Keneltä se on pois jos nainen haluaa lapsia muttei parisuhdetta?

lapselta tietysti!!!

On se kuitenkin aivan eri asia tapailla isää silloin tällöin kuin asua yhdessä isän kanssa. Läheisen isäsuhteen luominen on paljon isomman vaivan takana jos lapsi ei ole milloinkaan, ei edes pikkulapsivaiheessa asunut saman katon alla.

Ydinperheessäkin isä voi olla vain se henkilö, joka käy kotona vaihtamassa puhtaat vaatteet ja tuomassa likaiset pesuun samalla kun jättää tilipussin.

Millä lailla ydinperhe on lapselle parempi kuin 2 erillään asuvaa vanhempaa, jotka ovat tasapuolisesti läsnä lapsen elämässä?

Musta tulee kohta äiti enkä halua miestä luultavasti koskaan. Tuntuu olevan ulkopuolisille ongelma.

Ydinperheessäkin isä voi olla vain se henkilö, joka käy kotona vaihtamassa puhtaat vaatteet ja tuomassa likaiset pesuun samalla kun jättää tilipussin.

Millä lailla ydinperhe on lapselle parempi kuin 2 erillään asuvaa vanhempaa, jotka ovat tasapuolisesti läsnä lapsen elämässä?

Tälläkin palstalla saa useasti lukea, kuinka nainen on käytännössä yh, kun mies vain kääntyy kotona harrastusten ja työn välissä. Ei siinä paljoa isäsuhdetta luoda, ei ainakaan sen paremmin kuin erillään asuvan isän kanssa.

Mutta ei se ole oikein millään mahdollista että kaksi erillään asuvaa vanhempaa olisivat tasapuolisesti läsnä lapsen elämässä kun pikkulapselle ei kerta kaikkiaan sovi vuoroviikkojärjestelyt ja tarvitaan yksi pysyvä hoitaja ja se toinen on vaan joku kyläilijä tai toisinaan lapsenvahtina toimiva. Sitten tämä varhaislapsuuden järjestely jättää jälkensä lapsen ja aikuisen tulevaan tunnesuhteeseen sittenkin kun lapsi on isompi ja hoitoaikoja voidaan järjestellä tasapuolisemmin.

Näille itsekkäille lehmille suosittelen vaikkapa koiran hankkimista. Lapsi ei ole äidin jatka vaan itsellinen olento.

koskaan ole edes kotona eikä osaa lapsiaan hoitaa niin että pärjäisi yksinään lastensa kanssa 10 minuuttia kauemmin?

Outo ajattelutapa.

mutta sen vuoksi en jättäis lapsia tekemättä, ettei sopivaa miestä elämääni löytyis.

Jos sulla on tällainen saamaton tossu-ukko niin ei se kyllä etäisänäkään mitään tasapuolista suhdetta lapsiin saa luotua.

koskaan ole edes kotona eikä osaa lapsiaan hoitaa niin että pärjäisi yksinään lastensa kanssa 10 minuuttia kauemmin?

Outo ajattelutapa.

sillä isän mukana menevät toiset isovanhemmat, serkut, tädit ja sedät - puolet lapsen sukujuurista. Ihminen, joka on niin itsekäs että haluaa lapsen muttei miestä, tuskin haluaa niitä miehen sukulaisiakaan elämäänsä. Silti lapsella on oikeus tietää mistä on tullut ja oikeus olla osa sukuaan.

Jos on sovittu kirjallisesti, ettei elareita makseta niin mikä ettei. Lapselle tietenkin aika kusinen paikka, mutta harva äiti lapsiaan ajattelee.

tapaan ihan samat oikeudet isän puolen sukulaisiin ja perintöön.

Enemmänkin lapselta vie isänpuolen sukulaisia pois sukua vaivaava asennevamma, että avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta ei tarvitse sukulaiseksi tunnustaa.

Ja yleensä etäisä onnistuu luomaan lapseensa paremman suhteen kuin ydinperheessä asuva isä, joka pitää lapsiaan niin itsestään selvyytenä että heidän kanssaan ei tarvitse aikaa viettää.

tasaveroisesti osallistuva täysillä lapsen elämässä mukana oleva etäisä ja aina poissaoleva ydinperheen isä?



Kuinka monta prosenttia tosimaailman osallistuvista isistä mahtaa todellisuudessa olla lapsia vain itselleen hankkivien sinkkunaisten lasten muualla asuvia siittäjiä? En usko että kovinkaan monta.

parasta, ei isyys ole yhtään sen huonompaa vaikkei isä virallisesti lapsen äidin kanssa parisuhteessa eläisikään.

Monesti vasta ero saa miehen alkamaan isäksi siittämilleen lapsille ja kun lapset eivät ole aina läsnä, heidän kanssaan vietetty aika ei enää ole itsestään selvyys vaan se pitää ansaita.

en tunne yhtäkään "poissaolevaa ydinperheen isää?" Kaikki isät, jotka tunnen, ovat lapsilleen äärimmäisen tärkeitä, ja toisinpäin. Oma mieheni painii juuri olkkarissa poikani kanssa. Tuota riemua katsellessa ap:n kysymys tuntuu ihan järjettömältä. Miksi tahallaan vaarantaa mitään, mikä on sekä lapselle että miehelle elämän tärkein ihmissuhde?

en tunne yhtäkään "poissaolevaa ydinperheen isää?" Kaikki isät, jotka tunnen, ovat lapsilleen äärimmäisen tärkeitä, ja toisinpäin. Oma mieheni painii juuri olkkarissa poikani kanssa. Tuota riemua katsellessa ap:n kysymys tuntuu ihan järjettömältä. Miksi tahallaan vaarantaa mitään, mikä on sekä lapselle että miehelle elämän tärkein ihmissuhde?

lapsesta voi tulla (huom: voi. Molemmissa tapauksissa kasvatus ja perusturvallisuus vaikuttavat) ihan yhtä tasapainoinen kuin ydinperheen lapsista. Ne ovat vaan nämä jeesustelijat sitä mieltä, että vain heidän tapansa on oikea. Elää näennäisesti onnellista elämää siellä laatikkolähiöissään ydinperheinä.

Ydinperheessäkin isä voi olla vain se henkilö, joka käy kotona vaihtamassa puhtaat vaatteet ja tuomassa likaiset pesuun samalla kun jättää tilipussin.

Millä lailla ydinperhe on lapselle parempi kuin 2 erillään asuvaa vanhempaa, jotka ovat tasapuolisesti läsnä lapsen elämässä?

Kyllä tässä onjo selitetty sulle miksi ydinperhe on parempi ja sitä ei muuta se että sinä vertaat asiaa huonompaan ydinperheeseen.

ajattelisi lastensa parasta niin haluaisi tietenkin asua lastensa kanssa ja pitää heistä huolta ihan joka päivä ja olla heitä varten jatkuvasti, ei vain silloin kun on oma vuoro.

Jos etäisäksi ryhtyminen parantaa tai ei mitenkään huononna suhdetta lapseen niin silloin ei ole lähi-isänä yksinkertaisesti voinut ajatella lapsensa parasta.

Mikäli molemmat vanhemmat ajattelevat lastensa parasta, ei isyys ole yhtään sen huonompaa vaikkei isä virallisesti lapsen äidin kanssa parisuhteessa eläisikään.

Monesti vasta ero saa miehen alkamaan isäksi siittämilleen lapsille ja kun lapset eivät ole aina läsnä, heidän kanssaan vietetty aika ei enää ole itsestään selvyys vaan se pitää ansaita.