Lopetanko imetyksen? Burnout uhkaa taas.

Onpa kyllä solmu tuo teidän tilanne! Luulen, että auttaisi kovasti JOS voisit imettää makuultaan, mutta jos se ei onnistu niin minkäs sille sitten. Sisareni oli samaa maata esikoisensa kanssa, ei kerrassaan saanut unta imetysten välillä ja sai unilääkkeet. Lopetti sitten imetyksen, koska unilääkkeet saivat vauvankin tosi uniseksi.



Minullakin pian 2kk kuopus heräilee samaan malliin. Jaksan silti ihan ok hyvin, koska menen nukkumaan klo 8 esikoisen mennessä ja herään klo 8 esikoisen herätessä. Olen siis sängyssä 12h. Kuopus nukkuu siinä minkä nukkuu, syö sen minkä syö. Olen luopunut kokonaan kellosta öisin, koska se loi stressiä. Päivisin en ehdi nukkumaan, mutta esikoisen päiväuniajan loikoilen kuopuksen kanssa.



Se mikä myös on vienyt väsymystä pois on liikunta. Zumba-dvdt kuuluu päivään, ja vaikka monesti tuntuu ettei jaksaisi millään liikkua, kun siihen alkaa se tuokin paljon virtaa. En tiedä jaksaisitko kokeilla sitä?



Mutta sanon niinkuin sanoin aiemminkin - jos imetyksen lopettaminen toisi ratkaisun tai huomattavaa helpotusta arkeesi, tee ihmeessä niin. Et ole sen parempi tai huonompi äiti imetit tai et- maito tulee vain erilaisesta pakkauksesta.

vaikeamman, kun aluksi selitykset tuntuivat vähän sekavilta, ehkä menee sitten väsymyksen piikkiin. Mutta siis se, että et voi nukkua päivisin, koska unirytmit eivät sovi jne. Jos esikoinen tarhassa, niin eihän minkään unirytmin tarvii mennä sun kanssa päällekäin? Muuta kuin vauvan tietysti. Mun pointti noissa nokosissa vaan oli, että saat ihan pahimman univelkakierteen katkaistua, jotta se öisin nuhkahtaminen taas onnistuisi. Eli yliväsymyshän juuri aiheuttaa tuota, että ei nuku enää ollenkaan. Minusta ei olisi ollenkaan pöllömpi ajatus, että menisit vaikka yhdeksi kokonaiseksi yöksi jonnekin muualle nukkumaan, vaikka sitten hotelliin. Mies hoitaa sitten yön pullolla, jos vauva vaan pulloa huolii. Itse sitten joudut ehkä seuraavan päivän hieman taistelemaan rintaraivareiden kanssa, mutta olet (vaikka unilääkkeellä) saanut ainakin yhden yön nukuttua. Ja tämä + vähän raitista ilmaa ja hyvää ruokaa, ehkä rentouttava kylpy illalla saatta auttaa myös yöllisiin nukahtamisongelmiin. Pahin, mikä tästä voi seurata, on että vauva ei ollenkaan enää huoli rintaa, mikä sinun tapauksessa nyt ei niin vakavaa ole, jos olet muutenkin lopettamassa imetyksen, mikäli uniasiat eivät järjesty. Eikö tällaista voisi kokeilla, ennen kuin teet lopullisen päätöksen lopettaa imettämistä?



Ja sekavaksi ja hankalaksi tekee tietysti myös se, että lukija ei saa oikein kuvaa sinun ja miehesi suhteesta. Mies ei osaa viedä esikoista tarhaan ilman, että heräät siihen, ei voi viedä aikaisemmin, esikoinen tulee yöllä väliin nukkumaan jne. Nämä ovat tietenkin asioita, joita teidän täytyy keskenänne ratkaista. Eikä se varmaan ole helppoa, silloin kun on väsynyt. Sinua tuntematta voi vain herätä epäillys, että et ehkä osaa antaa miehellesi isompaa roolia tai pidät kiinni kodin siisteydestä tms. Tämä ei tietty välttämättä sinun kohdalla ole näin, mutta joidenkin kohdalla lisää väsymyksen tunnetta valtavasti.



Meillä auttoi se, kun iltaisin aivan selkeästi sovittiin, että mies on vastuussa mahdollisista esikoisen yöheräämisistä. Siis mies heräsi paljon herkemmin ja reagoi nopeammin, jos siitä etukäteen sovittiin. Muuten saattoi nukkua kuin tukki, josta oli itsekin kovin pahoillaan. Vaihdettiin parisängyssäkin nukkumispuolia niin, että mies nukkui lähempänä ovea. Tämä toimi meillä, ei kannata jäädä vaan harmittelemaan, ettei mies oma-aloitteisesti herää. Kaikki keinot käyttöön:)



Ja kyllä meilläkin vauva heräili paljon ja pitkään, vaikka muuten helppo tapaus olikin. Imetys toki oli mielestäni aina helppoa, oletko kokeillut sellaista tyynyvuorta, että voit itse imettää mukavasti puoli-istuvassa asennossa? Siitäkin on helpompi kellahtaa takaisin nukkumaan, kuin kokonaan pystyasennosta.



Ja pääkaupunkiseudulla on vaikka mitä harrastemahdollisuuksia kaikenikäisille, löydät aivan varmasti myös vauvalle ja esikoiselle seuraa. Elätte nyt sitä kaikista rankinta vaihetta, mutta jo kuukauden päästä elämä voi olla ihan toisenlaista. Toki yöheräämiset ovat silloinkin vielä normaaleja, mutta ehkä joku pätkä voi olla pidempi. Oletko kokeillut syöttää unista vauvaa? Toiset vauvat huolivat rintaa ja syövät, vaikka ei varsinaisesti olisikaan nälkä (toiset myös nukahtavat kesken syömisen, jolloin tulee nopeasti uudestaan nälkä)? Tämä saattaisi pidentää jonkun syöttövälin, joka tapauksessa et häviä mitään, jos kokeilet.

Vastailin jo aiemmin, mutta menköön uudestaan!



Ymmärrän sua niin hyvin tuon nukahtamisjutun kanssa :(



Päivällä on mahdotonta nukkua, jos ei etukäteen tiedä, että saa nukahtaa ja nukkua niin kauan kuin on tarvis. Ja jos tietää, että on kaksi tuntia aikaa nukkua (tai vähemmän), niin nukahtamisesta ei tule mitään. :(

Ja vitut ulkoilusta, mitä se auttaa kun on niin väsynyt ja energia loppu, että ainut mikä auttaisi olisi se UNI! Ei yksinkertaisesti JAKSA lähteä ulos.



Mun lapsi, 11 kk, herää vieläkin usein öisin, puolivuotiaaksi söi 2 tunnin välein öisin ja päivisin. Ja yh olen ollut lapsen syntymästä saakka. Olen sinnitellyt ilman lääkkeitä, mutt nyt tilanne on semmonen, että en enää saa nukuttua senkään vertaa. En vaan enää saa unta, jotenkin olen mennyt niin sekaisin.

Ollaan saatu se päivällä nukkuminen aina jotenkin sujumaan. Vaatii se tietysti järkkäilyä, eikä aikataulua pystynyt etukäteen paljoa suunnitella. Päivä kerrallaan.

Rautalangasta väännettynä esimerkiksi näin: aamulla lähdetään kaikki ulos sen jälkeen, kun vauva on syönyt. Vauva nukkuu vaunuissa sen pari tuntia. Sinä aikana ollaan esikoisen ulkona, tullaan sisään (vauva jatkaa parvekkeilla uniaan) ja syödään esikoisen kanssa (joko valmista tai jotain hätäseen väsättyä ruokaa). Pari tuntia on yleensä mennyt siinä vaiheessa, kun ruokailu on suurin piirtein ohi. Jos vauva ehtii heräämään aiemmin, vauva rinnalle ja syön yhdellä kädellä...

Sitten onkin päikkäriaika. Minä imetän vauvaa ja samalla luen esikoiselle päiväunisadun. Sen jälkeen kaikki nukutaan. Jos vauva ei nukahda tai on edelleen nälkäinen, jatkaa hän rinnalla syöntiä, kun minä ja esikoinen vedetään päikkäreitä.

Tätä aina ihmettelenkin, miten muilla tämä onnistuu. Tämä on paljon helpompi tapaus kuin edellinen, mutta tuo yllä mainitsemasi onnistuisi aika harvoin, koska

a) vauva kakkaa noin 8 kertaa päivässä ja vaikken vaihtaisi joka kerta, niin ainakin itkee sen verran kovaa tätä tehdessään, että ei siinä pysty nukkumaan + sen jälkeen yleensä vielä syö

b) vauva tissilakkoilee usein jo silloin kun ei ollut pulloa nähnytkään

c) makuuimetys ei tosiaan onnistu, rintani on niin pieni, että imuote ei vauvalla pysy, joten huutaisi minut hereille

.. nyt olisi esikoinen jo sitten hereillä. Mutta esikoiseni on niin vanha, ettei nuku päikkäreitä enää, juuri lopetti ne. Mutta ei halua tietysti olla yksinkään = herättää usein, jos nukun.

Mulla on nimittäin kummatkin lapset olleet ihan pieninä vauvoina sellaisia, että joko nukkuvat tai syövät tai sitten viihtyvät rinnalla ihan muuten vain. Siksi ei siis ole tuottanut ongelmia.

Minun lapseni tosiaan eivät hupivieraile rinnalla koskaan. Syövät, ja jos ei tule tarpeeksi/oikealla tavalla, huutavat.

Avainsana on siis aikataulutus vauvan mukaan.

Nyt voin jopa kuvitella tämän, mutta esim. esikoiseni ei nukkunut selviä unia päivisin, eikä varsinkaan mihinkään tiettyyn kellonaikaan. Tämä nukkuu yleensä kunnon pätkät.

Yksi ongelma on myös se, että olen itse ihan puhki, jos yö menee huonosti, en jaksa pitää mistään aikataulusta kiinni, joten esim. säännölllinen ulkoilu on aika vaikeaa. Oikeasti kolmen tunnin unilla en kykene.

Jos kykenisin pakkorytmittämään elämme, se olisi ehkä toki helpompaa...

Esikoisen (3 v) päiväunet, ulkoilut ym. on ajoitettu vauvan syömisen lomaan. Jos vauvalle tulee nälkä, kun esikoisen kanssa ollaan juuri lähtemäss ulos, syömään tms, niin silloin esikoiselle kirja käteen, dvd pyörimään tms. siksi ajaksi kun vauva syötetään. Tai sitten jos on joku meno tai muu aikataulutettu homma edessä, niin sitten vauva tarvittaessa herätetään ja syötetään jo vähän aiemmin kuin hän itse alkaa valittaa nälkäänsä, ja niin saadaan se tunti tai kaksi tuntia aikaa hoitaa tarvittavat asiat ennen seuraavaa syöttöä.

Tämä tosiaan onnistuu, jos en ole 3h yöunilla, kun en pääse ylös sängyltä.

Mulla on molemmat lapset olleet tällaisia tiheästi syöviä, ja olen pitänyt tätä ihan asiaan kuuluvana. Loppujen lopuksi kummankin kohdalla on ollut kyse muutamasta kuukaudesta, sen jälkeen on helpottanut.

No edellisen kanssa minulla ei helpottanut, ennen kuin pidettiin unikoulu. Itse asiassa paheni. Kyse oli ilm. uniassosiaatio-ongelmasta, minkä lapsentahtisuus joskus aiheuttaa.

Varsinkin tämän kakkosen kohdalla olen suhtautunut niin, että tämä nyt vain kuuluu asiaan ja että tämän lyhyen ajan me muut, mukaan lukien esikoinen, joudutaan tähän sopeutumaan. Edelleen painotan kuitenkin sitä, että mulla ei siis ole ollut ongelmaa nukahtamisen tms. kanssa, joten siinä suhteessa tilanteeni on erilainen.

Kuten myös, mutta en silti pärjää 3h unilla, jotka nekin ovat keskeytyneet, vaikka asenteeni olisi mikä :(

Mullakin on esikoinen 2-3 päivänä osa-aikaisesti hoidossa. Niinä päivinä en kyllä ole nukkunut päivisin, vaan hoitanut muita rästiin jääneitä hommia. Mies on tarvittaessa vienyt lapsen aamuisin hoitoon, joten minä olen välillä saanut jäädä vauvan kanssa aamuisin nukkumaan pitkään. Samoin mies vuorollaan käy ruokakaupassa, siivoaa ym. eli kaikki kotihommat eivät ole ainoastaan mun vastuulla pikkuvauva-aikana.

Yritä nyt saada se miehesi auttamaan enemmän. Luulisi, että hänellekin olisi paljon helpompaa esim. kuljettaa esikoista päiväkotiin kuin alkaa herätä öisin syöttämään vauvaa.

Kuljettaa jo, mutta ongelma on pukemisessa yms. herään näihin toimiin joka tapauksessa.

Joka tapauksessa jaksamista!

24

Mutta ehdottaisin, että



- mies vie isomman lapsen aamulla päiväkotiin ja hakee töistä tullessaan. Edellyttää tietenkin melko säännöllistä työaikaa. Tai edes niin, että mies vie aamulla jo aikaisin isomman lapsen päiväkotiin ja sinä haet sitten vaikka klo 15.



Venyttäkää isomman lapsen päivää päiväkodissa, jos siitä hyötyy koko perhe. Silloin saisit itse nukuttua myös päivällä ja univelka ei ehkä kasvaisi niin kovaa tahtia. Isomman päiviä voi taas vaikka kesällä sitten lyhentää, kunhan vauva oppii nukkumaan yönsä paremmin eli tilapäinen ratkaisu.



Itse olen nukuttanut vauvat perhepedissä ja kun vauva on herännyt yöllä (tunninkin välein) maidolle niin en ole edes silmiäni avannut vaan yrittänyt mahdollisimman vähällä liikkeellä ottaa vauvan viereen ja jatkanut unia. Sen takia mulla ei ole ollut univelkaa kenenkään lapsen kohdalla. Mutta tsemppiä jaksamiseen!



Voisin ottaa vauvan hoitoon päivisin, jotta saisit rauhassa nukkua päiväunet. Kukaan tuskin kuitenkaan luottaa av-palstalla tarjottuun apuun?

Pyydä apua lääkäriltä tai neuvolasta heti. Unilääkkeet ovat huono ajatus, ne sotkevat sun elimistön. Korvike ei ole pirun keksintö. Imetys voi jatkua ainakin osittaisena korvikkeen ohella. Sun pitäis opetella nukahtamista ja rentoutumista rauhassa omin keinoin, esim. lihasten jännitys-rentoutus-tekniikalla.

Täällä toinen huonosti nukkuja vastaa. Olen siis aina ollut huono nukkuja, välillä joudun nappailmaan unilääkkeitä ja esikoisen kanssa vaiva vain korostui. Eli ne, jotka eivät _oikesti_ tiedä unettomuudesta mitään, voivat pitää mölyt mahassaan.



Minuun iski esikoisen kanssa sama ongelma. Kun oli tarpeeksi väsynyt, niin sitten ei saanut nukuttua enää sitäkään vähää mihin oli mahdollisuus. Ja oravanpyörä oli valmis. Jokainen unettomuudesta kärsivä tunnistaa tämän kyllä. Olen myös aina ollut onnettoman huono nukkumaan päivällä. Vaikka minun esikoiseni nukkuikin päivällä ihan pitkiäkin päikkäreitä, niin yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat kun sain päivällä itse vähän torkahdettua. Ja yritystä oli.



Meillä auttoi tämä: ruvettiin antamaan vauvalle (n.2kk:n iässä) illalla ennen nukkumaan menoa ihan korviketta pullosta niin paljon kuin vauva vain veti. Se pidensi ensimmäistä unipätkää vauvalla noin 4-5 tuntiin. Jos annoin pelkkää rintaa illalla ennen yöniä, eka herätys oli viimeistään 3 tunnin päästä nukahtamisesta. Yleensä jo kahden tunnin päästä. Menin siis vauvan kanssa nukkumaan samaan aikaan ja sain vedettyä ekan unipätkän tosiaan parhaimmillaan jopa 5 tuntia ja se oli luksusta. Joinain öinä mies vielä antoi pullosta seuraavan syötön ja tällaisinä öinä sain välillä nukuttua jopa 7 tuntia putkeen. Jihuu! :)



Kaikilla tämä konsti ei välttämättä toimi, mutta minun rintamaitoni oli vissiin sen verran litkua verrattuna korvikkeeseen, että ei se kauaa nälkää pitänyt.



Sitten siinä puolen vuoden iässä vauva yhtäkkiä ihan oma-aloitteisesti halusi ruokaa yöllä enää kerran, sitä jatkui kuukausi, kaksi ja yösyötöt jäivät vauvan omasta toimesta pois kokonaan. Sen jälkeen kyllä heräiltiin edelleen milloin mistäkin syystä noin vuoden ikäiseksi mutta ne yöheräämiset pystyi hoitamaan jo joku muu kuin aina minä...



Odotan toista ihan viimeisilläni ja olen jo henkisesti varatunut siihen, että sama unettomuusralli alkaa jos vauva on samanlainen yösyöppä kun edellinen. Se ei silti poista sitä väsymystä ja uupumista mikä tilannetta seuraa. Jotenka kenenkään on turha tulla jeesustelemaan, että koita olla vauvastasi onnellinen. Eihän ne ole toisiaan pois sulkevia asioita! Mutta nyt tiedän, että jos ei esikoisen kohdalla toiminut konsti nyt auta, niin sitten keksitään jotain muuta. Ja jos sekään ei auta, niin sitten annetaan pullosta. Mutta en minäkään mielenterveyttäni aio imetyksen takia menettää.

Että napsit unipillereitä?



Miten paljon harrastat liikuntaa ja miten syöt?

Miten paljon stressaat ulkonäkösi puolesta?



Maidontulo alkaa vähentyä stressaamisesta. Joten sun tarttee nyt koittaa saada elämä johonkin rytmiin ja kuntoon!



Voisiko lapselle antaa tuttipullosta yöllä ruokaa? Tai otat viereen nukkumaan?

Vaikka ei kyllä kannata jos vetää jotain pillereitä.



Miksi isompi lapsi on tarhassa?

Olisiko parempi jos olisi kotona kanssanne?



Imetys ei ole mikään pakko mutta toi teidän oleilu vaikuttaa jotenkin tunkkaselta ja NIIIIIIN vaikeelta etten usko että sekään auttaa sua.

Ei kannata vetää itseään piippuun. Lapset ei tee mitään uupuneella äidillä, kenellä menee vuosia palata tästä tilasta normaaliksi.



Minulla on jo murkkuikäiset lapset, joten usko minua vain. Tämä imetyshomma on mennyt ihan överiksi ja äitiyden hyvyyttä mitataan sillä, kuka imettää pisimpään.



Minulla on useampi lapsi ja osaa on imetetty ja osaa ei. Yhtä hyvin ovat pärjänneet kaikki. Paitsi hassuinta on, että vähiten korvayulehduksia oli sillä pullolapsella:)



Tässä vaiheessa on aivan paskan haileeta, oletko imettänyt 2 kuukautta vai 2 vuotta. Lapsi tarvitsee äidin, joka on järjissään.



Eli lopeta imetys. Näin voi mies hoitaa joskus yöt ja sinä pystyt nukkumaan yöt läpeensä.



Ja muuten se cicardin on pitkäkestoinen melatoniini ja yleensäkään melatoniinia ei suositella raskaana oleville, koska sitä ei ole tutkittu tarpeeksi.

Mutta melatoniin itsessään on pitkäkestoisena ihan hyvä palauttamaan unirytmi.



Tsemppiä sulle ap. Ja yritä kasvaa yli näistä hormoonihuuruisista mielipiteistä, missä äidit ovat kun elämässä ei ole vielä kuin se vauva ja oma täydellisyys ja luetaan vauvalehdet ja selataan nettipalstoja, miten äiti on täydellinen.



Se kuuluu nimittäin siihen vauva-aikaan. Kun imetyksestä päästään, alkaa se paskakeskustelu, kenen lapsi paskansi pottaan nuorimpana.



Yritä sinä olle fiksu, äläkä elä lasten kautta ja etsi omaa itsetuntoa lapsen taidoista. Sinulla on omakin elämä elettävänä ja vauva ei kärsi siitä, että pidät itsestäsikin huolta.

imetyksen ja terveet lapset on tuttelilla tullut



t. koululaisten äiti



ps äidinm aidonvastikkeet ovat turvalllisia

ja jos äiti voi hyvin ja jaksaa paremmin- silloin perhekin voi paremmin

t: Itsekin jo isompien lasten äiti ja univaivainen sellainen, jolle urpoimmat ovat tulleet sanomaan "mikä siinä nukkumisessa on niin vaikeaa. Laitat vaan silmät kiinni ja nukut". Jep jep.

miksi tämä ei heillä toimisi. Siksi tuntuu kovin hankalalta. Ehkä siksi se mieskään ei osaa auttaa, kun mikään apu ei kelpaa.

suju imetys niin itsestääselvästi. Meillä on kaksiviikkoinen tyttö, joka saa jo nyt sekä rinnasta että pullosta (korviketta). Huonoa omaatuntoa olen potenut tuosta pullosta ja koen jotenkin epäonnistuneeni...Mutta kun jokaisen imetyskerran jälkeen vauva silti tuntuu edelleen nälkäiseltä, niin olen antanut lisäksi korviketta.



Ja vauva heräilee ympäri vuorokauden 1,5-3h välein. Yöt tuntuu raskailta. Lisäksi meillä on juuri 2-vuotta täyttänyt esikoinen, joka hänkin haluaa oman huomionsa. Siksi en osaakaan mennä itse nukkumaan kun vauva nukkuu, kun halauaisin olla myös esikoisen kanssa... Ja mtäpä tästä muuta seuraa kun väsymys.

että 2viikkoa vanha vauva heräilee 1,5h-3h välein! Sen kuuluu vielä olla tosi tihestäi tississä kiinni! Ja tottakai se on välillä myös rankkaa. Etkä ole epäonnistunut. Yhdistelmä rinta+korvike on vaikea tuon ikäisellä, se sotkee väkisinkin imetystä. En tässä syyllistä tai mitään, mutta tuohon on hyvä hakea apua, mikäli haluat päästä eroon korvikkeesta. Minusta on vain sääli, jos imetys kaatuu tiedonpuutteeseen ja siihen, ettei saa apua tilanteeseen. Jokainen tekee toki omat ratkaisut, eikä korvike ketään tapa, mutta jos haluatte imettää, niin käyttäkää esim. imetystukihenkilöitä apuna. Ja juuri tuolloin 2 viikon iässä se vaatii toisilla vähän enemmän panostusta, esim. sen että äiti ei päivään pariin tee mitään muuta, kuin imetä, pitää vauvaa ihokontaktissa ja harjoittele oikeaa otetta. Se ei tietenkään ole mikään jatkuva tila, mutta voi auttaa imetyksen ongelmien ratkaisemiseen, kunnollisee maidonnousuun ja siihen, että imetys lähtee sujumaan kunnolla.



Ja ap minusta alunperin kysyi vinkkejä, mitä voisi kokeilla, ettei tarttis lopettaa vielä imetystä. Silloin on minusta turhaa neuvoa lopettamaan imetystä, senhän ap osaa varmasti itsekin.

mutta kyse onkin siitä, että jaksaako sitä vai ei. Toiset jaksaa paremmin kuin toiset. Ja kuten ap:n tilanteessakin, jaksamista heikentää vielä se, että hän ei saa nukuttua edes silloin kun siihen on mahdollisuus. Neuvoni on, että kokeile vaikka sitä korvikejuttua ennen yöunia, kuten joku kirjoitti. Tai että pullosta isä antaa yöllä parin syötön ajan ja itse nukut toisessa huoneessa KORVATULPPIEN kanssa. Mutta jos ei auta, niin lopeta koko imetys. Mitä tuolla koko perhettä kiusaamaan.

menin itse sänkyyn makaamaan, pimeään makuuhuoneeseen peiton alle. Vaikka se saattoi olla vain 15min aika, jonka pääsin siellä olemaan niin se auttoi jaksamaan taas vähän aikaa. Vaakatasossa silmät kiinni auttaa jo paljon. Tätä kun harrastin niin lopulta opin nukahtamaan hetkessä eli elimistö oli tottunut että näin kun tehdään niin lepoaika. Sitten sain nukutuksi 15-30min pätkiä, joilla mentiin eteenpäin. Tsemppiä! Älä ajattele, että "ei kannata mennä nukkumaan kun kohta joutuu kuitenkin heräämään", esim. esikoisen touhuihin, vaan käytä hyväksesi JOKAINEN minuutti minkä voit levätä. Tilanteesi on aika akuutti.



Ja mies nyt mukaan auttamaan kaikin keinoin. Kohtahan hän joutuu hoitamaan koko perheen yksin kun sinä joudut jonnekin sairaalaan sisälle burnarin takia. Laita hänet priorisoimaan! Auttaminen tässä tilanteessa auttaa teidän koko perhettä jatkoa ajatellen.

En tarkoittanutkaan, että tuo meidän päivärytmi auttaisi sinun tilanteeseesi. Lähinnä vastasin kysymykseesi siitä, kuinka vauva, esikoinen ja minä olemme onnistuneet nukkumaan päivällä yhtäaikaa.



Alunperinkään en (valitettavasti) osannut antaa mitään kunnon neuvoa tilanteesi ratkaisuun. Halusin vain kertoa, että meillä on kummankin lapsen kohdalla tilanne rauhoittunut olennaisesti 3-4 kk ikäisenä. Eli jos vielä vähän aikaa jaksat yrittää, voisivat asiat seljetä itsestään. Jos taas et, niin sitten tilanteeseen täytyy saada jonkinlainen selkeä muutos (oli se sitten korvike, lääkitys, miehen lisääntynyt apu tms), mutta tämän siis toki tiedät itsekin.



Meilläkin muuten tämä kuopus kakkasi tuon ikäisenä lähes kymmenen kertaa vuorokaudessa. Kylmästi nakitin öiset vaipanvaihdot isälle.



Rintaraivaireihin auttoi vähän aventin pullotutit ja lopulta aika. Meillä siis vauva oli ekan viikkonsa lastenosastolla ja oppi siellä pullolle vähän liiankin hyvin.



24

Eihän sinun tarvitse lopettaa imetystä, mutta jätät muutaman kerran väliin, jotta saat nukuttua pidemmät unet.

Tarvitsen paljon enemmän jo unta ja lisäksi vuorottelu keskellä yötä väsyttää molemmat, en pysty nukkumaan viereisessä huoneessa, kun kuulen vauvan tai en ehkä saa unta juuri kun sitten pitäisi. Lisäksi yötissin vähentämisesta/lopettamisesta seuraa väistämättä kirkumishuutotissilakko tämän lapsen kohdalla.

Surkeaa,

Ap

Eihän sinun tarvitse lopettaa imetystä, mutta jätät muutaman kerran väliin, jotta saat nukuttua pidemmät unet.

Mikäli haluat jatkaa imetystä, niin mielestäni sun kannattaa tehdä yöt itsellesi mahdollisimman helpoksi, eli vauva viereen tissille ja itselle samalla unta palloon, jos vaan mahdollista. Tiedän toki, että kaikki eivät osaa nukkua perhepetissä, mutta monissa perheissä sekä äiti että vauva nukkuvat sillä lailla paremmin. Mä en olisi selvinnyt vauvavuotta hengissä, jos vauva ei olisi nukkunut mun vieressä.



Mikäli sopivaa imetysratkaisua ei löydy, niin kyllä mä olen kuitenkin sitä mieltä, että jos imetys uhkaa äidin mielenterveyttä, niin silloin on parempi ruokkia vauva korvikkeella, kaikkien kannalta. Voimia!