Lue keskustelun säännöt.
Isyyden tunnustaminen lastenvalvojalla.
08.01.2011 |
Onko kenelläkään kokemuksia isyyden tunnustamisesta lastenvalvojalla? Millainen tilaisuus oli?
Onko keneltäkään kyselty tuolla intimeejä tai arkoja kysymyksiä tai onko kyseinen tapaaminen ollut muuten "epämiellyttävä". Meillä tuo edessä ja netistä nyt tietysti lueskellut kaikenlaisia kokemuksia asiasta.
Kommentit (86)
Ja jos nyt jollain logiikalla epämääräisten tilanteiden kohdalla voi kuvitella tarkentavien kysymysten tuovan jotain lisävarmistusta, niin miksi avoliitossa, siis parisuhteessa ja perheenä elävältä, naiselta vaaditaan vakuutus siitä, että ei ole ollut muiden kanssa? Se heijastaa 70-lukulaista moralistista ja sovinnaista asennetta. Nykypäivänä tuollainen on TÄYSIN asiatonta ja nykyisen perhekäsityksen vastaista.
onko nainen ja mies jotka asuvat samassa osoitteessa avoliitossa vai ovatko he vain kämppiksiä. Etkö sä nyt käsitä tätä asiaa. Avoliitosta ei tarvitse ilmoittaa kenellekkään, riittää että tekee muuttoilmoituksen maistraattiin. Ei ole olemassa mitään erillistä avoliittolainsäädäntöä. Jos halutaan, että avoliittossa syntyneiden lasten isyys tunnustetaan samalla tavalla automaattisesti kuten avioliitossa niin silloin avoliitosta on tehtävä virallinen laki ja ne on jollakin tavalla rekisteröitävä. Siis avoliiton kummankin osapuolen olisi viranomaisille ilmoitettava olevansa nimenomaan avoliitossa ja parisuhteessa eikä vain kämppiksiä. Tuolloin lapsen isyys voitaisiin vahvistaa sillä että lapsen äiti on virallisessa parisuhteessa ja avomies katsottaisiin isäksi. Tosin kun meillä on jo avioliitto niin olisi aika älyvapaata tehdä lakiin toinen samanmoinen, eri nimellä vain, eikö vaan? Ja menisihän siinä se avoliittolaisten suurin etu, että ei tarvitse ilmoitella eikä kertoa kenellekkään millaisessa parisuhteessa on. Tulisi sitä paperisotaa jota monet avoliittolaiset kammoksuu. Mä myönnän, että omalla kohdallani eläessäni avoliitossa varmaan kaikki läheiset ihmiset tiesivät että olemme perhe ja että olemme parisuhteessä, eikä heille ollut mitään epäselvyyttä siitä kuka on lapsen isä. Mutta miten minulle täysin tuntematon lastenvalvoja voi tietää kenen kanssa minä elän perheenä ja olen parisuhteessa, kun sitä parisuhdetta ei tarvitse rekisteröidä mihinkään? Voihan se tietenkin katsoa maistraatin tietokannasta, että asun sen ja sen nimisen miehen kanssa, mutta voidaanko tästä tehdä se johtopäätös että se mies on nimenomaan avopuolisoni ja lapseni isä? Tässähän se ongelma onkin, mistä viranomainen voi tietää kunkin parisuhteen ja puolison jos sitä ei tarvitse ilmoittaa mihinkään? Arvaamalla? Avoliitossa elävä sen itse toki tietää ja monet ilmeisesti myös luulevat että silloin myös lastenvalvojan sen täytyy tietää. Heistä on suuri loukkaus kun isyys on tunnustettava ja heiltä kyseltävä asioita. Ajatus on että minä en halua rekisteröidä parisuhdettani, mutta silti oletan että se on kaikille päivänselvä asia. Ei se ole, koska mies ja nainen voivat myös elää samassa osoitteessa ilman minkäänlaista parisuhdetta.
Avioliitossa se parisuhde on rekisteröity, kumpikin osapuoli on hyväksynyt ja "tunnustanut" elävänsä parisuhteessa. Ei tarvitse miettiä eikä arvailla ketkä muodostavat perheen. Sanomalla tahdon mies on myös hyväksynyt sen, että avioliiton aikana syntyneet lapset ovat hänen. Mikäli mies epäilee ettei lapsi ole hänen, niin siinäkin asiassa lastenvalvoja auttaa ja isyys voidaan kumota.
Ja ei, tuttuni tapaus ei ollut urbaanilegenda, ei tosiaan. Avaimet asuntoon he saivat sairaalasta, sillä vainajan tavarat annettiin hänen lähiomaiselleen, äidille. Tuttuni piti vain pari päivää vapaata töistä ja hänen töissäollessaan nämä vanhemmat kävivät tyhjentämässä asunnon. Asiasta olisi toki voinut tehdä rikosilmoituksen. Perunkirjojahan ei avopuoliso tee eikä hänen omaisuutensa siihen tule, sillä hän ei kuulu kuolinpesään. Ja jos asunnontyhjentäjät vievät kuitit ym. niin millä näytät omistavasi minkäkin tavaran? He ilmoittivat ottaneensa vain tyttärensä tavarat, eivät muuta. Ja kuten sanoin, tuttuni ei jaksanut viedä asiaa käräjille. Omaisuus ei niin iso ollut eikä arvokas, että siitä olisi kannattanut käräjiä käydä. Heillä ei lapsia ollut. Nuori pariskunta, joka ei varmaan koskaan edes ajatellut, että alle 30v. voi aivoverenvuoto tulla kuin salama kirkaalta taivaalta ja viedä. Varsin karua on tulla töistä kotiinsa josta kaikki yhteinen on viety, kaikki muistot ja eletty elämä tuhottu. Mutta niin voi käydä, eikä ihminen surunsa keskellä jaksa enää vaatia oikeuksiaan. Riittää että saat riidellä itsellesi oikeuden edes tulla hautajaisiin.
Mitä tulee aviopuolison oikeuksiin, niin nehän ovat samat molemmille sukupuolesta riippumatta. Myös pienituloinen miesleski saa leskeneläkettä. Ja sehän nimenomaan on tarkoitettu helpottamaan pienituloisen lesken elämää, oli hän sitten kotirouva tai muuten vaan pienituloinen. Kyllä nykyäänkin on pienituloisia leskiä, ei se mitään mennyttä ole. Ja vaikka ne eläkkeet aika pieniä ovatkin niin siinä kriisin keskellä nekin roposet voivat olla tarpeen. On se minusta järkevämpää maksaa leskeneläkettä kelan kautta kuin pistää leski jonottamaan sossuun.
Ja avopuolisoa ei muuten paljon lohduta se, että omistaa asunnon yhdessä avopuolisonsa kanssa. Mikäli lapsia ei ole ja puoliso kuolee niin kuolleen omaiset voivat vaatia perinnön välitöntä jakoa. Jollei avoleskeltä löydy tarpeeksi rahaa lunastaa asuntoa niin se myydään. Aviopuolisolla sen sijaan on automaattinen oikeus asua yhteisessä kodissa elämänsä loppuun asti, vasta hänen kuoltuaan se myydään ja jaetaan. Myöskään koti-irtaimistoa ei tarvitse perillisille jakaa.
Avio-oikeuden muuten saa yhteisellä sopimuksella juuri sellaiseksi kun pari haluaa, se on vaan se paperi. Tuskin sen vaikeampi tehdä kuin avoliittolaisen testamentit ym.
Myös avoliitossa voi toista käyttää härskisti hyväksi, avio-oikeus sentään takaa kummallekin tasajaon. Avoliitossa toinen voi viedä kaiken ja toinen lähtee vain vaatteet mukanaan. Nyt sanot että sehän on omaa tyhmyyttä jos niin käy, mutta eikö sekin ole omaa tyhmyyttä jos ei tee ison omaisuutensa suojaksi avioehtoa? Tai jos suostuu kohtuuttomaan avioehtoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viranomainen ei voi tietää onko nainen ja mies jotka asuvat samassa osoitteessa avoliitossa vai ovatko he vain kämppiksiä. Etkö sä nyt käsitä tätä asiaa.
Onko isyyden kannalta edes merkitystä sillä, ovatko he parisuhteessa vai kämppiksiä? Jos mies on lapsen isä, hän on sitä siviilisäädystä riippumatta.
En ole ainoa, joka näkee isyyslaissa epäkohtia. Esimerkiksi MLL on tehdyt aloitteen, että avoliitossa eläviin sovellettaisiin isyysolettamaa. Lue tarkemmin tästä linkistä:
http://www.mll.fi/ajankohtaista/kannanotot_ja_lausunnot/?x41070=11015463
Mutta miten minulle täysin tuntematon lastenvalvoja voi tietää kenen kanssa minä elän perheenä ja olen parisuhteessa, kun sitä parisuhdetta ei tarvitse rekisteröidä mihinkään?
Ei mitenkään, eikä se hänelle kuulukaan.
Tässähän se ongelma onkin, mistä viranomainen voi tietää kunkin parisuhteen ja puolison jos sitä ei tarvitse ilmoittaa mihinkään? Arvaamalla? Avoliitossa elävä sen itse toki tietää ja monet ilmeisesti myös luulevat että silloin myös lastenvalvojan sen täytyy tietää. Heistä on suuri loukkaus kun isyys on tunnustettava ja heiltä kyseltävä asioita.
Koitapa nyt hyvä ihminen tajuta, että kysymys isyydestä on aivan eri asia kuin se kenen kanssa kukakin "seukkaa". Ei sinne mennä tunnustamaan parisuhdetta, vaan kertomaan, kuka on lapsen isä.
Ja ei, tuttuni tapaus ei ollut urbaanilegenda, ei tosiaan. Avaimet asuntoon he saivat sairaalasta, sillä vainajan tavarat annettiin hänen lähiomaiselleen, äidille.
Kannattaakin muistaa ilmoittaa lähiomaiseksi se oma puoliso.
Tuttuni piti vain pari päivää vapaata töistä ja hänen töissäollessaan nämä vanhemmat kävivät tyhjentämässä asunnon. Asiasta olisi toki voinut tehdä rikosilmoituksen. Perunkirjojahan ei avopuoliso tee eikä hänen omaisuutensa siihen tule, sillä hän ei kuulu kuolinpesään.
Mutta erikoista, että omaisuuden voi tuolla lailla käydä hakemassa ENNEN perunkirjoitusta. Eihän siihen saa lain mukaan kukaan koskea ennen kuin perunkirjat on tehty. Tämänkin vuoksi epäilin tapausta. Ja tottakai, aina jos kuka tahansa murtautuu/tunkeutuu ihmisen kotiin, tottakai siitä täytyy tehdä rikosilmoitus!
Ja jos asunnontyhjentäjät vievät kuitit ym. niin millä näytät omistavasi minkäkin tavaran?
Ehkä siksi kannattaakin siirtää varkaudet poliisin tutkittavaksi. Saattaisi avopuolison sukulaisetkin säikähtää ja vaikka pelästyksissään palauttaa tavarat. Sama juttuhan tuo on, jos AVIOpuolison sukulaiset vievät tavaraa luvatta, esim. tilanteessa jossa heidän pitäisi vain kastella kukkia lomamatkan aikana.
Mitä tulee aviopuolison oikeuksiin, niin nehän ovat samat molemmille sukupuolesta riippumatta. Myös pienituloinen miesleski saa leskeneläkettä. Ja sehän nimenomaan on tarkoitettu helpottamaan pienituloisen lesken elämää, oli hän sitten kotirouva tai muuten vaan pienituloinen.
Tarkoitin, että alunperin tuo on kehitetty turvaamaan varakkaiden miesten kotirouvien eläkepäivät. Nykyisinkin hyödyttää niitä leskiä, joiden puolisolla on ollut huomattavasti isommat tulot. Esim pienituloisemman leski ei saa mitään, vaikka itselläkin olisi surkea eläke.
Kyllä nykyäänkin on pienituloisia leskiä, ei se mitään mennyttä ole. Ja vaikka ne eläkkeet aika pieniä ovatkin niin siinä kriisin keskellä nekin roposet voivat olla tarpeen.
On aika epäoikeudenmukaista, että miehen aikoinaan maksamassa omistusasunnossa elävä varakkaan miehen edustusmuija saa leskeneläkettä, mutta esim. vuokralla asuva, köyhä yksin elänyt joutuu tyytymään vain siihen eläkkeeseen, mitä on itse saanut raapimaan kasaan. Oikeudenmukaisempaa olisi korottaa pieniä eläkkeitä riippumatta siviilisäädystä.
On se minusta järkevämpää maksaa leskeneläkettä kelan kautta kuin pistää leski jonottamaan sossuun.
Onneksi huonommallakin mielikuvituksella keksii varmaan muitakin vaihtoehtoja.
Ja avopuolisoa ei muuten paljon lohduta se, että omistaa asunnon yhdessä avopuolisonsa kanssa. Mikäli lapsia ei ole ja puoliso kuolee niin kuolleen omaiset voivat vaatia perinnön välitöntä jakoa. Jollei avoleskeltä löydy tarpeeksi rahaa lunastaa asuntoa niin se myydään. Aviopuolisolla sen sijaan on automaattinen oikeus asua yhteisessä kodissa elämänsä loppuun asti, vasta hänen kuoltuaan se myydään ja jaetaan. Myöskään koti-irtaimistoa ei tarvitse perillisille jakaa.
Tämäkin epäkohta olisi korjattavissa lakimuutoksella.
Mutta kyllä tuosta asumisoikeudesta seuraa huonoakin. Toinen vanhemmista kuolee ja toinen jää asumaan asuntoon, jonka lapsi omistaa puoliksi. Lapsi joutuu maksamaan perintöverot asunnosta, joka on hänen vanhempansa hallinnassa, eikä hän voi esim. myydä sitä. Monelle pienituloiselle tästä voi koitua suurta vahinkoa, mm. asumistuki tippuu, perintövero voi mennä ulosottoon, jne.
Avoliitossa toinen voi viedä kaiken ja toinen lähtee vain vaatteet mukanaan. Nyt sanot että sehän on omaa tyhmyyttä jos niin käy, mutta eikö sekin ole omaa tyhmyyttä jos ei tee ison omaisuutensa suojaksi avioehtoa? Tai jos suostuu kohtuuttomaan avioehtoon?
Avoliitossa toinen voi viedä mukanaan oman omaisuutensa, ja minusta näin saa ollakin. Miksi eron tullessa toisen osapuolen pitäisi ottaa toiselta omaisuutta - ahneuttaan vai? En myöskään tiedä, mikä voisi olla kohtuuton avioehto. Minusta olisi oikeudenmukaista, että erotilanteessa kumpikin pitäisi AINA omansa (oli siviilisääty mikä tahansa), mutta leskeksi jäänyt voisi periä, mikäli kumpikin on näin halunnut ja siitä on jonkinlainen paperi olemassa (joko sitten avioliittosopimus tai testamentti).
En myöskään käsitä, mitä järkeä on mennä naimisiin, jos kuitenkin haluaa tehdä avioehdon. Avioliitto on kätevä tapa siirtää omaisuutta ihmiseltä toiselle (maksamatta lahjaveroa), joten jos sitä ei tehdä, niin mitä järkeä koko avioliitossa sitten on? Ellei satu olemaan ihme moralisti.
"Kannattaa mennä naimisiin ennen lapsen tuloa niin ei joudu vastaamaan intiimeihin kysymyksiin. On aivan oikein että lapsen edun nimissä varmistetaan oikea isä lapselle."
No, ei kuulu elämänsuunnitelmiini naimisiinmeno, toisen kanssa voi elää muutenkin. Uskon, että tulevaisuudessa nämä idioottimaiset käytännöt poistuvat ja myös avioliitot vähenevät entisestään.
Sinun pitäisi sitten olla todella huolissaan avioliittoon syntyneistä lapsista, koska heidän isäänsähän ei varmista kukaan. Lapsiparat, vai mitä?
Jos on valmis tekemään lapsia toisen ihmisen kanssa, miksei olisi valmis menemään naimisiin? Samalla kertaa hoituu kaikki perheen perusturvaan tarvittava juridiikka.
En ole kiinnostunut avioliitosta, Se ei merkitse minulle mitään, en halua että suhteeni on aviosuhde. Yhtä hyvin minä voisin kysyä, miksi avioparit eivät ole valmiita elämään yhdessä ILMAN suhteen virallistamista.
kysyttiin vaan, että onko mies lapsen isä ja onko miehellä haluja isyystestiin. Selitettiin, mitä purku myöhemmin tarkoittaa eli nyt kannattaa testata, jos ei ole varma. Ihan hyvässä hengessä.
Toisella kerralla totesi, että lienee tuttua ja tossa paperi.
En mä osaa ajatella, että edes intiimit kysymyksetkään hämäisi. Ei ne nyt tietääkseni sitä kysy, missä asennossa vauva tehtiin.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tentattiin kyllä tarkkaan, että "olenko ollut sukupuoliyhteydessä muiden miesten kanssa lapsen siittämisen aikoihin." Mieheltä kysyttiin samaa jotenkin hänen kannaltaan. Mutta pari vuotta myöhemmin pikkukaupungissa ei kysytty tällä tarkkuudella eikä tunnustamisessa menty yksityiskohtiin.
Lastenvalvojat kyllä usein taitavat vedota siihen, että heidän on pakko kysyä yksityiskohtia. Siitä huolimatta kaikki eivät kysy sänkyasioista. Olisi kiva tietää, mikä se virallinen kaava on.
Katso videot Elävässä arkistossa: <a href="http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/isyyden_tunnustaminen_on_koruton_…" alt="http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/isyyden_tunnustaminen_on_koruton_…">http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/isyyden_tunnustaminen_on_koruton_…;
En katsonut ihan kaikkia, mutta aika järkyttävä tuo, jossa kerrottiin raiskaajan oikeuksista raiskauksen seurauksena syntyvään lapseen! Kyllä huomaa, että lakipykälät on miesten laatimia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysytään jo useita vuosia yhdessä asuneelta pariskunnalta, joilla jo yksi muutaman vuoden ikäinen lapsi (mukana) kaikki mahdollinen ja moneen kertaan, vaikka ei pitäisi olla epäselvää.
Vielä ennen kirjoittamista tenttaa isältäkin, että haluaako vielä kuitenkin isyystestin. Hyvin loukkaavaa äitiä kohtaan, joka ei näytä esim. miltään "bilehileeltä" emmekä koskaan ole tarvinneet sosiaalitoimen palveluita tai ole viitteitä "vapaaseen elämään". Tuosta tapahtumasta siis vain vuosi aikaa.
kun sain lapseni avOliitossa niin minulta kysyttiin mm.:olenko ollut sukupuoliyhteydessä muiden miesten kanssa sinä ja sinä aikana, oli äärettömän hämmentävä ja nolo tilaisuus.
Mieheltä oli kysytty, että tunnustatko tämän lapsen omaksesi.
Käytiin yhtä aikaa ja nuo kysyttiin, ei siinä mun mielestä mitään hämmentävää tai noloa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(oltiin naimisissa),mutta meillä ainakin poika oli syntyessään niin isännäköinen, ettei isästä ollut epäilyksiä, mutta äidistä voisi ollakin :) Ja edelleenkin, kahta vanhempaa epäillään, ovatko minun lapsiani...
joutui allekirjoittamaan paperin johon piti vastata myöntävästi kysymykseen olimmeko avomieheni kanssa sukupuoliyhteydessä hedelmöittymisajankohtana (en muista tarkkaa sanamuotoa). Mainitsin että tämä ei pidä paikkaansa koska lapsemme sai alkunsa ivf-hoidoilla eikä mieheni ollut samassa kaupungissakaan sillä hetkellä kun hedelmöittyminen on tapahtunut. Vähän sitä anteeksi pyydeltiin että "tämä nyt on tämmöistä" mutta allekirjoitettava oli jotta isyys tunnustettiin.
Voisivat hiukan uudistaa paperia siten että hedelmöityshoidoissa olleet parit eivät joutuisi hedelmällistä esittämään. Idioottimaista käydä läpi yhdyntöjämme kun hedelmöityksen tekivät ammattilaiset klinikalla. Ja isän henkilöllisyydestä nyt ei voinut olla epäilystä, se kyllä varmistettiin kun hän spermansa luovutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joutui allekirjoittamaan paperin johon piti vastata myöntävästi kysymykseen olimmeko avomieheni kanssa sukupuoliyhteydessä hedelmöittymisajankohtana (en muista tarkkaa sanamuotoa). Mainitsin että tämä ei pidä paikkaansa koska lapsemme sai alkunsa ivf-hoidoilla eikä mieheni ollut samassa kaupungissakaan sillä hetkellä kun hedelmöittyminen on tapahtunut. Vähän sitä anteeksi pyydeltiin että "tämä nyt on tämmöistä" mutta allekirjoitettava oli jotta isyys tunnustettiin.
Voisivat hiukan uudistaa paperia siten että hedelmöityshoidoissa olleet parit eivät joutuisi hedelmällistä esittämään. Idioottimaista käydä läpi yhdyntöjämme kun hedelmöityksen tekivät ammattilaiset klinikalla. Ja isän henkilöllisyydestä nyt ei voinut olla epäilystä, se kyllä varmistettiin kun hän spermansa luovutti.
Idioottimaista kysellä yhdynnöistä yhtään keneltäkään. Pitäisi riittää, että isä allekirjoittaa paperin, josta käy ilmi, että hän on lapsen isä. Turha puhua yhdynnöistä, seksistä tms.
Epätäydellinen isä
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/epataydellinen-isa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysehän on siitä että saadaan piltille joku juridinen elättäjä.
Meillä pikku ex-vaimuliini tuli puoli vuotta myöhemmin pikkukännissä omatunnontuskiin ja kertoi että on "pikkiriikkinen" mahdollisuus että lapsen isä onkin muuan toinen mies. Sehän oli shokki nuorelle miehelle.
Sitten tehtiinkin dna-testejä ja selvitettiin asian oikea laita. Tämähän ainakin siihen aikaan maksoi ihan heeelvetisti.
Vaatikaa vaan jannut se isyystesti
kun sain lapseni avOliitossa niin minulta kysyttiin mm.:olenko ollut sukupuoliyhteydessä muiden miesten kanssa sinä ja sinä aikana, oli äärettömän hämmentävä ja nolo tilaisuus.
Mieheltä oli kysytty, että tunnustatko tämän lapsen omaksesi.
meillä oli tuo tilanne. ei siellä mitään intiimejä sen kummemmin kysytty. multa kysyttiin onko ollu lapsen siittämisen aikoihin muita miehiä, no ei. mieheltä kysyttiin epäileekö hän isyyttään, no ei epäilly. sitte vain nimet paperiin ja se oli siinä. :D ai niin, kysy kyllä sielä että kumman sukunimi lapselle tulee, ja siinä tulikin vähän kiire kun ristiäiset oli sovittu reilun viikon päähän ja isän nimi haluttiin. täti oli kuitenkin niin ystävälllinen että jopa 4 päivän päästä soitti että nyt on paperit selvät ja lapsi voidaan kastaa isän nimelle. eli no panic!!
niin ja me oltiin kyllä samassa huoneessa koko ajan molemmat, eli ei erikseen kumpaakaan tentattu, niinku minäki olin kuullu aikasemmin... ;D
että kauanko olemme tunteneet toisemme ja minulta että onko mahdollista että lapsen isä voisi olla joku muu. Mieheltä kysyttiin että tunnustaako lapsen omakseen. Ei muuta, allekirjoitukset vaan paperiin.
Mies oli silloin vielä naimisissa exänsä kanssa ja sen lastenvalvoja näki tietokoneeltaan ,ja varmisti että itse tiesin asiasta.
jos lapset isä asuu eri paikkakunnalla. mennäänkö sillon yhessä lapsen kotipaikan lastenvalvojalle, vai miten toimitaan?
Jos aina ajateltaisiin, että "asiat nyt vaan on noin, nielkää se", eikä haluttaisi muuttaa asioita, niin naisilla ei vieläkään olisi äänioikeutta ja raiskaus avioliitossa olisi sallittua.
En jaksa filosofoida sen kummemmin tästä avioliittoasiasta, koska huomaan, että et tule kuitenkaan tajuamaan. Kannattaa yrittää vähän ajatella joskus eri näkökulmista asioita ja kyseenalaistaa mielessään niitä "itsestäänselviä totuuksiakin".
Minä en kaipaa esim. leskeneläkkeitänne. Mutta se, että isyyslaki on n. 30 vuotta vanha sisältää 30 vuoden takaista moralismia, on kyllä asia mikä olisi syytä korjata.