Joku hölmö kyselee että miksi joku haluaa kaupungin vuokratontin

siinä on se ongelma,mitäs sitte teette jos vuokrasopimus purkautuu,ni milläs siirrätte talon pois??

jos tietämys on tosiaan tällä tasolla. Eipä tule tuota ongelmaa omana elinaikana. Ja muutoinkin ajatus siitä, että kaupunki velvoittaisi purkamaan kokonaisen pientaloalueen pääkaupunkiseudulla, on aika kaukaa haettu.

saa nuo isoa omaa tonttia perähikiältä toivovat sitten asustaa siellä.

taidat olla ainoa joka tajusi asian pointin :)nimenomaan toivoisi, että tietämys asioista olisi vähän laajempaa kun aletaan asioista keskustella. ap

asua postimerkkitontilla? Miettikää sitä te hehtaaritonttien omistajat. Toiset eivät vaan halua sitä isoa tonttia!eivätkä varsinkaan jostain pikkpaikkakunnalta tai ihan maaseudulta...

sivistyneet ihmiset eivät hauku toisia ihmisiä hölmöiksi! ratkaisuja on erillaisia.vuokratonttia en edelleenkä ottaisi.kyllä oma on aina oma!

Mun tutulle yritettiin myydä taloa vuokratontilla, mutta onneksi se luki vuokrasopimuksen. Vuokra-aikaa oli jäljellä pari vuotta ja sopimuksessa oli, että talo pitää purkaa talon omistajan kustannuksella. Huh, huh.



Tämä lähellä Turun keskustaa. Radan ja tien liittymää sitten laajennettiin sillä kohdin ja talo purettiin.

perivät talon, niin hankala sitä on myydä, jos vuokra-aikaa on vaikka 4 vuotta jäljellä.

josta oli jäljellä tonttivuokrasopparia7v...meni kuin kuumille kiville se talo! Nääs kun talo sijaitsi erittäin halutulla alueella Tampereella....

kaupunki kaavoittaisi vanhan omakotialueen uudestaan. Järki käteen mammat!

iso tontti ja rauhallisuus kuin parin metrin päässä olevat naapurit. Mutta kukin tyylillään. Tietenkään maalla ei ole palveluja kuten kaupungissa, mutta itselleni vaakakupissa painaa enemmän oma ranta ja kauniit maisemat kuin se että kauppa on vieressä.

peltojen ja metsien lähellä, rantatontilla - koska olen itse varttunut sellaisessa ympäristössä. Palvelutkaan eivät olleet kovin kaukana mutta valikoima oli onneton. Silti viihdyin

Noh, rakensimme omalle postimerkin kokoiselle tontille kaupunkiin, tiheään asutulle alueelle. Viihdyn erinomaisesti. Nimenomaan siksi, että kaupan, terveyskeskuksen, kirjaston ja apteekin lisäksi läheltä löytyy paljon, paljon muitakin palveluja, kuntosaleja, uimahalleja, kauppakeskuksia - kaikkea tarpeellista.

Myös luonnon rauhaa löytyy läheltä, samoin hiihtolatuja, ulkoilureittejä. Erityisen kiitollinen olen lasten harrastusmahdollisuuden läheisyydestä, yliopistollisen sairaalan läheisydestä ja hienointa on uuden asuinalueen runsaat ja upeasti varustetut leikkipuistot, joiden kaltaisia en ole yhdeltäkään tuppukylältä löytänyt. Koulut ja päiväkodit ovat myös uutuuttaan hohtavia ja upeita.

Rakastan tätä aluetta ja asumismuotoa, en kyllä varmasti muuta maalle enää koskaan! Mutta TOSIAAN - kukin tyylillään

esim meillä lapset eivät enää mitenkään kotiutuisi kauemmas kun täällä on kaikki. Kaverit ihan vieressä ja harrastamaan pääsevät kävellen tai suoralla bussilinjalla....kukin tavallaan mutta en tajua tätä toisten mieltymysten lapsellista päivittelyä :D ap

tälläkin asuinalueella on sekä vuokra- että omistustontteja. Ihan vierekkäin ja saman kokoisiakin.

Meillä lykästi kun saatiin vuokratontti juuri sieltä, mistä haluttiin. Täällä päin ostotontit näyttävät olevan sellaisten perheiden juttu, jotka eivät ole saaneet vuokratonttia lukuisista yrityksistä huolimatta tai jotka eivät täytä hakijoilta vaadittuja ehtoja (esim. lapsia ei ole tai on vain yksi).

Meillä tontti on 700 neliötä ja vuokra hieman alle 900 euroa vuodessa. Jos olisimme ostaneet vastaavan tontin, hinta olisi pyörinyt arviolta n. 40 000 eurossa. Sen rahan käytimme mieluummin itse taloon, sillä oikeasti vuokratontilla asuminen ei ole yhtään sen kummempi juttu kuin omistustontillakaan. Esim. kaavamääräykset koskee molempia yhtälailla. Ja mikä voisi uhata vuokratontilla olevaa taloa tällaisella alueella, jossa tosiaan on sekaisin sekä vuokra- että omistustontteja? Tuskin mikään ainakaan meidän elinaikanamme.