Kirkon päiväkerho ja lapsen ahdistus-kokemuksia?
Minulla on kohta 5 v. tyttö joka on käynyt nyt 1,5 vuotta 2krt/vko seurakunnan päiväkerhossa. Tänä syksynä sinne tuli uudet hoitajat ja tytölläni on alkanut esiintyä ahdistusta kerhoon menosta. Yksin ilta sitten alkoi kovasti itkeä että pelkää kuolemaa eikä halua mennä taivaaseen jumaln luo. Tämän jälkeen ollut tosi herkkä kaikissa asioissa ja tämä kuolema ja taivaaseen ja kuolemaan liittyvät kysymyksyt nosevat viikottain esiin. Yleensä itkun kera.
Nyt on kerho lomalla mutta pitäisi taas alkaa parin viikon päästä. Mieheni on sitä mieltä että tyttö pois kerhosta. Mutta mua mietityttää että mistä tytölle sitten ikäistä seuraa. Hän on hyvin sosiaalinen ja avoin ja kaipaa kavereita. Puistossa ei ole hänen ikäisiään ja kaikki kaveritkin ovat pk:ssa. Itse olen siis kotona ja hänellä 1.5v pikkusisko.
Pitäsikö vielä katsoa hetki miten menee? Onko muilla vastaavia kokemuksia. Olen jutellut kirkon toisen ohjaajan kanssa mutta häneltä ei juuri apua tullut. Nyt tämä ohjaaja jäi muutenkin pois ja joku uusi tulossa.
Kommentit (26)
Lapsi menetti isänsä ennen kuin syntyikään ja rakkaat isovanhempansa ollessaan kuusi.
Häntä lohdutti ajatus, että ovat nyt taivaan henkinä ja heillä on taivaassa hyvä olla.
VANMHEMMILLE ne on vaikeita!
Sitä yritän tässä ketjussa sanoa.
Meidän lapst tietää, ettei Jeesukseen isketty mitään puukkoa lakana läpi, joten heidän ei TARVITSE kehittää mielikuvituksessaan kertomuksien aukkokohtia.
Jos kotona ei koskaan puhuta Jumalasta mitään ja sitten kerhossa kuulee Jeesuksen kuolemasta, niin tottakai nämä "pokemonlapset" keksii jonkun hurjan taistelu/puukkostoorin.
olen keskustellut tästä asiasta jo monta kertaa lapseni kanssa ja juuri tuolla tavoin selittänyt kuin sinä ehdotit. Mutta kun hän ei halua että Taivaan isä ja enkelit pitää huolta. Häntä ahdistaa se. Hän haluaa että äiti ja isä pitää huolta.
Ja minä en halua todellakaan välitää mitään viestiä että srk:n kerho on kamala paikka. Viime vuosi meni siellä oikein hienosti. Mutta kun puhuin tämän ohjaajan kanssa joka oli siellä viime vuonna (sijaisti siellä hetken nyt syksyllä) sanoi hän että meno on muuttnut ja uskontoa on tuoto voimakkaammin mukaan kun mitä edellisenä vuonna. Luetaan lasten raamattua sanasta sanaan jne. Hänenkään mielestä se ei ollut sopivaa lasten ikään nähden.
Voi tietysti olla että tämä asia olisi alkanut mietityttää lastani muutenkin mutta ahdistuneisuus hänessä on vaan erityisesti lisääntynyt tänä syksynä ja hän itse puhuu ettei halua mennä kerhoon. Minä olen päinvastoin sanonut että sehän kiva paikka ja siellä on kavereita jne. En voi kuitenkaan sivuuttaa hänen huoltaan täysin.
Huvittavaa myös se että aina kun tällä palstalla mainitsee olevansa päiväkodin työntekijä alkaa loan heitto. Minä en pyytele anteeksi sitä että olen ylpeä työstäni ja koulutuksestani jota teen paska palkalla mutta en mihinkään vaihtaisi.Miksi en saisi omata ammattiylpeyttä kun muutkin saavat? Miksi meillä koulutetaan opettajia ylipäänsä jos sillä koulutuksella ei ole mitään väliä tai vaikutusta hoidon laatuun? On totta että päiväkodeissakin on enenemässä määrin kouluttamatonta henkilökuntaa ja se näkyy. Mutta kun teille on sama kuka lapsianne hoitaa ja millä koulutuksella älkää sitten kauhistelko täällä pakkosyöttö ym. päiväkotien kauhujuttuja.
Olen sitä mieltä, että lasta ei kannata kerhoon viedä, jos siellä jokin aiheuttaa tuskaa (voiko kyse olla esim. termien väärinkäytöstä kuolema = poismeno = äidin pois meno).
Voittehan sopia esim. kuukauden tauosta. 5 vuotias kuitenkin tarvitsee jo ryhmän seuraa, ajattelen minä, joten ellei ole muuta ryhmää niin veisin tauon jälkeen takaisin.
Minä kyllä puhuisin lastenohjaajien esimiehen kanssa, ellei keskustelu ohjaajien kanssa ole mahdollista.
Yleisesti srkn lapsityössä toimivien koulutus on kolmivuotinen kasvatukseen painottuvat lapsi- ja perhetyön perustutkinto, joka on täyttä kasvatusta. Varsin toisin kuin lastenhoitajaksi myös pätevöitävä lähihoitajan hoiva painotteinen tutkinto. Ja ikävää on, että joskus koetaan, että oma henkilökohtainen elämä sellaisenaan pätevöittää toimimaan lasten kanssa.
yksi, jonka mielestä koulutuksella on merkitystä.
Oma poikani sanoi, että jeesuksen päälle laitettiin lakana ja iskettiin puukolla, että aika hurjat jutut pojalla.
Ihan sitä uskontoakin kuulee päiväkodissa ja käyvät kirkossakin.
Sitä mieltä olen, että 5-6v. lapset ei ymmärrä uskonnon asioita, niin niitä ei pitäisi heille puhua. Aivan liian vaikeita lapsen ymmärrettäväksi.