Ote mun elämästä, onko muilla tällaista?

Isompi lapsi hoitoon niin jää aikaa olla vauvan kanssa. ja heti kun mahdollista niin molemmat hoitoon, niin saat omaa aikaa työpäivän ajaksi. Auttaa kummasti jaksamaa lapsia illalla.



Toisaalta kyllä mies voi lapsia katsoa iltaisin, että pääset uimaan tms itseksesi.

Perhekerhoon, kauppaan tms. Silloin elämäkin tuntuu elämältä, eikä seinät kaadu päälle.

Mä helpotin elämääni monin tavoin, kun huomasin, etten jaksa. Yksi iso asia oli se, että päätin, ettei ole kiire mihinkään. Eletään lasten rytmissä.

Se aika, jolloin ovat pieniä, on kuitenkin aika lyhyt vaihe elämässä.

Tee ruokaa kerralla isompia määriä pakkaseen tai syökää valmista kaupasta eli hyödynnä einekset ja muu toisten äitien tekemä :-), nuku silloin kun lapsetkin nukkuvat (myös siis päivällä), ulkoile silloin , kun on sopiva hetki jne.

Mieskin voi hoitaa lapsiaan, jotta pääset johonkin. Vaikka alkuun vain kerta viikkoon. Ei mies varmaan joka päivä töissä ole.

Palkatkaa lastenvahtiapua ja vaikka ihan siivousapuakin, jos tarvetta on.

Siivouksen tasosta voi tinkiäkin varmaan ja monet kotityöt voi tehdä miehen kanssa yhdessä viikonloppuna. Arkena sun pääduunisi on kuitenkin hoitaa lapset, ei välttämättä ihan kaikkia kotitöitä.

Perhekerhoon, kauppaan tms. Silloin elämäkin tuntuu elämältä, eikä seinät kaadu päälle.

Voi kun tollaiset neuvot on ärsyttäviä, jos on uupunut tai masentunut synnytyksen jälkeen! Jos on valtasa saavutus päästä suihkuun tai edes ylös sängystä, niin sinä neuvot lähtemään ulos vaan aikaisemmin! Seuraavan kerran kun makaat kuumeisena flunssassa, niin tulen siihen sängyn viereen sanomaan,e ttä laita paljettitoppi ja korkokengät jälkaan, niin lähdetään baarit että piristyt vähän!

töiden jälkeen, sitten alkaa sinun tuntisi, jolloin lähdet vaikka sinne uimaan

oli vielä pari kk sitten.

Edelleen tosin heräilen yöllä kun esikoinen saa kauhukohtauksia mutta onneks kuopus nukkuu jo kiltisti. Muuten sitä mennään minuutti aikataululla ja kerran kuussa lähden koko päiväksi pois kotoa. Sanon siis miehelle edellisenä iltana että aion karata huomenna ja aamulla hilpakoin pihalle samantien kun lapset herää :D

ja uutta vauvaa yritellään koko ajan. Et munkin arki voi olla juuri tollasta jonkin ajan päästä! Kamalaltahan tuo kuulostaa, mut ei sitä loputtomiin kestä ;)

hampaat kyllä harjaan ja laitan usein kevyen meikin. Eihän siinä mene kuin 5 minuuttia ja oma olo on freesimpi.



Minuuttiaikataulua meillä ei ole, koska olen patalaiska äiti. Tehdään päivisin, mitä ehditään. Nyt on ollut niin kylmä, ettei edes ulkona olla joka päivä käyty.



Mieheni kanssa sovin, että käyn uimassa 1 x vkossa, esim. maanantaisin.



Vaatteet vaihdetaan n. 4 x päivässä refluksin takia, joten kone laulaa koko ajan.



Mutta suurin piirtein siis tuollaista. Isommasta jo näkee, kuinka nopeasti kasvaa. Joten rennosti vaan yritän ottaa.



Tsemppiä kohtalotovereille!

ulkoilua 2 kertaa päivässä lasten kanssa. Vauva vaunuun aamulla unille ja esikoinen puistoon. Puistossa juttelua muiden mammojen kaa.

Lounaalle kotiin, syötte eineksiä jos et esim laita ruokaa valmiiksi illalla tai viikonloppuisin.

Lounaan jälkeen "omaa aikaa", esikoinen lepäilee, katsoo telkkaa, pelaa tietsikkaa tai leikkii itsekseen. Opeta lasta keksimään itselleen tekemistä (itseohjautuva). On todella rasittavaa, jos lapsi koko ajan haluaa äidin leikkivän! Vauva voi makoilla sylissäsi tai sitterissä ja seurata maailman menoja.

Tässä vaiheessa juot kahvia, surffailet netissä tai ihan mitä vaan haluut tehä.

Iltapäivällä taas ulos kävelylle. Esikoinen kävelee kans. On hyvä oppia liikkumaan ja olemaan reipas ulkona.

Iltaruuan teet myös etukäteen tai vuorottelette miehen kaa. Tai teet yhdessä ruokaa lasten kanssa. Lapset oppivat myös viihdyttämään itseään kun äiti hoitaa kotihommia.

Miehen tultua kotiin häippäset uimaan tai jumppaan. Mies viettää alkuillan lastensa kanssa :D

Äiti taas voi hoitaa nukkumaanmenon tultuaan takaisin harrastuksista. Mies on sitten vapaa olemaan tietsikalla tai lukemaan kirjaa tai whatever!

Tälläistä siis meillä :D

ja silti miehen kaa aina tapellaan siitä kuka hoitaa mitäkin ja kenen vuoro on tehö milloin mitäkin! Huoh!

Tsemiä.

rajamailla viettämiäni pikkulapsiaikoja? Eiköhän aika monella todellisuus ole tuota. Tuosta kun selvisin, (lapsilla ikäeroa huimat 1v5kk) tehtiin vielä 3. muutaman vuoden tauon jälkeen ;)



Siitä sulle perspektiiviä, että tuo paskin vaihe kyllä monella painuu unholaan. En ole mikään äititeresa, en leivo enkä ole vauvafani, mutta kun nuo muksut on isompana niin antoisia, että on se sen vaivan arvoista. Yritä jaksaa pari vuotta elämässä eteenpäin.

Esikoinen 1v3kk ja vauva 6vko. aamulla mies antaa minun lojua sängyssä kutakuin tuntia pidempään kuin itse, nousee siis esikoisen kanssa. Mies menee töihin 10-11 aikaan, riippuen vuorosta. Syöttelen siellä vauvaa, sitten nousen silmät ristissä yön jäljiltä, juon kahvia, sitten mies lähtee töihin ja minä alan omat hommat. Vauva ylös, vaipanvaihtoa ja syöttöä ja tiskejä a pyykkejä ja sitten ulos ja sitten ruokaa ja sitten päiväunia. Hetki ihanaa rauhaa, kun mahdollisesti jopa molemmat nukkuu hetken yhtäaikaa. Kahvia, pari palaa suklaata jos on.



Sitten esikoinen herää, ja taas alan pyykit ja tiskit ja imuroinit ja ukoilut ja kaupat ja ruoat. Mies tulee 19-20 aikaan, laittaa esikoista nukkumaan ja minä syötän vauvaa ja painelen itsekin sänkyyn. Sitten taas uusi katkonainen yö.



Meikit on jääneet, tukka on takussa, vaatteet puklussa. Suihkussa käyn oikeastaan aina lasten kanssa.



Mutta ei se mitään, olen ihan hyvällä mielellä. Esikoisesta tiedän miten lyhyt tämä kaaosaika on, sitten kun saa taas unta ja kuopus pääsee itse liikkumaan saa jotain itsestä takaisin. Pystyy pukemaan paremmat vaatteet ja harjaamaan hiukset ja hampaat. :D Tällä toisella kerralla heittäydyin ihan huolella vauvakaaokseen ja tyydyn puolivalmisteista ja pakasteista tehtyyn ruokaan jonkin aikaa.



Iloa saan iltaimetyksen aikaan luetuista kirjoista, av-palstasta (nolo! :D), iltapäiväkahvista ja suklaasta, äitiystävistä ja zumba-dvd:stä. :D

Minkä ikäiset lapset?



Itse kotiäitinä ollessa laitoin ruuan / tein ruuan aamupalan aikana. Sitten mentiin ulos, oli ruoka valmiina kun tultiin sisälle, lämmitin vain.



Tai illalla kun lapset nukkumassa, tein seuraavan päivän ruokaa, jotain nopeaa, helppoa, yksinkertaista, keittoa, uuniissa tehtävää jne.



Puolivalmiita ja eineksiä kannattaa hyödyntää.



Nukkuuko lapset säännöllisesti päiväunia? Jos, ota itsekin nokoset!! Laita vaikka kello soittamaan että rajaat ne esim. 1 tunnin mittaiseksi.



Illalla jätät lastenhoitovastuuta miehelle ihan sekeästi:

itse ilmoitin, että "en ole kotona", ja tein omia hommiani.

Onneksi en imettänyt vauvaa. Pullomaito pitää nälkää kauemmin, sain itse nukkua, jaksoin päivällä.

Kun mahdollista, aloita vauvalle vellit illalla. EN suosittele maissivelliä - siinä ei ole kovin paljoa energiaa ja on yllättäen aika monen vauvan kohdalla allerrgisoivaa, vatsanväänteitä ja ihottumaa.

Ota ihan perunavelli tai riisivelli. Niissä ei ole energiaa enempää kuin korvikkeessa mutta enemmän kuin rintamaidossa. Jos nukkuisi yöt paremmin..

Lapsilla ikäeroa 1,5v, esikoinen 2v. Mies tulee kotiin 6-7 maissa illalla, osallistuu kyllä sitten ihan kiitettävästi kothommin ja lastenhoitoon sen ajan mitä on kotona. Esikoisen kanssa nukkumaanmeno-ongelmia, nukahtaa vasta lähempänä tai yli yhdentoista illalla (olllaan jus siirrytty tavalliseen sänkyyn...) Vauva nukahtaa yöunille puolenyön jälkeen, yleensä lähempänä yhtä. Silloin saan "hengähtää" ekan kerran koko päivän aikana. Tai no, päiväunet nukkuva kyllä hyvin ja yhtäaikaa rattaissa, tosin ulkona, joten en todellakaan uskalla sitä aikaa nukkua itse sisälllä vaan vahdin koko ajan näköetäisyydeltä. Meillä ei ole ketään potentiaalista lapsenvahtia. Ainoat kerrat, jolloin esikoisemme on ollut pari tuntia/illan hoidossa, on ollut silloin kun ollaan oltu Suomessa vanhemmillani kylässä. Tajusin jus että en ole ollut kolmeen vuoteen esimerkiksi leffassa. Saati missään muualla yksin tai kahdestaan miehen kanssa.



Onhan tämä aika raskasta välillä, varsinkin kun meillä on vielä remontti kesken ja senkin kanssa vaikka mitä ongelmia mutta mua "auttaa" jotenkin se, että tajuan kuinka nopeasti esikonenkin lopuksi lopuksi kasvoi vauvasta taaperoksi ja kasvaa edelleen ja jotenkin kummasti mä olen jo jotenkin valmiiksi nostalginen tästä kaikesta. Ehkä tähän vaikuttaa se että meille sattuin hiljattain vakava onnettomuus vauvan kanssa jossa olisi voinut käydä tosi pahasti, ja nyt sitä vaan lähinnä huojentuneena siitä että kaikki onkin ihan hyvin, e vaan jaksa välittää muusta.



Mutta joo, tiedetään miltä tuntuu. Yksi konkreettinen neuvo: ulkoilkaa, mahdollisimman paljon. Hanki kunnon varusteet jos e vielä ole, ettei tarvi palella ja niin että on kivaa. Opi pitämään siitä. Yleisesti ottaen, hidasta vauhtia ja yritä oppia pitämään niistä arjen pikkujutuista. Ota huumorilla niin paljon kuin pystyt ja muisa että tämä on vaan yksi suht lyhyt vaihe elämässä :)

kun oli kaksi ensimmäistä lasta. Nyt neljän kanssa ei enää niin kiire, isommat hoitaa pienempiä ja omaa osuuttaan tavaroita paikoilleen, pyykit koppaan jne jne. Elämä on nyt tota, mutta oikeesti se siitä vaan helpottuu päivä päivältä:) Kuopus lähentelee 9 kuukautta enkä vielä tiedä kiireestä ym väsymisestä masennuksesta mitään, elämä on leppoisaa, mutta siihen taitaa oikeasti auttaa parhaiten aika, kun lapset kasvaa=) Yritä nähdä aika vaan pienenä hetkenä elämässä jolloin ei ole tärkeää että kaikki on tehty ja tip top, vaan että äiti nauraa, ja on läsnä=)

muillakin. Meillä lapset 3v4kk, 1v9kk ja vauva 3kk. Minä meen vaan sillä ajatuksella päivän kerrallaan että jo vuoden päästä on varmasti huomattavasti helpompaa! Univelka on hirveää, odotan että vauvakin alkaisi nukkua yöt läpi mutta tuskin vielä pitkään aikaan.



Meillä kyllä mies vkonloput aamuisin hoitaa niin että saan nukkua, sillä ajatuksella on lapset tehty tällä ikäerolla että molemmat todella hoitaa!! Tänään lähtee tuossa tunnin päästä mies iltavuoroon, palailee puoliltaöin. Nyt oli tunnin ulkona isompien kanssa, laittoi sitten vauvan ulos nukkumaan ja isommat päiväunille, minä istun koneella ja juon kahvia ihan rauhassa ennenkuin oma iltavuoro alkaa. :)

mutta pari vuotta niin asiat onkin toisin, ja sitten kun olet taas paremmin voiva ja paremmin jaksava voi olla että luontoäiti narraa sinuakin niinkuin montaa muutakin ja oletkin taas raskaana!

Niin kävi minullekin, en kyllä ymmärrä..