Onneksi huomenna on viimeinen lomapäivä.

Olen aivan puhki lomailusta lasten kanssa. Tulee kotiäitiajat mieleen eikä missään positiivisessa mielessä. Koko ajan pitää olla keksimässä tekemistä lapsille, koti on kaaoksessa enkä ehdi siivota sitä mukaa kun tavaroita levitetään, enkä jaksakaan.



Aamut on ainoa positiivinen asia lomassa, ei tarvitse herätä aikaisin ja saa syödä aamupalan hitaasti (pakkokin syödä hitaasti kun joku tarvitsee jotain koko ajan), mutta siihen se hauskuus loppuukin. Korvat ei kestä desibelejä mitä näistä lähtee. Iltapäivisin odotan miestä töistä kotiin ihan kuin kotona ollessa.



Käytiin äsken kaupppakeskuksessa ensin syömässä ja sekin oli kyllä aika säätämistä. Istuttiin ruokapöytään kun ensimmäinen ilmoitti, että on kakkahätä (kaikki kävivät lähtiessä vessassa), kenelläkään muulla ei ollut kun kysyttiin. Pyötään palatessa seuraava ilmoitti kovasta pissahädästä. Ruokailun loppupuolella piti käyttää vielä kolmattakin vessassa.



Mentiin sen jälkeen ruokaostoksille ja siellä yhdelle tuli kakkahätä uudestaan. Ei kun taas vessaa etsimään. Koko kauppareissu oli muutenkin taas ihan painajaista, lapset riekkuvat ja kaatuilevat pitkin kaupan lattioita. N. kerran puolessa vuodessa käydään lasten kanssa kaupassa ja nyt voidaan kokeilla taas ehkä ensi kesänä. Ei vaan hermot kestä sitä touhua ja puolet ostoksista unohtuu kaupppaan kun ajatus ei pysy kasassa kun pitää vahtia lapsia.



Olen siis enemmän kuin valmis palaamaan töihin ensi viikolla, aah.



Juu, kasvatus on mennyt ihan vituralleen enkä tiedä miten sitä voisi muuttaa ja onko se jo myöhäistä.