Aion jättäytyä pois työelämästä:(
En vaan pärjää. Joka paikassa toistuu sama kuvio. Ensin on vuoden verran kuherrusaikaa ja sen jälkeen alkaa alamäki, syystä tai toisesta. Ja olen sitä mieltä, että itse olen siihen syypää. Pää ei vaan pysy mukana. En kestä paineita, ja minun alallani niitä riittää. Ja varmaan olen alun perinkin hakeutunut väärälle uralle, osin vanhempien takia, osin oman kunnianhimon. Olen ihan lopen uupunut.
Saikkua ei kannata ehdottaa, sitä saan korkeintaan pari viikkoa eikä se tätä ongelmaa kuitenkaan ratkaisisi...
Kommentit (22)
että DI työ on kuitenkin ap:lle liian teknistä, liian rahapainoitteista? Että työssä pitäisi olla enemmän henkistä sisältöä, merkitystä, toisten auttamista?
Tuli näet mieleen, että miten olisi inssin hommat joko lähetys- tai kehitysyhteistyössä vapaaehtoisena esimerkiksi vuoden verran? Saisit käyttää älyllistä pääomaa, mutta henkisempiin arvoihin. Jotain kaivonrakennusprojektia tai mihin alaan nyt sitten oletkin suuntautunut. Tämän vuoden olisit virkavapaalla, ja sitten palatessasi Suomeen takaisin, silmäsi olisivat ehkä auenneet ja tietäisit, mitä elämältä haluat?
Minkä ikäisiä lapsia sulla on?