Mitä ihmettä lukisin Potterin kaipuuseen?

myös Host/Vieras on lukemisen arvoinen kirja Twilightien lisäksi.



Olisipa jo heinäkuu...

Ehdottelun kriteereiksi asetin fantasia- tai scifi-elementit, jatkuvan todellisuuspaon mahdollistavan moniosaisuuden, koukuttavuuden ja sen, että olen itse tykännyt. :) Kirjasin joka kohtaan sarjan pääpointin ja joitain huomioitani.



* Robin Hobb: Näkijän tarut (ns. salamurhaajasarja) ja Lordi Kultainen -sarja

Pottereista tykänneelle varsinkin eka sarja voi

olla sopiva. Siinä kuvataan myös orvon nuorukaisen kasvuvuosia ja koulutusta - tosin salamurhaajaksi - ja tutustumista taikuuteen. Miljöö on perus miekan&magian hengessä pseudokeskiaika ja tapahtuman keskiössä on armotta vanhenevan kuninkaan hovi. Iso ero pottereihin syntyy myös siitä, että tarinan maailmassa tunnetun taikuuden lajit, Vaisto ja Taito, eivät ole arkisia ilmiöitä vaan salaisuukisia ja poikkeavuutta.



Itse pidin sarjan parhaina puolina kaunista ja elävää (ja hyvin suomennettua) kieltä, huolellisesti laadittuja henkilöhahmoja, kirjailijan panosta kuningaskunnan luonnehtimiseen ja etenkin kruunun ympärillä pyörivään valtapeliin liityyvien jänniteiden hyvää pyörittelyä.



Jostakin syystä ensimmäisen opuksen ekat sata sivua tuntuivat pirun tylsiltä ja ehdin jo lopettaa homman kertaalleen. Alun työvoiton jälkeen Näkijän taruista on tullut lempisarjani. Muita miinuksia ovat toisen sarjan selkeästi heikompi taso (tosin jos tykkäsi ekasta, ei se tokakaan huono ole) ja jos ei tykkää, myös ajoittainen mies vs maailma/takaa-ajettu -meininki käy varmasti hermoon. Lisäksi minäkertoja on ison osan matkaa teini-ikäinen ja kuten tiedetään, teinit osaavat olla ärsyttäviä. Minä tosin tykkäsin.



* George R R Martin: Jään ja tulen laulu

Jälleen pseudokeskiaikaa ja magiaa, joka on tarinan maailmassa enemmän poikkeus kuin sääntö. Jään ja tulen laulujen hienoin puoli on minusta niiden laajuus. Sarja kattaa useita kuningas/keisarikuntia ja -sukuja, useita maita ja kulttuuripiirejä. Päähenkilökirjo on noin tusina. Juoni on vetävä ja monipuolinen, hahmot särmikkäitä ja eri jännitteet kiinnostavasti rakennettuja. Kukaan ei ole yksiselitteisesti hyvin tai pahis ja useimmat hahmot linkittyvät toisiinsa useampaa kautta.



Miinusta laajan skaalan aiheuttamasta ajoittaisesta sekavuudesta (alun sukulista on hyödyllinen juttu) ja toisinaan suomennoksen heikosta tasosta (välillä näkyy, että J&T:t kustannetaan suomeksi kahden hengen nyrkkipajassa - kaikki kunnia tekijöille). Jos haluaa fantsunsa kepeänä, on myös hyvä varautua siihen, että sarjassa on väkivaltaa, kuolemaa ja seksiä. Näitä ei ole mikään kirjasto tainnnut sijoittaa lasten- ja nuortenhyllyyn. Tai jos sijoitti, kävi kämmi.



Lisäbonarina se, että HBO on tekemässä kirjasarjasta tv-sarjaa, joka alkaa keväällä. ODOTAN!



* Alatair Reynolds: Kuilukaupunki 1 ja 2 SEKÄ Ilmestysten avaruus, Lunastuksen arkki ja Sovituksen kuilu

Vetävää kyberpunkscifiä. Tyylipuhdasta Film noiria avaruudessa, teknistä edistystä, koppurtoituneita suuryhtiöitä, alamaailmaa ja rappiota. Ja neuvokkaita, mutta kyynisen kieroja sankareita tietty (myös naisia, mikä ei ole genressä itsestäänselvyys). Huolellisesti koottu miljöö. Kyllä näitä ilokseen lukee, erityisesti Kuilukaupunginkeja, jotka ovat minusta Reynoldsin parasta ansiota (tai ansio, yksi hiton pitkä kirja kahdessa osassa).



Kuilukaupunki on virkistävä poikkeus, mutta musta Reynoldsin isoin ongelma on se, että hän on erinomainen kujettamaan tarinaa, luomaan koukkuja ja rakentamaan jännitettä, mutta kliimaksi on välillä vähän anti. Ei nyt huono, mutta nostatusta heikompaa.

Itse luen tämän plussaksi, mutta jotakuta saattaa ärsyttää myös se, että Reynolds on itse tähtitieteilijä ja fyysikko, mikä näkyy tieteellis-teknisessä tarkkuudessa ja innossa.



* Ursula LeGuin: Maameren tarinat (1-3 alkujaa, jatkettuna 4-5)



LaGuinin teemat ovat kypsempiä ja syvällisempiä kuin fantasiasaagojen keskimäärin. Ehkä selkein seuraus lukijalle on se, että Maamereltä puuttuvat lähes kokonaan kaikille muille mainituile teoksille tyyppilliset väkivaltaisen konfliktin sisältävät kliimaksit, joissa pääpahis ja päähyvin tappelevat. Kun muistelen, mitä maamerissä tapahtui tai mitä ajattelin niistä, ensisijaisesti mieleen tulee niiden tunnelma. Maameren tarinat eivät ole tylsiä tai kay tyhjää, olen jaksanut lukea ne jo ipanana, vaikka en saanutkaan irti sitä, minkä aikuisena. Mutta niiden asettelu on vähemmän suoraviivainen ja ote perinpohjaisempi ja pohtivampi kuin keskivertofantasian. Edes pakollinen arkkivihollinen, joka motivoi sarjaa, ei paini samassa sarjassa muiden arkkiuhkien kanssa.



Kirjojen ero valtavirtaan on selkenee entisestään jatko-osissa, joissa päähenkilöt ovat päälle keski-ikäisiä ja parhaat voimansa menettäneitä.

LeGuinin muihin teoksiin kannattaa myös tutustua.



Mutta suosittelen lämpimästi, Maameren tarinat ovat upea elämys.





*Robert Holdstock: Alkumetsä-sarja

Alkumetsä-sarja on Maameren tarinoiden henkinen sukulainen. En halua spoilata perusasetelmaa, mutta kyse siis ole miekasta ja magiasta, vaan myyteistä ja mielikuvista.



Kielen päällä oli jotain muutakin kun aloin kirjoittaa, mutta en enää pikkutunneilla muista. Palaan asiaa paremmalla ajalla. :)

maailmankirjallisuuden klassikkoni, mutta välillä kaipaan aivojen täydeltä silkkaa mielikuvituksen räiskettä!



Suosittelen myös Stephenie Meyerin kirjaa Houkutus ja sen jatko-osia.



Lisäksi itseeni upposi kovasti tämä: Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus.



Löydä uusia maailmoja... Tuo Millenium-sarja on muuten myös loistava. Olen varma että rakastut siihen. =)

Charlaine Harrisin Southern Vampire Mysteries sarja. Niin sellaisia mukaansa imeviä, vaikeinta on vain laittaa kirja pois kädestä.

Philip Pullman: Universumien tomu (3 osaa)

minusta se oli upeaa!!!! suosittelen

t:Kanss yksi Harry Potter fani 29v

Ja oma ehdotukseni on Ajan pyörä -sarja. Pieni varoitus vain, kirjat ovat paksuja ja sarjassa on jo hyvin monta osaa, mutta tarina on hyvä, kirjoittaja Robert Jordan.



Sarjasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ajan_py%C3%B6r%C3%A4