Miten kestätte (sekundäärisen) lapsettomuuden?

Eli juoksemalla hoidoissa, käymällä kriisiterapiassa, palkitsemalla itseään pienin lohdutusyllätyksin joka kerta kun tulee pettymys, yrittämällä elää hetkessä ja nauttia siitä jo olemassaolevasta lapsesta... Tsemppiä!



T: kakis lapsettomuutta ja nyt onneksi myös lasta.

mutta sen verran lohduttaisin, että meidän tuttavissamme on useita, joilla on mennyt vuosia per lapsi yrittämiseen, ja silti lapsia on kertynyt monta. Yksillä ystävillä kahta ekaa lasta toivottiin molempia kuutisen vuotta, kaksi seuraavaa tulivatkin sitten vähemmällä yrittämisellä.

ja kvartäärisestä lapsettomuudesta :)



Ennen ekaa lasta (ja ennen miestä) meinasin tulla hulluksi, sillä halusin niin kovasti lapsen ja pelkäsin, että jos en saakaan. Yritimme lasta puoli vuotta ja se oli yhtä helvettiä.



Toka tärppäsi nopeasti mutta kolmosen kanssa meni 2,5 vuotta. Se ei ollut enää niin raskasta, sillä meillä oli jo kaksi lasta.



Nyt yritämme nelosta, ja jos emme koskaan saa neljättä lasta, olen silti suunnattoman onnellinen näistä kolmesta, enkä katkera siitä, että emme saaneet neljättä.

välillä huonommin. Toisaalta on niin helppoa yhden jo ison lapsen kanssa. Toisaalta olisi ihanaa, kun hänellä olisi sisarus.



On aikaa panostaa tähän lapseen ja vaativaan harrastukseensa täysillä.



Mutta pieni ihminen olisi silti niin tervetullut. Minusta, mies ei lasta halua.