Jeesus tulee pian, oletko valmis?

MInua tämä asia (Jeesuksen tulo) on kovasti viimeaikoina kaikkia katastofeja ihmetellessäni alkanut askaruttamaan.Eilen itkin itseni uneen kun ajattelin, että en saa olla katsomassa lasteni varttumista. Lapsethan käsittääkseni pääsevät taivaaseen silloin kun Jeesuksen tulo koittaa. Hehän ovat vielä viattomia ja eivät kykene itse valintoja tekemään. Itsekin uskon Jeesukseen ja Jumalaan ja toivon, että olen kyennyt elämäni elämään niin, että minäkin olen valittujen joukossa. Mutta entäpä sitten taivaan kodissa, saanko olla siellä lasteni kanssa? MInä en halua minnekään missä en saa elää lasteni kanssa, katsella heidän kasvuaan ja olla läsnä ja rakastaa. Pysyvätkö perheet yhdessä taivaaseen lähdettäessä? Osaako joku viisampi vastata?

Kakut on jo kyllä valmiina.

että paratiisissa ei ole kipua, eikä kärsimystä, vaan pelkästään rakkautta, joten siellä ei ole kaipuutakaan. Siten voit varmaan olla luottavaisin mielin:)

niin hienoa olla, tietäen että suurinta osaa ystävistä ja sukulaisista, omia lapsia, miljardeja toisukoisia jne. kidutetaan parhaillaan eikä se lopu ikinä. Vai muuttuuko ihnmiset taivaassa sitten jotenkin sosiopaateiksi, joista toi on ihan jees?

Voisiko joku valaista asiaa? Joskus koin kovastikin olevani uskossa, mutta elin jatkuvassa ahdistuksessa kun kuvittelin, miten lukuisat rakkaani joutuisivat kuolemansa jälkeen kokemaan ikuista tuskaa. En yksinkertaisesti ymmärrä, miten Taivaaseen ja Helvettiin uskova kristitty voi kertoa kokevansa suunnatonta onnea ja rauhaa. Riittääkö hänelle tosiaan se, että uskoo oman nahkansa olevan pelastettu? Kummallinen yhtälö kertakaikkiaan.

Voisiko joku vastata, kohta luullaan, että te häpeätte!

"niin hienoa olla, tietäen että suurinta osaa ystävistä ja sukulaisista, omia lapsia, miljardeja toisukoisia jne. kidutetaan parhaillaan eikä se lopu ikinä. Vai muuttuuko ihnmiset taivaassa sitten jotenkin sosiopaateiksi, joista toi on ihan jees?" "Voisiko joku valaista asiaa? Joskus koin kovastikin olevani uskossa, mutta elin jatkuvassa ahdistuksessa kun kuvittelin, miten lukuisat rakkaani joutuisivat kuolemansa jälkeen kokemaan ikuista tuskaa. En yksinkertaisesti ymmärrä, miten Taivaaseen ja Helvettiin uskova kristitty voi kertoa kokevansa suunnatonta onnea ja rauhaa. Riittääkö hänelle tosiaan se, että uskoo oman nahkansa olevan pelastettu? Kummallinen yhtälö kertakaikkiaan."



En henkilökohtaisesti tunne Raamattua niin hyvin, että voisin kertoa sieltä vastauksen. Mutta eräs Raamattua opettava henkilö on vastannut tähän: Jumala uudistaa ihmismielen taivaassa, hän pyyhkii silmistämme kaikki kyyneleet ja lohduttaa meitä. Viimeisen tuomion jälkeen Jumala pyhkii taivaassa olevilta ihmisiltä muistot niistä heidän tuntemistaan ihmisistä, jotka joutuivat helvettiin. Surua ei ole, kun ei ole muistoakaan.



Olenko valmis? Uskon, että armo riittää. Muistutan, että emme pelastu hyvien tekojemme tähden. Pelastumme Jeesuksen sovituskuoleman tähden, kunhan vain omalla kohdallamme hyväksymme Jumalan ja Vapahtajan tarjouksen. (Tämä ei tietenkään anna lupaa elää synnissä.)

Maailma tulee palamaan parin vuoden sisään ja tulee kauheita tapahtumia- sitten Jeesus tulee ja ottaa hänessä olevat mukaansa. He muut palavat yhdessä paholaisen kanssa poroksi mammonineen, tyhjine viisauksineen.

että uskovatkin kyllä kuolevat, vai saavatko juuri he jäädä eloon? Kyllä monikin tuntemani uskova on kuollut karmeissa onnettomuuksissa, miksi vasta Jeesuksen tulo säästäisi heidän hengen? Vai onko se niin, että kaikki (vai suuri osa, ja ihan randomillako vaan?) kuolevat, mutta uskovat eivät kärsi siitä, koska tietävät pääsevänsä taivaaseen?

Tätä mä en siis ymmärrä. Simppelisti:

Eikö Jeesuksen tuleminen pelota teitä siksi, että tiedätte hänen säästävän teidät, vai siksi, että kuolema itsessään ei pelota?

Kiitos vastauksesta/tulkintanne kertomisesta.

Pelastumme Jeesuksen sovituskuoleman tähden, kunhan vain omalla kohdallamme hyväksymme Jumalan ja Vapahtajan tarjouksen. (Tämä ei tietenkään anna lupaa elää synnissä.)

Uskon jollain tapaa Jumalaan, mutta en voi esim. uskoa, että hän tuomitsisi homot. Minun Jumalani on armollinen. Olenko nyt kuitenkin vääräuskoinen, eikö tämä riitä; eikö riitä, että uskon, jos uskon väärin? Mitä voisin tehdä, tullakseni pelastetuksi? Muuttaa käsityksiäni julmemmaksi, tuomita homot?? Enhän VOI ajatuksilleni mitään!

jo 2000 vuotta on mennyt ilman että kukaan tietää, MILLOIN Jesse on tulossa, jos tulee ollenkaan.

"Älkää te tuomitko ketään, ettei teitä tuomittaisi"

näy vieläkään. Alkaa tulla kylmä tässä odotellessa -kestääks vielä kauan?

jo 2000 vuotta on mennyt ilman että kukaan tietää, MILLOIN Jesse on tulossa, jos tulee ollenkaan.

Sitä ei tiennyt edes Jeesus itse.

Mutta niinkin on sanottu, että jokainen hänen omansa kyllä tietää, kun ne ajat ovat lähellä. Ja kun nyt miettii, miten koko maailmasta on tullut ihan hullunmylly muutaman sadan vuoden aikana ja varsinkin ihan muutamana viime vuonna, niin minä ainakin uskon, että se aika on nyt todella lähellä.

Mutta minä en pelkää, vaan odotan sitä, sillä tiedän uskovani aidosti ja olen siten pelastettu.

Jumala uudistaa ihmismielen taivaassa, hän pyyhkii silmistämme kaikki kyyneleet ja lohduttaa meitä. Viimeisen tuomion jälkeen Jumala pyhkii taivaassa olevilta ihmisiltä muistot niistä heidän tuntemistaan ihmisistä, jotka joutuivat helvettiin. Surua ei ole, kun ei ole muistoakaan.

Tämä yksi mikä on täysin ristiriidassa oman maailmankuvani kanssa. Mielestäni kärsimys ym. kuuluu elää ja itse siitä viisastua jotta "valaistuisi" eikä tarvitsisi kärsiä. Mitä makua elää missään euforiassa jos joku toinen on pyyhkinyt mielen, etkä ole itse sitä onnellisuutta saavuttanut ymmärtämällä perimmäisen tarkoituksen, kärsimyksen ja muun ELÄMÄÄN kuuluvan kautta?

Taidan olla Buddhalainen.

ja ehkä siksi löytänytkin Jeesuksen elämääni. Jeesus kutsuu meitä koettelemuksilla.

Ja mielen pyyhkiminen ei välttämättä suinkaan tarkoita sitä, että unohtaa, vaan että paranee.

"MInua tämä asia (Jeesuksen tulo) on kovasti viimeaikoina kaikkia katastofeja ihmetellessäni alkanut askaruttamaan.Eilen itkin itseni uneen kun ajattelin, että en saa olla katsomassa lasteni varttumista. Lapsethan käsittääkseni pääsevät taivaaseen silloin kun Jeesuksen tulo koittaa. Hehän ovat vielä viattomia ja eivät kykene itse valintoja tekemään. Itsekin uskon Jeesukseen ja Jumalaan ja toivon, että olen kyennyt elämäni elämään niin, että minäkin olen valittujen joukossa. Mutta entäpä sitten taivaan kodissa, saanko olla siellä lasteni kanssa? MInä en halua minnekään missä en saa elää lasteni kanssa, katsella heidän kasvuaan ja olla läsnä ja rakastaa. Pysyvätkö perheet yhdessä taivaaseen lähdettäessä? Osaako joku viisampi vastata?"



Raamatussa on vastauksia kysymyksiisi. Suosittelen lukemaan. Et sinä pelastu sen vuoksi, miten olet elämäsi elänyt. Et sinä pelastu hyvien tekojesi vuoksi. Sinä pelastut vain ja ainostaan uskosta Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Vain ja ainoastaan Jeesuksen sovituskuolema ja ylönousemus pelastaa. Lue Paavalin kirjeitä.



Vastaan ymmärrykseni mukaan: käsitykseni mukaan taivaassa ollaan kuin yhtä suurta perhettä. Toki siellä on pelastuneet rakkaamme, ja näemme heitä.(Kannattaa huomioida, että taivas on erilainen paikka kuin tämä katoava maailma, ja me olemme siellä erilaisia, emmehän ole enää synnin kanssa tekemisissä.) Mutta emme elä siellä samalla tavalla perheinä kuin täällä. Jumala on ihmisten kanssa, ja täyttää ihmisten rakkaudenkaipuun. Kaikkien on hyvä olla.



Jos viittaat taivaaseen lähtemisellä Jeesuksen takaisin tulemiseen, niin kaikki uskovat menevät yhdessä Jeesusta vastaan tämän ajan lopussa, jolloin Jeesus palaa takaisin ja kaikki ihmiset (myös uskosta osattomat) näkevät hänet. Mitään salaista tempausta, jossa osa otetaan taivaaseen, en löydä Raamatusta. Eli kaikki uskossa olevat pääsevät kerralla Jeesuksen luokse. Jos koko perhe uskoo, perhe kohtaa Vapahtajan yhtä aikaa.



Lue Raamattua. Sieltä voit löytää Jumalan vastauksen kysymyksiisi. Erityisesti Johanneksen ilmestys keskittyy lopun aikaan. Mutta myös muu uusi testamentti kannattaa lukea, niin tulee Jumalan ja Jeesuksen rakkaus tutuksi.

ja ehkä siksi löytänytkin Jeesuksen elämääni. Jeesus kutsuu meitä koettelemuksilla.

Ja mielen pyyhkiminen ei välttämättä suinkaan tarkoita sitä, että unohtaa, vaan että paranee.

Mutta siis tätä juuri tarkoitan. Itse haluaisin itseni parantaa, enhän muuten ymmärtäisi miten kärsimys lopetetaan. Ja sen kautta ymmärtää MIKSI elämä on eletty. Minun mielestäni se nyt vain on mielekkäämpää, mene ja tiedä miksi. Minulle ei jotenkin koskaan ole riittäneet Kristinuskossa selitetyt asiat, ihan ala-asteella jo turhauduin vastaukseen "kun se on näin kun näin on sanottu".

Ja sitten kun etsii sitä hyvää elämää muualta saa kuulla kristityiltä menevänsä helvettiin. Menisivät itse.

"Älkää te tuomitko ketään, ettei teitä tuomittaisi"

kun en tuomitse homoja mielessäni, vaan hyväksyn heidät sellaisina kuin ovat? Miten "varsinaiset" uskovat sitten voivat mielessään tuomita heidän toimintansa vääräksi? Tai Räsänen, pahin kaikista tuomitsijoista??

"Älkää te tuomitko ketään, ettei teitä tuomittaisi"



Raamattu puhuu paljon tuomitsemisesta. Kannattaa lukea muitakin kohtia kuin tämä ylläoleva, jotta koko totuus hahmottuisi. Ei ole hedelmällistä irrottaa yhtä lausetta asiakokonaisuudesta, ja vedota siihen. Pitää lukea koko kappale, jotta tietää mistä tilanteesta on kyse.



Esim: Gal 6:1 Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä.



Kumpi on oikein: jos ihminen tekee syntiä esim. varastaa toistuvasti. Onko oikein sanoa hänelle, että varastaminen on synti ja hänen pitää lopettaa varastaminen vai pitääkö pitää suunsa kiinni, ja antaa lähimmäisen jatkaa kyseenalaista elämäänsä rakkauteen vedoten? Mikä on Raamatun mukaista mielestäsi? Kyllä Raamattu antaa luvan tuomita, mutta "tuomitkaa oikea tuomio". Jos itse elää synnissä, ei saa tuomita toisen syntiä, sitä tarkoittaa tuo: älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi. Huomatkaa mikä ero: tehdä syntiä vai elää synnissä? (Synnissä eläminen = tekee jatkuvasti syntiä ja hyväksyy syntinsä, ei pyri muuttumaan.)

Ja kun nyt miettii, miten koko maailmasta on tullut ihan hullunmylly muutaman sadan vuoden aikana ja varsinkin ihan muutamana viime vuonna, niin minä ainakin uskon, että se aika on nyt todella lähellä. Mutta minä en pelkää, vaan odotan sitä, sillä tiedän uskovani aidosti ja olen siten pelastettu.

Ei viimeisten vuosikymmenten aikana ole tapahtunut mitään sellaista erilaista ja ihmeellistä, mikä merkittävästi eroaisi historian julmuuksista ja riettauksista. Maailmanloppuahan on odotettu saapuvaksi jo iät ja ajat.

En halua unohtaa tuntemiani ihmisiä, vaikka nämä joutuisivatkin helvettiin!

hihhuleilla juttua riittää, voi tsiisas!



No kyllä se jesse kohta tulee -menkää pihalle katsomaan.