Lue keskustelun säännöt.
Mikä on se niin kuuluisa "elämän kokemus"
29.12.2010 |
Jota 20v äideillä ei ole ja 30v ylöspäin on? Itse olen jutellut aiheesta monien tuttavieni kanssa jotka ovat 35+ ja he miettivät ja sanovat että eivät ole yhtään erilaisia kuin silloin 20v. Lapsia on tullut lisää,talo on rakennettu,mutta muut asiat eivät ole muuttuneet. Muutama uusi ystävä matkan varrella ja läheisen kuolema. Onko nämä sitä elämän kokemusta? Jos 20v nuori aikuinen asuu vielä vanhempiensa luona ja tulee äidiksi,silloin voi puhua että ei ehkä tiedä "elämästä mitään". Olen nyt 22v ja itse kuitenkin muutin 18v pois kotoa.Osaan hoitaa kodin,raha-asiat,joskus tuntuu että jopa paremmin kuin vanhemmat ystäväni, minulla on ystäviä,koulutus,työkokemusta,seurustelu kokemusta 2v ja 4v suhteesta (viimeisestä lapsi) + lyhyempiä, tiedän mitä suhteeltani haluan ja mitä pitää sietää ja mitä ei. Elän tunteella ja osaan keskustella. Usein sanonkin että ikääni nähden minulla on tuplaten elämänkokemusta,en tiedä tarkalleen mitä se kuuluisa kokemus on, mutta koen itseni fiksuksi,pärjääväksi ja itsenäiseksi oman mielipiteen omaavaksi äidiksi, joka todellakin on ikäänsä nähden kokenut ja nähnyt paljon kirjavaa elämää..
Kommentit (18)
tietävänsä kaikesta kaiken ja osaavansa vaikka mitä, vanhempana sitä tajuaa, ettei oikeastaan tiedä mistään mitään. Noin niin kuin karrikoidusti.
Jos 20-vuotiasta vertaa 35-40-vuotiaaseen, niin kyllähän sitä vanhemmalla on luonnollisesti enemmän elämänkokemusta, onhan hän nyt hyvänen aika elänyt täällä puolet kauemmin.
Kurjuuksista kilpailu nyt on turhinta ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun ikää tulee huomaa että sitä elämänkokemusta kertyy. Olen sama, mutta kuitenkin ihan eri ihminen nyt 30-v mitä olin 20-v.
Ehkä maailmankuva "laajentuu", ja osaksi se käy luonnostaa. Kyse ei ole siitä että on matkustellut enemmän mitä nuorena, vaan kokonaisvaltasesti "elämästä".
Esim. vanhempi ihminen on (koska on elänyt pidempään vert. nuorempi):
-Seurannut enemmän maailmantapahtumia ja saanut perspektiiviä sitä kautta, esim. 60-v on elänyt läpi monet lamat ja nousukaudet, useat vaalit Suomessa ja maailmalla jne. ja pystynyt kehittämään omia näkemyksiä asioista.
-On lukenut enemmän kirjoja ja lehtiä, (+kuunnellut enemmän muusiikkia ja nähnyt enemmän elokuvia jne.) eli ihan "yleissivistys" on kasvanut vert. siihen kun oli nuorempi. Ja mitä enemmän tietää asioista, sitä "viisaampi" on. Ymmärtää esim. eri tavalla viittauksia ja osaa yhdistää eri asioiden yhteyksiä jne.
-On itse/lähipiiri on kokenut erilaisia asioita, ja ymmärtää paremmin "ihmisluonnetta". Moni on aina oikeassa /ujo hissukka /liian kiltti /liian itsepäinen /liian uraorientoitunut /liian kunnianhimoton /liian tunnollinen /liian laiska jne. jne. nuorempana, kun ikää tulee, alkaa ymmärtää paremmin elämää ja pahimmat särmät tasoittuvat, eli esim. liian kiltti oppii sanomaan ei, ja itsekäs ottamaan toisia paremmin huomioon. (Joku oppii vaan elämällä, joku kantapään kautta, mutta kaikki oppivat;)
Ja ihmisten kehitystasoissakin toki on eroja, joku kypsyy nopeammin kuin toinen, moni on vakava ja "aikuisenoloinen" 15-vuotiaana, moni "lapsekas" vielä 50-vuotiaana, MUTTA se on varma että JOKAINEN kehittyy kun ikää tulee :)
Ja olisi aika kamalaa jos ei kehittyisi, sillä se tarkoittaisi että on "jämähtänyt" paikoilleen. Olisi kamalaa jos olisi vuosikymmenestä toiseen samat luutuneet käsitykset ja arvot, eli pikkuhiljaa muuttuisi dinosaurukseksi ja maailma ajaisi vasemmalta ohi, koska elämä on sitä että kehittyy koko ajan.
ja varmasti olet sopivan ikäinen äidiksi. Kaikki eivät ole missään iässä.
Mutta joo, tajuan kyllä pointin.
Mullekin kerran yks vanhempi mies sanoi "sä et tiedä mitään elämästä, mä olen kokenut vaikka mitä paskaa"
Mä en oikeesti ymmärtänyt sitä. Ensinnäkin se ei tiennyt mitä mä olen mahdollisesti käynyt läpi vaikka olinkin nuorempi, toisekseen onko se niin että elämästä tietää vasta sitten kun on kokenut jotain mahdollisimman kurjaa tai surullista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että elämä ei jatku loputtomiin. Tämän tiedostaminen vaikuttaa siihen, miten sitten suhtautuu asioihin.
tunne kypsyydestä. Kuulostaa siltä, että sinulla on sitä paljon, ainakin enemmän kuin itselläni tuossa iässä. Elämät ovat niin erilaisia. Itse kyllä olen hyvin erilainen nyt yli 40v. kuin mitä olin 20v. ja niin paljon on tapahtunut 10 vuodessa että aika lailla erilainen kuin 30v. Opiskelu, työ, ihmissuhteet, avioliitto, 3 lasta, joista eka jossain määrin erityinen, äidin kuolema ja monenlaista matkan varrella. Kuulostaa tavalliselta, mutta kaikesta oppii ja mun kohdalla on tapahnut hitaasti asia kerrallaan, ehkä siitä johtuu se, että tuntuu elämän kokemus karttuneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotenkin tuntuu että ihmiset ajattelevat että kun on tarpeeksi vuosien varrella vastoinkäymisiä koettu ja niistä selvitty, entistä vahvempana ja toivonmukaan viisaampina, niin siitä se elämänkokemus kertyy. Toisaalta jotkut tuntuvat kuvittelevan elämänkokemuksen olevan sitä miten paljon olet ehtinyt saada sisältöä elämääsi,matkustelut,seikkailut,säädöt,sekoilut,ystävät,työhistoria jne jne, että se on sitä kuuluisaa elämänkokemusta. Uskon itse vahvasti että ehkä nuo kaikki kummastakin esimerkistä vaikuttavat asiaan. Jos elät peräkylän tyttönä äidin helmoissa tietämättä mitään tästä maailman mahdollisuuksiat ja kovuuksistakaan niin olet aika kokematon tähän elämään, kun joskus itsenäistyt ja lähdet "maailmalle" elämään elämääsi. Uskon että myös luonteenpiirteet, kasvatus ja persoona vaikuttavat suuuuuuresti asiaan. ap pohtii
erityisesti uskon sun olevan hyvä vanhempi.
Mutta pakko kommentoida tuohon, ettei jotkut huomaa muuttuneensa vuosien 20-35 -välillä. Näin voi oikeastikin jonkun kohdalla olla - tosin sekin olisi aika surullista. Mutta usein sitä on vain vaikea huomata, koska asiat/ajattelutavat/suhtautuminen yms. muuttuu niin hitaasti, ettei sitä itse vain aina edes osaa havaita.
Ja tietyllä tavoin ihminenhän säilyy aina omana itsenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aina pohjimmiltaan oma itsensä, mutta pohjimmaisen identiteetin ja minän löytäminen kestää koko eliniän. Ihminen kehittyy koko ajan.
Olet paljon viisaampi mm. ihmissuhteissa, jos osaat ottaa oppia aikaisemmista tilanteista. Jos tosiaan miettii tehtyjä asioita ja tekemättömiäkin, niin siitä kertyy sitä elämänviisautta. Osaat myös analysoida omaa toimintaasi ja miksi toimit milläkin lailla.
Eli tiedät miten reagoit eri tilanteissa ja miten ei kannata reagoida. Tiedän mistä pidät ja mitä asiat sulle tosiaan merkitsevät.
Tunnet toisenlaisten asioiden olevan tärkeämpiä, kuin aikaisemmin. Mm. toisten huomioiminen, kunnioitus ja se, että elämän tehtävä on tehdä lapset onnellisiksi ja kasvattaa heistä tasapainoisia aikuisia, ei materian kerääminen tms. On kiva kiikkustuolissa kuunella kun lapset ja lapsenlapset muistelevat kivoja asioita joita teit tai sanoit. Tai joita tehtiin yhdessä.
Tosin kaikki ei halua miettiä tai pohtia tai oppia eläessään, vaan ne aina toimii samalla tavoin, vaikkei se olisikaan paras tapa.
Ne on sitten niitä katkeria vanhuksia tai keski-ikäisiä, jotka tuntee että elämä oli paskaa ja elämä on ohi.
Elämänkokemus on laskettavissa myös vuosissa, ei siinä mitä kaikkea paskaa on kokenut, kun niitä ei ehkä ole osannut käsitellä oikealla tavoin.
jos jollekulle ei ole 15 vuodesa kertynyt yhtään lisää elämänkokemusta. Kyllähän siinä ajassa jokainen on kerryttänyt lisää työkokemusta, ehkä opiskellutkin, matkustellut, oppinut tuntemaan uusia ihmisiä ja sitä kautta lisännyt ihmistuntemusta, oppinut itsestään lisää, saanut mahdollisesti lapsia, muuttanut, jne.
Kaikki nuo kerryttävät elämänkokemusta. Kaikki toiminta laajentaa maailmankuvaa ja ymmärrystä. Totta kai sitä ymmärrystä ja näkemystä on paljon jo 2-kymppiselläkin, eikä kaikille sen iän jälkeen synny enää mitään suuria ja mullistavia oivalluksia. Mutta kyllähän se olemassaoleva elämänkokemus syvenee joka tapauksessa. Ei kukaan voi elää niin pullossa, ettei itsessä tapahtuisi yhtään mitään noin pitkässä ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kaikki fysiikka ja kemiakin menivät paremmin perille kun oli itselläkin oikeasti konkreettisia esimerkkejä asioista. Voihan tällaisen ajattelun siirtää koskemaan vaikka mitä, mistä nyt kokemuksia sitten kenellekin on kertynyt.
Lapsia olen itse osannut hoitaa 11-vuotiaasta, joten en osaa äityiden kantilta ajatella...
ap:n kamut tarkoitti, että he eivät perusidentiteetiltään ole muuttuneet, mikä onkin totta kaikkien kohdalla, koska muutoin kärsii jonkinsortin identiteettihäiriöstä. Siis että vaikka ajattelisikin ihan kaikista asioista eri tavalla kuin aiemmin, niin kuitenkin se perusminä ei muutu, 20 vuoden takainen minä ei tunnu ihan eri ihmiseltä, vaikka sinänsä käyttäytyminen olisikin ollut ihan erilaista. On kuitenkin mahdotonta, ettei viidessätoista vuodessa muuttuisi yhtään mitenkään muilta osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä ihminen kehittyy iän myötä, aina jotenkin, ja se on just myös elämän kokemista, eli kokemusta.
vaikka asuis pullossa, niin näkeehän siitä ulos, ja ymmärtää ainakin sen viihtyykö pullossa, vai haluaisiko ulos sieltä. Oppii tuntemaan itseään, ainakin hieman lisää.
Jokainen päivä on kasvamisen päivä. Eikä ole mahdollista, että olet 20 vuotiaana yhtä kypsä kuin vanhempana, se on mahdotonta. Jos et yhtään muutu tai kehity tai sun tavat käsitellä asioita ei kehity, tai et ihmisenä kasva, niin olet jotenkin estynyt. On tärkeää yrittää oppia virheistään ja onnistumisista ja vaikkei tiedostaisikaan, niin niistä oppii.
on muuttuva. persuminä on varmaan olemassa, mutta käsitys itsestä muuttuu. Identiteettikin muuttuu ja muotoutuu vanhemmiten. Yleensä 60+ vuotiaat sanovat olevansa sinut itsensä kanssa jne, joten se lienee aika lähellä oamn itsensä löytämistä.
Luulen, että tiedät oman identiteettisi vasta kuolinhetkellä, kun se vielä kuoleman sekunteinakin muuttaa muotoaan. Miten suhtaudut élettyyn elämääsi ja olitko siihen tyytyväinen tai tyytymätön, haluaisitko muuttaa mitään... jne. sekin kasvattaa, vaikkakaan ei tulevaisuuden varalle, vaan kuolemaa varten, jotta osaisit suhtautua siihen oikealla tavalla ja tyynesti.
- sairaus itselle tai läheiselle
- raha-ongelmia itsellä tai läheisellä
- työpulmia itsellä tai läheisellä
- kiusaamista, parisuhdeongelmia...
esim.
siis ei elämänkirjo itseasiassa ole niitä sairauksia tai muuta, tai voihan se olla miksi kaikki itse sen kokee... mutta mielestäni elämään tuo lisää näkökulmia mm. sairaudet ja rahahuolet, mutta myös iloiset asiat, isovanhemmuus, kesämökki, lemmikki jne.
ja tosiaan, ei voi olla yhtä viisas nuorena kuin vanhempana, siis sama ihminen... joku voi olla kyllä lähes lapsen tasolla tai teini-iän uhmassa koko elämänsä, mutta silti erilainen, kuin tyeininä. ei vaan ole osannut etsiä minäänsä tai rakentaa ehjää identiteettipohjaa.