Lue keskustelun säännöt.
Lapsi sai raivokohtauksen
04.01.2011 |
Olin kauppakeskuksessa menossa kauppaan kun 2.5-vuotiaani saa raivokohtauksen.
Vein hänet hiukka sivuummalle ja istuin itse viereen odottamaan että raivo menisi ohi ja hän olisi valmis rauhoittumaan. Afekti oli lapsella niin kova ettei hänen kanssaan voinut puhua. Hän kieri ja sätki lattialla ja huusi.
Paikalle kutsuttiin jonkun toimesta vartijat jotka käskivät minua poistumaan.
Koin tilanteen todella nöyryyttävänä. Luulin hoitavani tilanteen ihan hyvin - olin rauhallinen ja yritin pitää lapsen poissa toisten jaloista. Kiukkua en saanut laantumaan.
Ymmärrän että olimme häiriöksi - kyllähän pojasta ääntä lähti, mutta kyseessä oli pieni lapsi ja en keksinyt muutakaan keinoa.
Ilmeisesti minun olisi pitänyt heti poistua koko kauppakeskuksesta. Minua hävettää ja harmittaa.
Mielipiteitä?
Kommentit (16)
Sen uskon, että joku höppänä valittaa pikkulapsenlapsen raivokohtauksesta .. mutta vartijoiden olisi pitänyt ymmärtää ettei tuosta nyt oikeasti mitään todellista haittaa ole kenellekään ö_ö
Ei tuommoiset pikkulasten kiukkukohtaukset nyt mitään tavattomia ole, vaan ihan normaaliin elämään kuuluvia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teitkö valituksen tai annoitko edes palautetta ko. kauppakeskukseen? Olisi mielenkiintoista tietää heidän virallinen kanta asiaan ellei tänä ole provo.
Raivari oli toki kovaääninen, muttei mitenkään poikkeavan voimakas. Sätki lattialla.
Olen järkyttynyt että minua pyydettiin poistumaan ja pohdin ja vatvon mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin.
Tämä tapahtui Oslossa.
Kävin puhumassa vartijoiden kanssa jälkikäteen ja pyysin saada osoitteen johon voisin tehdä valituksen.
Vartijat olivat sitä mieltä etteivät koskaan olleen nähneet lasta sätkimässä lattialla ja äitinä minun olisi pitänyt saada hänet aisoihin.
Tässä vaiheessa olimme varmasti kaikki vihaisia vaikka yritimme keskustella rauhallisesti.
vaan jatkoi raivareitaan, vaikka paikalle tuli vartija niissä vermeissään. Meillä olis lapset kyllä vähintäänkin tulleet uteliaaksi tilanteesta ja lopettaneet riehumisen (tyttö olisi saattanut jopa pelästyä).
Erikoinen tapaus kaikenkaikkiaan. Mutta joo, jos lapsen käytös oli niin hallitsematonta ja häiritsevää, että siihen on pitänyt vartijan puuttua, niin onhan se hyvä, että edes jossain lapsen käytökselle yritetään laittaa rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tietenkin poistuin heti kun vartijat niin pyysivät. Ei lapseni heitä pahemmin huomannut.
En usko että lapsen raivo oli mitenkään poikkeavaa. Hän oli vihainen kaksivuotias.
Lähinnä oma tapani käsitellä tapahtumaa - siis se että rauhallisesti odotin vieressä kuikun laantumista sai kritiikkiä. Yritin pitää hänet poissa ihmisten jaloista, mutta en kuten sanottu saanut kuikkua laantumaan.
mielestä toimit vallan väärin, ja hyvä, että jouduitte siis postumaan, sai lapsikin muuta toimintaa kiukkunsa purkamiseen. Mutta jännä juttu vielä tuo, ettei lapsesi edes tajunnut tilannetta, eikä nähnyt vartijaa tms... eli superisokiukku siis :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, juu, mitä ilmeisimmin toimin väärin.
Miten itse toimitte jos lapsi saa raivarin julkisella paikalla?
Tilanne on minulla aivan uusi.
saanut ns raivarin lähikaupassa, nappasin sen silloin kainalooni ja lähdimme pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavan kerran teen niin.
Eilen siis kyllä poistuttiin kaupasta, mutta jäätiin vielä kauppakseskuksen käytävään. Olisi pitänyt suosista mennä parkkipaikalle.
Jos julkisella paikalla, olen kantanut lapsen pois tilanteesta. Minusta olisi outoa jättää lapsi raivoamaan ja sätkimään lattialle. Päiväkodista hakiessa raivarin taltutin pitämällä "väkisin" sylissä, kunnes raivo laantui. Juuri tuossa iässä oli meilläkin raivareita, tuon ikäisen pystyy kuitenkin vielä fyysisesti hallitsemaan, kantamaan pois tai pitämään sylissä. Tärkeintä on tietty se, ettei itse hermostu, mutta antaa lapselle turvaa raivossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavan kerran vien ulos, siis ihan parkkipaikalle.
Kiinnipitäminen ei onnistu, se vaan lietsoo raivoa. En jättänyt lasta yksin, vaan olin ihan vieressä.
Seuraavan kerran vien ulos, siis ihan parkkipaikalle. Kiinnipitäminen ei onnistu, se vaan lietsoo raivoa. En jättänyt lasta yksin, vaan olin ihan vieressä.
Kiinnipitäminen lietsoo raivoa hetkeksi, mutta laantuu se sylissäkin lopulta. Meillä oli joskus pakko pitää kiinni, ettei satuttaisi itseään raivareissa. Ja on ihan normaali lapsi, nyt jo 10v eikä enää raivoile, tunteellinen ihminen on kyllä. Sylissäpitoraivarit päättyivät lopulta aina itkuun ja halailuun, lapsiraukka taisi itsekin pelätä voimakkaita tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, toki pidän kiinni, jos on vaaraksi itselleen tai muille. Tässä ei sellaista tilannetta ollut.
Seuraavan kerran vien ulos, siis ihan parkkipaikalle. Kiinnipitäminen ei onnistu, se vaan lietsoo raivoa. En jättänyt lasta yksin, vaan olin ihan vieressä.
Kiinnipitäminen lietsoo raivoa hetkeksi, mutta laantuu se sylissäkin lopulta. Meillä oli joskus pakko pitää kiinni, ettei satuttaisi itseään raivareissa. Ja on ihan normaali lapsi, nyt jo 10v eikä enää raivoile, tunteellinen ihminen on kyllä. Sylissäpitoraivarit päättyivät lopulta aina itkuun ja halailuun, lapsiraukka taisi itsekin pelätä voimakkaita tunteitaan.
en ole ap, mutta kommentoin silti.
Meidän nuorimmainen saa vain entistä pahemmat raivarit jos alkaa kiinni pitämään. Eikä mene ohi tunnissa tai kahdessa. Muutamassa minuutissa rauhoittuu jos saa rauhassa olla.
Sitten jos itse tulee syliin, niin syli auttaa. Joskus saattaa tullaki pyydettäessä, mutta yleensä haluaa pitää oman tilansa.
Päiväkodissakin ovat tämän huomanneet, vaikka hoitajat ensin olivat vakaasti sitä mieltä että kyllä jokainen lapsi rauhoittuu kiinni pitämällä ja rauhoittelemalla.
Nyt tämä lapsi on jo 5-vuotias, ja osaa jo itsekin jossain määrin hallita kiukkuansa. Voi vaikka puhaltaa 'kiukkuilmapallon' (aikuisen avustamana) tai tulla syliin tai mennä peiton alle rauhoittumaan.
jos teidät heitettiin pois!
Missä näin hienoa toimintaa?