Olisitko onnellinen tavallisen miehen kanssa tavallista elämää eläen?

niin kertokaa mikä on teidän haaveenne onnellisesta elämästä?

ap

en ole koskaan halunnut tuollaista elämää.

Paitsi että tuo Nurmijärvi tökkii. Seikkailut on seikkailtu nuorempana, samoin ulkomaat koluttu. Yllätyksiä ei tässä iässä enää kaipaa.

Ja erityisesti se, että ei ole suuria huolia. Kun parisuhde on kunnossa, on rakkautta, kaikki terveitä ja lapsilla asiat hyvin ja vanhemmilla töitä niin, että ei ole suuria taloudellisia huolia, niin silloin musta kaikki on hyvin. Jos tämän kaiken saa, niin on ihan sama, asuuko omakotitalossa vai kerrostalossa vai missä tai mitä harrastetaan. Ainahan voi kukin aloittaa minkä vaan harrastuksen.

Olisitko onnellinen tällaisesta: melko komea, pitkä ja akateemisesti koulutettu mies keskipalkkaisessa duunissa, kaksi lasta, omakotitalo Nurmijärvellä, kaksi lasta ja koira. Matkustelua kerran vuodessa ulkomaille. Tuttavaperheiden kanssa tapailua kerran kuussa tai kahdessa, joskus elokuviin kaupungiin tai syömään. Ei mitään erilaisia harrastuksia, eikä miehen kanssa yhteisiä, lähinnä vaan lenkkeilyä ja jumppaa sekä kuntosalia. Yhdessä luetaan lehtiä ja katsotaan televisiota. Ei mitään seikkailua. Ei yllätyksiä. Ei ulkomaille muuttoa.

mun mieheni on tavallinen, muttei tuollainen. Rakastan häntä, elän hänen kanssaan tavallista (vaan en tuollaista) elämää ja olen onnellinen.

ei toiminut minulla.

Mielummin vaikka yksin kuin huonossa suhteessa. Ja minun mielestäni kylmä ja rakkaudeton suhde on huono suhde.

Myöskään materia, eli omakotitalo, uudet autot ym. ei tee minua onnelliseksi.



Nyt elän varmaan normaali pulliaisen silmissä hyvinkin epätavallista elämää, epätavallisen miehen kanssa ja olen erittäin onnellinen.

sillee et niinq käydään shoppailees Nygissä vähintää kerran viikos ja sit lähetää sillai extempore kolmen viikon surffailumatkoille Karibialle ja asutaa Hesan keskustassa 400 neliön ok-talossa ja osallistutaan niiq societyjuttuihi ja lapset on joskus kotona ja useimmiten muualla muiden hoidossa kun mä haluun toteuttaa itseäni

niin kertokaa mikä on teidän haaveenne onnellisesta elämästä?

ap

en ole koskaan halunnut tuollaista elämää.

eri paikkakunnalla tosin ja ollaan ihan onnellisia ja tyytyväisiä.

renttumies. Se osaisi sentään rakastaa intohimoisesti niin ei olisi mikään kylmä ja tunteeton turvallinen suhde :D

tavalliseksi en halua häntä nimittää koska minulle hän on kaikkea muuta mutta sitä hän varmaan olisi teille. Paitsi että lapsia on kolme ja en kyllä ymmärrä miten tuo Nurmijärvi tähän liittyi mutta joo kiitos, asun mieluummin täällä Vantaalla.

ulkomaanmatkoihin, kaikki menee asumiseen. Onnellinen kyllä olen:))

löytää onnen arkipäivästä. Eli jos ap:n tapauksessa rakastaisin miestä ja itse olisimme juuri tuollaisen elämän halunneet, olisi onnellinen.

mun elämä on aika lähellä haavettani. Asun lähellä Helsingin keskustaa kivalla kerrostaloalueella lähellä monia hyviä ystäviäni. 2 lasta. Minulla on hauska työ, josta nautin todella paljon. Miehen kanssa jaettu hoitovapaat tasan, nyt lapset hoidossa. Harrastan joukkuelajia kaverieni kanssa. Molemmat tapaamme ystäviä yhdessä ja erikseen väh. kerran 2 viikossa. Käymme konserteissa ja elokuvissa ym. melko usein, yleensä erikseen lastenhoidon takia. Ehkä yksi perhematka ja yksi lyhyt kahdenkeskinen matka vuodessa. Meilläkään ei ole paljon yllätyksiä eikä seikkailuja. Toivoisin vähän, että olisin ennen lapsia asunut ulkomailla ja "seikkaillut", nyt en ehkä sitä halua, koska koen tärkeäksi, että lapsilla on elämässään pysyvyyttä ja turvaa. Jos mahdollista, voisimme kuitenkin lähteä esim. vuodeksi ulkomaille jomman kumman töiden viemänä.



Tärkeimmät erot tuohon sinun kuvaamaasi ovat asuinpaikka sekä se, että olemme miehen kanssa "sielunsisaruksia", meillä on todella paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita (mm. elokuvat, sama työ), harrastamme yhdessä ja käymme (minun mielestäni :) syvällisiä keskusteluja päivittäin. Olen todella onnellinen :)

Mutta en myöskään usko, etteikö joku muu voisi olla.



Itse kaipaan juuri sitä seikkailua ja jännityksiä, suurempaa ja pienempää. Me harrastamme mieheni kanssa yhdessä, harrastukset ovat kaikki yhteisiä. Teemme vapailla ex tempore -reissuja milloin minnekin ja muutenkin yritämme elää joka päivän täysillä enempiä suunnittelematta. Asumme vuokralla, koska muutamme suhteellisen usein. Ei tästäkään elämäntyylistä kaikki pitäisi.



Mieheni lapset asuvat äidillään, joten tämä on mahdollista. Tietenkään pienten lasten kanssa ei onnistuisikaan. Mutta elämä on valintoja.

En kyllä itse ole noin tylsä ihminen.

..ei oikein istu. Omakotiasuminen edellyttää autoilua, kun taas itse asun mieluiten kaupugissa, jossa voi kulkea omin jaloin paikasta toiseen. Olen aina unelmoinut asumisesta mahdollisimman korkealla, joka harvoin omassa talsossa onnistuu. Eläinten pitäminen kodeissa on mielestäni eläinrääkkäystä, joten sanon ei myös koiralle.



Tavallinen elämä sinänsä riittää minulle kyllä onnen lähteeksi. Matkailemme pari kertaa vuodessa, mutta vähempikin riittäisi itselleni. Ystäväkyläilyjä meillä ei ole tuonkaan vertaa, mutta toisaalta meillä on paljon ystäviä ja sukua ulkomailla, joten tapaamme heitä matkoilla sitten vähän enemmän kerralla.

ei toiminut minulla.

Mielummin vaikka yksin kuin huonossa suhteessa. Ja minun mielestäni kylmä ja rakkaudeton suhde on huono suhde.

Myöskään materia, eli omakotitalo, uudet autot ym. ei tee minua onnelliseksi.

Nyt elän varmaan normaali pulliaisen silmissä hyvinkin epätavallista elämää, epätavallisen miehen kanssa ja olen erittäin onnellinen.

Ma sain sellasen kuvan, etta suhde olisi hyva, kun luetaan lehtia yhdessa, lenkkeillaan jne. Kaveriperheitakin tavataan.

Kukapa sita olisi onnellinen huonossa suhteessa?

Mina olisin suhteellisen onnellinen noilla evailla.

Ihan tavallista tylsää elämää minä vietän nytkin joskin minulla on lyhyt mies, rivarinpätkä, kolme lasta eikä koiraa ja harrastuksia vähemmän.

Tosi vähän ap kiinnitti huomiota sisältöasioihin. Millainen on suhde mieheen (henkisellä tasolla) millaisia ystävyyssuhteet. Millaisia kirjoja luetaan, miten niistä keskustellaan. Minne tehdään se matka per vuosi, miten siihen valmistaudutaan ja mitä siellä tehdään. Kuinka paljon perheen ateriointiin uhrataan vaivaa ja hellyyttä, entä kun on vieraita. Miten suhde lapsiin koetaan ja millaisina yksiloinä heihin suhtaudutaan.



Minun elämästäni moni voi olla sitä mieltä, että se on tylsää ja tavallista. Itse sen sijaan koen eläväni jännittävää ja rikasta elämää -juurikin näiden tavallisten asioiden todellisen sisällön vuoksi. Olen todennut, että monen menevän ja kuluttavan kauniin perheen elämä on surullisen sisällötöntä ja tyhjää. Siksi on pakkomielle tehdä jotain ulkoisesti erikoista.

Eli osin ap:n kuvaus voisi mulle sopiakin. Mutta intohimoa ja kipinöitä voi olla myös arjessa!



Sen sijaan mun on PAKKO päästä aina välillä asumaan ulkomaille. Viimeksi asuimme 3 vuotta toisella puolella maapalloa ja olemme nyt kuukauden asuneet takaisin Suomessa.

En halua 2 lasta, koiraa,omakotitaloa enkä etenkään asua Nurmijärvellä! Lisäksi jotenkin tulee tunne että pariskunta on vähän vieraantunut toisistaan.