esimerkiksi. Mutta ei me jauheta mitään syväanalyysejä.

Minuakin kiinnostaisi.

Mitkä syvälliset parisuhdepohdiskelut?

Kun menee hyvin, mitä syvällistä pohdiskeltavaa voi keksiä vähän väliä?

kysyy kiinnostuneena 25 vuotta puolisonsa kanssa yhdessä ollut

Toinen jo 25 vuotta saman miehen kanssa ollut, kaikenlaista parisuhdelässytystä ja -analysointia inhoava

mutta en voisi asua onnellisesti Nurmijärvellä. Jos aloitusviestin kuvauksessa Nurmijärvi vaihdetaan Helsinkiin niin johan alkaa kuulostaa tutulta. :)

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 11:17"]

Tuollainen pikkunätti perhearki olisi minulle helvettiä. En halua lapsia, omakotitaloa enkä tosiaankaan asua Riihimäellä. Haluan jakaa keskustakaksion mieheni kanssa, matkustella pari kuukautta vuodesta, tavata useamman kerran viikossa, käydä kiinnostavia keskusteluja myöhään yöhön ja toteuttaa itseäni harrastusten kautta.

[/quote]

Öö, ihan vaan mielenkiinnosta, että millaista tietoa olet täältä VAUVA.fi:stä hakemassa?

Hmmm, kuulostaa ihan peruselämältä, eikä se huonoa ole ollenkaan. Minä vaan olen itse epänormaali, enkä pystyis elämään noin. Me ollaan molemmat vähän boheemeja, varsinkin minä ja se näkyy elämässä.

Mun pitää saada tehdä luovaa työtä ja miehen pitää hyväksyä se. Ja siihen liittyy se, että välillä ns. flow-tila ja teen paljon työtä ja muu jää rempalleen. Sitten on hiljainen kausi, jolloin en tee työtä juuri ollenkaan, mutta silloin sitten panostan kotiin ja hoidan ne rempalleen jääneet asiat.

Tykkään, että välillä pitää repäistä, joskus isommin ja joskus pienemmin. Iso juttu voi olla ulkomaan vuosi tai kesä saaristossa tai on ollut talon ostamista jne. Pieni juttu sitten taas vaikka kunnon juhlat ystäville.

Mun puutarha kuvastaa mun elämää...kaikennäköistä ja monenväristä, sitä sun tätä ja vähän sinnepäin, pääasia että on kivaa!

[quote author="Vierailija" time="10.01.2011 klo 12:56"]

Olisitko onnellinen tällaisesta: melko komea, pitkä ja akateemisesti koulutettu mies keskipalkkaisessa duunissa, kaksi lasta, omakotitalo Nurmijärvellä, kaksi lasta ja koira. Matkustelua kerran vuodessa ulkomaille. Tuttavaperheiden kanssa tapailua kerran kuussa tai kahdessa, joskus elokuviin kaupungiin tai syömään. Ei mitään erilaisia harrastuksia, eikä miehen kanssa yhteisiä, lähinnä vaan lenkkeilyä ja jumppaa sekä kuntosalia. Yhdessä luetaan lehtiä ja katsotaan televisiota. Ei mitään seikkailua. Ei yllätyksiä. Ei ulkomaille muuttoa.

[/quote]

Olisin. Harmi kun oma mies ei ole.

Tuossa ehkä eniten tökkää nuo lapset, mä kun en sellaisia ole haluamassa, itselleni. Mulle riittää hyvin miehen lapset, jotka meillä säännöllisesti käy.

Nurmijärvi ei sinänsä iske, mutta toisaalta, jos asuisi jossain Röykässä tai syrjemmässä ja olisi varaa toiseen autoon (kuten veikkaan, että tuo akateemisuus tarkoitti, että oltais keskituloisia), niin sitten kyllä. Nyt mieluummin Helsingissä, josta hyvät kulkuyhteydet julkisilla.

Mä olen eläessäni jo niin paljon seikkaillut, nähnyt ja kokenut, että eniten rakastan just tätä, että elämä on mahdollisimman tasapainoista arkea ilman draamaa ja hektisyyttä.

10 vuotta sitten olisin vielä vastannut toisin, mutta näköjään arvot iän myötä vaihtuu, ainakin mulla vaihtui.

Tylsää meidän elämä ei kuitenkaan ole, sitä en jaksaisi, puuduttavaa elämää.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 16:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 11:17"]

Tuollainen pikkunätti perhearki olisi minulle helvettiä. En halua lapsia, omakotitaloa enkä tosiaankaan asua Riihimäellä. Haluan jakaa keskustakaksion mieheni kanssa, matkustella pari kuukautta vuodesta, tavata useamman kerran viikossa, käydä kiinnostavia keskusteluja myöhään yöhön ja toteuttaa itseäni harrastusten kautta.

[/quote]

Öö, ihan vaan mielenkiinnosta, että millaista tietoa olet täältä VAUVA.fi:stä hakemassa?

[/quote]

Moneenkohan kertaan tää on jauhettu, miksi lapsettomat käy vauva.fi-keskusteluissa? Tässäkin ketjussa puhutaan nimenomaan vauvoista?

Olisin tyytyväinen ja elämämme onkin melko lähellä tuota. Ainoastaan paikkakunta on eri (Tampereen naapurikunta Nurmijärven sijaan..) On siis omakotitalo, kaksi lasta, akateemisesti koulutettu mies, koira hankinnassa, kaksi autoa jne. Ei mitään extreme-harrastuksia kenelläkään enkä haaveile seikkailulomista, vaikka matkailusta pidänkin.

En kumminkaan pidä itseäni mitenkään kovin urautuneena tai pikkusieluisena. En vain kaipaa _omaan_ elämääni mitään suurta draamaa. Muut saavat elää omannäköistään elämää ja mielenkiinnolla kyllä kuulen hyvinkin erilaisista valinnoista. Työnikin puolesta olen hyvin tietoinen siitä, että elämme hyvin turvattua ja keskiluokkaista elämää, mikä ei kaikille olisi edes mahdollista.

kun en osaa kuvitella tuollaista elämää itselleni.

kun en osaa kuvitella tuollaista elämää itselleni.

en ole koskaan halunnut tuollaista elämää.