Lue keskustelun säännöt.
SUPERLAIHAKSI laihduttaneet: NYT VINKKEJÄ KEHIIN!!!
30.12.2010 |
Olin ennen lapsia hyvin hoikka,170/ 52. Painoa tuli raskauksista ja olen niitä aika hyvin saanut pois, mutta hirveästi jumittaa nyt. En ihan noihin mittoihin enää tahdo, mutta sellainen 170/55 olisi IHANAA! Siihen olisi kolmen kilon rutistus.
Nyt KAIKKEIN PARHAAT VINKIT KEHIIN!
Mitään "liian laiha"-kommentteja en kaipaa, kukin tyylillään, eikä nuo ole vielä lähellekään mitään anoreksiamittoja.
Kommentit (61)
pointtina on se, että moni anorektikkokin on halunnut "superlaihaksi" ja päätynyt sitten syömishäiriökierteeseen. Jos haluaa laihduttaa superlaihaksi, on käytettävä vähän äärimmäisempiä keinoja, joka voi taas johtaa syömishäiriön puhkeamiseen. Suht vähäinenkin (mutta jaktuva) kalorivaje voi johtaa syömishäiriön puhkeamiseen, tai siis syömishäiriön oireiden esiintymiseen - itseinho, itsensä vahingoittaminen, pakkomielle ruuasta, itsensä kokeminen lihavanva.
Jos alkutilanne on se, että ei hoikkanakaan ole itselleen kylliksi hyvä ja kyselee vielä keskustelupalstalla neuvoja laihduttamiseen (koska jokainenhan tietää, että silloin laihtuu, kun syö vähemmän kuin kuluttaa), on jopa todennäköistä, että kehonkuvassa on jotain häikkää.
Olen normaalipainoinen ja laihdutan normaalipainon sisällä. Mikä ihme saa sinut luulemaan, että olisin riskissä sairastua anoreksiaan??? Ei mitään syytä. Et tunne minua. Ei ole mitään ennakoivia oireita: en kuvittele laihuuden parantavan elämääni maagisesti, en luule olevani parempi ihminen hoikkana, minulla on hyvä itsetunto, en ole hikipinko ylisuoriutuja jne. Itse asiassa olen hyvin vähään tyytyväinen, lunki ja helppo tapaus. Joka vain tahtoo olla laiha (mutta EI LIIAN).
Ihan totta, en tosiaan, koskaan, milloinkaan tahdo näyttää natsien uhrilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos alle vuosi, painonpudotus tapahtunee luonnostaan edeltäviin mittoihin.
Mun ohje on: syö liian vähän ja ole liikkeessä koko päivä.
pointtina on se, että moni anorektikkokin on halunnut "superlaihaksi" ja päätynyt sitten syömishäiriökierteeseen. Jos haluaa laihduttaa superlaihaksi, on käytettävä vähän äärimmäisempiä keinoja, joka voi taas johtaa syömishäiriön puhkeamiseen. Suht vähäinenkin (mutta jaktuva) kalorivaje voi johtaa syömishäiriön puhkeamiseen, tai siis syömishäiriön oireiden esiintymiseen - itseinho, itsensä vahingoittaminen, pakkomielle ruuasta, itsensä kokeminen lihavanva.
Jos alkutilanne on se, että ei hoikkanakaan ole itselleen kylliksi hyvä ja kyselee vielä keskustelupalstalla neuvoja laihduttamiseen (koska jokainenhan tietää, että silloin laihtuu, kun syö vähemmän kuin kuluttaa), on jopa todennäköistä, että kehonkuvassa on jotain häikkää.
Olen normaalipainoinen ja laihdutan normaalipainon sisällä. Mikä ihme saa sinut luulemaan, että olisin riskissä sairastua anoreksiaan??? Ei mitään syytä. Et tunne minua. Ei ole mitään ennakoivia oireita: en kuvittele laihuuden parantavan elämääni maagisesti, en luule olevani parempi ihminen hoikkana, minulla on hyvä itsetunto, en ole hikipinko ylisuoriutuja jne. Itse asiassa olen hyvin vähään tyytyväinen, lunki ja helppo tapaus. Joka vain tahtoo olla laiha (mutta EI LIIAN).Ihan totta, en tosiaan, koskaan, milloinkaan tahdo näyttää natsien uhrilta.
eivät useimmat anorektikotkaan halua näyttää keskitysleirivangeilta, eivät varsinkaan ennen sairastumistaan.
Kerro sitten mulle, miksi kyselet täällä, MITEN laihduttaa SUPERLAIHAKSI? Luulis sullekin olevan selvää, että ihminen laihtuu, kun hän syö vähemmän kuin kuluttaa. Ja superlaiha ei kyllä tarkoita normaalipainoista, varmaan itsekin sen tajuat.
terveellisiä annoksia 5-6 kertaa päivässä ja syöt sen verran että olet melkein täynnä. Kaikki herkut jätät pois kokonaan.
Muista juoda vettä runsaasti. Vihreä tee on hyvä elimistön puhdistaja.
pointtina on se, että moni anorektikkokin on halunnut "superlaihaksi" ja päätynyt sitten syömishäiriökierteeseen. Jos haluaa laihduttaa superlaihaksi, on käytettävä vähän äärimmäisempiä keinoja, joka voi taas johtaa syömishäiriön puhkeamiseen. Suht vähäinenkin (mutta jaktuva) kalorivaje voi johtaa syömishäiriön puhkeamiseen, tai siis syömishäiriön oireiden esiintymiseen - itseinho, itsensä vahingoittaminen, pakkomielle ruuasta, itsensä kokeminen lihavanva.
Jos alkutilanne on se, että ei hoikkanakaan ole itselleen kylliksi hyvä ja kyselee vielä keskustelupalstalla neuvoja laihduttamiseen (koska jokainenhan tietää, että silloin laihtuu, kun syö vähemmän kuin kuluttaa), on jopa todennäköistä, että kehonkuvassa on jotain häikkää.
Olen normaalipainoinen ja laihdutan normaalipainon sisällä. Mikä ihme saa sinut luulemaan, että olisin riskissä sairastua anoreksiaan??? Ei mitään syytä. Et tunne minua. Ei ole mitään ennakoivia oireita: en kuvittele laihuuden parantavan elämääni maagisesti, en luule olevani parempi ihminen hoikkana, minulla on hyvä itsetunto, en ole hikipinko ylisuoriutuja jne. Itse asiassa olen hyvin vähään tyytyväinen, lunki ja helppo tapaus. Joka vain tahtoo olla laiha (mutta EI LIIAN).Ihan totta, en tosiaan, koskaan, milloinkaan tahdo näyttää natsien uhrilta.
eivät useimmat anorektikotkaan halua näyttää keskitysleirivangeilta, eivät varsinkaan ennen sairastumistaan.Kerro sitten mulle, miksi kyselet täällä, MITEN laihduttaa SUPERLAIHAKSI? Luulis sullekin olevan selvää, että ihminen laihtuu, kun hän syö vähemmän kuin kuluttaa. Ja superlaiha ei kyllä tarkoita normaalipainoista, varmaan itsekin sen tajuat.
minulle ainakin normaalipainon alarajaa, suurin osa ihmisistä on niin lihavia, että normaalin rajat ovat hämärtyneet. Lievää ylipainoa ei enää koeta ylipainoksi lainkaan, mutta auta armias jos tavoittelet normaalipainon alarajaa... heti on muka anorektikko. Täyttä paskaa sanon minä. Ja ihan sivuhuomautuksena: minulla ei ole mitään ketään vastaan, ei edes hyvin reilusti ylipainoisia. Oma isäni on todella iso, mutta ei se minua haittaa mitenkään muuten kuin siten, että pelkään hänen menettämistään liian varhain.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pointtina on se, että moni anorektikkokin on halunnut "superlaihaksi" ja päätynyt sitten syömishäiriökierteeseen. Jos haluaa laihduttaa superlaihaksi, on käytettävä vähän äärimmäisempiä keinoja, joka voi taas johtaa syömishäiriön puhkeamiseen. Suht vähäinenkin (mutta jaktuva) kalorivaje voi johtaa syömishäiriön puhkeamiseen, tai siis syömishäiriön oireiden esiintymiseen - itseinho, itsensä vahingoittaminen, pakkomielle ruuasta, itsensä kokeminen lihavanva.
Jos alkutilanne on se, että ei hoikkanakaan ole itselleen kylliksi hyvä ja kyselee vielä keskustelupalstalla neuvoja laihduttamiseen (koska jokainenhan tietää, että silloin laihtuu, kun syö vähemmän kuin kuluttaa), on jopa todennäköistä, että kehonkuvassa on jotain häikkää.
Olen normaalipainoinen ja laihdutan normaalipainon sisällä. Mikä ihme saa sinut luulemaan, että olisin riskissä sairastua anoreksiaan??? Ei mitään syytä. Et tunne minua. Ei ole mitään ennakoivia oireita: en kuvittele laihuuden parantavan elämääni maagisesti, en luule olevani parempi ihminen hoikkana, minulla on hyvä itsetunto, en ole hikipinko ylisuoriutuja jne. Itse asiassa olen hyvin vähään tyytyväinen, lunki ja helppo tapaus. Joka vain tahtoo olla laiha (mutta EI LIIAN).Ihan totta, en tosiaan, koskaan, milloinkaan tahdo näyttää natsien uhrilta.
eivät useimmat anorektikotkaan halua näyttää keskitysleirivangeilta, eivät varsinkaan ennen sairastumistaan.Kerro sitten mulle, miksi kyselet täällä, MITEN laihduttaa SUPERLAIHAKSI? Luulis sullekin olevan selvää, että ihminen laihtuu, kun hän syö vähemmän kuin kuluttaa. Ja superlaiha ei kyllä tarkoita normaalipainoista, varmaan itsekin sen tajuat.
minulle ainakin normaalipainon alarajaa, suurin osa ihmisistä on niin lihavia, että normaalin rajat ovat hämärtyneet. Lievää ylipainoa ei enää koeta ylipainoksi lainkaan, mutta auta armias jos tavoittelet normaalipainon alarajaa... heti on muka anorektikko. Täyttä paskaa sanon minä. Ja ihan sivuhuomautuksena: minulla ei ole mitään ketään vastaan, ei edes hyvin reilusti ylipainoisia. Oma isäni on todella iso, mutta ei se minua haittaa mitenkään muuten kuin siten, että pelkään hänen menettämistään liian varhain.
ap
kun puhutaan painoindekseistä ja normaalipainoista, pitää aina muistaa, etteivät ne välttämättä korreloi todellisuuden kanssa. Painoindeksi on ainakin aika huuhaata, se pitäisi poistaa epätieteellisenä.
Mun mielestä on aika luonnollista, että ihmiset painavat nykyään enemmän, kun ravintoa on saatavilla paremmin ja ruumiillisen työn tekijöitä on vähemmän.
Et muuten vastannut kysymykseen!
Nuoruuden kimmoisuus on ihosta hävinnyt ja laihtuminen oikein korostaa ihon roikkumista. Ei se iho jaksa palautua täysin napakaksi, kun alta lähtee siloittava rasvakerros.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pointtina on se, että moni anorektikkokin on halunnut "superlaihaksi" ja päätynyt sitten syömishäiriökierteeseen. Jos haluaa laihduttaa superlaihaksi, on käytettävä vähän äärimmäisempiä keinoja, joka voi taas johtaa syömishäiriön puhkeamiseen. Suht vähäinenkin (mutta jaktuva) kalorivaje voi johtaa syömishäiriön puhkeamiseen, tai siis syömishäiriön oireiden esiintymiseen - itseinho, itsensä vahingoittaminen, pakkomielle ruuasta, itsensä kokeminen lihavanva.
Jos alkutilanne on se, että ei hoikkanakaan ole itselleen kylliksi hyvä ja kyselee vielä keskustelupalstalla neuvoja laihduttamiseen (koska jokainenhan tietää, että silloin laihtuu, kun syö vähemmän kuin kuluttaa), on jopa todennäköistä, että kehonkuvassa on jotain häikkää.
Olen normaalipainoinen ja laihdutan normaalipainon sisällä. Mikä ihme saa sinut luulemaan, että olisin riskissä sairastua anoreksiaan??? Ei mitään syytä. Et tunne minua. Ei ole mitään ennakoivia oireita: en kuvittele laihuuden parantavan elämääni maagisesti, en luule olevani parempi ihminen hoikkana, minulla on hyvä itsetunto, en ole hikipinko ylisuoriutuja jne. Itse asiassa olen hyvin vähään tyytyväinen, lunki ja helppo tapaus. Joka vain tahtoo olla laiha (mutta EI LIIAN).Ihan totta, en tosiaan, koskaan, milloinkaan tahdo näyttää natsien uhrilta.
eivät useimmat anorektikotkaan halua näyttää keskitysleirivangeilta, eivät varsinkaan ennen sairastumistaan.Kerro sitten mulle, miksi kyselet täällä, MITEN laihduttaa SUPERLAIHAKSI? Luulis sullekin olevan selvää, että ihminen laihtuu, kun hän syö vähemmän kuin kuluttaa. Ja superlaiha ei kyllä tarkoita normaalipainoista, varmaan itsekin sen tajuat.
minulle ainakin normaalipainon alarajaa, suurin osa ihmisistä on niin lihavia, että normaalin rajat ovat hämärtyneet. Lievää ylipainoa ei enää koeta ylipainoksi lainkaan, mutta auta armias jos tavoittelet normaalipainon alarajaa... heti on muka anorektikko. Täyttä paskaa sanon minä. Ja ihan sivuhuomautuksena: minulla ei ole mitään ketään vastaan, ei edes hyvin reilusti ylipainoisia. Oma isäni on todella iso, mutta ei se minua haittaa mitenkään muuten kuin siten, että pelkään hänen menettämistään liian varhain.
ap
kun puhutaan painoindekseistä ja normaalipainoista, pitää aina muistaa, etteivät ne välttämättä korreloi todellisuuden kanssa. Painoindeksi on ainakin aika huuhaata, se pitäisi poistaa epätieteellisenä.Mun mielestä on aika luonnollista, että ihmiset painavat nykyään enemmän, kun ravintoa on saatavilla paremmin ja ruumiillisen työn tekijöitä on vähemmän.
Et muuten vastannut kysymykseen!
Tiedän tietysti MITEN laihdutaan,tahdon vain tietää MITEN laihdutaan. =)
Siis tiedän, että pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa, mutta haluan tietää millä tavalla ihmiset ovat toetuttaneet tämän. SIKSI kyselen. Vaikeaa?
ap
painoin elokuussa 64kg, yksi läheiseni kuoli ja nyt on paino 52,8kg ja mieheni sanoo, että olen keskitysleiriläisen näköinen:( pituutta 170 ja rapiat. 11kg tippui, kun ei kertakaikkiaan ollut nälkä. Teen ruoan 2krt päivässä ja pakotan itsenikin syömään.Normaalipaino tuo 52kg EI ole vaan lievästi alipaino.
Se, miltä näyttää minkäkin painoisena riippuu ruumiinrakenteesta ja lihaksen määrästä. Jos sinä olet näyttänyt liian laihalta 53-kiloisena ja 170-senttisenä, se ei tarkoita, että kaikki muutkin näyttävät.
Minä näyttän sairaalloiselta ja alan sairastella 60-kiloisena. Pitäisikö siitä päätellä, että kukaan minun pituiseni ei saisi painaa alle 60 kg ja kaikki alle 65 kg 175,5-senttiset ovat laihoja? Vai pitäisikö siitä ehkä päätellä, että ihannepaino on yksilöllinen?
Ja ap, älä anna typerien vastausten häiritä. En ymmärrä, mistä nämä anoreksiahysteerikot repivät polttovoimansa. Vaikutat sangen fiksulta aikuiselta naiselta, joka haluaa laihtua HIEMAN. Toivottavasti onnistut ilman nälkäkuuria tai muita kommervenkkejä.
34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa omia käsityksiään tarkastella jos pitää ehdottoman pieninä normaalipainon alarajaa, mutta se yläraja on liian matala... ihan oikeasti: hyvin moni nainen joka roikkuu normaalipainon ylärajalla on selkeästi ylipainoisen näköinen ainakin. Terveyden kannalta en tiedä... mutta sen tiedän että normipainon alaraja ei ainakaan ole epäterveellinen, tutkimuksissakin on todettu, että hyvin hoikat elävät PIDEMPOÄÄN kuin tuhdimmat. Samoilla elämäntavoilla muuten siis.
ap
kannattaa omia käsityksiään tarkastella jos pitää ehdottoman pieninä normaalipainon alarajaa, mutta se yläraja on liian matala... ihan oikeasti: hyvin moni nainen joka roikkuu normaalipainon ylärajalla on selkeästi ylipainoisen näköinen ainakin. Terveyden kannalta en tiedä... mutta sen tiedän että normipainon alaraja ei ainakaan ole epäterveellinen, tutkimuksissakin on todettu, että hyvin hoikat elävät PIDEMPOÄÄN kuin tuhdimmat. Samoilla elämäntavoilla muuten siis.
ap
Pieni ylipaino on terveellisempää kuin pieni alipaino.
Sitäpaitsi ylipaino sinänsä ei ole epäterveellistä, vaan se, että syö epäterveellisesti eikä liiku.
Tässä jutussa selitetään aika hyvin näitä asioita:
http://www.image.fi/artikkelit/laskisota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet jo nyt hoikka, ja 52 kg painolla lähes alipainoinen.
Joten otapa järki käteen. Jumpalle tai lenkille, niin kiinteydyt muttet menetä arvokasta ja ilmeisen vähäistä lihasmassaasi.
Millekään "pelkkää rahkaa ja ananasta" -kuurille ei pidä ryhtyä. Tiedät sen varmaan itsekin.
olet jo nyt hoikka, ja 52 kg painolla lähes alipainoinen.
Joten otapa järki käteen. Jumpalle tai lenkille, niin kiinteydyt muttet menetä arvokasta ja ilmeisen vähäistä lihasmassaasi.
Millekään "pelkkää rahkaa ja ananasta" -kuurille ei pidä ryhtyä. Tiedät sen varmaan itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan haluaa olla LAIHA? Laihat on rumia.
Kummallisia vastauksia täälä. Tuomitaan kun joku haluaa olla muutaman kilon hoikempi.
Vai tukevat ihmistkö täälä tuomitsevat hoikat? ;D
No mä liityin tonne gofatgo systeemiin. Olen saman mitainen kuin Sinä Ap ja ennen lapsia painoin 50kg.
Nyt olen sellaiset 65 kg ja olen päättänyt myös päästä tuonne 55 kiloon.
Vesijumpassa käyn, hiihdän, lenkkeilen ja vähensin hiilareita.
Vaatekokoni on nyt 38/M ja tavoite on 36/S. Ja tiedän että tuossa 55 kg:n paikkeilla mahdun S-kokoon.
Itse en edes omista vaakaa, töissä silloin tällöin punnitsen itseni.
Toivottavasti pääset ihannepainoosi, Sulla ei ole enään paljoa siihen matkaa!
Tsemppiä Vuodelle 2011!
Miten syöt? Käytätkö kevyttuotteita, vältätkö rasvaa?
Itse karistin kuukaudessa raskauden jälkeiset "turhat" viisi kiloa yksinkertiaisesti syömällä :D
Jätin pois turhat energianlähteet ja suosin sellaisia raaka-aineita joista saan kaiken tarvitsemani.
Eli paljon tuoreita kasviksia, lähinnä salaattiannoksina. Kanaa, kalaa, kananmunaa ja lihaa, ei vähärasvaisina!
Runsaasti marjoja, kermaa, rahkaa ja luonnonjukurttia.
Turhat energianlähteet kuten peruna, riisi ja makarooni, leivät, ja muut viljatuottet poistin ruokavaliostani. Hapankorppua tai näkkäriä söin välillä. En syönyt tuona aikana myöskään hedelmiä, niiden korkean sokeripitoisuuden takia.
Myös pähkinöitäja manteleita suosin.
Kilot lähtivät han huomaamatta eikä ollut nälkä yhtään, päinvastoin, olin kokoajan täynnä ja ihmettelin että taasko pitää syödä???
On siis kaksi vaihtoehtoa, joko vähennät syömistä ja liikut ja olet nälässä, tai syöt täyttävästi ja olet kylläinen. Molemmilla laihtuu, eriasia sitten kumpi on sinulle parempi vaihtoehto :D
mehun ja kokiksen juominen ei ainakaa laihuta.mut jut nimenomaa lihotti!
itse pudotin kevään/kesän aikana reilu 10 kiloa vajaaseen 50 kiloon (pituus 160 cm) ja se on minun ruumiinrakenteella todella hoikka. Karppaamalla sen tein. Pieni kalorivaje, vähän hiilareita, kohtuullisesti protskua ja runsaasti rasvaa.
No kilot tuli syksyn aikana takaisin palattuani kaiken stressin keskellä hiilarihelvettiin. No vuodenvaihteen jälkeen palaan karppauksen maailmaan, ehdottomasti paras keino pudottaa painoa.
ymmärrän sua! Tuntuu tutulta ja hyvältä olla sellainen kuin on lähes aina ollut! Ei todella oo mistään anoreksiasta kyse, jos laihdutat kolme kiloa, ja ylipäätään: sinä itse tunnet itsesi! Mulla painoindeksi nyt 18.5 ja raskauden jälkeen se on palautunut siihen vähitellen samoilla elintavoilla, jotka oli ennenkin raskautta.
- Syön aivan normaalia kotiruokaa, mutta en mitään järkkyjä mättö-annoksia.
- En käytä mitään mauttomia kevyttuotteita (paitsi light-limpparia silloin kun limpparia ylipäätään ostan), mutta laitan kermajuustoa vain yhdenviipaleen leivälle jne. Eli hyvää ja herkullista, mutta ei isoja määriä.
- Herkuttelen joka päivä, mutta tosi kohtuullisesti: kahvin kanssa kaks kertaa päivässä yksi keksi, suklaapala tms. Illalla lasten mentyä nukkumaan saatan ottaa jäätelöä tms.
- Esim. nyt jouluna olen vetänyt karkkia, juustoja yms. joka päivä viikon verran putkeen. MOttoni todella on, että ei ole mitään väliä, mitä syö jouluna, vaan mitä syö joulun ja seuraavan joulun välillä. Viikonloppuisin herkuttelen myös paljon, mutta en taaskaan mitään järjettömiä annoksia (=sipsipusseja jne.)
- Olen pudottanut vähän hiilareiden määrää. Syön kyllä riisiä, perunaa jne. mutta vähemmän ja korvaan sitä esim. raejuustolla, juureksilla tms.
- Vannon hyötyliikunnan nimeen! Aina kävellen sinne minne pystyy, se on ihanaa ja virkistävää:)
- pari kertaa viikossa lenkille. Välillä tosin tulee piiiitkiä taukoja.
Tsemppiä!! :)
pointtina on se, että moni anorektikkokin on halunnut "superlaihaksi" ja päätynyt sitten syömishäiriökierteeseen. Jos haluaa laihduttaa superlaihaksi, on käytettävä vähän äärimmäisempiä keinoja, joka voi taas johtaa syömishäiriön puhkeamiseen. Suht vähäinenkin (mutta jaktuva) kalorivaje voi johtaa syömishäiriön puhkeamiseen, tai siis syömishäiriön oireiden esiintymiseen - itseinho, itsensä vahingoittaminen, pakkomielle ruuasta, itsensä kokeminen lihavanva.
Jos alkutilanne on se, että ei hoikkanakaan ole itselleen kylliksi hyvä ja kyselee vielä keskustelupalstalla neuvoja laihduttamiseen (koska jokainenhan tietää, että silloin laihtuu, kun syö vähemmän kuin kuluttaa), on jopa todennäköistä, että kehonkuvassa on jotain häikkää.