Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä sanoi tänään, että jos meille tulee lapsia
10.01.2011 |
hän haluaa, että minä jään kotiäidiksi. Siis mies haluaa monta lasta (niin minäkin), ja hän on sitä mieltä, että minun pitäisi jäädä kokonaan pois työelämästä ja olla kotona ainakin siihen asti että nuorin on 10-vuotias. Olen ihan ymmälläni, olen luullut (siis ihan aidosti luullut) että mieheni tietää, miten tärkeää työni minulle on. Ja, ennenkuin joku tulee itkemään siitä, että olen joku kylmä uramuija, niin en tosiaan ole. Mielestäni on ihan itsestään selvää, että jompi kumpi meistä on kotona lasten kanssa tarvittavan ajan, mutta ei työelämästä kokonaan tarvitse jäädä pois.Mies luonnollisesti on nyt sitä mieltä, ettei hänen MIEHENÄ tule osallistua lasten kotihoitoon muuten kuin palkallaan.
Olen oikeasti nyt jo melkein sillä linjalla, että heivaan tuon miehen pihalle ja etsin lapsilleni hieman modernimman isän! Olen korkeasti koulutettu ja aidosti rakastan työtäni, en ymmärrä miten mies ei voi kunnioittaa sitä? Ja miksi hän on sitä mieltä, että se on automaattisesti äiti, joka lapset hoitaa? Tienaankin vielä paremmin kuin hän!
Kommentit (29)
Miten on, teetkö työpaikalla vain työsi vai vietätkö myös sosiaalista elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on, teetkö työpaikalla vain työsi vai vietätkö myös sosiaalista elämää?
Juurihan tuo viikolla tutkittiin ja oli edelleen ainakin Euroopassa suurimman osan naisista ihannetila eli lapsia ja kotiäiteys.
kanssa. Parisuhteissa asiat tuppaavat hyvin usein menemään siihen suuntaan, että naisen ja miehen ns. perinteiset roolit voimistuvat lasten syntymän jälkeen vaikkei näin olisi edes etukäteen ajateltu. Siksi ymmärrän hyvin huolesi.
Mielestäni miehesi ajatus siitä, että sinun pitäisi olla kokonaan poissa työelämästä siihen saakka, että nuorin on 10 vuotias on kyllä aika omituinen. Luultavasti tällainen on äärimmäisen harvinaista korkeasti koulutettujen suomalaisnaisten joukossa ja olisit varmaan aika harvinainen ystäväpiirissännekin jos tekisitte tällaisen valinnan.
varmista vielä, että kyse on vankasta mielipiteestä, eikä satunnaishöläytyksestä. Vanhat asenteet elävät edelleen etenkin mielikuvissa ja voi olla, että tuo tuli ulos autopilotti päällä eikä funtsien.
Jos ei tullut, saat ainakin mun jösses-päivittelyni tälle juipille ja moraalisen tukeni seuraavalle kalalle, vaikka et kumpaakaan kaipaisikaan. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurihan tuo viikolla tutkittiin ja oli edelleen ainakin Euroopassa suurimman osan naisista ihannetila eli lapsia ja kotiäiteys.
että minun pitäisi haluta samoja asioita kuin muut. Ja sitä paitsi, en usko tuohon tutkimukseen,
Näin keittiöpsykologina sanoisin, ettei ole miehelle ihan itsestäänselvän helppo paikka, kun nainen on korkeammin koulutettu ja ansaitseekin paremmin kuin mies. Tuo asetelma ottaa varmasti miehen itsetunnolle. Mies nyt sitten keksi, että tuossapa hyvä paikka kohottaa omaa miehisyyttään, kun nainen jää kotiin ja mies pääsee pääpaikalle perheen elättämisessä.
Eli teidän pitäisi päästä keskustelemaan niistä ihan oikeista motiiveista. Ei nyt kuitenkaan kannata erota, jos kyse on vain miehen itsetuntokriisistä.
Ulkopuolisella avulla tuo voisi selviä muutamalla käynnillä.
Ja on varmaan sinulle itsestäänselvää, että on aivan ymmärrettävää, jos et halua olla noin kauan pois työelämästä. Ja että on mieheltäsi iso vaatimus tuollaista esittää, kun et kerran ole siihen halukas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tulevaisuudensuunnitelmat ei kohtaa???? Kyllä minä ainakin laittaisin uutta matoa koukkuun, muutenhan sitä saisi terapoida ties kuinka monen miehen kanssa jos terapia ei autakaan löytämään yhteistä linjaa. Jos jo noin suurista linjoista pitää tehdä kompromissia niin melko sissi on että jaksaa lisäksi arjen kompromissit. Itse valitsin suosiolla jo suoraan sopivan kumppanin.
jos tulevaisuudensuunnitelmat ei kohtaa???? Kyllä minä ainakin laittaisin uutta matoa koukkuun, muutenhan sitä saisi terapoida ties kuinka monen miehen kanssa jos terapia ei autakaan löytämään yhteistä linjaa. Jos jo noin suurista linjoista pitää tehdä kompromissia niin melko sissi on että jaksaa lisäksi arjen kompromissit. Itse valitsin suosiolla jo suoraan sopivan kumppanin.
Tässähän on kyse poikaystävästä, jonka kanssa ei yhteistä elämää ole vielä välttämättä mitenkään rakennettu. Mielestäni pariterapiaan voi mennä siinä vaiheessa, jos on yhteisiä lapsia tai muita "järkisyitä" pysyä yhdessä. Muuten kehottaisin muistamaan, että miehet on kuin ratikat. Kun yksi on mennyt, toinen odottaa jo nurkan takana:D
Ei tuollaisista asioista pidä tehdä kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että aina tuntuu yhteen päätyvän naiset, jotka haluaa kotiäidiksi ja miehet, jotka eivät välttämättä edes haluaisi lapsia (minun tilanteeni) ja sitten toisaalta naiset, jotka haluavat luoda uraa (lapsia tai ei) ja miehet, joiden puolesta nainen saisi jäädä kotiäidiksi. Tasan ei käy onnen lahjat :(
Toiset vaihtaa herkemmin miestä kuin toiset. Minä taas ajattelen, että on ihan hölmöläisen hommaa luopua muuten hyvästä suhteesta yhden itsetuntokriisin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin en nyt hirveitä pultteja tuosta mielipiteestä vetäisi. Ensin on rakennettava parisuhde ja opittava tuntemaan toinen ennen isoja päätöksiä (kuten lasten hankkiminen) ja siinä samalla ne särmät hioutuu itse kunkin mielipiteistä. Kun lapset on teille ajankohtaisia, olette molemmat jo vähän erilaisia ihmisiä ja teillä on erilainen ihmissuhde. Nythän tuo koko lapsikeskukstelu on voinut varsinkin poikaystävän kohdalla olla ihan vaan teoreettista pähkäilyä.
ap:n poikaystävän asenne voi valitettavasti myös ennustella sitä, että mies asettaaa jatkossakin oman egonsa perheen yhteisen edun edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuotta saattoi olla heitto ja miehellä ei saata olla esim. hajuakaan millainen on 10 v lapsi (jos ei ole kokemusta lapsesta). Eli puhuthan vielä, että tarkoittako oikeasti että olisit kotona kun lapsesi on jo 3 luokalla koulussa. Ja onhan tietoinen, että esim.- kotihoidonlisää maksetaan siis siihen saakka kunnes lapsi on 3v?
Itse olin kotona kunnes kuopus oli 3 v ja ainakin mun piiressä (muutkin ystävät koulutettuja naisia) se oli jo aika pitkään. Itselleni oli selvää että olen kotona sen aikaa.
Usein ennen lapsia ihmisellä on aika epärealistiset odotuksen perhe-elämästä. Ehkä miehelläsikin on joku "idea", joka ei välttämättä ole mikään harkittu tai ehdoton...
Ja tuli vielä mieleen (kun kerroit tienaavasi enemmän kuin miehesi), että luultavasti poikaystävästi ei tiedä kuinka paljon perheen elättäminen maksaa, joten tod näk puoltaa kyllä töihin menemistäsi paljon ennen kuopuksen 10 v synttäeitä ;)
kerroin miehelle noista raha-asioista jne, mutta hän on sitä mieltä, että kyllä sitä pärjää kunhan vaan tinkii turhista!
Itse asiassa, epäilen että mies joko provoilee tahaltaan tai ei halua lapsia, pelkää että minä haluan, ja nyt yrittää säikäyttää minut..
Joo, minunkin mielestäni on tyhmää luovuttaa liian helpolla mutta jos tulevaisuuden suunnitelmat on näin erit, niin ei mielestäni tulevaisuus kyllä ovin ruusuiselta vaikutaa...
10 vuotta saattoi olla heitto ja miehellä ei saata olla esim. hajuakaan millainen on 10 v lapsi (jos ei ole kokemusta lapsesta). Eli puhuthan vielä, että tarkoittako oikeasti että olisit kotona kun lapsesi on jo 3 luokalla koulussa. Ja onhan tietoinen, että esim.- kotihoidonlisää maksetaan siis siihen saakka kunnes lapsi on 3v?
Itse olin kotona kunnes kuopus oli 3 v ja ainakin mun piiressä (muutkin ystävät koulutettuja naisia) se oli jo aika pitkään. Itselleni oli selvää että olen kotona sen aikaa.
Usein ennen lapsia ihmisellä on aika epärealistiset odotuksen perhe-elämästä. Ehkä miehelläsikin on joku "idea", joka ei välttämättä ole mikään harkittu tai ehdoton...
Ihan hyvin voit sanoa, että lapsia haluat, mutta et aio jättää työtäsi ja haluat perhe-elämältä muuta kuin perinteisiä sukupuolirooleja.
Sanelua puolin ja toisin. Ketään ei voi pakottaa jäämään kotiin.
Toivottavasti miehesi tienaa huomattavan hyvin. Minun tienaa n.80 000/v, mutta tämä ei riitä pitämään meidän elintaso sellaisena, että lainanlyhennyksillä minun olisi mahdollista jäädä kotiin. Siis tuntien oloni hyväki, ei jatkuvasti kituuttaen.
Asenteet ja odotukset vahvistuvat lasten myötä. Kävimme itsekin juuri eilen viimeksi keskustelua vanhemmuuden, kotitöiden ja taloudellisen vastuun jaosta.
varmista vielä, että kyse on vankasta mielipiteestä, eikä satunnaishöläytyksestä. Vanhat asenteet elävät edelleen etenkin mielikuvissa ja voi olla, että tuo tuli ulos autopilotti päällä eikä funtsien.
Jos ei tullut, saat ainakin mun jösses-päivittelyni tälle juipille ja moraalisen tukeni seuraavalle kalalle, vaikka et kumpaakaan kaipaisikaan. ;)