Lue keskustelun säännöt.
Muksujen metelöinti ja "kohkaaminen" uuvuttaa ja stressaa!
09.01.2011 |
Tämäkin ilta meni mielessä kymmeneen laskiessa (tai sataan.. tuhanteen... uudelleen ja uudelleen)
Meillä pojat (toinen koulussa, toinen alle kouluikäinen) ja ihan järkyttävää meteliä ja tohotusta saavat aikaiseksi aina kahdestaan kotosalla!
Ja mä en meinaa kestää sitä yhtään! Mä oikein tunnen kuinka verenpaine nousee ja sydän alkaa hakkaamaan nopeammin ja hermo kiristyy...
Pojat menee ympäri huushollia, miten milloinkin, ajavat toisiaan takaa juosten, pikkuautoilla ajaen, kontaten, palloilla toisiaan heitellen, pikkutavaroilla, millä milloinkin. Ja sellaista hervotonta, hengästyttävää naurua (räkätystä) ja vähän väliä jompi kumpi kiljuu tai itkee kun ei tykkää ja toinen vaan räkättää ja hekottaa lisää!
Komentaminen auttaa ehkä 5 sekunnin ajan ja sen jälkeen kaikki jatkuu kuin taukoa ei olisikaan. Omiin huoneisiinsa komennan yleensä sitten, kun muu ei auta, mutta on tääkin että heidät pitää laittaa yksinään huoneisiinsa nököttämään, jotta täällä edes pystyy olemaan!!
Tää meteli on sellainen asia, joka mua äitiydessä eniten rassaa.
En tiedä sitten, onko mulla jotenkin alentunut melunsietokyky...?
Nyt ne kullannuput onneksi jo nukkuu, ja on hiljaista, ah!
Kommentit (24)
En tiedä sitten, onko mulla jotenkin alentunut melunsietokyky...?
Mulla on ainakin tuollainen alentunut melunsietokysy, enkä ihmettele ollenkaan että uuvuttaa. Sun tilassa en varmaan kestäis päivääkään ilman hermoromahdusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeilemaan teille sopivia konsteja:
- kuulosuojaimia äidille
- muusiikkia kuulokkeiden kautta äidille
- lasten leikkipaikka mahdollisimman kauaksi vanhempien oleskelupaikasta (meillä lapset leikkii paljon vintissä joten alakerrassa rauhallisempaa
- Komento jos haluatte juosta ja huutaa niin ulkovaatteet päälle ja uloooos
- Muutenkin lapsille paljon ulkoilua niin jaksavat sisällä olla rauhallisemmin
- Hajoita ja hallitse eli ota toinen mukaan kauppaan ja käy toisen kanssa kävelyllä jne. Kun ovat viikonloppuisinkin riittävästi erillään niin yhteiset leikit sujuu muina aikoina paremmin
- Koeta nähdä elämässänne positiivisia puolia eli lapsesi ovat terveitä ja siksi eloisia jne.
- Yksi mikä voisi vähän auttaa olisi että aina kun alkaa huuto ja riehuminen niin laitat lapset töihin tyyliin vieppä Z nuo lehdet kierrätykseen ja x laittaa astiat koneeseen jne luulen että aika pian alkaa äidin huokailut merkitä tulevaa työleiriä ja lapset katoavat hiljaisempiin leikkeihin ettei äiti huomaisi työllistää...
Tsemppiä. Meilläkin painitaan usein meteliongelman parissa. Välillä kestän enemmän ja välillä vähemmän meteliä.
t. kolmen äänekkään lapsen äiti
Mut vauvamme oppi tänään konttaamaan ja nyt se touhuaa ja konttaa pinnasängyssäänkin. Välillä nukahtaa ja taas heräytyy huutelemaan ja rymyämään ;)
minä tulen tulevaisuudessa pärjäämään, kun mulla on alentunut sietokyky vähän kaikelle - vaikka lapsia yksi ja hänkin vasta 2,5-vuotias! Ollaan vasta muutettu, ja lapsi reagoi siihen sillä että on pahanteossa koko valveillaoloaikansa; kiusaa nonstoppina koiraa, räpsyttää valoja, pistää hellaa päälle...kaikki lapsilukot on pitänyt asentaa takaisin vaikka luulin ettei niitä enää tarvita. En mä edes tiennyt, että lapseni osaa olla noin kamala kuin mitä hän nyt on ollut. Ja tähän syntyy ihan pian uusi vauva, toivottavasti helpottaa edes vähän ennen sitä. :(
Että tsemppiä vaan kaikille äideille joilla nyt on siunattu hiljainen hetki. Kohta on taas uusi aamu! ;)
koululaisia. Aina välillä meno on tuollaista, eikä siihen auta mikään ulkoilu.
Minä annan heidän remuta niin kauan kuin jaksan/se on rajoissa. Sitten kun en enää kestä, niin luen heille kirjaa, annan pelata tai katsoa tv:tä. Se remuaminen pitää katkaista, eikä se onnistu käskemällä.
Parasta on, että heidät saisi molemmat lukemaan omia kirjojaan. Siinä pojat sitten rauhoittuvat pidemmäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös pari poikaa, samaa ikäluokkaa, puuhat kovaäänisiä.
Nimenomaan meteli. Se saa mun kropan kiristymään, pään särkemään ja sydämmen tykyttämään. Ja siitäpä se vitutus taas lähtee.
Pyrimme ulkoilemaan paljon ja talvella mm. hiihtämään vapaapäivinä pitkiä lenkkejä - vie hieman mehuja lapsista ja ottaa kierroksia pois.
Ja jos ovat kovin riehuvia niin yritän saada leikkimään jomman kumman huoneeseen keskenään, en anna juosta pitkin olohuonetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanaa lukea että muutkin kokevat samoja juttuja.. ja ehkä tää joskus vielä helpottaa :D
ap
häiriö. Itken usein.
Lapset väsyttävät todella ja olen loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti auttaa,kun meteli on siedettävämpää.
Eikös ole yritetty sanoa että tytöt on kivempia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylivoimaisesti tyttö. Hermojahan se kiristää, ei voi mitään.
Olemme yhdessä sopineet, että äidillä on oikeus lukea esimerkiksi sanomalehti ihan rauhassa. Otan välillä sen hetken, ja pistän lapset oven taakse.
Meillä on 1- ja 3-vuotiaat, ja korviavihlovaa kirkumista aamuseitsemästä illalla puoli yhdeksään. Ei taukoa kuin pienemmän päiväunien ajaksi. Luulin, että tämä loppuisi piakkoin, kun lapset kasvavat, mutta ilmeisesti ei. Huoh. Lapset eivät oikeastaan tappele keskenään (ainakaan vielä), mutta itkevät tai nauravat tai kiljahtelevat tai kyselevät tai höpöttävät aivan tauotta.
Kyllä ihmetellä täytyy, miten jotkut tekevät näitä kiljukauloja vielä enemmän kuin kaksi. Ehkä he ovat jo kuuroutuneet sen verran, ettei lisämeteli haittaa..? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ovat viikonloppuisinkin riittävästi erillään niin yhteiset leikit sujuu muina aikoina paremmin
Eihän tuo tarkoita, että leikit sujuisi huonosti -on vaan äänekäs ja vauhdikas leikki menossa, josta lapset nauttivat :)
Meillä kans kaksi 5-vuotiasta poikaa (kaksoset) ja meno on ihan samanlaista. Ollut aina. Nämä ovat lisäksi vielä erityislapsia eikä kaikki tavanomaiset keinot tilanteen rauhottamiseksi auta. Ulkoilemaan en pysty yksin heidän kanssaan koska karkailevat. Jaloissa pyörii vielä lisäksi 2-vuotias tyttö jolla on niiin ihana ja vaativa luonne että voi olla että saan hermoromahduksen eneen kun lentävät pesästä. :)
Itse sietäisin melua mutta naapurit eivät. Välillä hakkaavat nyrkillä seinään niin että taulut tippuvat kun lapset juoksevat sisällä. Meidän elämä on yhtä rauhottelua. Mutta onneksi taas ovat untenmailla, huomenna taas uusi päivä ja jaksaa paremmin. :)
kauhulla odotan, mitä tulee, kun toinen pian syntyy ja kasvaa. ja täytyy sanoa, että ihan välillä ärsyttää, kun tytöllä niin kantava ääni, kun innostuksissaan kailottaa... itse olen puhelias, mutta "hiljainen". Mies taitaa olla pulikuuro, koska hänkin "huutaa". Viikonloput ovat tuskaa!
eikä meillä ole tuollasta. Lapset 1v, 8v, 10v ja 12v. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Sisällä on ihan rauhallista, kukaan ei juokse, riehu eikä kilju kun siihen on pienestä asti systemaattisesti opetettu.
eikä meillä ole tuollasta. Lapset 1v, 8v, 10v ja 12v. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Sisällä on ihan rauhallista, kukaan ei juokse, riehu eikä kilju kun siihen on pienestä asti systemaattisesti opetettu.
eli en voi siis samaistua ketjuun - mutta odotin koko ajan tätä :-). Ihanaa, av-palsta on vieläkin av-palsta! On se kiva, että maailmassa on jotain pysyvää.
eikä meillä ole tuollasta. Lapset 1v, 8v, 10v ja 12v. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Sisällä on ihan rauhallista, kukaan ei juokse, riehu eikä kilju kun siihen on pienestä asti systemaattisesti opetettu.
Nyt niitä taas jaksaa ja ajattelee hyvällä, kun ovat nukkumassa ja minä rauhassa tässä.
Huomenna taas sama souvi ja sama hermostus..HUOH..