Hyvätuloisten / varakkaiden elämästä

t. rikas ja laiska akateeminen kotiäiti

Olen mielestäni varsin hyvin toimeentuleva ja ihmettelen myös kuvittelevatko köyhät että meidän elämä olisi jotenkin kovinkin erilaista. Ihan samalla tavalla mekin käydään ravintoloissa juhlimassa ja pidetään cocktail-kutsuja kuin köyhätkin käyvät baarissa ja juovat boolia kotibileissä. Ei siinä nyt niin isoja eroja loppujen lopuksi ole, muuta kuin ehkä että köyhemmillä on parempi mielikuvitus ja yleensä hauskempaa ja vilkkaampi seuraelämä. Joskus kaipaan niitä aikoja, mutta varakkaana on tiettyjä sosiaalisia velvoitteita.



*vitsi*

tasapäistäminen on sitä, että minä tienaan ja maksan sitten kolmen sossupummin juhlimiset, taulutelevisiot ja läppärit asumisesta ja lastenhoidosta puhumattakaan. Ja ne kehtaa sitten ruikuttaa, että lapsilisät pois rikkailta.

Heillä on varaa lämpimiin talvivaatteisiin, hyviin autoihin, mukaviin ja tilaviin asuntoihin, harrastuksiin, matkusteluun jne.



Köyhemmät joutuvat vaan haaveilemana noista.

Tuttavapiiriin kuuluu kaikenlaista porukkaa, niin hyvätuloisia ja varakkaita, kuin köyhiä opiskelijoita, siivoojia ja työttömiä.



Mutta kyllä varakkaampien elämä oikeasti on monin tavoin erilaista kuin köyhien, myös erilaista kuin meidän, jotka emme ole köyhiä, mutta alle keskituloisia. Se kävi ilmi myös noista toisista ketjuista.



Varakkaat/hyvätuloiset eivät usein huomaa kuinka paljon enemmän rahaa he todellisuudessa käyttävät ja millaisiin asioihin heillä on mahdollisuus, joihin edes alle keskituloisella ei ole mahdollisuutta. Yksittäisen asian voi hankkia pienemmilläkin tuloilla, mutta kokonaisuutena lähellekään samaa elämäntyyliä ei ole varaa.



Mua oikeastaan jotenkin huvittaa, kun ihmiset joiden nettotulot ovat pari kolme kertaa sen mitä meillä, tuskailevat menojensa kanssa ja kuinka heillä on surkeat tulot, eivätkä edes näe kuinka eri tavalla elävät ja millaisia valintoja ovat ihan tehneet rahankäytössä. Ei mua siis sinänsä haittaa, että joillakin on enemmän rahaa ja ihan vapaasti kukin saa kuluttaa ne miten tykkää, mutta joillekin kyllä pieni "reality check" tekisi joskus hyvää.

Ruoka ja vaatteet ovat samanhintaisia kaikille. Myös bussiliput maksavat kaikille saman verran. Autoissa varakkaampi ja hyvätuloinen voi ottaa sen uudemman, kalliimman ja parempikuntoisen ja köyhä pienituloinen, jos auto on ehdottoman välttämätön, joutuu tyytymään vanhaan rotiskoon jota sitten illat ja vapaat rassataan ja korjataan.



Harrastuksissa ei ole eri hintaa köyhien kakaroille ja rikkaiden lapsille.

Köyhä miettii, onko varaa laittaa lasta harrastamaan ja jos on, mikä se on.



Sama lomien vietossa, matkustamisessa.



Ja kun on juhlat, synttärit tai riippijuhlat jne ym., tarjottavat on tulojen mukaisesti.



mieheni sukulainen (lapseni kummit) on erittäin hyvätuloinen, hänen puolisonsa tulot ovat huippuluokkaa.

Perheellä on 1 oma auto, 1 tyuösuhdeauto. 1 moottoripyörä, 1 iso mittatilaustyönä käsin veistetty vene.

Mitä maksaa autojen ja motskan vakuutukset tai veneen talvisäilytyspaikka, sillä ajaleusta puhumattakaan?

Joka talvi perhe viettää viikon laskettelukeskuksessa. Varsuteet eivät ole mitään kirpparirojua, ihan kunnon merkkikamaa kaikki. Perhe on 5-henkinen.



Luuletteko, että pyytävät mukaan meidän lasta, kummilasta / serkkua?! Me olemme pienituloisia moukkia heidän silmissään ja sitähän me kyllä olemmekin.



Rippijuhliin oli tilattu tarjottavat ja tarjoilija. Ei tarvinnyt rouvan heilua keittiössä.



Siivooja käy kerran viikossa. Kun lapset oli pieniä, kävi lastenhoitaja, jotta äiti pääsi harrastamaan ystävän kanssa -shoppailua!! ja tekemään jouluostot.



Kolmen lapsen harrastekuljetukset hoituivat isovanhempien avustuksella. On kiva auttaa niitä, joilla elämässä asiat on hyvin, ja tietää että se apu kantaa kultaista hedelmää aina yliopistoasteen tutkintoon saakka.

Miksipä isovanhemmat auttaisi meitä, kun rahaa ei kunnolla ole edes ruokaan, siivoojan palkkaaminen ei tule ikinä kyseeseen jne...



Ne lahjat, mitä kummilapselleen varakas sukulainen osti, olivat tyypiltään ja hintaluokaltaan semmoisia, mitä me hankimme naapurin puolituntemattomalle lapselle.



Ei kysy mitä tarvitaan esim. Tänäkin vuonna tuli lahjat, jotka varmaan ikätasoisesti ovat ihan kivoja, mutta meidän lapset eivät välitä sen linjan leluista. Hukkaan siis, turhaa tavaraa kun tarvetta olisi muullekin. Viime vuonna ei pystynyt ostamaan yli 20 euron lahjaa. KÖYHÄ Vai??



En ole katkera. En vain ymmärrä. En vain ymmärrä. Eikä tuolla perheellä ole käsitystäkään miten niukasti todella pienituloinen köyhä perhe elää ! Että missä se ero niinku oikeasti on - eihän sitä voi tietää, jos ei on aina ollut hyvätuloinen ja vakaa talous,.

Eikä tuolla perheellä ole käsitystäkään miten niukasti todella pienituloinen köyhä perhe elää ! Että missä se ero niinku oikeasti on - eihän sitä voi tietää, jos ei on aina ollut hyvätuloinen ja vakaa talous,.

lisäksi vielä, sen unohtaa aika nopeasti tulotason noustua millaista oli elää pienemmillä tuloilla. Ja vielä totaalisemmin unohdus tapahtuu, jos koko ympäristön elintaso parantuu samaan aikaan (kuten esim. monilla tapahtuu opiskeluaikojen jälkeen). Vaikka mekin siis olemme yhä alle keskituloisia ja nyt hoitovapaalla varmaan aika lähellä pienituloisuuden rajaa, en itsekään enää helposti muista millaista oli ekoina opiskeluvuosina, kun rahaa oli tosi vähän. Itselläni on onneksi lähipiirissä yhä noita nuoria opiskelijoita, jotka kyllä satunnaisesti muistuttavat mitä se on, kun pitää kaupassa miettiä olisiko varaa ostaa juustopaketti vai ei.

Mutta tulotason muuttuessa oma asenne menoihin muuttuu varkain ja nopeasti. Välillä itsekin ajattelee, etteihän joku juttu nyt maksa paljon mitään ja miten jollakulla ei ole varaa. Kunnes ihan tietoisesti vähän kaivelee muistiaan aiemmista ajoista. Eikä kaikilla toki ole ollut koskaan niinkään tiukkaa kuin minulla, vaikken ihan kaikkein köyhin opiskelija tainnut olla.

t. 6

saman hintaisia köyhille ja rikkaille. Rikas voi ostaa kallista ja samalla säästää, kallis takki kestää kymmenen vuotta, mutta kyöhä joutuu ostamaan uuden 30€ toppatakin joka vuosi kun halpavetoketju hajoaa.



Voi ostaa kalliimpaa ja laadukkampaa ruokaa ja näin ehkä säästää tulevissa sairastumisissa.



Ihan perusasioissa voi rikas säästää, kun vessapaperi on tarjouksessa 20€/200rullaa on rikkaalla a)rahaa sijoittaa koska vaan 20€ paskapaperiin b) mahdollisuus omalla autolla kuljettaa paperikotiin c)tilaa varastoida paperi



Eli jos on edes kohtuu toimeentuleva raha jo alkaa tulla luoksesi, siis jos on jonkun näköinen tolkku rahan käytöstä.

köyhänä ei huomaa, tosin ei varmasti rikkaanakaan huomaa.

mutta suht hyvätuloisena minun ei tarvitse miettiä onko varaa ostaa kalliimpaa laatua kaupasta, ei tarvitse siirtää pesukoneen korjausta y.m. Suurissa asioissa meillä kuitenkin on varmasti samat huolet kuin pienituloisimmillakin (en puhu nyt kaikkein köyhimmistä), mietimme avioliittoamme, lasten tulevaisuutta; miten pärjäävät koulussa, asettuvat työelämään, sairauksienkin suhteen olemme kaikki onneksi hyvinvoivassa suomessa samalla viivalla; ei meilläkään mitään vakuutuksia ole, koska asiat toimivat vielä hyvin.



Tämäkin voi muuttua. Jos terveydenhuollossa vielä karsitaan, jos opiskelusta tulee maksullista, niin kärsivät toki köyhimmät eniten, mutta hyvin pian myös me keskituloista hieman parempituloisemmat. Tätä ajattelen käydessäni kohta vaaliuurnille.

Itse en määrittele elämääni ollenkaan sen perusteella, ostanko halpoja vai kalliita vaatteita, pääsenkö usein ulkomaille, käykö meillä siivooja tms. Rahasta on toki hyötyä, mutta ei se välttämättä kovin paljon vaikuta elämään. Varsinkin, jos elämänarvot eivät liity materiaan. Itse olen varakas, mutta "suurin" asia elämässäni on lapseni sairaus, ja tilanne olisi aivan sama vaikka olisin köyhäkin. t.ap

Itse en määrittele elämääni ollenkaan sen perusteella, ostanko halpoja vai kalliita vaatteita, pääsenkö usein ulkomaille, käykö meillä siivooja tms. Rahasta on toki hyötyä, mutta ei se välttämättä kovin paljon vaikuta elämään. Varsinkin, jos elämänarvot eivät liity materiaan. Itse olen varakas, mutta "suurin" asia elämässäni on lapseni sairaus, ja tilanne olisi aivan sama vaikka olisin köyhäkin. t.ap

Luulen, että elämänarvot ovat lopulta melko universaalit. Totta kai kaikille (kourallista psykopaatteja lukuunottamatta) on materiaa tärkeämpää esimerkiksi oma ja rakastamiensa ihmisten terveys.

Mutta jos olisit köyhä, saisitko lapsellesi yhtä hyvää terveydenhoitoa? Voitko rahalla hankkia jotain ilonpilkahduksia sairaan lapsen elämään, joita köyhä ei ehkä pystyisi koska kaikki irtoava raha menisi lääkkeisiin ja muuhun välttämättömimpään.

Siinä on mielestäni se merkittävä ero varakkaan ja köyhän välillä.

Olen samaa mieltä, ja rahalla olen tosiaan saanut parempaa terveydenhoitoa lapselleni. Joskus vaan kummastuttaa, kun tiedän tuttujen esim. ajattelevan, että "se rikas perhe", vaikka itselläni tulisi ensimmäisenä mieleen "se perhe, jossa on se sairas lapsi". t.ap

Voihan siinä olla jotakin eroa, mutta en määrittele elämää materiaalin perusteella, itse asiassa minusta ei pahemmin edes kiinnosta hienot vaatteet yms.

Siinä on oikeasti eroa, onko sairaan lapsen vanhempana rahatilanne ok vai tarvitseeko sairauden lisäksi murehtia vielä rahatilanteestakin.

Meillä oli lapsi vauvana ns. vaativa ja muutamakin arkielämää hankaloittava sairaus. Olimme kaukana rikkaista, mutta kuitenkin lähellä keskituloa, pienet kiinteät menot ja rahaa säästössä. Vastaavassa tilanteessa olevien vanhempien, joilla oli rahat tiukalla, tilannetta kuunnellessa olin todella onnellinen, että meillä ei ollut akuuttia hätää rahasta. Kun olin väsynyt, minun ei tarvinnut miettiä onko tilillä rahaa. Minun ei tarvinnut koskaan miettiä voinko viedä lapsen yksityislääkärille, mitä lääkkeet ja vaihtuvat lääkekokeilut maksoivat tai onko minulla varaa ostaa järjettömän kalliita erityisruokia tai miten paljon lisävitamiinit maksavat. Sairaalaan joutuessa ei tarvinnut pohtia mitä sairaalamaksut ovat tai paljonko auton seisottaminen sairaalan parkissa monta päivää maksaa. (Vaikka sen maksaminen harmittikin, se ei silti haitannut jokapäiväistä arkeamme ja saatoin unohtaa asian saman tien.) Valvomisesta väsyneenä saatoin ostaa kaupasta mitä ruokaa huvitti, eikä ollut pakko välittää, jos sieltä tarttui mukaan jotain kalliita hedelmiä ja puolivalmisteita, jos vain väsytti eikä jaksanut. Sairaalassa saatoin syödä ravintolassa ja kahvilassa välittämättä hinnasta.

Lapsen sairaus on raskasta itsessään, mutta aivan eri tavalla raskaaksi sen tekee, jos ei voi oikaista oman jaksamisensa vuoksi, koska ei ole rahaa. Tai joutuu miettimään kompromissien tekemistä oman lapsensa saamassa hoidossa, koska ei ole rahaa. Juuri tuollaisina hetkinä, kun muut elämänarvot nousevat kaikkein isoimmiksi, on rahalla tai sen puutteella iso merkitys: Se jolla on varaa, voi unohtaa rahan ja keskittyä niihin tärkeimpiin asioihin. Jos raha on todella tiukalla, sitä ei voi eikä pysty unohtamaan, ei vaikka olisi paljon muutakin huolehdittavaa.

Mutta onhan se erilaista. Olen ollut sekä köyhä perheellinen että  nyt keski/kohtuutuloinen ja ero on suuri.

Esim edellisessä elämässä kun 3 vanhinta lasta oli pieniä he harrastivat kukin vuorotellen vuoden kerrallaan - eikä todellakaan mitään kalliita harrastuksia lomamatkatkin vain viikko kesässä. Nyt kuopus laskettelee, matkustaa 2x vuodessa yht 5 vkoa meidän mukana ja elää ihan toisenlaista elämää kuin vanhemmat sisaruksensa.

Ruuassa meillä ei tingitty muuten kuin hedelmien ja salaattien osalta, nyt niitäkin on lähes päivittäin saatavilla vaikka järjettömän kalliita onkin (ja huonolaatuista).

Tärkein ero on se ettei tarvitse koko ajan miettiä mihin rahat riittää vaikkai sitä liikaa ole vieläkään. Ei tarvitse laskea ostaako yhdelle kunnon lenkkarit vai kahdelle halvat kumitossut, mistä repii rahat lukiokirjoihin tai luokka/harrastusmatkaan jne.

Vaihdoin työpaikkaa muutama vuosi sitten ja ulkonäköni pysyi ennallaan. Käyn säännöllisin ajoin Amerikassa ostoksilla. En tykkää käydä Helsingissä ostoksilla, kun käyn esim. Nykissä hoidan shoppailun ja matkustamisen samalla kertaa. Käytän merkkilaukkuja, minulla on paljon Tiffanyn koruja. Ei mitään pröystäilyä, mutta tarkka ihminen huomaa rahaa on.

Aloin saamaan työpaikalla pientä vinoilua laukuista. Kollega katsoi rannekoruani ja kysyi mistä se on ostettu. Amerikasta vastasin. Toinen vaan jatkoi mistä sieltä. Valehtelemaanko olisi pitänyt. Jostain sai ongittua kotiosoitteeni, koska minulta kysyttiin asunko siellä ja jonkun päätteellä oli kotimme googlattu, siis taloyhtiö.

Ja tämän takia minun pitäisi jatkuvasti ostaa näitä typeriä sukkia ( miten edelleenkin joku urheiluseura voi edes miettiä sukkien myymistä ) tai vessapaperia tai suklaata tai kynttilää.

Jos sanon kiitos en tarvitse, ei mikään ole hyväksytty. Sukat ovat rumia, vessapaperia en halua säkkikaupalla säilöä, suklaa ( hyvät ihmiset, kuka ostaa triplasti kalliimmalla hinnalla marssia kuin mitä kaupasta saa ) on ainoa hyväksytty syy, sanon en saa syödä suklaata. Kynttilät ovat rumia ja kattoihin tulee nokea.

Joku työkaverin kummin kaima pääsee ripille ja ensiksi minulta tullaan euroja hakemaan lahjaan, vaikka en ole ikinä päivänsankaria nähnyt enkä saa kutsua juhliin.

Ei tarvii joo miettiä mitä ostaisi tai paljon se maksaa. Mitä tahansa ostan, kyllä kollegat selvittävät hyvin nopeasti mitä se maksoi.

Me ollaan suhteellisen hyvätuloisia. Ollaan oltu joskus myös hyvin pienituloisia mutta tulotaso moninkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Meillä ei ole autoa ja ihan tavallisessa rivarissa asutaan, mutta kaupassa ei tarvitse hintoja katsella ja meillä on varaa matkustella useampi matka vuodessa.  Auto voitaisiin ostaa käteisellä, mutta ei ole ollut tarvetta autolle. Asumme keskustassa hyvien yhteyksien päässä. Luulen, että suurin osa tutuistani ei tiedä, paljonko tulomme ovat. Pääosin tämä varmaan johtuu siitä, että minä tienaan vaan jonkinverran keskivertoa paremmin mutta mieheni on todella hyväpalkkainen. Työkaverit kyllä saattaa ihmetellä, miten meillä on varaa sellaisiin ulkomaanmatkoihin joita teemme, mutta ääneen kukaan ei ole tullut mulle ihmettelemään. 

Elämä hyvätuloisena on kyllä helpompaa kuin silloin kuin rahoja piti laskea. Meillä käy siivooja, ei tarvitse itse siivota. Jos joku kodinkone hajoaa se ei ole katastrofi vaan voi ostaa uuden tilalle. Voi käydä hyvissä ravintoloissa syömässä milloin huvittaa. Lapset voivat harrastaa, mitä haluavat jne. 

Hienot vaatteet, laukut tai shoppailu eivät minua kiinnosta. Matkusteluun kyllä käytämme rahaa keskivertopalkansaajan vuosipalkan verran vuodessa. 

Joo mutta tällä palstalla jos erehtyy mainitsemaan tuloistaan tai jostain, josta suurituloisuuden voi päätellä (aiheeseen liittyen tietysti), niin aletaan heti soimata provoksi kun eihän täällä mitkään oikeasti rikkaat kirjoittele! Miksi eivät kirjoittelisi ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin?

Suomessa kaikki elääkin samalla tavalla, siitä verotus pitää huolen. Ulkomailla pikkusen parempituloisilla on jo varaa kotiapuun ja muutenkin teettää töitä ulkopuolisilla. Nyt tuntuu ihan hullulta, etta korkeakoulutetut ihmiset siivoavat itse kämppänsä, pesevät ja silittävät vaatteensa ja tekevät itse ruokansa. Vanhat opiskelukaverit valittelevat, kun on lomalla pitäis jaksaa leikata nurmikkoa, pestä auto ja lahtea mattopyykille. Ihan ok, jos siita pitää, mutta monelle se on velvollisuudentuntoista pakkopullaa, joka on vaan tehtävä, koska Suomessa kuuluu tehdä kaikki hommat itse.