Nyt loppu minun joustaminen.

kohta sen lapsen takia on luovuttava aika monesta. Mutta saahan siinä jotain tilalle.



Älä kiukuttele täällä, puhu sille miehellesi. Mieluummin sillekin ilman kiukkua ja rakentavaan sävyyn.



Ei minusta raskaana ole ollut edes kiva käydä yöjalassa. Mutta jos se on sinulle tärkeää, niin sanopa se sille miehellesi.

Jos aina annat periksi, tulet huomaamaan lapsen synnyttyä että mies menee kun huvittaa ja sinä pikkuvaimona jäät kotiin lapsen kanssa. Jos mies ei meinaa suostua siihen että sinäkin saat vuorostasi kulkea niin kova kovaa vastaan. Kylmästi vain sovit ystäviesi kanssa ja miehen tultua kotiin, häivyt ovesta. Kyllä se muutaman kerran jälkeen oppii.



Täytyy muistaa että vauvan ollessa imetyksellä, ei tuo keino oikein onnistu, mutta joskus se imetyskin loppuu. Voihan olla että syystä tai toisesta vauvallesi pitää antaa jo pienestä korviketta. Silloin vain miehelle kerrot että olet sopinut menoa ystävän kanssa ja aiot sen myös tehdä.



Itse jouduin oman mieheni kanssa, tekemään noin esikoisen synnyttyä. Imetin vauvaa vain n kuukauden, eli sen vuoksi kyllä pääsin menemään. Mies ei kuitenkaan halunnut/uskaltanut jäädä vauvan kanssa ja minä tyhmänä suostuin hoitamaan lasta aina. Mies pääsi helpolla, kotitöitäkään hänellä ei tarvinnut tehdä kun minä kotona ollessa tekasin äkkiä ne kotityöt mitä nyt kerrostaloasunnossa kotitöitä on (eli ruoanlaitto ja pyykinpesu). lapsen ollessa 2kk ikäinen, tuli mitta täyteen. Mies tuli aina samaan aikaan töistä. Yksi tiistaipäivä istuin takki päällä eteisessä ja heti miehen tultua ovesta sisään, minä menin ulos. Huusin oven raosta että vauva nukkuu, jääkaapissa on valmiiksi pulloon laitettu korviketta, lämmitä se mikrossa kun herää. Puhelin pirisi ennenku ehdin rappukäytävästä pihalle. Yritti venkoilla ettei hän osaa ja tule kotiin, sanoin että niin se minäki jouduin opettelemaan kantapään kautta. Sitten soitti että kuinka kauan maitoa lämmitetään mikrossa, kerroin ohjeet. Vielä soitti että pojalla on paskat housussa, sanoin että kylppärissä on hoitotaso ja vaippoja.



Pari kertaa tein noin ni jo oppi, että minäkin saan mennä.

En minäkään kovin usein jaksa kulkea yöjalassa, mutta on näitä yleisiä juhlia jolloin en tahtoisi olla yksin kotonakaan jos mahdollisuus on mennä.



Viimeksi tästä samasta asiasta puhuttiin kaksi kuukautta sitten. Minun kaverit pyysivät minua illan viettoon ihan selvinpäin toisella paikkakunnalla. Mutta mies oli lupautunut jo menemään omien kavereidensa kanssa..voit arvata kuka jäi kotiin.



Nyt tilanne on se että mies oletti että olen vain heidän kanssaan, olen sopinut tapaavani myös muutaman oman kaverini illan aikana. Nyt ei ole edes tiedossa ovatko mieheni ja hänen kaverit samassa kunnassakaan.



Ja koska näitä menoja nyt ei tosiaankaan ole edes joka kuukausi en oleta tilanteen paljoakaan muuttuvan lapsen synnyttyä. Muuten mies huomio minua ja yhteistä elämäämme hyvin, mutta tämä on asia joka aina hiertää. Sinällään pieni asia, mutta raja tässäkin tulee vastaan.

Mutta muuten asumme toisessa kaupungissa ja kavereidemme luo en voi koiraa yöksi ottaa mukaan. Toinen asuu allergia asunnossa ja toinen ei koiraa muuten vain sinne halua. Ei koiraa voi vuorokaudeksikaan yksin jättää. Minun kaverini joiden seurassa usein aikaa vietän asuvat noin 200 km päässä.



ap