Ajatteleeko kukaan muu onnellinen pelkän pojan (poikien) äiti näin?

pojan äiti kysyy vähän tyhmänä: mitä ovat nämä "tyttöjen jutut", mitä tyttöjen kanssa pääsee tekemään mutta poikien ei?

Meillä on 3 poikaa ja 1 tyttö. Ja en ole mitenkään erityisesti oppinut harrastamaan tyttöjen rinsessajuttuja kun ne ei ole minua edes koskaan kiinnostaneet ennenkään.

Enkä edes aktiivisesti mieti, että koskahan joku pojankloppi kähmii tyttöäni takapenkillä.

Tai että saan kasvatettua jollekin ihanalle miniälle kunnon pojan.

Hassua, mää oon vaan ajatellut, että onpa ihana kun on lapsia ja joskus ajattelen, että hemmetti kun nuo kakarat on rasittavia.

Mää oon vähän kai yksinkertainen kun en ole niin pitkään osannut lasten tulevaisuutta suunnitella, että miniöille ja vävypojallekin olisin alkanut kasvattaan sopivia puolisoita.

On ihanaa kun voi kasvattaa tytöstään naisen! Opettaa käytöstapoja ja tapoja suotia miehet niin, että löytää sen oikein kultajyvän jonka kanssa on kiva perustaa perhe.



On kiva, että tyttöni (toivottavasti) joskus pääsee synnyttämään ja saa kokea sen voimaannuttavan kokemuksen!



On aivan ihanaa, että tulen olemaan se pääasiallinen hoitaja lapsenlapsilleni, että näen heitä usein ja saan olla isona osana heidän elämässään.



On ihanaa, että voin kasvattaa tyttäristäni oikeudenmukaisia ja opettaa heille, että kiusaaminen on väärin mutta ettei kiusatuksi kannata alisuta. Vaan kiusaajille kannattaa tehdä selväksi, etteivät he voi nujertaa tyttäriäni. Voin opettaa heille, miten se parhaiten onnistuu.



Voin myös opettaa heille, ettei urpojen miesten lähentely-yrityksiin kannata suhtautua vakavasti ja että ne voi torjua.



Itselläni on siis kaksi tytärtä ja mitään muuta en voisi ikinä toivoa! =)

Annatteko te täydelliset mammat muuten niille lapsillenne tilaa kasvaa omiksi persoonikseen?

On ihanaa kun voi kasvattaa tytöstään naisen! Opettaa käytöstapoja ja tapoja suotia miehet niin, että löytää sen oikein kultajyvän jonka kanssa on kiva perustaa perhe.

On kiva, että tyttöni (toivottavasti) joskus pääsee synnyttämään ja saa kokea sen voimaannuttavan kokemuksen!

On aivan ihanaa, että tulen olemaan se pääasiallinen hoitaja lapsenlapsilleni, että näen heitä usein ja saan olla isona osana heidän elämässään.

On ihanaa, että voin kasvattaa tyttäristäni oikeudenmukaisia ja opettaa heille, että kiusaaminen on väärin mutta ettei kiusatuksi kannata alisuta. Vaan kiusaajille kannattaa tehdä selväksi, etteivät he voi nujertaa tyttäriäni. Voin opettaa heille, miten se parhaiten onnistuu.

Voin myös opettaa heille, ettei urpojen miesten lähentely-yrityksiin kannata suhtautua vakavasti ja että ne voi torjua.

Itselläni on siis kaksi tytärtä ja mitään muuta en voisi ikinä toivoa! =)

että en tule olemaan se ilmainen lapsenvahti, joka joutuu uhraamaan kaikki vapaansa ja lomansa lastenhoitoon. Tai eläkkeellä ei saa olla omaa elämää vaan pitää sitoutua lastenlasten hoitoon.

Poikien äitinä saan napsia vain rusinat pullista.

Haluan kasvattaa pojistani hyviä miehiä ja isiä lapsilleen, tykkään olla talon ainoa nainen, mutta...

Suren jo valmiiksi sitä, että olen todennäköisesti se etäisempi mummu, jos saan lapsenlapsia. Tahtoisin todella pikkuisia talooni.

Muita argumentteja kiusaamisesta ja huonoista puolisoista en edes ymmärrä. Oliko tämä joku kummallinen provosointijuttu?

5 poikaa

sekä nykyisessä ajassa että muutaman vuosikymmenen päästä tulevaisuudessa. Perheen perustaminen on mahdollisuus, ei pakko vaikka se naisen työuraan saattaa katkoksia aiheuttaakin. Lasikatot pystyy aina vain useampi nainen omalla työllään ja positiivisella syrjinnällä murtamaan, mutta hyvin hyvin harva nainen romahtaa lasilattiasta läpi. Päinvastoin kuin miehet, joille ei ole lasilattiaakaan olemassa.



Naiselle ovat sekä ura että perhe mahdollisia yhtä aikaa. Miehellä perheen elättäjän rooli on oikeastaan pakollinen, jos sen perheen haluaa. Poikasi myös saattaa sukupuolensa perusteella päätyä etävanhemmaksi vastoin tahtoaan hyvin paljon todennäköisemmin kuin jos olisi tyttö.

Pukkaa muutaman lapsen peräjälkeen ja tipahtaa uraputkesta. Rupsahtaa ja mies pettää ja vaihtaa nuorempaan.

Kohta tyttösi on sitten kolmen lapsen yksinhuoltaja ja hakee lähipubista itselleen uutta ihanaa renttua.

sekä nykyisessä ajassa että muutaman vuosikymmenen päästä tulevaisuudessa. Perheen perustaminen on mahdollisuus, ei pakko vaikka se naisen työuraan saattaa katkoksia aiheuttaakin. Lasikatot pystyy aina vain useampi nainen omalla työllään ja positiivisella syrjinnällä murtamaan, mutta hyvin hyvin harva nainen romahtaa lasilattiasta läpi. Päinvastoin kuin miehet, joille ei ole lasilattiaakaan olemassa.

Naiselle ovat sekä ura että perhe mahdollisia yhtä aikaa. Miehellä perheen elättäjän rooli on oikeastaan pakollinen, jos sen perheen haluaa. Poikasi myös saattaa sukupuolensa perusteella päätyä etävanhemmaksi vastoin tahtoaan hyvin paljon todennäköisemmin kuin jos olisi tyttö.

suosittelen teitä sukupuolifanaatikkoja hankkimaan ihan oikean elämän (tai ammattiapua!) .. nää on niin säälittäviä ja turhia nämä aloitukset, samasta aiheesta joka ikinen päivä!!!

aina toi naisten leimaaminen juoniviksi kieroilijoiksi jo lapsesta lähtien.. Oletteko te sitten itse sellaisia?



Ja jos nyt on yhtään mediaa seurannut, niin esimerkiksi tuo poliisien toiminta (kiusaamista, kieroilua, perättömiä ilmiantoja) ei miesvaltaisuudesta huolimatta vaikuta kovin suoralta ja reilulta touhulta? Täällä kun aina miesten ylistetään tällaisia olevan?

hänestä hyvän ihmisen jolla on hyvä huumori, käytöstavat, tuntee empatiaa, hyvät sosiaaliset taidot ja moraali. Tunnistaa oikean ja väärän, omaa omantunnon.



Olen myös miettinyt sitä koska minulla on vain 1 poika eikä enempää lapsia tule että saanko olla lapsen elämässä aina lähellä kuten mahdollisen tulevan tyttöystävän/vaimon vanhemmat? Haluaisin olla se mummo joka lapselasta hoitaa, se äiti joka saa osallistua lapsen häiden järjestelyyn tms.



Mutta koska en poikani tulevaisuudesta tiedä, en seksuaalisesta suuntautumisesta, en tulevan miniän kotioloista niin huomaan murehtivani turhaan.



Keskityn siis asioihin joihin voin vaikuttaa ja se on luomalla poikaani niin hyvät välit ja luottamuksen ja läheisyyden että pysyn yhä tärkeänä ihmisenä hänen elämässään kuten yleensä tyttöjen äiditkin pysyvät.



ja ei, en halua olla mikään kammo anoppi joka ei anna pojalleen tilaa rakastaa ja luopua minusta ja otta tilalle oma perheensä, haluan vain olla hänelle edelleen aikuisenakin tärkeä ja ihminen johon voi aina turvata kun maailma murjoo.

että kun sulle kävi noin niin kaikille muillekin käy niin?

Pukkaa muutaman lapsen peräjälkeen ja tipahtaa uraputkesta. Rupsahtaa ja mies pettää ja vaihtaa nuorempaan. Kohta tyttösi on sitten kolmen lapsen yksinhuoltaja ja hakee lähipubista itselleen uutta ihanaa renttua.

Ajatus murrosikäisistä pojista talossani viehättää paljon enemmän kuin tytöistä. Poikien tulevaisuus ei niin huoleta, uskon että he pärjäävät kyllä. Roolimallina heille on ihana isänsä joka kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä vielä näin yli 10 v yhdessäolon jälkeenkin, toivottavasti he ovat vaimoilleen samanlaisia.



Minua myös viehättää ajatus siitä että olen se etäisempi mummo, en halua omistaa eläkepäiväni lastenhoidolle. Mulle riittää että silloin tällöin nähdään, toki voin olla apuna mutta en ole lainkaan pahoillani siitä jos miniän äiti hoitaa enemmän. Vaikka eihän se tietysti aina niin ole.

odotukset lapseensa ja laatii hänelle suunnitelmat valmiiksi, lapsi aikuiseksi kasvettuaan repäisee ja tempaisee kunnon eron mammaansa ja elää ihan erilaisen elämän kuin äiti on suunnitellut.

Sen verran paljon näki noita luokan kympin tyttöjä, joiden äidit kunnianhimoissaan odotti tytöstään vähintään lääkäriä. Tyttäret pistikin ranttaliksi kun muuttivat opiskelupaikkakunnalle ja viina maistui ja rentut vaihtui.

Antaisitte vain niiden lastenne elää sellaisen elämän kuin he itse haluavat.

että kun sulle kävi noin niin kaikille muillekin käy niin?

Pukkaa muutaman lapsen peräjälkeen ja tipahtaa uraputkesta. Rupsahtaa ja mies pettää ja vaihtaa nuorempaan. Kohta tyttösi on sitten kolmen lapsen yksinhuoltaja ja hakee lähipubista itselleen uutta ihanaa renttua.

Itsellä on kumpiakin ja rakastan heitä yhtälailla. Olen onnellinen tytöstä myös sen takia, että tytöt yleensä ovat iso voimavara äideille aikuistuttuaan. Tytöt pitävät ihan eri lailla yhteyttä äiteihinsä kuin pojat. Pojat menevät naimisiin ja vaimosta tulee se tärkein nainen (ja niin pitääkin olla).

Sehän on päinvastoin ihanaa kun on talossa joku, joka on myös kiinnostunut naisten jutuista ja jakaa ne äidin kanssa.

ap:n ajatukset jollain tasolla, minäkin olen poikien äiti jokaisella voi olla tällaisia omia ajatuksia, joita ei kuitenkaan voi sanoa ääneen, koska siitä nousee kamala älämölö. Aina on joku jonka mielestä ei saa olla onnellinen siihen mitä on vaan pitää kadehtia toisia.



Ap olisi varmasti yhtä onnellinen tytön äiti syyt vaan toisenlaisia... niistä tietää tyttöjen äidit.