Mitä tehdä / miten kestää kun en vaan pidä ystäväperheen miehestä??!!!

tällaisen asian vuoksi, eihän se silloin ole edes oikeaa ystävyyttä. Sen sijaan mielestäni ei ole mitään syytä, miksi lähes kaikki juhlapyhät ym. pitäisi viettää yhdessä. Harventakaa yhteisiä lomia ym. voihan olla että miehen seurakin tuntuu taas huomattavasti herkullisemmalta kun ei ennakkoon tartte miettiä että aina ja alati kaikki ajat yhdessä vietetään. Harvan ihmisen kanssa jaksaa aina kaikkia lomiansa viettää, kyllä vähempikin varmasti riittää ilman, että ystävyyssuhde siitä mitenkään kärsii.

Pidän ko. pariskunnan naisosapuolesta erittäin paljon, eikä ole koskaan käynyt mielessäkään katkaista yhteydenpitoa häneen.



Välillä on mennyt paremmin, välillä huonommin. Silloin kun itse olen ollut sinkku, on ollut tosi helppoa, sillä silloin olemme tavanneet lähinnä naisporukassa tai kahdestaan. Sitten oli yksi muutaman vuoden jakso jolloin avomieheni ei yksinkertaisesti voinut sietää ystäväni miestä, se oli tosi vaikeaa. Nykyinen mieheni sietää ystäväni miestä vaikkei erityisemmin hänestä pidäkään, ja nyt ollaan taas jo aika leppoisassa tilanteessa.



Yritän



- käyttää kaikki luontevat tilaisuudet olla ystäväni kanssa kahdestaan, esim. kutsun hänet heti kylään jos oma mieheni on vaikka työmatkalla (silloin hän automaattisesti jättää omansakin tuomatta mukana)



- sopia tapaamisia jonnekin minne ei oikein kannata tuoda lapsia mukaan, silloin molempien miehet jäävät kotiin lapsiaan hoitamaan



- kutsua heitä pariskuntana tilaisuuksiin joissa on paljon ihmisiä, samoin kuin aina osallistua heidän järjestämiinsä vastaaviin (uudenvuodenjuhlat, synttärit, vappu, lasten synttärit jne.), koska silloin sosiaalinen kanssakäyminen tämän yhden miehen kanssa jää vähälle kun porukkaa on niin paljon



- kutsua heidän lisäkseen ainakin jonkun toisen perheen kylään, jos kyse on pienemmistä illallisista



- pistää pariskuntatapaamisissa mieheni viihdyttämään kaverin miestä sillä aikaa kun me puhumme "tyttöjen juttuja" sivummalla. Mieheni ei ihmeemmin rakasta tätä touhua, mutta hän on toisaalta minulle velkaa vastapalveluksen anoppilavisiiteistä ja siksi suostuu ajoittain.



Kyllä se siitä ap iloksi muuttuu.

Meilläkin yli vuosikymmen tätä historiaa takana, ja ongelmia ovat lähinnä nuo juhlapyhät ja lomamatkat, kun jotenkin ollaan livutti siihen, että ne vietetään aina yhdessä eikä toinen perhe edes mieti muita vaihtoehtoja. Viimeksikin olivat saaneet kutsun johonkin kimppamökille, mutta eivät olleet menneet, kun haluavat viettää meidän kanssa, kuten aina ennenkin...!! apua, alkaa oikeasti ahdistaa tällainen pakkoavioliitto ja mitä kauemmin tätä jatkuu sitä vaikeampi on sanoa mitään. Viime juhannuksena yritin esittää muita vaihtoehtoja, mutta alkoi niin kova painostus, että annoin periksi ja oli ihan erityisen kamalaa. Mitä kauemmin tunnetaan sitä enemmän mies alkaa näyttää todellisen luontonsa - mikä ei tosiaan ole ihana!! Ymmärrän naistakin, sillä muuten hänen pitäisi viettää äijän ja lasten kanssa keskenään nuo pyhät.. onhan hänellä kivempaa näin ja lapset sentään viihtyvät keskenään.

Pidän ko. pariskunnan naisosapuolesta erittäin paljon, eikä ole koskaan käynyt mielessäkään katkaista yhteydenpitoa häneen. Välillä on mennyt paremmin, välillä huonommin. Silloin kun itse olen ollut sinkku, on ollut tosi helppoa, sillä silloin olemme tavanneet lähinnä naisporukassa tai kahdestaan. Sitten oli yksi muutaman vuoden jakso jolloin avomieheni ei yksinkertaisesti voinut sietää ystäväni miestä, se oli tosi vaikeaa. Nykyinen mieheni sietää ystäväni miestä vaikkei erityisemmin hänestä pidäkään, ja nyt ollaan taas jo aika leppoisassa tilanteessa. Yritän - käyttää kaikki luontevat tilaisuudet olla ystäväni kanssa kahdestaan, esim. kutsun hänet heti kylään jos oma mieheni on vaikka työmatkalla (silloin hän automaattisesti jättää omansakin tuomatta mukana) - sopia tapaamisia jonnekin minne ei oikein kannata tuoda lapsia mukaan, silloin molempien miehet jäävät kotiin lapsiaan hoitamaan - kutsua heitä pariskuntana tilaisuuksiin joissa on paljon ihmisiä, samoin kuin aina osallistua heidän järjestämiinsä vastaaviin (uudenvuodenjuhlat, synttärit, vappu, lasten synttärit jne.), koska silloin sosiaalinen kanssakäyminen tämän yhden miehen kanssa jää vähälle kun porukkaa on niin paljon - kutsua heidän lisäkseen ainakin jonkun toisen perheen kylään, jos kyse on pienemmistä illallisista - pistää pariskuntatapaamisissa mieheni viihdyttämään kaverin miestä sillä aikaa kun me puhumme "tyttöjen juttuja" sivummalla. Mieheni ei ihmeemmin rakasta tätä touhua, mutta hän on toisaalta minulle velkaa vastapalveluksen anoppilavisiiteistä ja siksi suostuu ajoittain. Kyllä se siitä ap iloksi muuttuu.

Eli olen sanonut ystävälleni, etten siedä hänen miestään (joka on sanonut mulle tosi pahasti muutaman kerran) ja on parempi, että hänen miehensä ja minä emme enää tapaa.

Ystäväni käy meillä yksin tai tapaamme jossain kahvilassa ja meillä on ihan mukavaa.

ovat jo tapoja jos et pidä miehestä?



Miksi olet niin nössö miehesi kanssa?

Onko hän hankala tai rasittava ihminen, vai onko vaan hiljainen, ujo tms?



Yhden vastaajan neuvot olivat todella hyviä. Niitä kannattaa noudattaa, jolloin uskon että miehesi jaksaa tapaamisia.



Onko teillä taloudellisesti mahdollisuuksia lähteä muualle niinä loma-aikoina kun ystäväperhe odottaa teidän viettävän aikaa yhdessä? Esim. äkkilähtö koko perheelle tai kerrotte että sukulaiset kutsui teidät mökilleen juhannukseksi. Kun ystävä alkaa painostamaan, sanot kerran että nyt olette päättäneet näin. Jos yrittää painostaa toisenkin kerran, sanot että nyt pitää lopettaa puhelu tai keksit jonkun syyn miksi pitää lähteä kotiin, jos olette heillä kylässä. Jos taas he ovat teillä, menet vaikka käymään vessassa. Jos et kehtaa sanoa suoraan.

kaverini on ihana, miehensä tylsä. Ei mun mies jaksais sen kanssa, ei oo mitään ihmeempiä puheenaiheitakaan. Yritän tavata kaveriani kaksistaan...

Niin, en osaa tarkalleen sanoa miksen pidä miehestä, ei hän mitenkään varsinaisesti paha ole, alkkis tai väkivaltainen tms. Ei vaan kemiat kohtaa, ei yhtään. Ja häntä ei selvästi kiinnosta pätkääkään eikä hän yritä yhtään, joten joko istutaan tuppisuina tai sitten minä ja mies yritämme virittää keskustelua ja hän vastailee yksitavuisesti. Miehellä ja vaimolla on huonot välit keskenään, joten he kommunikoivat nykyään lähinnä piikittelemällä toisiaan tai tiuskimalla, joskus avoimesti raivoamalla. Joskus aikaisemmin tilanne ei ollut niin huono heidän välillään. Yritän kai ylläpitää kepeää tunnelmaa väkisin, koska en kestä noita leimahduksia, kun ollaan jumissa jossain jumalan selän takana hornan kuusessa. Ja on aika epäreilua miestäni kohtaan kadota vaikka keittiöön laittamaan ruokaa ja juttelemaan naisen kanssa tuntikausiksi, ja jättää mieheni kitumaan ja jäitä polttelemaan... Heti kun mies on läsnä, tunnelma lässähtää ja naisestakin tulee kiukkuinen. Ei hitto, nyt kun kirjoitan tätä, en tajua itsekään, miksi kestämme tätä, mutta on tosi vaikeaa muuttaa vuosikausien traditiota!!



ap

että olette tehneet kesäksi suunnitelmia. Varattu ja maksettu on jutut.. ette ainakaan joudu kesälomaa viettämään heidän kanssaan.

Eikö siitä miehestä pidä sitten kukaan muukaan jos he aina vaan teidän seurassanne ovat?

Ei taida kukaan muukaan kestää heitä ja me ollaan jumissa tässä tilanteessa.. Tosin joskus he ovat saaneet kutsun muuallekin, mutta traditioon ja lasten leikkeihin vedoten ovat kieltäytyneet kutsusta ja tulleet meille!! En usko että tuo mies on sanonut minulle viiteen vuoteen sanaakaan vapaaehtoisesti. Edes moita ei sano tullessaan ensiksi, vastaa kyllä kun hänelle huikkaa moit. Ei kiittänyt ruuasta, seurasin oikein. Oon ihan kypsä siihen ihmiseen.

ap

että olette tehneet kesäksi suunnitelmia. Varattu ja maksettu on jutut.. ette ainakaan joudu kesälomaa viettämään heidän kanssaan. Eikö siitä miehestä pidä sitten kukaan muukaan jos he aina vaan teidän seurassanne ovat?

oletko kokeillut puhua ystäväsi kanssa kahden kesken siitä että et kestä tuollaisia tilanteita ja siitä johtuen haluatte viettää ilman heitä lomia ja juhla-aikoja? Ystäväsi on ihmeellinen jos ei itsekin myönnä että heidän riitelynsä on teidän mielestänne erittäin ikävää kuunneltavaa. Kun ystäväsi seuraavan kerran soittaa sano että haluat keskustella hänen kanssaan ja kerro tuntemuksenne. Mieti oikeita esimerkkejä ikävistä tapahtumista. Kerro miltä teistä tuntui kun riitelivät viimeksi mökillä ollessanne. Kerro kuinka olet huomannut että ystäväsikin on vaikea olla miehensä kanssa.

Myöhäistä, kesää suunnitellaan jo täyttä päätä Ei taida kukaan muukaan kestää heitä ja me ollaan jumissa tässä tilanteessa..

Ette te ole missään jumissa, vaan voitte ihan sanoa, että olette päättäneet tehdä X oman perheen voimin.

Minusta muutenm kuulostaa, että se tuttavaperheen vaimo on ainoa, joka haluaa noita tapaamisia. Miksi se mies edes raahautuu paikalle, jos sitä ei kiinnosta? Miksi te lähdette mukaan noihin kuvioihin, jos ette halua? Satunnaiset vierailut ymmärrän, mutta kaikki loma-ajat ja juhlat... :o

ystäväperheen vaimo huomannut että teidän perhe on ainoa joka hänen miestään sietää? Jos kaikki muut kieltäytyvät (myös naisen oma suku) olemassa tekemisissä kun mies tulee mukaan? Tai kaikki muut keksivät äkkiä muuta tekemistä kun käy ilmi että mieskin olisi tulossa?

miten päädytään tilanteeseen, jossa vietetään lomat ja juhlat ihmisten kanssa joista ei pidetä :D



Ilmeisesti taustalla on jotain keskenkasvuisuutta ja itsenäisyyden puutetta sekä yksinolon (kaksinolon) pelkoa, että aletaan hengailemaan kaikki mahdolliset lomat epämieluisassa seurassa. Ettei vaan tarttis olla vain oman perheen kanssa.



En osaa muuta sanoa, kuin että tilanne on itselleni täysin utopistinen. Ensinnäkin tuo tapa viettää lomat ym. ystävien kanssa, eikä oman perheen, on mulle ihan vieras. Toisekseen en missään nimessä suostu viettämään aikaani epämieluisassa seurassa.



Kai teidän täytyy nyt vuosikausien symbioosielämän jälkeen todeta, että "ei millään pahalla, mutta me ei tykätä tosta Pentistä ei sitten yhtään, joten meidän täytyy lopettaa tämä suhde". Kaikkeen ne ihmiset ryhtyykin, ei voi muuta sanoa.

Sanoisin vaan, että haluamme lomaillla oman perheen kesken välillä. Minulla on samat fiilikset kummipoikamme isään, mieheni kaveriin. Olemme tunteneet 15 vuotta ja kemiat ei vaan kohtaa, aina juttelu menee piikittelyksi. Välttelen häntä aina kuin voin. Kaikkien kanssa ei vaan tule juttuun vaikka yrittäisi.

Pitäisin itsekin ihmistä ihan tärähtäneenä, jos en itse olisi se joka on lipunut tähän. Tunsimme naisen kanssa ensin keskenään ja oli luontevaa ottaa miehet mukaan yhdessäoloon etenkin kun lapset olivat jo meidän kauttamme tutustuneet hiekkalaatikkoikäisenä. Tosiaan aiemmin tilanne ei ollut niin paha ja yhdessäolo oli enemmän äänekästä kohellusta, kun lapset olivat ihan pieniä mutta nyt kun ovat isompia ja eivät ole siinä puskurina välissä niin meillä on enemmän aikaa olla nelistään aikuisten kesken, ja se on alkanut olla ihan kamalaa. Aiemmin sitä ei niin huomannutkaan, kun vain iltaisin oltiin keskenämme. Kaikkeen sitä huomaa ajautuneensa, ei voi muuta sanoa tosiaan. Mutta siitä ei johdu, ettemme miehen kanssa osaisi olla kahdestaan. Päin vastoin yksi harvoista hyvistä puolista näissä lomailuissa on se, että huomaamme aina olevamme tosi onnekkaita, kun olemme niin onnellisia yhdessä. Olemme kyllä aika kilttejä ihmisiä mieheni kanssa emmekä halua loukata, mutta kyllä tässä on nyt otettava itseä niskasta kiinni ja kestettävä syyllistys..

ap

miten päädytään tilanteeseen, jossa vietetään lomat ja juhlat ihmisten kanssa joista ei pidetä :D Ilmeisesti taustalla on jotain keskenkasvuisuutta ja itsenäisyyden puutetta sekä yksinolon (kaksinolon) pelkoa, että aletaan hengailemaan kaikki mahdolliset lomat epämieluisassa seurassa. Ettei vaan tarttis olla vain oman perheen kanssa. En osaa muuta sanoa, kuin että tilanne on itselleni täysin utopistinen. Ensinnäkin tuo tapa viettää lomat ym. ystävien kanssa, eikä oman perheen, on mulle ihan vieras. Toisekseen en missään nimessä suostu viettämään aikaani epämieluisassa seurassa. Kai teidän täytyy nyt vuosikausien symbioosielämän jälkeen todeta, että "ei millään pahalla, mutta me ei tykätä tosta Pentistä ei sitten yhtään, joten meidän täytyy lopettaa tämä suhde". Kaikkeen ne ihmiset ryhtyykin, ei voi muuta sanoa.

Mikään pakkohan ei ole olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei tule juttuun. Ja jos pystyy selvittämään itselleen mikä toisessa ärsyttää, sen voi myös sanoa tälle. En minä ainakaan haluaisi viettää aikaa jonkun riitelevän tuttavapariskunnan kanssa. Sama pätee ärsyttäviin sukulaisiin. En hakeudu tekemisiin sellaisten kanssa jotka ärsyttävät. Ja jos haluaa olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä joiden kanssa tulee hyvin juttuun, näitä voi sitten pyytää vaikka kylään tai reissuun. Ja se kivojen ystävien poiminenkin helpottuu kun sanoo kaikille idiooteille suoraan mikä heissä ärsyttää, ja mukavia kylään kutsuessa antaa sitten ihan suoraan ymmärtää että kutsu koskee vain tätä, eikä ole avoin avec-kutsu jolla saa tuoda mukanaan myös yhden idiootin.



Olkaa rehellisiä itsellenne ja toisillenne. Miksi hemmetissä pitäisi kärsiä kun tämä taival on täällä maan päällä niin lyhyt. Antaa niiden idioottien olla rauhassa. Josta tulikin mieleeni, että harvoinpa tulee minullekaan kutsuja minnekään. :D

ettet halua viettää yhteistä aikaa kun hänen miehensä on paikalla mutta ystävän kanssa haluat olla edelleen tekemisissä.



Tai jos et ihan noin suoraan pysty sanomaan, sano että nyt olette päättäneet että haluatte viettää lomat oman perheen kanssa.

jos alkaisin vuosikymmenen jälkeen kutsumaan hänen miestään idiootiksi ja ilmoittamaan että tämä ei ole sitten avec-kutsu vaikka oma mieheni ja lapset ovat kyllä vaikkapa juhannuksen juhlinnassa mukana ;)

ap

Mikään pakkohan ei ole olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei tule juttuun. Ja jos pystyy selvittämään itselleen mikä toisessa ärsyttää, sen voi myös sanoa tälle. En minä ainakaan haluaisi viettää aikaa jonkun riitelevän tuttavapariskunnan kanssa. Sama pätee ärsyttäviin sukulaisiin. En hakeudu tekemisiin sellaisten kanssa jotka ärsyttävät. Ja jos haluaa olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä joiden kanssa tulee hyvin juttuun, näitä voi sitten pyytää vaikka kylään tai reissuun. Ja se kivojen ystävien poiminenkin helpottuu kun sanoo kaikille idiooteille suoraan mikä heissä ärsyttää, ja mukavia kylään kutsuessa antaa sitten ihan suoraan ymmärtää että kutsu koskee vain tätä, eikä ole avoin avec-kutsu jolla saa tuoda mukanaan myös yhden idiootin. Olkaa rehellisiä itsellenne ja toisillenne. Miksi hemmetissä pitäisi kärsiä kun tämä taival on täällä maan päällä niin lyhyt. Antaa niiden idioottien olla rauhassa. Josta tulikin mieleeni, että harvoinpa tulee minullekaan kutsuja minnekään. :D

että jatkossa aiotte (ette siis halua tai ole miettineet, vaan OLETTE PÄÄTTÄNEET) viettää lomat oman perheen kanssa. Jos ystävä ei tätä hyväksy, kannattaako sellaista ystävää pitääkään.