Isyyden tunnustaminen lastenvalvojalla.

Siis molempien hartaasti toivoma jne, mutta tiedetään varmasti, että isä ei ole biologinen isä?

mites jos lapsi on hoidoilla ja luovutetuilla siittiöillä alkuun saatu?

Siis molempien hartaasti toivoma jne, mutta tiedetään varmasti, että isä ei ole biologinen isä?

Vauva- tai KaksPlus-lehdestä avoliitossa olevasta parista joiden lapsi oli luovutetuilla siittiöillä alkuunlaitettu. Olivat tästä puhuneet isyydentunnustuksessa, eikä lastenvalvoja ollut vastaanottanut tunnustusta. Jos oikein muistan, oli tämän parin toinen lapsi, esikoinenkin oli saatu luovutetuilla siittiöillä, mutta esikoisen isyydentunnustuksessa eivät olleet puhuneet hoidoista mitään ja sen lapsen isyys oli vahvistettu. Ikävä juttu kaikenkaikkiaan.

Vauva- tai KaksPlus-lehdestä avoliitossa olevasta parista joiden lapsi oli luovutetuilla siittiöillä alkuunlaitettu. Olivat tästä puhuneet isyydentunnustuksessa, eikä lastenvalvoja ollut vastaanottanut tunnustusta. Jos oikein muistan, oli tämän parin toinen lapsi, esikoinenkin oli saatu luovutetuilla siittiöillä, mutta esikoisen isyydentunnustuksessa eivät olleet puhuneet hoidoista mitään ja sen lapsen isyys oli vahvistettu. Ikävä juttu kaikenkaikkiaan.

Ja kertoo nimenomaan isyyslain epäkohdista. TOSIN tämä epäkohta on _ilmeisesti_ sittemmin muutettu, juurikin sen vuoksi, että tajutaan isyyden olevan jotain muutakin kuin biologiaa - joskaan tämä tajuaminen ei ole vielä tuonut muutosta isyyslain muihin epäkohtiin, kuten juuri tähän, että avoparien asiat syynätään, kun taas avioparien kohdalla pelkkä sosiaalinen isyys riittää.

niin tuli mieleen yksi kysymys:

Vaikuttaako siihen miten "intiimejä" ja kuinka tarkkaan kysellään se vanhempien suhde? Tarkoitan että jos mies naimisissa jonkun toisen kanssa (kuten yllä oli) tai jos lapsi saanut alkunsa jonkun puolitutun kanssa festareilla, niin onhan noissa ehkä syytäkin kysellä tarkemmin...?

Vert. pari joka ollut esim. 8-vuotta yhdessä, asunut 7-vuotta saman katon alla jne.

niin tuli mieleen yksi kysymys:

Vaikuttaako siihen miten "intiimejä" ja kuinka tarkkaan kysellään se vanhempien suhde? Tarkoitan että jos mies naimisissa jonkun toisen kanssa (kuten yllä oli) tai jos lapsi saanut alkunsa jonkun puolitutun kanssa festareilla, niin onhan noissa ehkä syytäkin kysellä tarkemmin...?

Vert. pari joka ollut esim. 8-vuotta yhdessä, asunut 7-vuotta saman katon alla jne.

muka syytä kysellä tarkemmin? Ihan yhtä älytöntä on ruveta kyselemään epäolennaisuuksia siinäkään tapauksessa. Mistäs se lastenvalvoja muutenkaan tietää, missä lapsi on saanut alkunsa ja miten? Ja miten miehen avioliitto jonkun toisen kanssa muka tekisi hänen isyydestään epävarmempaa? Jos asia ei ole epäselvä sen enempää naiselle kuin miehellekään, mitä sitä kannattaa setviä sen kummemmin?

"Vastasin tähän: "Mistä minä voin varmasti tietää, kenen lapsi se on?" "

kysymykseen ei oikeastaan voi vastata mitenkään asiallisesti. On todella valitettavaa ja taantumuksellista, että sivistysvaltiossa (?) vielä 2000-luvulla hoidetaan isyysasiat näin tökeröllä tavalla :(

ja varmaan suurin osa teistä avopareistakin on siitä kyllä kuullut. ; )

Jos on valmis tekemään lapsia toisen ihmisen kanssa, miksei olisi valmis menemään naimisiin? Samalla kertaa hoituu kaikki perheen perusturvaan tarvittava juridiikka.

niin ei joudu vastaamaan intiimeihin kysymyksiin. On aivan oikein että lapsen edun nimissä varmistetaan oikea isä lapselle.

niin tuli mieleen yksi kysymys:

Vaikuttaako siihen miten "intiimejä" ja kuinka tarkkaan kysellään se vanhempien suhde? Tarkoitan että jos mies naimisissa jonkun toisen kanssa (kuten yllä oli) tai jos lapsi saanut alkunsa jonkun puolitutun kanssa festareilla, niin onhan noissa ehkä syytäkin kysellä tarkemmin...?

Vert. pari joka ollut esim. 8-vuotta yhdessä, asunut 7-vuotta saman katon alla jne.

ja oltiin jo ostettu yhteinen asuntokin. Lastenvalvoja kysyi, kauanko ollaan oltu yhdessä ja kauanko asuttu. Asia oli sillä selvä. Seuraavan lapsen yhteydessä ei kysytty sitäkään.

Yksi tuttava sai lapsen yhden yön suhteen seurauksena ja häneltä kyllä kyseltiin kaikki ihan tarkkaan. Siis ihan kaikki.

ei tietenkään tarvitse vastata! Lastenvalvojalle EI kuulu teidän kuukautiskiertonne, tapaamisajankohtanne, kuinka kauan olette asuneet yhdessä tai kuinka monta yötä olette viettäneet yhdessä.

ÄLKÄÄ NÖYRISTELKÖ! Älkää vastatko epäolennaisiin kysymyksiin.

Isyyden selvittäminen ja työpaikkahaastattelu eivät ole samoja asioita. Isyyden selvittämiseen kuuluu äidin raskaaksi saattamiseen kysymykset olennaisesti. Isyyden tunnustaessaan mies luopuu kanneoikeudestaan isyysasiassa. Se ei ole mikään pieni juttu, vaikka moni teistä niin kuvitteleekin.

Suomessa on aivan liikaa "vääriä isiä" eli isiä, jotka eivät ole biologisia isiä lapsilleen. Ja tämä johtuu löperöistä lastenvalvojista. Kuten tästäkin ketjusta huomaa, kaikki eivät hoida asiaansa hyvin.

Pääasia on selvittää, kuka on lapsen OIKEA isä (eikä vain saada jotain nimeä paperiin).

ja ainakaan minulta ei kukaan kysellyt mitään kuukautisista - eli aika turha kysymys taitaa olla, jos ei kerran kaikilta kysytä!

Kuka tahansa voi valehdella, jos haluaa huijata väärän miehen isäksi, eli tällaisilla uteluilla ei todellakaan varmisteta yhtään mitään. Isyyden kannalta tärkeitä kysymyksiä eivät suinkaan ole tapaamisajankohdat, yhdessäasumiset tai kuinka monta yötä on vietetty yhdessä. Miksi se muka olisi olennaista? Lapsi saa alkunsa yhdestä ainoasta kerrasta, ja jokainen pariskunta tietää kyllä raskauteen kuluvan 9 kk. Eli jos mies on tutustunut naiseen vasta 3 kk sitten, hän varmaan on niin fiksu, että tajuaa ettei voi olla isä. Herranjumala sentään!

Edelleen. Älkää nöyristelkö!!!!!!

Milloin lapsi on saanut alkunsa ja olenko ollut muiden miesten kanssa sinä aikana. Mieheltä kysyi uskooko olevansa lapsen isä ja haluaako dna-testit. Jossain välissä pahoitteli kun joutui utelemaan, kysymykset on kuulemma koneella ja ne pitää kysyä. Selitti myös miehelle mitä tunnustaminen meinaa juridisesti. Sitten nimet papereihin ja se oli siinä.

Tokan lapsen kohdalla ei kyselty oikein mitään, paperit vaan eteen ja nimet alle ja kotiin. Henkkarit sentään tarkisti :)

Uskon, että tulevaisuudessa nämä idioottimaiset käytännöt poistuvat ja myös avioliitot vähenevät entisestään.

Sinun pitäisi sitten olla todella huolissaan avioliittoon syntyneistä lapsista, koska heidän isäänsähän ei varmista kukaan. Lapsiparat, vai mitä?

asuva mies ja nainen ovat suhteessa toisiinsa ja että se mies varmasti on lapsen isä? Pelkkä yhdessä asuminenhan ei sitä todista. Eihän niin merkittävää asiaa kuin lapsen isyyttä voida vain vahvistaa jonkun osoitteen mukaan, oikeasti? Mitäs jos mies ja nainen jotka asuu samassa osoitteessa ovatkin vain kämppiksiä ja lapsen isä on joku muu? Kuinka isyys sitten selvitetään, laitetaan vaan leima paperiin kysymättä keneltäkään oletteko suhteessa vai ette, oletetaan että kyllä ne nyt varmaan on suhteessa ja avopari? Lapsen etuahan tässä haetaan, ei sitä että mikä on avoparille kaikkein helpointa. Lapsen etu on se, että jos viranomainen ei ole varma vanhempien suhteesta niin se selvitetään ennen kuin isyys vahvistetaan.

Miksi sitten avioparien ei pidä tunnustaa isyyttä.

Siksi, että he ovat virallisesti ja juridisesti jo viranomaisille ilmaisseet olevansa suhteessa keskenään solmimalla avioliiton. Tuolloin viranomainen voi myös olettaa miehen olevan lapsen isä. Jos näin ei ole, voi sekä mies että nainen sen isyyden kumota niin halutessaan.

Mikä tässä asiassa on niin vaikea käsittää? Jos haluaa elää suhteessa jota ei ole virallistettu niin silloin on pakko hoitaa muutama asia toisin kuin avioparien. Kaikkea ei vaan kertakaikkiaan voi saada. Avoliitto on oma valinta ja sen mukaan pitää vaan elää. Avioliiton oikeudet ja edut saa vain avioitumalla.

[/quote]

Mistä se lastenvalvoja voi varmuudella tietää, että saman katon alla asuva mies ja nainen ovat suhteessa toisiinsa ja että se mies varmasti on lapsen isä?

[/quote]

Ei mistään, siksi hän voi kysyä, onko mies lapsen isä. Lastenvalvojan ei siis tarvitse tietää, mitkä yhdessä asuvan naisen ja miehen välit noin muuten ovat, sillä isyyden tunnustamisestahan siinä on kysymys, ei parisuhteen tai seksisuhteen tunnustamisesta. Eli hän voisi keskittyä OLENNAISEEN, seurustelu ei tuo mitään "lisää" isyyteen. Lyhyt simppeli kysymys riittäisi tapauksissa, joissa asia on molemmille vanhemmille selvä eikä lisäselvityksiä tarvita.

[/quote]

Pelkkä yhdessä asuminenhan ei sitä todista. Eihän niin merkittävää asiaa kuin lapsen isyyttä voida vain vahvistaa jonkun osoitteen mukaan, oikeasti?

[/quote]

Ei toki, mutta eihän se siviilisäätykään isyyttä takaa. Eli miksi on selvitettävä, millä nimellä pariskunta itse kutsuu välejään?

[/quote]

Mitäs jos mies ja nainen jotka asuu samassa osoitteessa ovatkin vain kämppiksiä ja lapsen isä on joku muu? Kuinka isyys sitten selvitetään, laitetaan vaan leima paperiin kysymättä keneltäkään oletteko suhteessa vai ette, oletetaan että kyllä ne nyt varmaan on suhteessa ja avopari?

[/quote]

Se kuulostaakin aika ääliömäiseltä, toisaalta niin toimitaan avioparien kohdalla. Eli ristiriitaista tässä on se, että avoparien kohdalla aletaan kysellä jotain seksikertojen määriä (mitä lisäarvoa tuo asiaan?) tai koska on muutettu yhteen. Miksi ei voitaisi vain uskoa, mitä ihmiset itse kertovat isyydestä? Näinhän toimitaan myös avioparien kohdalla.



Esim. tuo yhteen muuttamisen ajankohta. Mitä helvettiä, lastenvaljoako voi siitä ruveta laskemaan, että onko nyt asuttu riittävän kauan yhdessä, että onko isyydelle nyt hänen maailmankuvassaan riittävästi perusteita?! Kun silläkään vastauksella ei ole MITÄÄN vaikutusta lopputulokseen! Oli asuttu yhdessä 10 vuotta tai 10 päivää, niin mies merkitään isäksi, mikäli hän tunnustaa isyytensä eikä nainen kiistä miehen isyyttä.

[/quote]

Lapsen etuahan tässä haetaan, ei sitä että mikä on avoparille kaikkein helpointa. Lapsen etu on se, että jos viranomainen ei ole varma vanhempien suhteesta niin se selvitetään ennen kuin isyys vahvistetaan.

[/quote]

Vanhempien suhde ei vaikuta asiaan. Vai väitätkö, että jos vanhemmilla ei ole suhdetta, ei mies voi olla isä??? Naurettavaa ruveta "kartoittamaan" niiden ihmisten asioita, jotka eivät elä 70-lukulaisen moralistisen keskiluokkaihanteen mukaan.

[/quote]

Miksi sitten avioparien ei pidä tunnustaa isyyttä.

Siksi, että he ovat virallisesti ja juridisesti jo viranomaisille ilmaisseet olevansa suhteessa keskenään solmimalla avioliiton.

[/quote]

Niin niin, eli tarkoitus ei ole varmistua lapsen isyydestä, vaan utsia selville aikuisten ihmisten henkilökohtaisia asioita. Sinäpä sen sanoit!



(En toki tarkoitakaan, että myös avioparien pitäisi tunnustaa isyys. Mielestäni koko isyyden TUNNUSTAMISESTA tulisi luopua ja korvata se ihmisiä kunnioittavammalla ja hienotunteisemmalla käytännöllä.)

[/quote]

Mikä tässä asiassa on niin vaikea käsittää? Jos haluaa elää suhteessa jota ei ole virallistettu niin silloin on pakko hoitaa muutama asia toisin kuin avioparien. Kaikkea ei vaan kertakaikkiaan voi saada. Avoliitto on oma valinta ja sen mukaan pitää vaan elää. Avioliiton oikeudet ja edut saa vain avioitumalla.

[/quote]

Tottakai tiedän käytännön, en vain hyväksy niitä. Ja mitä avioliittoinstituutioon tulee, mielestäni se on melko vastenmielinen järjestelmä, jonka toivon jonain päivänä jäävän historiaan.

Tässä selvennetty versio:



"Mistä se lastenvalvoja voi varmuudella tietää, että saman katon alla asuva mies ja nainen ovat suhteessa toisiinsa ja että se mies varmasti on lapsen isä?"



Ei mistään, siksi hän voi kysyä, onko mies lapsen isä. Lastenvalvojan ei siis tarvitse tietää, mitkä yhdessä asuvan naisen ja miehen välit noin muuten ovat, sillä isyyden tunnustamisestahan siinä on kysymys, ei parisuhteen tai seksisuhteen tunnustamisesta. Eli hän voisi keskittyä OLENNAISEEN, seurustelu ei tuo mitään "lisää" isyyteen. Lyhyt simppeli kysymys riittäisi tapauksissa, joissa asia on molemmille vanhemmille selvä eikä lisäselvityksiä tarvita.



"Pelkkä yhdessä asuminenhan ei sitä todista. Eihän niin merkittävää asiaa kuin lapsen isyyttä voida vain vahvistaa jonkun osoitteen mukaan, oikeasti?"



Ei toki, mutta eihän se siviilisäätykään isyyttä takaa. Eli miksi on selvitettävä, millä nimellä pariskunta itse kutsuu välejään?



"Mitäs jos mies ja nainen jotka asuu samassa osoitteessa ovatkin vain kämppiksiä ja lapsen isä on joku muu? Kuinka isyys sitten selvitetään, laitetaan vaan leima paperiin kysymättä keneltäkään oletteko suhteessa vai ette, oletetaan että kyllä ne nyt varmaan on suhteessa ja avopari?"



Se kuulostaakin aika ääliömäiseltä, toisaalta niin toimitaan avioparien kohdalla. Eli ristiriitaista tässä on se, että avoparien kohdalla aletaan kysellä jotain seksikertojen määriä (mitä lisäarvoa tuo asiaan?) tai koska on muutettu yhteen. Miksi ei voitaisi vain uskoa, mitä ihmiset itse kertovat isyydestä? Näinhän toimitaan myös avioparien kohdalla.



Esim. tuo yhteen muuttamisen ajankohta. Mitä helvettiä, lastenvaljoako voi siitä ruveta laskemaan, että onko nyt asuttu riittävän kauan yhdessä, että onko isyydelle nyt hänen maailmankuvassaan riittävästi perusteita?! Kun silläkään vastauksella ei ole MITÄÄN vaikutusta lopputulokseen! Oli asuttu yhdessä 10 vuotta tai 10 päivää, niin mies merkitään isäksi, mikäli hän tunnustaa isyytensä eikä nainen kiistä miehen isyyttä.



"Lapsen etuahan tässä haetaan, ei sitä että mikä on avoparille kaikkein helpointa. Lapsen etu on se, että jos viranomainen ei ole varma vanhempien suhteesta niin se selvitetään ennen kuin isyys vahvistetaan."



Vanhempien suhde ei vaikuta asiaan. Vai väitätkö, että jos vanhemmilla ei ole suhdetta, ei mies voi olla isä??? Naurettavaa ruveta "kartoittamaan" niiden ihmisten asioita, jotka eivät elä 70-lukulaisen moralistisen keskiluokkaihanteen mukaan.



"Miksi sitten avioparien ei pidä tunnustaa isyyttä.

Siksi, että he ovat virallisesti ja juridisesti jo viranomaisille ilmaisseet olevansa suhteessa keskenään solmimalla avioliiton."



Niin niin, eli tarkoitus ei ole varmistua lapsen isyydestä, vaan utsia selville aikuisten ihmisten henkilökohtaisia asioita. Sinäpä sen sanoit!



(En toki tarkoitakaan, että myös avioparien pitäisi tunnustaa isyys. Mielestäni koko isyyden TUNNUSTAMISESTA tulisi luopua ja korvata se ihmisiä kunnioittavammalla ja hienotunteisemmalla käytännöllä.)



"Mikä tässä asiassa on niin vaikea käsittää? Jos haluaa elää suhteessa jota ei ole virallistettu niin silloin on pakko hoitaa muutama asia toisin kuin avioparien. Kaikkea ei vaan kertakaikkiaan voi saada. Avoliitto on oma valinta ja sen mukaan pitää vaan elää. Avioliiton oikeudet ja edut saa vain avioitumalla."



Tottakai tiedän käytännön, en vain hyväksy niitä. Ja mitä avioliittoinstituutioon tulee, mielestäni se on melko vastenmielinen järjestelmä, jonka toivon jonain päivänä jäävän historiaan.

Mistä se lastenvalvoja voi varmuudella tietää, että saman katon alla asuva mies ja nainen ovat suhteessa toisiinsa ja että se mies varmasti on lapsen isä?

Ei mistään, siksi hän voi kysyä, onko mies lapsen isä. Lastenvalvojan ei siis tarvitse tietää, mitkä yhdessä asuvan naisen ja miehen välit noin muuten ovat, sillä isyyden tunnustamisestahan siinä on kysymys, ei parisuhteen tai seksisuhteen tunnustamisesta. Eli hän voisi keskittyä OLENNAISEEN, seurustelu ei tuo mitään "lisää" isyyteen. Lyhyt simppeli kysymys riittäisi tapauksissa, joissa asia on molemmille vanhemmille selvä eikä lisäselvityksiä tarvita.

Pelkkä yhdessä asuminenhan ei sitä todista. Eihän niin merkittävää asiaa kuin lapsen isyyttä voida vain vahvistaa jonkun osoitteen mukaan, oikeasti?

Ei toki, mutta eihän se siviilisäätykään isyyttä takaa. Eli miksi on selvitettävä, millä nimellä pariskunta itse kutsuu välejään?

Mitäs jos mies ja nainen jotka asuu samassa osoitteessa ovatkin vain kämppiksiä ja lapsen isä on joku muu? Kuinka isyys sitten selvitetään, laitetaan vaan leima paperiin kysymättä keneltäkään oletteko suhteessa vai ette, oletetaan että kyllä ne nyt varmaan on suhteessa ja avopari?

Se kuulostaakin aika ääliömäiseltä, toisaalta niin toimitaan avioparien kohdalla. Eli ristiriitaista tässä on se, että avoparien kohdalla aletaan kysellä jotain seksikertojen määriä (mitä lisäarvoa tuo asiaan?) tai koska on muutettu yhteen. Miksi ei voitaisi vain uskoa, mitä ihmiset itse kertovat isyydestä? Näinhän toimitaan myös avioparien kohdalla.

Esim. tuo yhteen muuttamisen ajankohta. Mitä helvettiä, lastenvaljoako voi siitä ruveta laskemaan, että onko nyt asuttu riittävän kauan yhdessä, että onko isyydelle nyt hänen maailmankuvassaan riittävästi perusteita?! Kun silläkään vastauksella ei ole MITÄÄN vaikutusta lopputulokseen! Oli asuttu yhdessä 10 vuotta tai 10 päivää, niin mies merkitään isäksi, mikäli hän tunnustaa isyytensä eikä nainen kiistä miehen isyyttä.

Lapsen etuahan tässä haetaan, ei sitä että mikä on avoparille kaikkein helpointa. Lapsen etu on se, että jos viranomainen ei ole varma vanhempien suhteesta niin se selvitetään ennen kuin isyys vahvistetaan.

Vanhempien suhde ei vaikuta asiaan. Vai väitätkö, että jos vanhemmilla ei ole suhdetta, ei mies voi olla isä??? Naurettavaa ruveta "kartoittamaan" niiden ihmisten asioita, jotka eivät elä 70-lukulaisen moralistisen keskiluokkaihanteen mukaan.

Miksi sitten avioparien ei pidä tunnustaa isyyttä.

Siksi, että he ovat virallisesti ja juridisesti jo viranomaisille ilmaisseet olevansa suhteessa keskenään solmimalla avioliiton.

Niin niin, eli tarkoitus ei ole varmistua lapsen isyydestä, vaan utsia selville aikuisten ihmisten henkilökohtaisia asioita. Sinäpä sen sanoit!

(En toki tarkoitakaan, että myös avioparien pitäisi tunnustaa isyys. Mielestäni koko isyyden TUNNUSTAMISESTA tulisi luopua ja korvata se ihmisiä kunnioittavammalla ja hienotunteisemmalla käytännöllä.)

Mikä tässä asiassa on niin vaikea käsittää? Jos haluaa elää suhteessa jota ei ole virallistettu niin silloin on pakko hoitaa muutama asia toisin kuin avioparien. Kaikkea ei vaan kertakaikkiaan voi saada. Avoliitto on oma valinta ja sen mukaan pitää vaan elää. Avioliiton oikeudet ja edut saa vain avioitumalla.

Tottakai tiedän käytännön, en vain hyväksy niitä. Ja mitä avioliittoinstituutioon tulee, mielestäni se on melko vastenmielinen järjestelmä, jonka toivon jonain päivänä jäävän historiaan.

ja mahdollisiin tapaamisiin sekä elatusmaksuihin. Nehän myös kuuluvat lastenvalvojalle. Pitääkö hänen siis pitää visusti suunsa supussa eikä kysyä mitään mikä kuitenkin vaikuttaa lapsen elämään? Ainoa mitä saa kysyä on se että oletko lapsen isä vai et? Kun laki kuitenkin sanoo, että lastenvalvojan on kuultava vanhempia ja kuulemansa perusteella päätettävä vaatiako dna-testejä vai suosittaako isyyden vahvistamista ilman niitä. Kuten joku jo sanoi, mies luopuu kanneoikeudestaan allekirjoittamalla isyydentunnustamisen ja sen purkaminen on liki mahdotonta. Isyyden vahvistaminen ei siis ole mikään pikku juttu. On myös miehen etu tutkia asia kunnolla, eikä vaan hyväksyä pelkkää kyllä-sanaa. On myös lapsen kannalta kaikkein paras se, että lapsen isyyden tunnustaa se oikea isä eikä joku muu. Onhan noita nimittäin ollut, että nainen taivuttelee jonkun miespuolisen kaverinsa tunnustamaan lapsen vaikkei tämä oikeasti ole lapsen isä. Tai uusi avomies tunnustaa lapsen pikapikaa jotta oikea isä menettää kaikki oikeutensa lapseen. Kenen etu se silloin on, että lastenvalvoja voi kysyä mieheltä vain että oletko tämän lapsen isä? Kyselemällä enemmän hänelle ehkä selviäisi seikkoja jotka viittaavat siihen, että isä voisikin olla se edellinen avomies jonka kanssa äiti asui lapsen siittämishetkellä. Niin, ovathan nuo toki yksittäisiä tapauksia ja melko harvinaisia, mutta oikean isän ja lapsen kannalta aika oleellisia juttuja. Vai onko sinusta ihan oikein, että lapsi menettää oikeutensa isäänsä ja isä lapseensa, koska lastenvalvojan äidille esittämä kysymys "kenen kanssa asuit lapsen siittämishetkellä" on liian tungetteleva eikä liity isyyden tunnustamiseen?

Ja kuten sanottu, jotenkinhan se isyys on selvitettävä, pelkän osoitteen mukaan sitä ei voida tehdä, osapuolia on pakko kuulla ja kysyäkin jotain. Itse olen käynyt isyydentunnustamiskuulemisessa kaksi kertaa, eikä se mielestäni mitenkään loukannut minua. Se oli hinta siitä, että elimme avoliitossa. Ei se lastenvalvoja voi tietää lapsen perhetilannetta jollei siitä kysy. Jos vanhemmat elää avoliitossa niin silloinhan ei yleensä elareita maksella eikä tapaamisista sovita. Useimmat avoparit taitavat tehdä sopimuksen yhteishuollosta siinä tilaisuudessa. Jos taas vanhemmat eivät elä yhdessä niin noistahan on sovittava, samoin huoltajuudesta. Olis niistä nyt aika vaikea sopia jos lastenvalvoja ei sais edes kysyä, että asutteko te yhdessä.

Minusta avioliittojärjestelmä on edelleen oikein hyvä, se antaa molemmille osapuolille juridista suojaa ja samat oikeudet ja velvollisuudet. Ei tarvitse tehdä jokaisesta asiasta omaa paperia, vaan yhdellä pienellä sanalla antaa puolisolleen hänelle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet. Ja sama toisinpäin. Oikeuksia ei voi noin vaan perua eron tullessa eikä niitä kukaan voi kiistää puolison kuollessa. Perinnönjaossa ei tule sukulaiset väliin, sairaalahoidosta ja hautajaisista päättää lähiomainen eli aviopuoliso. Leskeneläkkeet ja lesken asumisoikeus sekä avio-oikeus. Nuo eivät monesta tunnu tässä tavallisessa arjessa isoilta asioilta, eikä niistä avoliitossa useinkaan tehdä mitään sopimuksia, ei edes ajatella asioita. Sitten jos huonosti käy niin avopuolisolla ei usein olekaan niitä samoja oikeuksia, hän saa niitä jos avopuoliso/avopuolison kuolinpesä niitä hänelle armollisesti antaa. Jos ei anna eikä niitä ole paperille kirjattu niin niitä ei ole eikä tule. Tuttuni eli avoliitossa ja puoliso kuoli. Kuolleen vanhemmat tyhjensi yhteisen asunnon alta aikayksikön ja veivät minkä irti saivat, vaatteet sentään jättivät. Tuttu ei yksinkertaisesti jaksanut tapella tavaroista, joista osa oli hänen. Hautajaisiinkin pääsy oli siinä ja siinä. Aloitti sitten kaiken alusta liki tyhjässä kämpässä.

Jokainen onneksi saa valita oman parisuhteensa ja sen muodon ihan itse, pitää vaan muistaa, että jos valitsee avoliiton on silloin turha itkeä ja vaatia avioliiton oikeuksia. Ja toisinpäin, avioliiton valitessaan luopuu avoliiton eduista, eli siitä ettei ettei enää itse määrää oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan vaan ne määrää avioliittolaki.

missä lainaukset ja omat kommentit ovat sekaisin. Mutta pointtisi avioliitosta ovat totta ja olen niistä samaa mieltä. Jos on niin sitoutunut, että alkaa tehdä lapsia toisen kanssa, miksi ei muka kykene sitoutumaan siihen toiseen niin, että menee naimisiin ja laittaa asiat kerralla edes jonkinlaiseen kuntoon.

ei? Ei minulla ainakaan ole mitään salattavaa. Tietysti jotkut kuukautiskysymykset ovat asiattomia, mutta en ymmärrä miksen voisi kertoa, milloin olemme muuttaneet yhteen, kun se on maistraattiinkin aikoinaan ilmoitettu.

sekin liittyy asiaan? Jos tarkoitus on ILMOITTAA kuka on lapsen isä, niin ihmisten henk.koht. asioiden utsiminen on TODELLAKIN asiatonta. Ikäänkuin avopuolisoita täytyisi kontrolloida ja tarkkailla. Ei tällaisia kysymyksiä kysytä aviopareiltakaan. Tällaiset kysymykset ovat jäänne 70-luvulta. Ja asumiskysymykseen vastaamatta jättäminen ei edes vaikuta isyyden vahvistamiseen! Kyse ei ole siitä, onko jotain salattavaa, vaan siitä, kuinka paljon ihmisten yksityisyyttä saa loukata.

Ja kai se nyt jollakin tavalla liittyy asiaan, millaiset välit vanhemmilla on ja millaiseen perheeseen lapsi on syntynyt, kun käsitellään lapsen huoltajuuteen liittyviä asioita.

No se taas ei kuulu lastenvalvojalle eikä todellakaan liity isyyden tunnustamiseen. Lain mukaan kumpikin vanhemmista on lapsen huoltaja riippumatta seurustelun alkamisesta tai seksin harrastamisen määrästä. Edelleenkään - ei ole mitään syytä, miksi avoparien asioita tulisi "kartoittaa" yhtään tarkemmin kuin avioparien asioita. Miksi muka isyyden tunnustukssen yhteydessä pitäisi "selvittää millaiseen perheeseen lapsi on syntynyt"? Neuvolat ovat perheen tukemista varten! Varmasti tajuat nämä asiat, jos oikein mietit asiaa. Vai etkö uskalla puolustaa itseäsi niinkin "jännittävässä" paikassa kuin lastenvalvojan luona? Asiattomiin kysymyksiin voi aivan hyvin vastata, että kysymys on asiaton/aiheeton etkä aio kommentoida asiaa. Mikäli asia ei meinaa edetä ilman vastauksia, voit sanoa, ettet muista.

siellä pelkästään isyyttä tunnusteta, vaan myös sovitaan huoltajuudesta. Jos olisi esimerkiksi kovinkin riitainen pari ja esimerkiksi toinen osapuoli ei haluaisi yhteishuoltajuutta, jos ollaan esim eron partaalla tai ei olla oltu kauan yhdessä tai suhde on sellainen onoff-tyyppinen, niin kyllähän tällaiset asiat tulevat pienen keskustelun jälkeen helpommin ilmi, kuin pelkän "kuka on isä" -kysymyksen jälkeen.

Ja jos puhutaan huoltajuusasioista, niin onhan siinä nyt aika olennaista jo sekin asuuko pari yhdessä vai ei. Yhteishuoltajuudessa vanhempien asuessa erillään pitää käsittääkseni olla jonkinlainen sopimus ja yhteisymmärrys kenen luona lapset ovat ja milloin. Samoin on aika olennaista se, pystyvätkö vanhemmat päättämään näistä asioista keskenään vai tarvitaanko kolmatta osapuolta.

Ja neuvolassa kyllä käsitellään lapsen terveyteen liittyvät asiat, mutta kyllähän se on sosiaalipuoli, joka tarkkailee, jos on jotain häikkää tai poikkeavaa perhesuhteissa.

"ja mahdollisiin tapaamisiin sekä elatusmaksuihin. Nehän myös kuuluvat lastenvalvojalle. Pitääkö hänen siis pitää visusti suunsa supussa eikä kysyä mitään mikä kuitenkin vaikuttaa lapsen elämään? Ainoa mitä saa kysyä on se että oletko lapsen isä vai et?"



Isyydentunnustamisessa se on ainoa olennainen kysymys. Jos pariskunta ei elä yhdessä, täytyy toki kysyä mm. tulo- ja varallisuustietoja elatusmaksuja varten, ja tottakai tällöin on sovittava tarkemmin lapsen huolto- ja tapaamisasiat. Isyydentunnustamisen jälkeen voi tietysti kysyä, oletteko perhe, vai onko syytä käydä läpi em. asioita.



"Kun laki kuitenkin sanoo, että lastenvalvojan on kuultava vanhempia ja kuulemansa perusteella päätettävä vaatiako dna-testejä vai suosittaako isyyden vahvistamista ilman niitä. Kuten joku jo sanoi, mies luopuu kanneoikeudestaan allekirjoittamalla isyydentunnustamisen ja sen purkaminen on liki mahdotonta. Isyyden vahvistaminen ei siis ole mikään pikku juttu. On myös miehen etu tutkia asia kunnolla, eikä vaan hyväksyä pelkkää kyllä-sanaa."



Nojaa, olen näiltä palstoilta lukenut, että myös avopareilta on kyselty vaikka mitä asiattomuuksia. Miten yhdessä elävä avopari noin perheensä poikkeaa avioparista? Nykyisen perhekäsityksen mukaan ei mitenkään!



"Onhan noita nimittäin ollut, että nainen taivuttelee jonkun miespuolisen kaverinsa tunnustamaan lapsen vaikkei tämä oikeasti ole lapsen isä. Tai uusi avomies tunnustaa lapsen pikapikaa jotta oikea isä menettää kaikki oikeutensa lapseen. Kenen etu se silloin on, että lastenvalvoja voi kysyä mieheltä vain että oletko tämän lapsen isä? Kyselemällä enemmän hänelle ehkä selviäisi seikkoja jotka viittaavat siihen, että isä voisikin olla se edellinen avomies jonka kanssa äiti asui lapsen siittämishetkellä."



Jos ihmiset haluavat tehdä noinkin raskaan petoksen, niin kyllä he osaavat myös valehdella aika raskaasti. Vai mitä oikein kuvittelet - jos lastenvalvoja kysyy, että "olisiko mahdollista, että isä voisi olla joku muu", niin nainen muka tajuaisi valehdella, että "ei kun olen tästä ihan varma". Ja jotain siittämisajankohtaahan on typerä kysyäkään, koska senhän voi laskea jokainen neuvolakortista! Vai luuletko, että jos synnytyksen jälkeisessä hormonihuumassa unohtaa vaikka jonkun viimeisten kuukautisten päivämäärän, niin se torppaa koko isyyshankkeen? HAHHAH!!!



"Vai onko sinusta ihan oikein, että lapsi menettää oikeutensa isäänsä ja isä lapseensa, koska lastenvalvojan äidille esittämä kysymys "kenen kanssa asuit lapsen siittämishetkellä" on liian tungetteleva eikä liity isyyden tunnustamiseen? "



Tällaiset kysymykset eivät varmista yhtään mitään. Voihan siihen vastata, että "X:n, mutta en ole ollut hänen kanssaan yhdynnässä yli vuoteen" tms. Tai valehdella, että asui yksin.



Ja MITÄ HELVETTIÄ?! Ihan kuin kaikki avioliiton ulkopuolella syntyneet lapsen syntyisivät tosi hämäriin olosuhteisiin. Ja toisaalta JOS kerran se biologinen isyys on niin kovin tärkeä, niin on aika ristiriitaista, että siitä halutaan varmistua nimenomaan avoparien ja muiden ei-naimisissa olevien kohdalla.



Ja jos nyt jollain logiikalla epämääräisten tilanteiden kohdalla voi kuvitella tarkentavien kysymysten tuovan jotain lisävarmistusta, niin miksi avoliitossa, siis parisuhteessa ja perheenä elävältä, naiselta vaaditaan vakuutus siitä, että ei ole ollut muiden kanssa? Se heijastaa 70-lukulaista moralistista ja sovinnaista asennetta. Nykypäivänä tuollainen on TÄYSIN asiatonta ja nykyisen perhekäsityksen vastaista.



"Minusta avioliittojärjestelmä on edelleen oikein hyvä, se antaa molemmille osapuolille juridista suojaa ja samat oikeudet ja velvollisuudet. Ei tarvitse tehdä jokaisesta asiasta omaa paperia, vaan yhdellä pienellä sanalla antaa puolisolleen hänelle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet."



Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia tarkoitat?



"Oikeuksia ei voi noin vaan perua eron tullessa eikä niitä kukaan voi kiistää puolison kuollessa."



Erotilanteet johtavatkin joskus juuri tästä syystä aika kohtuuttomiin tilanteisiin. Eli avioliiton kautta voi myös käyttää toista varsinkin taloudellisesti aika härskisti hyväksi.



"Perinnönjaossa ei tule sukulaiset väliin, sairaalahoidosta ja hautajaisista päättää lähiomainen eli aviopuoliso."



Minun lähiomainsni on muuten ollut terveydenhuollon tietokannassa jo seurusteluajoista asti nykyinen kumppanini.



Tuohon perintöasiaan aina nojataan. Ilmeisesti oletetaan, että omaisuus on aina vain toisen nimissä (mikä on typerää). Perintöasiat voi tietysti hoitaa testamentilla, ja toivonkin että laki vielä lähitulevaisuudessa tulee vastaamaan paremmin nykyistä perhekäsitystä ja avopuolisoille tulee sama perintöveroluokka kuin aviopuolisoille. Nykykäytäntö on taas sitä vanhanaikaista ajattelutapaa.



"Leskeneläkkeet ja lesken asumisoikeus sekä avio-oikeus."



Itse pidän avio-oikeutta joskus jopa epäkohtana. Leskeneläke on myös täysin vanhanaikainen käytäntö, ja sekin muuten hyödyttää vain köyhempää osapuolta ja vain siinä tapauksessa, että toinen on ollut huomattavasti isotuloisempi. Vastenmielinen kotirouvayhteiskunnan jäänne! Asumisoikeus, niin, mutta järkevämpää olisikin, jos asunto olisi molempien nimissä. Tällöinhän avopuolisolle jäisi oma osuutensa.



"Tuttuni eli avoliitossa ja puoliso kuoli. Kuolleen vanhemmat tyhjensi yhteisen asunnon alta aikayksikön ja veivät minkä irti saivat, vaatteet sentään jättivät. Tuttu ei yksinkertaisesti jaksanut tapella tavaroista, joista osa oli hänen. Hautajaisiinkin pääsy oli siinä ja siinä. Aloitti sitten kaiken alusta liki tyhjässä kämpässä."



Kuulostaa vähän urbaanilegendalta. Ensinnäkin, miksi yhteinen asunto oli vain toisen nimissä (ja miksi se on näissä stooreissa aina sen nimissä, joka kuolee ensimmäisenä)? Ja miten ne sukulaiset aina pääsevät "viemään kaiken" ilman mitään perunkirjoituksia. Jos kumpikin on kirjoilla asunnossa, niin tottakai on käytävä läpi, mikä kuuluu kenellekin.



Miten nämä sukulaiset pääsivät asuntoon? Ajattelin vaan, että jos minä nyt kuolisin, niin kestäisi kyllä aika kauan, ennen kuin sukulaiset pääsisivät tänne penkomaan. Ja onhan tämä kuitenkin myös mieheni ja lapseni koti, ei toisen kotiin noin vaan kävellä sisään!

"Eihän siellä pelkästään isyyttä tunnusteta, vaan myös sovitaan huoltajuudesta. Jos olisi esimerkiksi kovinkin riitainen pari ja esimerkiksi toinen osapuoli ei haluaisi yhteishuoltajuutta, jos ollaan esim eron partaalla tai ei olla oltu kauan yhdessä tai suhde on sellainen onoff-tyyppinen, niin kyllähän tällaiset asiat tulevat pienen keskustelun jälkeen helpommin ilmi, kuin pelkän "kuka on isä" -kysymyksen jälkeen. "



Nämähän voi käsitellä sitten kun puhutaan lapsen huoltajuudesta. Isyyden tunnustaminen on AIVAN eri asia. Joten isyyden tunnustamisen yhteydessä EI kuulu kysellä asiaan liittymättömiä asioita. Huoltajuuskiistoista puhutaan sitten kun sovitaan lapsen huoltajuudesta.



"Ja neuvolassa kyllä käsitellään lapsen terveyteen liittyvät asiat, mutta kyllähän se on sosiaalipuoli, joka tarkkailee, jos on jotain häikkää tai poikkeavaa perhesuhteissa."



Jaa, no senkö takia täytyy kysellä "kuinka monta kertaa olette harrastaneet seksiä"? Ai avoliittokin on jo häikkää tai poikkeavaa, HAHHAHHAA!

Ei kyselty mitään intiimejä asioita tms. Näköjään käytäntö kuitenkin vaihtelee tai on vaihdellut paljonkin eri puolilla maata.

että joillakin on tarve toistella moneen kertaan, miten vanhanaikainen asia avioliitto on ja perhekäsitys on niiiin erilainen - kuitenkin tekstiä riittää sivukaupalla sen ihmettelyyn, kun avoliittolaisilla ei ole samoja oikeuksia ja asioita joutuu tekemään vaikeammin. Se nyt vain on niin, että avioliitto on yhteiskunnan pienin juridinen perheyksikkö, ja jos olette halunneet avoliiton vapauden, nielkää myös sen tuomat ikävämmät puolet.



Asia on yksinkertainen: jos haluatte avioliiton edut, menkää naimisiin. Taidatte olla sitä porukkaa, jonka aina pitäisi kaivaa rusinat joka pullasta.