Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen 2-vuotiaan kasvatusneuvoja!!!
06.01.2011 |
Eilen saan taas hävetä 2.5-vuotiaan poikani puolesta kun ystävät lapsineen olivat kylässä... Poikani on ainoa lapsi ja olen yh. Lapsi ei anna kavereitten katsoa lelujaan ja kun on vieraita niin "esiintyy" ja roikkuu mussa iholla kiinni koko ajan. Niin rasittavaa!!! Toki kun ollaan useimmiten kahdestaan niin on tottunut saamaan mun jakamattoman huomion koko ajan ja sit on mustis kun seurustelen vieraiden kanssa. Ja tiedän et olen liian löysä kasvattaja. Kun jotain kiellän niin lapsi pistää sen heti leikiksi tai harvemmin saa kunnon raivarit. Saiskohan perheneuvolasta neuvoja? Niin kovin temperamenttiä minun pojalla ja se väsyttää...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
voimia yh:n arkeen. Tossa iässä lapsi on itsekäs ja melkolailla kaikkivaltias, joten haasteita riittää myös kasvatukseen. Aloita siitä, että kun olet tyhmä äiti, niin olet onnistunut eli kun lapsi sanoo sinua tyhmäksi, niin se on palkkio äidille. Lapselle kannattaa antaa mahdollisuus tehdä ja kokeilla, mutta kaiken minkä komennat, niin pidät siitä kiinni. Alkuun voi olla tuskaa laittaa vaikkapa kädestä pitäen lasta tottelemaan, mutta vähitellen sun komento muuttuu todeksi lapsen päässä.
Lapsi on terve, kun yrittää ja saa palkinnon jokaisesta tilanteesta, kun olet komentanut ja hän onkin ruinaamisella, raivolla, itkulla tjsp. saanut kuitenkin lopulta tahtonsa läpi. Meillä aikuinen voittaa aina ja lapsi voi luottaa myös tähän; uskon sen tuovan turvaa lapselle.
Helpointa on laittaa ruokahommat kuntoon, koska apuna on maanmainio kaveri nimeltään nälkä. Meillä lapset ovat oppineet helposti jo kaksi vuotiaana ruoka-ajat (ruokaa tarjoillaan vain ruoka-aikoina ja välillä ei tipu kuin vettä janoon), hampaat kestää ja lapsi oppii syömään hyvin. Ruokapöydässä on myös käytössäännöt ja lautanen pois jos ei totella. Terve lapsi ei kuole nälkään yhden aterian jäädessä väliin, ollaanhan sitä kipeänä syömättä paljon pidempäänkin. Seuraavalla aterialla usein osataan käyttäytyä (kannattaa muistuttaa lasta, koska päämäärähän on oppiminen eikä nöyryyttäminen) paremmin.
Kun ruokailut sujuu ja komennon otetaan ruokaillessa todeksi, niin samalla linjalla myös koko muu elämä. Näin saadaan perushomma hanskaan. Sitten leikki muiden kanssa ja mustasukkaisuus. Lapsi kannattaa opettaa pois siitä, että äiti viihdyttää koko ajan. Vähitellen vaan ohjaa lasta itse keksimään ja tekemään myös yksin aisoita. Ja jos mustasukkaisuus iskee, niin taas ohjataan lapsi muuhun leikkiin ja kielletään äidin ajan "terrorisointi". Pidä tiukasti kiinni myös tässä jokaisesta komennostasi; muista tyhmyys-palkinto. Toisten lasten kanssa leikkimiseen joudut lasta opettamaan (useamman kersan perheessä muut lapset opettaa) siihen, että toiset saavat lainata leluja ja muille annetaan leikkirauhaa. Vähitellen lapsi oppii ja taas kohta korjaat satoa mukavina vierailuina.
Kun lapsi syö hyvin ja tottelee aikuista, niin saat tyytyväisen lapsen, tyytyväisen äidin ja ihailut kaikilta kylävierailta.