Lue keskustelun säännöt.
44 v. ja elämä maistuu päivä päivältä paremmalle =)
03.01.2011 |
en ollut mitenkään onnellinen nuori, vaikka asiat periaatteessa ihan ok olivatkin, mutta olin ujo, yksinäinen ja välillä kai masentunutkin. Nyt vanhempana, kun elämä on asettunut uomilleen, on ok työ, ok perhe ja itsekään en enää ole niin ujo, elämä tuntuu kertakaikkiaan hyvältä. Olen alkanut harrastaa liikuntaa, syödä terveellisesti, tapaan kavereita harvoin mutta säänöllisesti, FB:n kautta pidän päivittäin yhtyttä tuttuihin, jne jne.
Kaiken lisäksi uskon, että kaikki muuttaa vain paremmaksi - kun lapsi kasvaa eikä aiheuta enää samanlaista huolta ja vaivaa kuin nyt teininä, työstä jää ehkä enemmän vapaa-aikaa joskus, pääsemme ehkä enemmän matkustelemaan yms. Ei yhtään harmita vanheneminen, ei ainakaan vielä. Ei elämä todellakaan lopu keski-ikään, joskus tuntuu että siitä se vasta alkoi!
Kommentit (3)
en ollut mitenkään onnellinen nuori, vaikka asiat periaatteessa ihan ok olivatkin, mutta olin ujo, yksinäinen ja välillä kai masentunutkin. Nyt vanhempana, kun elämä on asettunut uomilleen, on ok työ, ok perhe ja itsekään en enää ole niin ujo, elämä tuntuu kertakaikkiaan hyvältä. Olen alkanut harrastaa liikuntaa, syödä terveellisesti, tapaan kavereita harvoin mutta säänöllisesti, FB:n kautta pidän päivittäin yhtyttä tuttuihin, jne jne.
Kaiken lisäksi uskon, että kaikki muuttaa vain paremmaksi - kun lapsi kasvaa eikä aiheuta enää samanlaista huolta ja vaivaa kuin nyt teininä, työstä jää ehkä enemmän vapaa-aikaa joskus, pääsemme ehkä enemmän matkustelemaan yms. Ei yhtään harmita vanheneminen, ei ainakaan vielä. Ei elämä todellakaan lopu keski-ikään, joskus tuntuu että siitä se vasta alkoi!
vanhemmat lapset jo murrosiän ohittaneit ja nuoremmat vasta muutaman vuoden päästä siinä iässä.
tän hetkisestä olotilasta nauttien: just 44 täyttänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä tuota mieltä jos mies jättäisi parikymppisen takia eikä kukaan mies olisi enää koskaan kiinnostunut? Off topicia toisesta ketjusta.
Toki varmaan tuntuisi kamalalta, jos mies jättäisi, olisi syynä sitten toinen nainen tai mikä vaan, mutta toivoisin kyllä selviäväni siitä. Ja toivosin löytäväni jotain muuta onnellisuuden aihetta sen miehen tilalle, olkoon sitten uusi mies, uusi harrastus tai uusia ystäviä. Mutta mistäs sitä ikinä etukäteen tietää.
(Olemme kyllä miehen kanssa olleet vuoden erossa, kun lapsi oli 4 v. eli 10 vuotta sitten, eikä se ollut helppoa aikaa. En voi sanoa olleeni onnellinen silloin).
vielä tuota mieltä jos mies jättäisi parikymppisen takia eikä kukaan mies olisi enää koskaan kiinnostunut? Off topicia toisesta ketjusta.