Miksi "vannoutuneet" tyttöjen äidit inhoavat poikia? Minullekin sanottiin tyyliin että otan osaa

Mulla on 2 tyttöä ja halusin 2 poikaa. Nyt kun noiden kanssa on elänyt niin ajatus tuntuu todella kukaiselta.

Mulle on päin naamaa sanottu että "onneksi mulla ei ole mitään pikkuprinsessoja, tytöt on niin kieroja ja ne prinsessajutut niin typeriä. Mä olen itse tällainen reilu ja reipas niin tulen paremmin toimeen poikien kanssa".



Siinä tuli sitten leimattua mun tyttäreni kieroksi ja typeräksi, kuten ilmeisesti myös minä joka en varmaan sitten ole reilu ja reipas.

... kun pojat on arvostetumpia lapsia, vaikka ei tietenkään saisi.



Ja sitten pojat ovat tosi suloisia äidin pikku palleroisia, mutta se pelkkien tyttöjen äiti ei tiedä sitä.

On jokaisen ihmisen omien korvien välissä, arvostaako enemmän jompaakumpaa sukupuolta vai pitääkö molempia tasa-arvoisina. Kuulostat jotenkin katkeroituneelta. Pahoja kokemuksia?

... kun pojat on arvostetumpia lapsia, vaikka ei tietenkään saisi.

Ja sitten pojat ovat tosi suloisia äidin pikku palleroisia, mutta se pelkkien tyttöjen äiti ei tiedä sitä.

Mun siskolla ja sen miehellä on kaksi tyttöä ja siskon MIEHEN kommentti poikaa odottavalle pikkusiskolleni oli kyllä törkeä..

Sanoi jotenkin näin: "Onnee vaan saatkin sitten ostaa sille valjaat kun se oppii kävelemään ettei se juoksentele karkuun kokoajan"

Tyttö on esikoinen. Mä olen myös itse ihmetellyt miten joku vanhempi voi pitää toista sukupuolta parempana kuin tosta, todella outoa ja jotenkin myös loukkaavaa. Mutta ehkä ne ei tosiaankaan ymmärrä miten ihania ne tytöt/pojat voi olla kun ei niillä itsellä niitä ole.



Mä sain onnitteluja silloin kun meidän esikoinen eli tyttö syntyi eikä kukaan muistaakseni mitään kurjaa sanonut, mutta kun poika syntyi niin huomasin että se oli joillekin tosi kova juttu tyylin "kyllä poika pitää olla".



No, sinänsä mulle ihan yks ja sama mitä kukakin ajattelee, mulla on ihanat lapset, niin tuo tyttö kuin nuo pojatkin!



ps. meidän perheen rauhallisin ja herkin lapsi on keskimmäinen, eli poika.

Ihmiset osaa olla tökeröitä.



Kun ensimmäinen lapseni syntyi, silloin äitiyspakkaus oli sininen. Ostin vauvan syntymän jälkeen vaunut, siniset, koska väri oli minusta silloin kivempi kuin maksanruskea (YÖK) tai punainen.



Onnittelut: naapurin rouva kurkkasi vaunuihin ja kuultuuaan että tyttö on, sanoi: "sitten vaan poikaa yrittämään".

Miehen täti, pilkallisesti isolla äännellä: "poikaa oot toivonut kun sinisen äitiyspaketin otit!"

Piti tovi tädeille selittää, ettei enää (??!!) ole olemassa erikseen tyttöjen ja poikien paketteja, vaan se on se mitä on, ja tässä paketissa nyt sattui haalari ja potkupuvut olemaan sinisiä ja että vaunutkin on ostettu vauvan syntymän jälkeen...



Itse olin nuori äiti ja hyvin ylpeä ja onnellinen pienestä, sirosta tyttärestäni - itse asiassa olin salaa tyttöä toivonutkin.

(tökeröinä sellaisina; kertovat melko paljon laukojastaan) mutta miehen isoäidille kyllä loukkaannuin. Hän tokaisi täydestä sydämestään kuultuaan kuopuksemme olevan poika: "Voi mikä harmi!". Hänelle olisi ollut jostain syystä äärimmäisen tärkeää, että sukuun syntyy tyttö. Hän kuoli siinä uskossa, että meillä jatketaan sitä Tärkeän Tytön yrittämistä. Oikeasti minulle tehtiin heti synnytyksen jälkeen sterilaatio. :)

ps. meidän perheen rauhallisin ja herkin lapsi on keskimmäinen, eli poika.

Pojat ovat yleensä muuten herkkiä, jos heille siihen annetaan mahdollisuus.

Tottahan pojasta kasvaa uhoileva älämölö-olio, jos siihen kannustetaan toiminnan, esimerkin ja leluvalinnan kautta. En väitä, etteikö tämä olisi myös ihan luonteenominaisuus, mutta ne perheet, joissa lapselle on annettu tilaa olla se millainen hän on , ilman stereotypistämista, pojat ovat hyväkäytöksisiä, herkkiä, ajattelevia, toiset huomioon ottavia ja ns. kilttejä, vaikka ovatkin ihan peruspoikia ja tykkäävät autoista ym ym

Jos nyt joku -pojan äiti- ymmärsi mitä tarkoitan.

t. rauhallisen pojan ja tytön äiti

ps. meidän perheen rauhallisin ja herkin lapsi on keskimmäinen, eli poika.

Pojat ovat yleensä muuten herkkiä, jos heille siihen annetaan mahdollisuus.

Tottahan pojasta kasvaa uhoileva älämölö-olio, jos siihen kannustetaan toiminnan, esimerkin ja leluvalinnan kautta. En väitä, etteikö tämä olisi myös ihan luonteenominaisuus, mutta ne perheet, joissa lapselle on annettu tilaa olla se millainen hän on , ilman stereotypistämista, pojat ovat hyväkäytöksisiä, herkkiä, ajattelevia, toiset huomioon ottavia ja ns. kilttejä, vaikka ovatkin ihan peruspoikia ja tykkäävät autoista ym ym

Jos nyt joku -pojan äiti- ymmärsi mitä tarkoitan.

eivät ymmärrä, että siihen toiseen sukupuoleen pitää ensin tutustua? Siis eihän kahden tytön äiti kovin paljon ymmärrä pienistä pojista, ainakaan tuo ap:n mainitsema äiti? Tottakai on niitä, jotka pystyvät hieman luontevammin kuvittelemaan, miten ihania pojatkin ovat. Mielestäin on luonnollista, että omat lapset ovat itselleen rakkaimpia, kuin muiden, mutta eihän se nyt sukupuolesta ole kiinni! Kyllä mäkin oli ikionnellinen tytöstäni, mutta enhän tiennyt mistään muusta. Sitten synyti poika ja se on aivan yhtä rakas! Nyt taas en pysty kuvittelemaan, että kolmas lapsi olisi yhtä rakas, kuin nämä kaksi, ihan sama kumpaa sukupuolta olisi. Mutta nyt kyllä tiedän jo, että se kolmaskin olisi ihana. Ehkä niiden vannuotuneiden tyttöäitien mielestä ajatus pojasta on niin mahdottoman vieras, että kuvittelevat, ettei niistä voi pitää yhtä paljon? Tökeröä ja äärimmäisen yksinkertaista joka tapauksessa.

Ja mielessäni harmitellut äitejä, joilla on vain tyttöjä, mutta en ole IKINÄ kehdannut sanoa, että voi voi tai harmitella asiaa ääneen... Kuulostaa vähän siltä että tytön äiti olisi kateellinen.

vaikka ne olisi mitä sukupuolta tahansa.