Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa "omaa syytä" "oma valinta" "asia on ihan itsestä kiinni"
29.12.2010 |
Mitä on minuus? Kun pohdit itseäsi, mikä sinussa antaa signaalin siitä, että milloin sinun pitäisi sammuttaa tietokone tai mikä sinussa antaa signaalin, joka johtaa siihen otatko kahvipöydässä muffinsin vai pullansiivun? Missä sinuus ja sinun päätöksesi sijaitsevat ja miten sinun päätöksesi syntyvät. Kerrotko hieman siitä aivotoiminnan prosessista, miten valitset esim seisovassa pöydässä juuri ne ruuat joita syöt. Millaista sisäistä keskustelua käyt asian tiimoilta? Millaisia asioita ajattelet, kun otat ruokaa seisovasta pöydästä? Millaisia motiiveja sinulla on ottaa juuri sellainen annos kuin otat? Jos sinulla olisi mukana erilainen seuralainen, valitsisitko toisenlaisen annoksen? Kadutko koskaan sitä, että tuli syötyä liikaa seisovasta pöydästä? Mikä sinussa on silloin tehnyt päätöksen sinun oman etusi ja halusi vastaisesti?
Voidaanko siis ylipäätään sanoa, että mikään asia olisi Oma valinta, oma syy, tai ihan vain itsestä kiinni.
Kommentit (17)
että tuota mantraa jauhavat eivät vain uskalla myöntää, että heillekin voi minä hetkenä tahansa sattua vaikka mitä kamalaa, jolle he eivät voi yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liittyy olemiseen ja tietoiseen päätöksentekoon?
Onko niin, että jos ihmiselle tapahtuu joskus jotain kurjaa, elämä on fatalistisesti määrätty kaikkinen yksityiskohtineen siitä eteenpäin.
Valinnan piiri voi olla rajattu, ja useimmila onkin ainakin jossain määrin, mutta se on olemassa.
että tuota mantraa jauhavat eivät vain uskalla myöntää, että heillekin voi minä hetkenä tahansa sattua vaikka mitä kamalaa, jolle he eivät voi yhtään mitään.
Onko se köyhyyden syy vai seuraus. Itse näen, että pitkälti se on köyhyyden syy.
Fatalistisesti ajatteleva ei joudu koskaan ottamaan tai edes kohtaamaan vastuuta. On helppo ajatella, että "näin oli määrätty".
Yeah right. Ehkäpä fatalismi onkin se määräävä tekijä, joka jakaa ihmiset menestyjiin ja ei-menestyjiin.
otatko sen pullansiivun vain muffinsin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulevista kulttuuripiireistä tulevat yrittäjät menestyvät erinomaisesti.Syy on juuri se kohtalonusko: ei tarvitse kantaa syyllisyyttä esim huonoista kaupoista, koska ne ovat kuitenkin jumalan kädessä. Tämä tuo tietyn rentouden kaupantekotilanteeseen ja niinpä luottamus herää vastapuolella. Jos taas kauppoja ei synnykään, ei siinä syyllisyydessä tai huonoudessa ryvetä, vaan mennään elämässä eteenpäin.
Tässä mielessä fatalistit ovat niitä menestyjiä.
Onko se köyhyyden syy vai seuraus. Itse näen, että pitkälti se on köyhyyden syy.
Fatalistisesti ajatteleva ei joudu koskaan ottamaan tai edes kohtaamaan vastuuta. On helppo ajatella, että "näin oli määrätty".
Yeah right. Ehkäpä fatalismi onkin se määräävä tekijä, joka jakaa ihmiset menestyjiin ja ei-menestyjiin.
Onko se köyhyyden syy vai seuraus. Itse näen, että pitkälti se on köyhyyden syy.
Fatalistisesti ajatteleva ei joudu koskaan ottamaan tai edes kohtaamaan vastuuta. On helppo ajatella, että "näin oli määrätty".
Yeah right. Ehkäpä fatalismi onkin se määräävä tekijä, joka jakaa ihmiset menestyjiin ja ei-menestyjiin.
en usko ollenkaan, että mikään asia olisi ennalta määrätty. Kuulemma näin pitäisi ajatella, koska niin olisi helpompaa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että on todella paljon asioita, johon ei voi itse mitenkään vaikuttaa, ja usein tulee esteitä, jotka sotkee ne hyvät suunnitelmat täydellisesti. Se ei estä yrittämästä, mutta yrittäminen ei myöskään estä niitä mahdollisia ikäviä tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maistanut sekä pullaa että muffinssia, aivoissa on valmiina kokemus niiden paremmuusjärjestyksestä ja valinta tapahtuu miltei automaattisesti. Tietysti valintaan voi liittyä kognitiivisia prosesseja, esim. kaloriarvojen laskeskelua tms.
Itse teen valinnan puhtaasti makuperustein. Noiden sijaan valitsisin jotain suolaista ja jos sitä ei ole, otan tuskin kumpaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päätökset, jotka on tehty täysissä sielun ja ruumiin voimissa kaikki näkökohdat tiedostaen, on minusta omaa syytä. Esim. alkoholistiksi päätyminen sen vuoksi, että on alkanut lääkitä lapsuuden pahoinpitelystä seurannutta masennustaan alkoholilla ja omaa alkoholistigeenin, ei näin ollen ole täysin omaa syytä. Eri juttu, jos taas henkilö onnellisena miettii, että alanpa juomaan reippaasti ja jos menetän sen vuoksi työni ja terveyteni, niin se oli sen arvoista.
Esim Aasiasta tulleet menestyvät USa:ssa osaksi oman kovan työnsä tähden, mutta iso osa siitä menestyksestä tulee tuon fatalismin aiheuttaman rentouden takia.
Uskomatonta, mutta totta.
Valitettavasti nämä tutkimukset eivät ole tehneet minua fatalistiksi. tunnen syyllisyyttä mönkään menneistä kaupoista, enkä tarpeeksi tällöin kykene suuntautumaan tulevaisuuteen.
8
t: se fatalismista paasannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluatte olla aamulla pirteitä ja energisiä, ei kannata enää valvoa tähän aikaan.
minustakin kuulostaa pelkästään loogiselta, että jos vastoinkäymisen tullessa ajattelee, että näin pitikin käydä, niin siitä pääsee paljon nopeammin yli, kuin jos jää murehtimaan, että jos en olisi tehnyt sitä ja tätä tai miksi en tehnyt niin ja näin. Tietysti huomioiden oman osuutensa asiassa, jolloin voi välttää saman virheen ensi kerralla, ja monesti kai fatalisti ajatteleekin, että minun kuuluikin tehdä tämä virhe juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluatte olla aamulla pirteitä ja energisiä, ei kannata enää valvoa tähän aikaan.
paitsi jos sairastaa sairautta joka aiheuttaa väsymystä riippumatta unen pituudesta ja laadusta.
Fatalismi on hyvin yleistä kehitysmaissa. Onko se köyhyyden syy vai seuraus. Itse näen, että pitkälti se on köyhyyden syy.
Fatalistisesti ajatteleva ei joudu koskaan ottamaan tai edes kohtaamaan vastuuta. On helppo ajatella, että "näin oli määrätty".
Yeah right. Ehkäpä fatalismi onkin se määräävä tekijä, joka jakaa ihmiset menestyjiin ja ei-menestyjiin.
Ja tunnustaudun heti alkuun kyökkipsykologiksi! ;)
Musta tuo fatalismi tuottaa käyhyyttä kehitysmaissa on virheellinen päätelmä, koska kehitysmaalaista ei voi ajatella malliesimerkkinä vaan myös siellä ihmiset ovat yksilöitä.
Vaikka fatalismi olisi myötävaikuttanut siihen, että Grace, 4v, on syntynyt äärimmäiseen köyhyyteen, ei aikuisellekaan Gracelle voi sanoa, että olet köyhä, koska SINÄ olet fatalisti. Ikävintä äärimmäisessä köyhyydessä kun on juuri se, että kaikki ne välineet, joilla on mahdollista parantaa elinolojaan (koulutus, kasvatus, riittävä ravinto etenkin lapsuudessa, terveys) ovat saatavilla vain muiden armon ja/tai tuurin avulla. Yltäkylläisyyden puutteessa ei edes menestyjäluonne auta, koska ulkopuolinen apu, edistykselliset asenteet ja onni eivät ole kaikkien saatavilla.
Kun asiat ovat ikävästi, ihmisillä on taipumuksena kysyä "miksi juuri minä?". Ei mistään erityisestä syystä, siksi tai sattumalta ovat epätyydyttäviä vastauksia. Jonkun on oltava syyllinen.
Ja ainakin minä, jos olisin sattunut syntymään HIV-positiivisena 12. lapsena Botswanaan tai tyttönä Afganistanin maaseudulle, toteaisin mieluummin kohtalon antaneen huonot kortit kuin syyttäisin itseäni. Sama koskee myös vähemmän radikaaleja esimerkkejä. Mitä pitäisi ajatella esimerkiksi nuorista kiinalaisista korkeakaoulutetuista, jotka vanhemmat ovat puskenett toiveikkaiseen koulutusputkeen, mutta jotka eivät saa töitä, koska maa puskee korkeakoulutusta liiaksi? Fatalisteja, oma moka?
Jos elämän lähtökohdat ovat heikot ja niiden kohentaminen on äärimmäisen vaikeaa tai riippuvaista ensisijaisesti muista ihmisistä, itsesyytös on turhan raju ratkaisu ja "kohtalo" on tyydyttämvämpi vastaus kuin sattuma.
Alhaisten elintasoerojen länsimaissa (eli en siis kaikissa niistä) olen jossakin määrin samaa mieltä siitä, että passiivinen fatalismi tuottaa köyhyyttä. Determinismi tai kohtalonusko ei tosin sitä tee.
Toisaalta en pidä jaottelua menstyjiin ja ei-menestyjiin lähtökohtaisesti kovin mielekkäänä. Perinteisillä ei-menestyjillä kun on tiettyjä yhteisiä piirteitä: kohtuullinen, mutta ei liian korkea älykkyys ja riittävän määrätietoisuuden edellyttämä jonkinasteinen häikäilemättömyys.
Myös hyvät ominaisuudet kuten suuri älykkyys ja empaattisuus ovat menestyjäjargonin käyttäjien suosimien laiskuuden ja tyhmyyden ohella tyypillisiä syitä siihen, miksi joku on luonteeltaan "ei-menestyjä". Pitäisikö tavoitteena silti olla "menestyjien" yhteiskunta?
kerro sitten palstalla kun se on valmistunut. Ostan sen heti :)
ap
Jos mikää teko ei ole tietoinen, siloin ihmistä ei ole olemassa eli hän on yhtäkuin kuollut.