Lue keskustelun säännöt.
Miksi "vannoutuneet" tyttöjen äidit inhoavat poikia? Minullekin sanottiin tyyliin että otan osaa
29.12.2010 |
kun kerroin että poika on tulossa. Kahden tytön äiti tuon möläytti, kun itse oli kinunut tietoa että kumpi on tulossa. Otin sen aika pahasti viimeisilläni raskaana hormonihuuruissani. Ja vielä nytkin, myöhemmin ja lapsen synnyttyä, muistan asian enkä voi kuin ihmetellä. Eikä ole ainoa laatuaan. Näitä tyttöjen äitejä, jotka inhoavat poikia tuntuu olevan enemmänkin. Ihan hullua - ymmärrän että jossain kehitysvaiheessa tyttöjen mielestä pojat ovat YÄK ja toki toisinkin päin, mutta että vanhemmat menevät mukaan lasten kehitysvaiheeseen ;D ja taatusti vahvistavat tuota yäk poikia -ajatusmaailmaa. Enpä voi ymmärtää. Rakastan poikaani yli kaiken, mutta niin olisin rakastanut tyttöäkin. Onnekas olen siis.
Kommentit (53)
joista toinen ei ole terve eikä koskaan tule olemaan. Minä toivon ennenkaikkea elossa olevia lapsia!! "ihan sama kumpi, kunhan on terve" Kannattaisi oikeasti miettiä mitä sanoo ja ajattelee. Onko se ei terve sitten joku hyypiö, jota ei missään tapauksessa tahdo itselleen? Oli se sitten se kauan kaivattu tytär tai poika?
minulle pääasia kunhan on lapsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki lapset ovat omina itsenään mahtavia valloittavia persoonia. jokainen lapsi on jumalan lahja!
kommentoida noin. Terve lapsi kai kuitenkin on se tärkein asia. Miksi sitten toiset pitävät enemmän tytöistä? Tässä ehkä yksi syy http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=6207
Ja tämän linkin lopusta suoraan lainattuna:
"Nykypäivän aineistosta tehty tutkimus ei olisi pätenyt sata vuotta sitten, jolloin miniä varsin usein muutti miehelään. Silloin miehenpuoleiset isovanhemmat olivat fyysisesti lähellä ja naisen omaiset kaukana. Lastenhoidon ratkaisi käytännöllisyys eikä perimä.
- Yhteiskunnassa, joka ei rajoita yksilöiden käyttäytymistä tiukoilla normeilla, ihmiset voivat toimia luontaisemmin, omiin taipumuksiinsa nojaten. Sama on havaittu monissa ilmiöissä"
Uskotteko oikeasti, ettei nykyäänkin muu kuin perimä tuo äidin vanhemmat lähemmäs lasta ja siksi tytär lapsineen on läheisempi? Miksi? Mieti sitä itsekin miten suhtaudut anoppiisi?
Itse ajattelen niin, että voin aikanaan tutustua ihanaan naiseen, johon poikani rakastuu ja olla osa sitä elämää ihan kuten tyttäreni tulevan perheen kanssa ;)
jotenkin en voi uskoa että aikuinen noin puhuisi tai edes jollekin sanoisi ehkä olet raskaana oleva teini ja ystäväsi ovat esi-teinejä?
kahden tytön äidiltä (melkein 40v)
Eli on olemassa niitä "tyttöäitejä", jotka eivät poikia ymmärrä ja vielä omille tytöilleenkin sitä ajatusmaailmaa jatkavat!
ikinä erityisesti halunnut poikaa. Eikä mieskään, ei ainakaan ole suostunut myöntämään ja nyt kun meillä on nämä tytöt ei me niitä poikiin vaihdettaisi.
Musta tää on jotenkin ihan outo keskustelun aihe, mutta joitakin ihmisiä tuntuu kovasti vaivaavan se, että joillakin on "vain" tyttöjä tai "vain" poikia. Ja he kuvittelevat, että me joilla näin on, murehditaan ja vatvotaan tätä asiaa päivästä päivään.
Mä mietin tätä ainoastaan näissä av:n keskusteluissa;)
Mutta joo, helppohan se on sanoa, että oikeesti ne on muuta mieltä kuin mitä sanovat olevansa.
pelkkien tyttöjen vanhemmat yrittävät niin kovasti puolustella, ettei heillä ole ainuttakaan poikaa, vaikka olisivatkin halunneet (mutta eivät kehtaa sitä ääneen myöntää, kun se on heidän suuri salaisuus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en tykkää pojista, mutta irl ei tulisi mieleenkään kenellekään niin sanoa :)
Pojat riehuu aina, tyttöjen kanssa taas pärjää puhumalla.Perheessä pitää olla isä, jos tulee poika!
Meillä 3 tyttöä ja yksi poika.Meillä nimenomaan kaksi näistä TYTÖISTÄ ovat riehuneet ja ei todellakaan olla pärjätty puhumalla :D.
Mekkoja on ollut turha käyttää kesäisin kun nää meidän "prinsessat" kuitenkin ryvettäisivät ja betäisivät polvensa verille niissä.
Fanittavat spidermania,hulkkia ja salama mc queenia eivät siis ole mitään hellokitty faneja,Kavereina enimmäkseen poikia kun tytöt on niin tylsiä ja ikää näillä meidän poikatytöillä on 10v jas 9v.
kolmas tyttäremme on autisti ja lievästi kehitysvammainen.
pojasta en osaa muuta vielä sanoa kuin että on sellainen rämäpää apina.Ikää nyt 1v 4kk
Yksi kaverinikin yleistää aina että teillä opn varmaan niin helppoa kun on noita tyttöjä...just niin varmaan (Hänellä itsellään 3 poikaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katkeria, kun eivät saaneet poikaa synnytettyä miehen iloksi.
Esim. tuttavapiiristä:
-isä: jos tyttö olisi tullut, olisi pitänyt poikaa yrittää (yksi lapsi)
-kaverin appiukko: tytöksikö se tärveltyi (sai esikoistytön)
-kaverin äiti: tuli kolmas pettymys (3.tyttö syntyi)
Poikien äidit pääsevät helpommalla, eikä tarvitse olla kade tyttärelleen, kun itse alkaa rapistua ja tyttö senkun kaunistuu.
Pojat ovat suorempia ja aitoja, näkeehän tämän palstan äideistäkin, miten kieroilulla edetään ja haukutaan selän takana suku ja kaverit.
on tyttöjä, riehuvia, huonotapaisia.
Minulla poikia, vilkkaita, mutta tottelevat.
Ystävälläni 4 poikaa, 2 tyttöä ja on kyllä sanonut, että poikien kanssa on helpompaa.
Olen kiitollinen, etten saanut tyttöä. Suhde äitiini on jotenkin vaikea. Olisin jatkanut samaa mallia tiedostamattani tyttöjen kanssa. Suhde poikiin on mutkaton. En ole erityisen naisellinenkaan, joten kurja malli olisin tytölle ollutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli haljeta kateudesta, kun sain pojan ja hän tytön samoihin aikoihin. Näki naamasta, että häntä harmitti kovasti, kun minä sainkin pojan.
tulee esiin jotenkin aivan järkyttävä ajatusmaailma. Onneksi en ole moiseen törmännyt tai sinisilmäisyyttäni tajunnut. Itsellä on pelkkiä tyttöjä, mutta ei pojissakaan mitään vikaa ole/olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit kertonut odottavasi tyttöä, olisit saanut kommentteja tyttöjen vaikeudesta "viimeistään murrosiässä". Se on ihan sama, niin tai näin, paskaa tulee vastaan. :D Ja kyllä, mulla on tytär ja kaksi poikaa. Ja nyt kun odotan neljättä, tulee kommentteja, miten kommentoija ei IKINÄ jaksaisi enää TÄLLÄ iällä vauvaa hoitaa ja miten on kiva pitää vauvaa sylissä, JOS sen voi heti antaa äidille, kun SE älähtää. Että näin.
kivat lapset ja vähemmän kivoilla ei niin kivat lapset, sukupuolesta riippumatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustupa suomalaisiin sananlaskuihin lapsen sukupuolesta, esim. kirjastosta löydät kirjoja. Niistä näkyy perinne, jossa tyttölasta ei arvosteta sen enempää kuin nyky-Kiinan maaseudulla. Olisin huomattavasti enemmän huolissani tyttölapsista tässä maailmassa kuin poikalapsista. Osa naisista on niin vaurioituneita, että heidän on vaikea olla äitejä jommallekummallle sukupuolelle.
kolme poikaa ja matkoilla tuntemattomatkin ihmiset tulevat sanomaan, että uoea porukka.
Olen samaa mieltä.
poika tulee hyvä tulee, tyttö tulee tyhjä tulee, vanhakansa tietää kyllä. jos kysytään pelkkien tyttöjen isältä, varmasti sanoisi, että olisi halunnut pojan...tai poikia, mutta valitettavasti saikin VAIN tyttöjä
Mieheni toivoi kovasti tyttöä esikoista odottaessamme - ihan ääneen toiveensa artikuloiden. Esikoinen onkin tyttö. Sittemmin on syntynyt hyvin rakastettuja poikiakin.
kirjoituksiin kommentoivat tai yleensä koko asiaa pohtivat/ puhuvat ovat jotenkin katkeria.
Rakastetaan niitä lapsia, joita meillä on ja opetetaan heidät kunnioittamaan ihmisiä sukupuolesta tai rodusta tai terveydentilasta huolimatta.
Omat asenteet periytyvät.
monella naisella on se kuvitelma, että tyttölapsen kanssa menee jotenkin paremmin yksiin. Että pärjää paremmin. Itse olen koulussa töissä ja kyllä voin sanoa että tytöt ovat rankimpia kasvatettavia henkisesti.
pojat taas enemmän suoria jotka kyllä tuo tunteensa heti esiin mutta myös rauhottuvat nopeammin.
Itsellänikin on poikia...
Itselläni on kolme tyttöä, ja etukäteen ajatellen olisin kovasti halunnut edes yhden pojan. Älkää kysykö syytä, koska syytä en tosiaan tiedä. Nyt kolmen tytön äitinä olen kovin onnellinen, että mulla on kolme tyttöä, mutta ihan yhtä onnellinen olisin, jos joku (tai useampi) lapsistani olisi poika.
Mikä ihmisiä vaivaa, kun pitää tuollaista päästellä suustaan?
Toinen puoli kysymyksessäsi on myös se, että vaikka lapsi syntyisikin perusterveenä, niin sairauksia ja vammautumisia voi ilmetä myöhemmässä vaiheessa elämää. Lakkaisiko silloin rakastamasta häntä? Omasta puolestani voin sanoa, ettei kuuna päivänä.
Eräällä läheisellä sukulaisellani vaurioitui keskushermosto vakavan onnettomuuden seurauksena hänen ollessa 9-vuotias ja hän jäi henkisesti senikäisen tasolle. Hänen vanhemmilleen on varmasti täytynyt olla järkytys, kun lapsen persoona "jumittuu" paikoilleen, eikä lapsi enää kehity kuten ikäisensä kulloinkin tekee.
Mutta tuota sukulaistani ei kuitenkaan koskaan hyljeksitty tai lähetetty muualle kaiken seurauksena, vaan hän sai asua kotonaan aina siihen asti, kunnes omien vanhempien voimat eivät enää riittäneet. Hän on nykyisin jo eläkeiässä ja asuu oikein hyvässä hoitokodissa, joka on pieni, kodikas ja jossa hän viihtyy erinomisesti.
t. 13