Miten estän riidan tänään miehen kanssa!? Tunnen jo että se on tuloillaan!

...että se yksi mieltä painava asia nousee mielessä niin hallitsevaksi? Mulla olisi monta asiaa tässä miehessä, mistä saan olla ikionnellinen. Mutta nyt tää sosiaalisuus-asia vaivaa niin paljon, että tuntuu etten pääse siitä yli. Että se tukahduttaa mut vielä kuoliaaksi



AP



ps. löysin itseni tänään jakamasta kahvikuppeja: että kuka saisi eron jälkeen mitkäkin.

Jos ette pysty puhumaan riitelemättä, niin siellä voisi oppia. Teillä on nyt kommunikoinnissa ongelmia.

Itse olen vähän samanlainen kuin miehesi, haluan olla vain kotona, en kaipaa mitään menoja minnekään. Pari kertaa vuodessa käydään kylpylässä kahden kesken.

että on kiva olla kotona ihan rakkaan perheen kanssa keskenään, ei tartte aina muita ihmisiä ympärille.



Jos yrität ajatella että on KIVA että olette yhdessä vaan perheenä kotona, ja muuten vaihdat vaan jonkun "lehmä ja lehmän hermo" vaihteen päälle, ja oot vaan zombiena, hymyilet ´kuin Stepfordin naisissa, et tartu mihinkään kommenttiin tai juttuun, mistä muuten pahastuisit, et yritä jutella mitään syvällistä.



Niin eiköhän se riita EHKÄ sillä siirry.





Varmaan miehelläsi on kanssa paha mieli, jos hällä taas erilaisia odotuksia teidän elämästä.

Meillä on vähän toisinpäin, eli minä enemmän koti-ihmien, mies enemmän seurallinen.



Kyllä mäkin tykkään olla ihmistenkin kanssa, mutta mua välillä ärsyttää sitten kun ollaan jossain, niin

- mies varastaa koko "shown", eli kaikki tykkää vaan hänestä (tai minusta tuntuu että jään varjoon, ja miehen jutut on vaan hauskoja)

- tuntuu että hän tavalaan flirttailee muiden kanssa, tai ei siis flirttaile, mutta olen mustis jo siitä että hän vain on kohtelias näille ja näen että taas nämä naiset pitää myös hänestä, vaikkei siinä mitään sen vakavampaa oliskaan takana (ärsyttää miksi nämä naiset ei pidä MINUA toisena naisena yhtä kivana ystävänä kuin miestäni)

- mies haluaa jäädä vielä juhlimaan kun mielestäni alkais olla jo korkea aika lähteä kotiin, ettei seuraava päivä esim. mene rokuliin

- ärsyttää että mies on jus ihmisten silmissä se hauska ja mukava ja minä tylsempi - haluaisin että se olisi joskus toisin päin. Kotona taas olen enemmän just se kantava hahmo.



No, esim. tällaisia tuntemuksia mulle saattaa tulla tietyissä porukoissa.

Eli tämä vaan että ehkä sinunkin mies ajattelee jotenkin noin - ehkä kokee jotenkin "uhkana" alitajunnassaan sinun sosiaalisuutesi.



En tarkoita että sinun pitäisi muuttaa itseäsi (tai edes mun miehen itseään), mutta voi vähän auttaa jos tietää hieman mitä toisen pään sisällä liikkuu, mitä epävarmuustekijöitä siellä on.

Minä olen terapiani käynyt, joten olen kyllä hyvin perillä omista ongelmistani riidellessä. Mies on kyllä fiksu riitelijä, mutta totisesti syyllistyy eikä kestä minun suruani eikä tunteitani. Ihan kun ne olisivat hänen vikaansa kaikki

Minä ja mieheni olemme molemmat kotona viihtyviä mutta voin vain kuvitella, miten ikävää olisi (molemmille osapuolille!) jos toinen haluaisikin viettää aikaa sosiaalisemmin.



Oletko varma, ettet löytäisi sittenkin kultaista keskitietä siten, että toteutat sosiaalista puoltasi ilman miestäsi? Totta kai ymmärrän, että haluaisit tehdä asiat yhdessä ja jakaa ne miehesi kanssa mutta jos tahtotilat ovat noin toisenlaiset, se on vaikeaa (mahdotonta?).



Olet kuitenkin erittäin onnellisessa asemassa jos/kun miehesi ei _vaadi_ sinua olemaan kanssaan kotona vaan ymmärtää erilaisuutesi ja sallii sinun mennä yksinäsi. Monella olisi ongelmia siinä(kin) kohtaa.



Toivottavasti solmunne aukeavat! Terapia ei olisi varmasti ollenkaan huono asia, jotta saisitte puhuttua rakentavasti.

1. Lähde kunnon lenkille yksin. Pää tuulettuu ja mieli kevenee.

2. Voisiko olla, että mies syyllistyy koska sinä syyllistät? Ei se varmaan hänen vikansa ole että olette erilaisia. Kerro huolistasi vähemmän tunteella. Jos olet yhtä surullinen asiasta puhuessa kuin viestisi perusteella vaikuttaa, kai se mies nyt tulee pahalle mielelle myös. Tuskin hänellä on ongelmaan valmis ratkaisu sen enempää kuin sinullakaan.

3. Miettikää yhdessä, löytyisikö tilanne johon olisitte molemmat tyytyväisiä? Joka toinen viikonloppu omassa rauhassa, joka toinen sosialiseeraten, esim.

4. Et voi muuttaa miestäsi. Jos ne hyvät ominaisuudet oikeasti ovat tarpeeksi hyviä, ajattele niitä aina kun tuntuu pahalta.

5. Älä etukäteen sure että miehesi kyllästyy ja lähtee. Ehdit hyvin surra sitä sitten JOS se joskus tapahtuu.

- mies syyllistyy juurikin siksi, että syyllistän. En pysty puhumaan mistään neutraalisti, vaan alan helposti itkeä ja tunteilla. Mutta minkäs teet, se on luonteenpiirre, olen herkkä.

- Joka toinen viikonloppuhan olis juhlaa! Tai edes kerran kuussa! Mulle riittäisi jo se, että olis juurikin uutenavuotena, vappuna, juhannuksena jne. jotain juttua.



Nytkin oon surullinen, kun tuntuu ettei uuttavuotta ole ollenkaan :( Että olen kotona jumissa ja juhlat on peruttu.



Joku kyseli, miksi en viihdy oman perheen kanssa. No, monen mielestä varmaan jo parisuhde on perhe. Musta se ei oikein ole. Sitäkin olen miettinyt, että helpottaisiko tätä tunnetta se, että olisi se perhe (ts. lapsia). Nyt ei ole.

kammoan vieraita ihmisiä. Ja olisi kyllä ihan hirveää, jos mies yrittäisi pakottaa minua joksikin muuksi.

NIIIIIN TYLSÄÄ! Jos osattaiskin keskustella mielenkiintoisia tai kuluttaa aikaa kivasti kahden. Mutta kun musta ei osata. Molemmat hiljaa, omilla koneillaan.



Mä olen sosiaalinen ja todellakin pystyn tähän muiden ihmisten kanssa. Mies taas osaa olla luontevasti isommassa porukassa, mutta ei halua olla sellaisessa.

1. tuleeko uudeksivuodeksi riita vai pysyykö (edes näennäinen sopu)

2. pysyvämpi ongelma tästä sosiaalisuusasiasta





Ykköseen:

Älä provosoidu nyt ajattelemaan, että tämä uusivuosi on jotenkin fataali tai ratkaiseva. Teettepä tänään niin tai näin, olittepa kotona, tai lähdit(te)pä jonnekin, se ei ole mikään "merkki". Yrität vain kasata "kakun niistä aineksista joita on". Eli jos ootte tänään perheen kanssa, pyrit nauttimaan siitä: pelailette, vuokraatte videoita, mitä nyt haluattekin. Jos taas vaikka ystäväsi kutsuu sinut jonnekin ja menet, niin nautit siitä. Pyri olemaan LÄSNÄ HETKESSÄ. Pyri välttämään provosoitumista





2. Perusongelmaan tuosta sosiaalisuudesta ja yhdessäolosta voitte ihan "kylmän viileästi" tehdä sopimuksia. En nyt ihan ajattele, että joka toinen viikonloppu on reilua, mutta kuitenkin että vaikka tapaatte aina "suurina pyhinä" Virtasia ja Niemisiä muuten vaan vaikka 3 kertaa vuodessa ja niillä kerroilla miehen on oltava jutussa hyvillämielin mukana, ja muuten olette enimmäkseen kotona ja sinä käyt sitten silloin ja silloin omien kavereittesi kannssa. Pointti on sopimuksissa aina se, että kumpikin kokee tulevansa kuulluksi ja kumpikin kokee myös tulevansa vastaan. Se sopimuksen sisältö ei ole niin tärkeä kuin se prosessi jolla siihen päästään: toisen ja itsen kuunteleminen, ymmärtäminen ja siitä yhteisen systeemin soveltainen