Miksi rahasta puhuminen on tabu?
Tunnettu faktahan on se, että rahasta puhuminen on tabu. Monien mielestä rahasta puhuminen on täysin moukkamaista.
Kysyisinkin, että mistä tämmöiset opit ovat peräisin ja mihin ne perustuvat? Kuka teille on tämmöistä opettanut ja mihin se perustuu, että raha-asioista ei saa puhua?
Kommentit (38)
No juuri puolitutuilta ei tuommoisia kysellä, mutta mielestäni edelleen asian paljastaa tabuksi se, että vanhempienkaan kanssa ei asioista keskustella.
Jos kysyisin vaikka isältäni 10 asteen pakkasella, että pistikö hän pitkät kalsarit jalkaan, niin taatusti hän vastaisi, että pisti, mutta jos kysyisin, että paljonko hän saa eläkettä, niin ei taatusti vastaisi.
eivät meidän lapsemme tiedä edes oman omaisuutensa määrää. Heillä on käyttötilit, joihin säästävät omia käyttörahojaan, ja salaiset säästötilit, joista kerrotaan sitten joskus aikuisina. Ei minusta lasten kuulu tietää sellaisia asioita.
Ja he oppivat kyllä käyttämään rahaa, koska heillä on viikkoraha, ja heille ei ostella mielijohteesta juttuja, vaan he itse säästävät ja suunnittelevat omaa rahankäyttöään.
tilanteeni aiheuttaa kateutta - eikä tämä ole mitään kuvittelua.
En myöskään jaksa kuunnella ihmisten saivartelua lainojen marginaaleista. Aihe on yksinkertaisesti tappavan tylsä. Yhtä vähän haluan kuulla erittelyä tekniikasta, jolla ihmiset pyyhkivät pyllynsä.
No juuri puolitutuilta ei tuommoisia kysellä, mutta mielestäni edelleen asian paljastaa tabuksi se, että vanhempienkaan kanssa ei asioista keskustella. Jos kysyisin vaikka 10 asteen pakkasella, että pistikö hän pitkät kalsarit jalkaan, niin taatusti hän vastaisi, että pisti, mutta jos kysyisin, että paljonko hän saa eläkettä, niin ei taatusti vastaisi.
että hänen isäänsä harmittaa, kun tuo isä tienaa vähemmän kuin joku toinen naapuri. Veikkaan, ettei isä ollut tarkoittanut sitä ihan meille asti kerrottavaksi. On syitä, miksi lasten kanssa ei kannata puhua raha-asioista. Kaikki asiat, joita et halua naapurin tai lapsesi opettajan korviin, pidä omana tietonasi. Aikuiset lapset puolestaan monesti haluavat välttää puhumasta rahasta, jotteivät perilliset tule ahneiksi ja ala hamuamaan perintöä. Vanhemmat kun kuitenkin saava elinainakaan käyttää omat rahansa miten lystäävät.
Se on heidän tapansa suojella omaansa, sillä jos köyhille selviäisi miten kusetettuja he ovat niin rikkaiden etuoikeudet olisivat vaarassa.
Hiljaisuudella pidämme yllä kuvitelmaa että kaikilla on samat lähtökohdat vaikka näin ei todellakaan ole.
No juuri puolitutuilta ei tuommoisia kysellä, mutta mielestäni edelleen asian paljastaa tabuksi se, että vanhempienkaan kanssa ei asioista keskustella. Jos kysyisin vaikka isältäni 10 asteen pakkasella, että pistikö hän pitkät kalsarit jalkaan, niin taatusti hän vastaisi, että pisti, mutta jos kysyisin, että paljonko hän saa eläkettä, niin ei taatusti vastaisi.
se on epähienoa ja moukkamaista. Ei se ole mikään tabu, mutta se on henkilökohtainen asia, joka ei kuulu muille.
Minusta olisi kaikkien tai ainakin useimpien etu, että rahasta ja esim. palkoista puhuttaisiin avoimesti. Että ihmisillä olisi hyvä ja todellisuuteen perustuva käsitys eri ammattien palkkatasosta, osaisivat pyytää oikean määrän palkkaa ja esim. miesten ja naisten palkkaerot hieman pääsisivät pienenemään. Ja esim. verosuunnittelun ym. kannalta kannatan tosiaan avoimuutta raha-asioissa.
Juuri tuo että mikä on sopiva palkka mistäkin työstä. Se pitäisi vaan jotenkin ihmeellisesti tietää, ilman että siitä on ikinä kenenkään kanssa keskustellut. Jos pyytää liikaa, ei saa koko työtä, jos pyytää liian vähän, saa työn mutta polkee samalla muiden, etenkin tulevien työntekijöiden palkkoja.
Myös palkankorotuksen pyytäminen on noloa... Vaikka se on se sama pomo/työnantaja, joka päivät pitkät pyörittelee rahoja ja tietää sentilleen, paljonko kenellekin maksaa ja paljonko kukakin tuottaa. Silti se on jotenkin häveliästä ottaa oma palkka esille sillä tavalla.
Minusta raha-asiat ei ole henkilökohtaisia sillä tavalla. Totta kai pröystäily on epämiellyttävää, mutta se että puhutaan vaikka mitä joku ruokapöydän valaisin on mahtanut maksaa, jos se tuotteen on ihan rehellisesti ostanut ja pannut kotiinsa esille, niin mitä ihmettä siinä hinnassa on häpeämistä. Jos se on arvokas lamppu, niin näkeehän se pöytävieras senkin, jää vain ehkä epäselväksi että onko se 500 euroa vain 3000 euroa. Senkin voi toki käydä vaikka vessassa kännykällä googlaamassa, kysäisee vain ensin suunnittelijan nimen...
aika tabuna. On ihan ok sanoa, että rahat on vähissä, mutta tabu on itselle kertoa että hyvin pyyhkii. Jostain syystä en mielellään kerro mieheni palkkaa, joka on keskiarvoa parempi. Oman palkan voin kertoa, koska se ei ole kovin kummoinen. Hassua, nyt kun sitä ajattelee... mutta toisaalta en kerro mieheni palkkaa mielellään siksikään, että se aiheuttaisi turhaa kateutta ja siksi, ettei se anna kuitenkaan oikeaa kuvaa taloudestamme. Autamme mieheni perhettä tuntuvasti kuukausittain, ja niin - tämäkin asia taitaa olla tabu - kesti kauan ennen kuin kerroin asiasta edes siskolleni.
henkilö haluaa asettua toisen yläpuolelle ja ylpeillä. Jos esim kertoo, minkähintaisessa asunnossa asuu, köyhä vastapuoli saattaa miettiä, että mikä on kertojan motiivi kertoa asuntonsa hinta. Minkä vuoksi hän haluaa saattaa asuntonsa hinnan tuon köyhän henkilön tietoon, vaikka tietää että köyhällä tuskin koskaan on varaa niin kalliiseen asuntoon. On sivistynyttä välttää rahasta keskustelua siksi, ettei kenellekään tule paha mieli.
ei siitä tule kuin paha mieli ja kenties kateutta. Olen kuitenkin 99% varma, että työkaveri tienaa enemmän.
Minulle ei ole tabu puhua rahasta mutta suurimmalle osalle läheisistäni on. En tiedä miksi itse olen erilainen. Itse voi ihan rehdisti sanoa esim. minkä verran lyhennän asuntolainaa kuussa tai minkä verran se on kuukausituloistani, mutta lähipiiri pitää sitä huonona tapana.
Oli muuten jännä huomata yksi aktiivinen kaksplus-palstailija joka ahkeraan mainostaa hyvin, hyvin avointa blogiaan (blogisa siis kerrotaan lähes kaikki koko perheestä ja perheen lähipiiristä). Sitten kuitenkin joku kysyi joulun aikaan ruokakauppaan mennyttä rahasummaa (kun kertoi ostostensa valtavaa määrää) niin vastaus oli että rahasta puhuminen on tabu mutta että sanotaankon niin että noin 200 toiseen ja noin 400 toiseen kauppaan.
herranen aika, mulla ei oo kyllä koskaan ollu ongelmaa sanoa että jaahas, meni 200 markettiin viikon ruokatarvikkeisiin 8-henkiselle perheelle ja kolmelle koiralle :) Mitä tuosta summasta edes pystyisi päättelemään?
ne ei kerro palkkojaan toisilleen. Avoimet palkkatiedot olisi työntekijöiden etu mutta häveliäät ja kateuteen tukahtuvat suomalaiset mieluummiin kärvistelee köyhyydessään kuin ajaa omaa asiaansa.
ei siitä tule kuin paha mieli ja kenties kateutta. Olen kuitenkin 99% varma, että työkaveri tienaa enemmän.
suurinpiirtein asuntosi hinnan. Jos olet opettaja, kaikki tietävät suurinpiirtein palkkasi. Jos omistat Toyotan, kaikki tietävät suurin piirtein autosi hinnan.
SIKSI minusta on outoa, ettei rahasta puhuta. On kuin keisarilla olisi uudet vaatteet.
henkilö haluaa asettua toisen yläpuolelle ja ylpeillä. Jos esim kertoo, minkähintaisessa asunnossa asuu, köyhä vastapuoli saattaa miettiä, että mikä on kertojan motiivi kertoa asuntonsa hinta. Minkä vuoksi hän haluaa saattaa asuntonsa hinnan tuon köyhän henkilön tietoon, vaikka tietää että köyhällä tuskin koskaan on varaa niin kalliiseen asuntoon. On sivistynyttä välttää rahasta keskustelua siksi, ettei kenellekään tule paha mieli.
ison yrityskaupan, ja antaneet huomattavan ennakkoperinnön, niin että asuntovelkaa ei olekaan, ja on isot säästöt, niin ei sitä halua kailottaa kaikille, koska ei halua, että meihin suhtaudutaan eri tavalla, koska taloudellinen tilanne on niin toinen kuin muilla. Ja että lapsiin suhtauduttaisiin toisin, kun olisi tiedossa, että heillä on miljoonaperintö tulossa. Tai että lapset itse suhtautuvat toisin toisiin lapsiin.
Siksi rahasta voi olla luontevaa puhua, jos sitä on saman verran, kuin muilla, mutta jos sitä on enemmän, asia pitää peittää.
Mutta on moukkamaista leveillä varakkuudellaan, olla ahne tai kertoa miten kalliita ostokset ovat tarkoituksena kehua, että minullapa on varaa tällaiseen.
Jos rahaa on jonkun verran tai vaikka paljonkin, tai vaikka ei olisi kuin vähän, niin mistään ei voi puhua ilman, että joku kuitenkin tulkitsee puheet leveilyksi ja itsekehuksi. Siis siitä huolimatta, että tarkoitus ei todellakaan ole leveillä. Nyt vedän sen kuuluisan kateuskortin esiin!
Omasta käyttäytymisestä huomaan, että kerron aina ostokseni, kun ne ovat maksaneet vähän. Ostin dvd-soittimen ja kerron kaikille, että se maksoi 29 euroa.
Mutta ostin kirjahyllyn, joka maksoi 2700 euroa. Sen hintaa en ole kertonut kuin kysyjille.
Mutta on moukkamaista leveillä varakkuudellaan, olla ahne tai kertoa miten kalliita ostokset ovat tarkoituksena kehua, että minullapa on varaa tällaiseen.
Jos rahaa on jonkun verran tai vaikka paljonkin, tai vaikka ei olisi kuin vähän, niin mistään ei voi puhua ilman, että joku kuitenkin tulkitsee puheet leveilyksi ja itsekehuksi. Siis siitä huolimatta, että tarkoitus ei todellakaan ole leveillä. Nyt vedän sen kuuluisan kateuskortin esiin!
Miksi ihmeessä joku haluaisi tietää paljonko vanhemmillaan on velkaa tai mitä he tienaavat? Eihän se asia kuulu edes läheisille.
Raha on minulle yksityinen aihe vähän samaan tapaan kuin vaikka seksi. Molemmista voin puhua kyllä yleisellä tasolla avoimesti, ystävien kanssa hiukan henkilökohtaisemmin, mutta todella tarkasti eritellen en muiden kuin mieheni kanssa, jonka kanssa jaan seksielämäni ja rahatilanteen.
ja jolla ei ole mitään tabuja. Se on kyllä ihan kauheaa katseltavaa/kuunneltavaa. Tekisi itse mieli vajota maan alle kun joskus kuuntelee korvat punaisina niitä juttuja heidän seksielämästään tai rahatilanteestaan. Ovat niin henkilökohtaisia juttuja, ettei oikein kestäisi kuunnella.