Lue keskustelun säännöt.
Perintöasiaa, kumppanin lapset edellisestä liitosta....
08.01.2011 |
Eli ajatellaan että tilanne olisi vaikka tämä(ei siis ole todellinen tilanne, yksinkertaistan tätä vähän):
Perin isäni hänen kuoltuaan, hän jätti minulle vaikkapa metsätilan, arvo n. 40 000 e. Sittemmin olen mennyt naimisiin ja meillä on yhteinen lapsi. Miehellä ei ole mainittavampaa omaisuutta. Kumppanin edellisestä liitosta on kaksi aikuista lasta.
Jos kumppanini kuolee, niin onko nuo edellisen liiton lapset jotenkin oikeutettu perimään jotain osaa tuotasta minun nimissäni olevaa metsätilasta, koska eikös avioliitossa omaisuudesta tule yhteistä?
Kommentit (33)
Mulla ei olisi tainnut oma moraali kestää...
Aika härskiä, minun mielestäni - vaikka lain kirjaimen mukaan menikin.
perillisistä ei olis sitä ottanut. Sen isän olis pitänyt olla ottamatta tasinkoa vastaan ja luovuttaa koko puolisonsa omaisuus tämän lapselle. Toisaalta puolisohan oli oikeutettu tasinkoon, tyhmäähän se olis ollu otamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä oli heidät aikoinaan tunnustanut mutta muuten eivät toisiaan tunteneet. Hyvin noille lapsille kelpasi 1/4 osat isän perinnöstä vaikka mun mielestä olisivat voineet kyllä kieltäytyä perinnöstä. Jos minä nyt perisin jotain niin tasan en miettisi olisiko se moraalisesti oikein. Laki on laki. Täälläkin monella kirjoitajalla on ihan väärä käsitys. Jos paperilla ei ole mitään niin puoliksi menee. Ainakin sillä rikkaammalla kuolleella.
Nuo lapsethan ovat sinun sisarpuolia, isäsi lapsia ja ihan yhtä oikeutettuja isänsä perintöön kuin sinäkin!
Isä oli heidät aikoinaan tunnustanut mutta muuten eivät toisiaan tunteneet. Hyvin noille lapsille kelpasi 1/4 osat isän perinnöstä vaikka mun mielestä olisivat voineet kyllä kieltäytyä perinnöstä. Jos minä nyt perisin jotain niin tasan en miettisi olisiko se moraalisesti oikein. Laki on laki. Täälläkin monella kirjoitajalla on ihan väärä käsitys. Jos paperilla ei ole mitään niin puoliksi menee. Ainakin sillä rikkaammalla kuolleella.
Nuo lapsethan ovat sinun sisarpuolia, isäsi lapsia ja ihan yhtä oikeutettuja isänsä perintöön kuin sinäkin!
Isä oli heidät aikoinaan tunnustanut mutta muuten eivät toisiaan tunteneet. Hyvin noille lapsille kelpasi 1/4 osat isän perinnöstä vaikka mun mielestä olisivat voineet kyllä kieltäytyä perinnöstä. Jos minä nyt perisin jotain niin tasan en miettisi olisiko se moraalisesti oikein. Laki on laki. Täälläkin monella kirjoitajalla on ihan väärä käsitys. Jos paperilla ei ole mitään niin puoliksi menee. Ainakin sillä rikkaammalla kuolleella.
oikeus isäsi perintöön? Mikä teki teistä niin paljon parempia?
[i
Nuo lapsethan ovat sinun sisarpuolia, isäsi lapsia ja ihan yhtä oikeutettuja isänsä perintöön kuin sinäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät tulleet hautajaisiin mutta raha kyllä kelpasi!
kiinnostanut lapsensa.
ei tehdä testamenttia tai avioehtoja!
Hoidetaanpa kaikki heti ensi viikolla nuo asiat kuntoon niin omaisuutemme menee niille joille haluamme! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tsekkaamassa että se on ajan tasalla.
Isä oli heidät aikoinaan tunnustanut mutta muuten eivät toisiaan tunteneet. Hyvin noille lapsille kelpasi 1/4 osat isän perinnöstä vaikka mun mielestä olisivat voineet kyllä kieltäytyä perinnöstä. Jos minä nyt perisin jotain niin tasan en miettisi olisiko se moraalisesti oikein. Laki on laki.
Isäsi siitämät aviottomat lapset ovat todennäköisesti jo isäsi eläessä jääneet paljon vähemmälle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli noissa tilanteissa siitä luopumisesta ei ole mitään hyötyä.
Ja kyllä myös ennen avioliittoa saatu/hankittu/peritty omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin. Avioliitossa kumpikin omistaa omansa, mutta avioliiton loppuessa (ero tai kuolema) kaikki laitetaan tasan - ellei ole avioehtoa.
Muuta ei ole isältään saanut. Ei ole edes nähnyt isäänsä. Isänsä jätti miehen äidin kun hän tuli raskaaksi ja äiti oli 17v. On joutunut elämään tosi tiukilla ja raskaan elämän.
Mieheni sanoi, että hän luopuu sitten perinnöstään. Minä sanoin, ettet taatusti luovu. Äijä maksakoot siitä, että jätti lapsensa äidin yksin selviämään alaikäisenä.
Isä oli heidät aikoinaan tunnustanut mutta muuten eivät toisiaan tunteneet. Hyvin noille lapsille kelpasi 1/4 osat isän perinnöstä vaikka mun mielestä olisivat voineet kyllä kieltäytyä perinnöstä. Jos minä nyt perisin jotain niin tasan en miettisi olisiko se moraalisesti oikein. Laki on laki. Täälläkin monella kirjoitajalla on ihan väärä käsitys. Jos paperilla ei ole mitään niin puoliksi menee. Ainakin sillä rikkaammalla kuolleella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään tasinkoa, ellei halua. Sen sijaan leski on oikeutettu saamaan rahaa, jos on ollut vähävaraisempi.
Muuten kyllä suosittelisin tekemään testamentin uusperheissä! Minäkin sitä mietin tässä juuri. Asia on siinä mielessä selvä, että minä olen meistä varakkaampi ja tulen perimään mittavasti vielä lisää. Omaisuus on vain ja ainoastaan minun, ja menee minulta meidän yhteisille lapsille. Mutta mitäs jos minä ja lapset kuollaan? Haluanko rahat sen jälkeen miehen lapsille vai veljelleni? Tiedän, että vanhempieni (joilta rahat on enimmäkseen tulleet) tahto olisi ilman muuta veli, vaikka mieheni lapsista pitävätkin. Toisaalta veli on ääliö ja en pidä hänestä ja vaimostaan, ja miehen lapset on taas oikein mukavia. Olen ajatellut, että laitan vanhemmistani huolimatta sen niin, että siinä hypoteettisessa tilanteessa rahat sitten saisi miehen lapset.
sukutilansa ja metsänsä. Rahaa ei ole koskaan liikaa.