Lue keskustelun säännöt.
Onko ystävyys yliarvostettua?
09.01.2011 |
Tuntuu että pitäisi niin kauheasti olla ystäviä joka suuntaan, ja lapsesta saakka ystäviä pitäisi olla ja kaverikutsuja sadetta solkenaan. Jotenkin tuntuu että ampuu vähän yli.
Kommentit (6)
On vain tuttavia joiden kanssa joskus tekstaan tai laitan sähköpostia. Ongelma on se että ahdistun ihmisten kanssa kahdenkesken ollessa. Vain harvojen kanssa koen vapautunutta hyvää oloa. Siksi en pakota itseäni ystävyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain tuttavia joiden kanssa joskus tekstaan tai laitan sähköpostia. Ongelma on se että ahdistun ihmisten kanssa kahdenkesken ollessa. Vain harvojen kanssa koen vapautunutta hyvää oloa. Siksi en pakota itseäni ystävyyteen.
sillä erotuksella, että olen enemmän erakkoluonne. En vain jaksa löpistä kenekään kanssa tai ylläpitää ihmissuhteita, joita ilman tulen hyvin toimeen.
On vain tuttavia joiden kanssa joskus tekstaan tai laitan sähköpostia. Ongelma on se että ahdistun ihmisten kanssa kahdenkesken ollessa. Vain harvojen kanssa koen vapautunutta hyvää oloa. Siksi en pakota itseäni ystävyyteen.
sillä erotuksella, että olen enemmän erakkoluonne. En vain jaksa löpistä kenekään kanssa tai ylläpitää ihmissuhteita, joita ilman tulen hyvin toimeen.
Töissä pystyn puhumaan kahvipöydässä ihmisten kanssa. Iltaisin viihdyn yksin ja käyn harrastuksissa, elokuvissa, avantouinnissa jne yksin mielelläni.
ole juurikaan ystäviä. Työssäni työskentelen ihmisten parissa ja se riittää, kotona perhe vie muun ajan.
Monet asiat ovat yliarvostettuja, koska ihmiset ovat erilaisia. Jollekin ihmisellä ystävät voivat olla hirveän tärkeitä, toiselle taas mökkeily, gourmet-ruoka, ulkomaanlomat, seksi, jne. Ja silti on myös paljon ihmisiä, jotka pärjäävät mainiosti ilman noita tai ainakin ilman osaa noista.
Itse en ole koskaan tajunnut mitä järkeä on setviä omia asioitaan ystävien kanssa, itse vaan rasitun kun pitää kuunnella muiden valituksia ja omat ongelmani osaan parhaiten ratkaista itse. Minullakin on yksi lapsi, joka ei ole ihmisten perään lainkaan (siis verrattuna sisaruksiinsa), enkä ole häntä hirveästi patistellut. Jos luonne joskus muuttuu, etsikööt sitten ystäviä.
rakkauden alalaji. Jos ei saa ystävyyttä osakseen, se on surullista.
Se on ihan toinen asia, kuinka paljon jossain FB:ssa satelee kaverikutsuja, eihän siellä nyt kovinkaan moni ole oikeasti ystäviä keskenään. Mulla on noin 200 FB-tuttua joista ystävikseni tituleeraan kolmea.