Vahinkoraskaus. Mies haluaa pitää lapsen.

Jos todella siltä tuntuu, ja adoptio on poissuljettu vaihtoehto, tee abortti.Hakeudu myös sterilisaatioon ettei vahinko toistu.Olet jo aikuinen, toimi siis vastuullisesti.

etten olisi koskaan enää saanut lasta jos en olisi tätä synnyttänyt. En halunnut tuolloin lasta, mutta nyt olen ikionnellinen, että synnytin. Minulla ei olisi mitään, jos minulla ei olisi lastani.

32 vuotta ei ole enää mikään nuori äiti. Kello tikittää.



Mene blogiin abortti.blogspot.com kertomaan tarinasi.

Meillä kävin noin vuosi sitten samoin. Koska olin jo lähes 30-vuotias ajattelin, että jos ei nyt niin koskas sitten. Tuntui hassulta, että olisin nyt tehnyt abortin ja sitten ehkä parin vuoden päästä saanutkin lapsen. Mieheni oli tosi hämmentynyt ja ehkä aluksi enemmän abortin kannalla (ja myös eron).



Itse päätin siis pitää vauvan tapahtui suhteellemme mitä tahansa. Yllättäen suhteemme parani vauvauutisen jälkeen. Vauva yhdisti meitä ja aiemmin ilmassa leijunut epävarmuus siitä, että olemmeko yhdessä tulevaisuudessa ja olemmeko toisimme "niitä oikeita" hävisi. Olimme yhdessä tässä ja nyt ja meille oli tulossa vauva.



Vaikean raskauteni takia mies rupesi tosissaan hoivaamaan minua (meitä) ja vauvan menetyksen pelko konkretisoi meille, kuinka paljon sittenkin halusimme vauvan. Raskausaika tuntui miehestäni jopa pitkältä, hän jossain vaiheessa tuskaili, että miksi vauvaa pitää niin kauan odottaa.



Vauvan syntymän jälkeen mies oli aivan myyty. Hän on moneen kertaan todennut ettei voinut kuvitellakaan kuinka kivaa on vauvan kanssa ja kuinka ihanaa on olla isä. Parisuhteemme on vasta kunnolla puhjennut kukkaan vauvan syntymän jälkeen. Ehdimme ja myös viitsimme syventyä toisiimme aivan eri tavalla kuin ennen raskautta.



Miehen arvomaailma on myös muuttunut. Hän haluaa jäädä jossain vaiheessa kotiin hoitamaan vauvaa ja ennen lähes aina ylitöissä oleva mies on ruvennut tekemään normaalia 8 tunnin työpäivää. Muutos on ollut aivan uskomaton!



Eli suhde ei välttämättä kaadu yllätyksiin ja liikaa ei kannata aina suunnitella. Elämä voi yllättää positiivisestikin!



Mieti lapsen pitämistä ensisijaisesti itsesi kannalta. Oletko valmis äidiksi? Haluatko lapsia (ylipäätänsä)? Juttele miehesi kanssa. Oma mieheni esitti 50-luvulta peräisin olevia näkemyksiä isyydestä ja vauvanhoidosta, kauhisteli vaipanvaihtoa jne. Minulle on ollut aina itsestäänselvää, että isä on yhtä tärkeä ja vastuullinen kasvattaja kuin äitikin. Kävimme tästä tiukkaakin keskustelua. En missään nimessä hyväksynyt miehen aataminaikuisia käsityksiä enkä antanut hänelle sellaisen isän olemisen vaihtoehtoa.



Nykyisin mieheni nauraa aikaisemmille käsityksilleen. Hänestä vaipanvaihto on mukavaa hassuttelua ja vauvan helliminen sujuu häneltä siinä kuin minultakin.



Vauva kasvattaa myös vanhempiaan ja raskausaika on riittävän pitkä kypsyttelyyn. Jos et halua lapsia, abortti on varmasti parempi vaihtoehto. Mutta jos haluat "sitten joskus", niin ehkä se joskus on nyt. Mutta varmista, että miehellä on aikomus hoitaa lasta siinä kun sinullakin. Muuten voi olla liian rankkaa!

Mutta oikeasti, mies olisi valmis saamaan lapsen, sinä ap. et. Ei kannata pistää tuota miehen piikkiin, että ei ole valmis isäksi. On valmis isäksi, jos niin on ilmoittanut. Ei tule varmasti täydellistä isää, mutta isä kuitenkin. Eipä miehelle tuon kovempaa testiä voi tulla, että haluaako a) lapsia ja b) sinun kanssasi



Onko suhde tuore? Eipä noista koskaan etukäteen tiedä, mikä suhde kestää ja mikä ei ja miten lapsi siihen vaikuttaa. Fakta on, että 40 % avioliitoista päätyy eroon.



Lapsesta on huolta ja murhetta loppuelämän ajan, lähes koko ajan. Mutta myös suurta iloa.



Ja harva äiti sitten loppupelissä on täysin valmistautumaton äitiyteen. Hormonit hoitaa sen puolen melko tehokkaasti.

jossa ensimmäiset kuukaudet miettii, että mitä ihmettä sitä on mennyt tekemään ja onko kaikki kontrolli omaan elämään nyt mennyt. Se on eri asia kuin se, että tietää varmasti ja syvästi ettei halua ikinä lasta. Ensimmäinen reaktio on normaali, varsinkin jos on aina halunnut pelata elämässä varman päälle ja karttanut ristiriitoja ja riskejä.



Mitkä raskausviikot sulla ap on? Sä saat tuollaisessa tilanteessa välittömästi ajan neuvolan kautta psykologille tai psykiatriselle sairaanhoitajalle. Selvästi sä tarvitset jonkun ulkopuolisen jolle kertoa kaikki ajatukset sensuroimattomana ja tuntematta syyllisyyttä.

ilmoitti tulostaan lievänä yllätyksenä. Vaan kun en aborttiakaan halunnut niin se lapsi syntyi. Jo siinä odotusaikana sitä jollainlailla kasvoi itse äidiksi ja mies isäksi. Mieskin siis oli sitä mieltä, ettei hän vielä isäksi halua, mutta ilmoitti myös että isä hän on jos lapsen pidämme. Nyt niitä lapsia on jo kolme ja ajoittain vieläkin tuntuu ettei minusta äidiksi ole, kasvaa pitää joka päivä. Mutta silti en kadu, näin sen pitikin mennä.

Lapsesta on huolta ja murhetta loppuelämän ajan, lähes koko ajan. Mutta myös suurta iloa.

Tiedän että se on hirveän suuri vastuu ja muuttaa koko elämän. Olemme miehen kanssa olleet yhdessä vasta 1,5 vuotta, mikä on ollut onnellista aikaa. Nyt jos tähän tulee lapsi kaikki muuttuu, enkä ole valmis siihen, että kaikesta omasta ajasta ja parisuhteen ajasta täytyy luopua! Mies ei ole mielestäni kypsä isäksi, koska hän näkee lapsen saamisen pelkästään iloisena asiana eikä nää (tai halua ajatella) ollenkaan niitä ikäviä puolia mitä minä tiedän että lapsen saamiseen liittyy. Kuitenkin jossain vaiheessa haluan lapsia. Ja tiedän että tämä mies on se ritari valkealla ratsulla, enkä halua luopua hänestä. Kuten joku kommentoi, suhteemme on vaakalaudalla tein niin täi näin. Mutta nyt tuntuu siltä että tämä raskaus on tapahtunut liian äkkiä.

ap

että raskaus on tapahtunut liian äkkiä, niin voiko ap sun kohdalla kyse olla vain paniikkireaktiosta? Siitä että haluaisit aikalisän? Raskaus kestää yhdeksän kuukautta juuri siksi, että nainen ehtii toipua shokista ja kasvaa äitiyteen - ei KUKAAN ole valmis äiti raskauden alussa. Kaikki on enemmän tai vähemmän päästään sekaisin kun testiin pärähtää plussa.:)

Olisi aika paha, jos nyt tekisit abortin, ja sitten 2 vuoden kuluttua yrittäisit raskautua... Kokisit olevasi "valmis äidiksi", kun tajuaisit, että alat olla liian vanha ensisynnyttäjäksi...



Mieti, että haluatko koskaan lapsia. Jos et, niin tee abortti ja pyydä samalla strelilointi. Näin seksi ei enää johda raskauteen. Jos kuitenkin koet, että joskus myöhemmin haluat lapsia tai lapsen, niin älä missään nimessä tee aborttia. Sillä tämä voi olla ainoa lapsi, jonka tulet koskaan saamaan.



Sinun ikäisten pohdinnaksi aika outoa tuo, että ei tunne olevansa vielä valmis äidiksi. Miehesi onneksi kuulostaa vastuuntunnollisemmalta.



Ja ainahan on se reilu vaihtoehto, että synnytät lapsen ja annat hänet miehellesi.

Olet pimeä. Olette kolmikymppisiä, yhdessä JO lähemmäs kaksi vuotta ja mies näkee vauvansaannin positiivisena. Mistä lähtien se, että iloitsee vauvasta ja näkee asian positiiviset puolet, on ollut merkki siitä, ettei ole kypsä isäksi?

Sua vaan hirvittää (kuten yleensä kaikkia hirvittää esikoista odottaessa) ja menet piiloon "tämä tapahtui liian äkkiä" -verukkeen taakse. Kasva aikuiseksi, nyt olisi sen (korkea) aika.

Lapsesta on huolta ja murhetta loppuelämän ajan, lähes koko ajan. Mutta myös suurta iloa.

Tiedän että se on hirveän suuri vastuu ja muuttaa koko elämän. Olemme miehen kanssa olleet yhdessä vasta 1,5 vuotta, mikä on ollut onnellista aikaa. Nyt jos tähän tulee lapsi kaikki muuttuu, enkä ole valmis siihen, että kaikesta omasta ajasta ja parisuhteen ajasta täytyy luopua! Mies ei ole mielestäni kypsä isäksi, koska hän näkee lapsen saamisen pelkästään iloisena asiana eikä nää (tai halua ajatella) ollenkaan niitä ikäviä puolia mitä minä tiedän että lapsen saamiseen liittyy. Kuitenkin jossain vaiheessa haluan lapsia. Ja tiedän että tämä mies on se ritari valkealla ratsulla, enkä halua luopua hänestä. Kuten joku kommentoi, suhteemme on vaakalaudalla tein niin täi näin. Mutta nyt tuntuu siltä että tämä raskaus on tapahtunut liian äkkiä.

ap

en koe olevani valmis äidiksi, vaikka olen liki kolkyt, ei tosin ole miestäkään. Mutta jos teet abortin ja parisuhteenne kariutuu, niin sulla menee taas muutama vuosi, ennen kuin olet toipunut tuosta erosta ja abortista, metsästänyt uuden miehen, saanut sen sitoutumaan itseesi ja siihen pisteeseen, että voitte tehdä lapsen. Sitten olet jo ehkä 35 tai melkein neljäkymmentä ja lapsi saattaa jäädä tulematta.

Sinun ikäisten pohdinnaksi aika outoa tuo, että ei tunne olevansa vielä valmis äidiksi. Miehesi onneksi kuulostaa vastuuntunnollisemmalta.

Ja ainahan on se reilu vaihtoehto, että synnytät lapsen ja annat hänet miehellesi.

ei kaikilla mene elämä niin, että viisitoistavuotiaana aletaan seurustella ekaa kertaa ja sitten kaksvitosena ollaan valmistuttu korkeakoulusta ja oltu vakituisessa parisuhteessa viisi vuotta ja näin valmiita äidiksi.

Tämä on yksi suurimmista syistä miksi en vielä ole valmis äidiksi

Lapsesta on huolta ja murhetta loppuelämän ajan, lähes koko ajan. Mutta myös suurta iloa.

Tiedän että se on hirveän suuri vastuu ja muuttaa koko elämän. Olemme miehen kanssa olleet yhdessä vasta 1,5 vuotta, mikä on ollut onnellista aikaa. Nyt jos tähän tulee lapsi kaikki muuttuu, enkä ole valmis siihen, että kaikesta omasta ajasta ja parisuhteen ajasta täytyy luopua! Mies ei ole mielestäni kypsä isäksi, koska hän näkee lapsen saamisen pelkästään iloisena asiana eikä nää (tai halua ajatella) ollenkaan niitä ikäviä puolia mitä minä tiedän että lapsen saamiseen liittyy. Kuitenkin jossain vaiheessa haluan lapsia. Ja tiedän että tämä mies on se ritari valkealla ratsulla, enkä halua luopua hänestä. Kuten joku kommentoi, suhteemme on vaakalaudalla tein niin täi näin. Mutta nyt tuntuu siltä että tämä raskaus on tapahtunut liian äkkiä.

ap

jos lapsia haluaa, niin jossain vaiheessa siihen on pakko heittäytyä suinpäin. ajattele positiivisesti, nyt sun ei tarvii enää miettiä sitä ajankohtaa, koska lapsi olis parasta hankkia. se hetki tuli nyt.

nimenomaan tämän miehen kanssa, niin olisi kyllä ihan katastrofi, jos päädyt tekemään abortin. Nyt ois korkea aika aikuistua, muuten ei lapsia kannata suunnitella tulevaisuudessakaan. Kyllä teidän tapauksessa nimenomaan mies on kypsä. Mistä olet saanut päähäsi, että lapsi pilaa parisuhteen? Ymmärrän abortit monessakin tapauksessa, mutta sinulla ei ole kyllä yhtään hyvää syytä siihen. Miten ihmeessä kuvittelet, että nyt on oikein tehdä abortti ja sitten vuoden kahden päästä toivoa yhteistä lasta???

Ystäväni on yrittänyt tulla raskaaksi jo yli vuoden. Ja nyt minulla on tärpännyt vahingossa. Tämä voisi olla ilouutinen, jos raskaus olis toivottu:(

Nyt rv 10



ap

Ystäväni on yrittänyt tulla raskaaksi jo yli vuoden. Ja nyt minulla on tärpännyt vahingossa. Tämä voisi olla ilouutinen, jos raskaus olis toivottu:( Nyt rv 10 ap

Muista että tällä palstalla on monia sellaisiakin kirjoittajia, jotka on itsekin vähän hormonihuuruissa; joko raskaana tai pienten vauvojen äitejä. Silloin ajatus tuosta sun tilanteesta (joka olis monelle aika ideaali tilanne ja aika saada lapsi) voi saada aikaan voimakkaita reaktioita. Niin moni on elänyt raskauden alkuajan itkeskellen ja huolissaan ja tuntenut että kaikki on pilalla - ja kuitenkin asiat ovat alkaneet sujua ja lapsi on parasta, mitä elämä on antanut. Ihmisen mielen voima on valtava; sinä et tiedä vielä, mitä on edessä, ja pelkäät. Kuitenkin ihmisen mieli sopeutuu yleensä isoihinkin muutoksiin ja jälkeenpäin katsoen kaikki näyttää menneen ihan hyvin. Ois täysin eri asia jos et haluaisi lapsia, mutta koska haluat niin mä ainakin näen että sulla on ihan hyvät valmiudet kasvaa äidiksi.



Sä olet jo niin pitkällä että niukin naukin edes ehdit aborttiin. Onko eka neuvola ollut jo? Miltä tuntui ja mitä siellä sanottiin?

täällä jo joku sanoikin, että jos ei nyt niin koskas sitten?



En minäkään tuntenut olevani valmis, vaikka mieheni oli. Tulin raskaaksi 1 v 2 kk seurustelun jälkeen. Olin silloin 30 v. Lapsen syntymän jälkeen tunsin olevani totaalinaimisissa ja omaa aikaa ei alussa tosiaan ollut, mutta kas, lapsi kasvaa ja alkaa leikkiä, ja äitikin saa lukea lehtensä rauhassa. Isänsä hoiti häntä myös, oli hoitovapaalla, ja siinä vaiheessa kun meille tuli toinen lapsi (olin silloin 32 v), niin en enää osannut kuvitella elämääni ilman heitä, näin sen vanhan tosi tylsänä. Nykyään minulla on sitä hauskempaa, mitä enemmän lapsia on talossa. Kolmattakin olemme toivoneet, mutta ei ole näkynyt. Niin että se lapsensaantisi voi jäädäkin tähän ainoaan kertaan, sillä elämä ei mene suunnitelmien mukaan.



Ja mitä vanhempana tähän leikkiin ryhtyy, niin kyllä se ikä myös tuntuu. Olet justiinsa oikeassa iässä äidiksi! Tee se nyt äläkä vetkuttele, ei sillä mitään saavuta sun tilanteessa. Biologinen kello tikittää!

Sinun tilanteesi kuulostaa tosi samanlaiselta. Siis lähtöasetelma. Kun tulit raskaaksi, tiesitkö että haluatte kuitenkin perustaa perheen yhdessä kuitenkin jossain vaiheessa? Entä miten päätös toisesta lapsesta muodostui?

Minua ei haittaisi vaikka lapsi jäisi yhteen, eli sikäli minulla on vielä aikaa.

ap

täällä jo joku sanoikin, että jos ei nyt niin koskas sitten?

En minäkään tuntenut olevani valmis, vaikka mieheni oli. Tulin raskaaksi 1 v 2 kk seurustelun jälkeen. Olin silloin 30 v. Lapsen syntymän jälkeen tunsin olevani totaalinaimisissa ja omaa aikaa ei alussa tosiaan ollut, mutta kas, lapsi kasvaa ja alkaa leikkiä, ja äitikin saa lukea lehtensä rauhassa. Isänsä hoiti häntä myös, oli hoitovapaalla, ja siinä vaiheessa kun meille tuli toinen lapsi (olin silloin 32 v), niin en enää osannut kuvitella elämääni ilman heitä, näin sen vanhan tosi tylsänä. Nykyään minulla on sitä hauskempaa, mitä enemmän lapsia on talossa. Kolmattakin olemme toivoneet, mutta ei ole näkynyt. Niin että se lapsensaantisi voi jäädäkin tähän ainoaan kertaan, sillä elämä ei mene suunnitelmien mukaan.

Ja mitä vanhempana tähän leikkiin ryhtyy, niin kyllä se ikä myös tuntuu. Olet justiinsa oikeassa iässä äidiksi! Tee se nyt äläkä vetkuttele, ei sillä mitään saavuta sun tilanteessa. Biologinen kello tikittää!