Lue keskustelun säännöt.
G: Onko kylmä ja rakkaudeton kulissiliitto lasten kannalta parempi kuin avioero?
Kommentit (81)
Ajatelkaa nyt, samoilla tuloilla pitääkin yhtä äkkiä maksaa kahta asuntolainaa tai vuokraa, ja tuleehan niitä muitakin kustannuksia lisää verrattuna siihen, että asuttaisiin saman katon alla... Itse mietin samaa, ei tästä suhteesta enää mitään tule, mutta haluaisin tarjota lapsille mahdollisuuden edes samaan elintasoon kuin nyt, ja se ei vaan eron jälkeen enää olisi mahdollista. Ja ne puhevälitkin alkaa olla jo mennyttä. Silti vielä yritetään, ei siis enää edes korjata suhdetta, vaan selvitä saman katon alla. Tällasta tää nyt vaan on...
elintaso vai tasapainoinen ja onnellinen elämä? Ap:n kuvailemassa suhteessa ei kukaan voi olla onnellinen. Kukaan. Itse ainakin olisin mieluummin vähävaraisempi ja yksin... tuntisin itseni vähemmän yksinäiseksi. Ja ihan taatusti lapset huomaavat ja saavat tuntea joka päivä nahoissaan tunnekylmän ja toivottoman ilmapiirin.
olet vähemmän onneton erotessa, jos arkielämä muuten on ihan siedettävää? Miten rakkaudettomassa liitossa eläminen on onnettomampaa, kuin esimerkiksi oman siskon kanssa asuminen? Jonkinlainen suhde silti on olemassa, vaikkei se niin läheinen ja intohimoinen olisikaan. Mistä se tunnekylmä ja toivoton ilmapiiri sitten tulee, jos molemmat tietävät missä mennään?
tyydyttämättömistä tarpeista, ahdistuksesta...
tilanteeseen välttämättä tarvitse liittyvä vihaa tai ahdistusta. Ja nuoko poistuvat sitten kun mies lähtee kuvioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa nyt, samoilla tuloilla pitääkin yhtä äkkiä maksaa kahta asuntolainaa tai vuokraa, ja tuleehan niitä muitakin kustannuksia lisää verrattuna siihen, että asuttaisiin saman katon alla... Itse mietin samaa, ei tästä suhteesta enää mitään tule, mutta haluaisin tarjota lapsille mahdollisuuden edes samaan elintasoon kuin nyt, ja se ei vaan eron jälkeen enää olisi mahdollista. Ja ne puhevälitkin alkaa olla jo mennyttä. Silti vielä yritetään, ei siis enää edes korjata suhdetta, vaan selvitä saman katon alla. Tällasta tää nyt vaan on...
elintaso vai tasapainoinen ja onnellinen elämä? Ap:n kuvailemassa suhteessa ei kukaan voi olla onnellinen. Kukaan. Itse ainakin olisin mieluummin vähävaraisempi ja yksin... tuntisin itseni vähemmän yksinäiseksi. Ja ihan taatusti lapset huomaavat ja saavat tuntea joka päivä nahoissaan tunnekylmän ja toivottoman ilmapiirin.
olet vähemmän onneton erotessa, jos arkielämä muuten on ihan siedettävää? Miten rakkaudettomassa liitossa eläminen on onnettomampaa, kuin esimerkiksi oman siskon kanssa asuminen? Jonkinlainen suhde silti on olemassa, vaikkei se niin läheinen ja intohimoinen olisikaan. Mistä se tunnekylmä ja toivoton ilmapiiri sitten tulee, jos molemmat tietävät missä mennään?
tyydyttämättömistä tarpeista, ahdistuksesta...
tilanteeseen välttämättä tarvitse liittyvä vihaa tai ahdistusta. Ja nuoko poistuvat sitten kun mies lähtee kuvioista?
Ja toki poistuvat, kun sitä elämänsä suurinta virhettä ei tarvitse katsoa naamasta naamaan joka jumalan päivä.
tilanteeseen välttämättä tarvitse liittyvä vihaa tai ahdistusta. Ja nuoko poistuvat sitten kun mies lähtee kuvioista?
Ja toki poistuvat, kun sitä elämänsä suurinta virhettä ei tarvitse katsoa naamasta naamaan joka jumalan päivä.
miehesi naaman katseleminen ahdistaa noin kovin ja muistuttaa elämäsi suurimmasta virheestä, mitä tunteita lapsien olemassaolo sinussa herättää? Eivätkö he muistuta sinua mistään?
Siis oletan, että teilläkin ei ole mitään suurempia ongelmia keskenänne kuten väkivaltaa tms.
kyllä ne poistuu, koska tunteet harvoin kuolevat molemmilta. Kun ei itse pysty suhteeseen antamaan enää mitään vaikka toinen vaatii ja sitten se vaativa osapuoli murjottaa ja kiukuttelee, niin kyllä siinä aika kireä ilmapiiri kodissa on. Vaikkei sitten olisikaan niitä "hyväksyttyjä" syitä erota.
Ja kyllä minä ainakin olen onnellisempi nyt eronneena ja uudessa parisuhteessa.
vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan. Ne, joiden mielestä ei ole, käyttävät lapsia tekosyynä itsekkyydelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteeseen välttämättä tarvitse liittyvä vihaa tai ahdistusta. Ja nuoko poistuvat sitten kun mies lähtee kuvioista?
Ja toki poistuvat, kun sitä elämänsä suurinta virhettä ei tarvitse katsoa naamasta naamaan joka jumalan päivä.
miehesi naaman katseleminen ahdistaa noin kovin ja muistuttaa elämäsi suurimmasta virheestä, mitä tunteita lapsien olemassaolo sinussa herättää? Eivätkö he muistuta sinua mistään?Siis oletan, että teilläkin ei ole mitään suurempia ongelmia keskenänne kuten väkivaltaa tms.
He eivät ole isänsä. Mies ei ole väkivaltainen, mutta suhteemme on alistava, henkisesti suunnattoman kuluttava, arki ei toimi...
kyllä ne poistuu, koska tunteet harvoin kuolevat molemmilta. Kun ei itse pysty suhteeseen antamaan enää mitään vaikka toinen vaatii ja sitten se vaativa osapuoli murjottaa ja kiukuttelee, niin kyllä siinä aika kireä ilmapiiri kodissa on. Vaikkei sitten olisikaan niitä "hyväksyttyjä" syitä erota. Ja kyllä minä ainakin olen onnellisempi nyt eronneena ja uudessa parisuhteessa.
kuka vaatii? Entä jos on yhdessä sovittu, ettei parisuhdetta enää ole, mutta eletään vain yhdessä? Ja jos toinen vielä "vaatii" jotain, niin eihän silloin ole kyse täysin rakkaudettomasta suhteesta. Ja kumpiko sitten kärsii tuosta enemmän, se joka ei rakasta vai se joka vielä rakastaa eli kumpiko siitä erosta siis "hyötyy"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteeseen välttämättä tarvitse liittyvä vihaa tai ahdistusta. Ja nuoko poistuvat sitten kun mies lähtee kuvioista?
Ja toki poistuvat, kun sitä elämänsä suurinta virhettä ei tarvitse katsoa naamasta naamaan joka jumalan päivä.
miehesi naaman katseleminen ahdistaa noin kovin ja muistuttaa elämäsi suurimmasta virheestä, mitä tunteita lapsien olemassaolo sinussa herättää? Eivätkö he muistuta sinua mistään? Siis oletan, että teilläkin ei ole mitään suurempia ongelmia keskenänne kuten väkivaltaa tms.
He eivät ole isänsä. Mies ei ole väkivaltainen, mutta suhteemme on alistava, henkisesti suunnattoman kuluttava, arki ei toimi...
niin, eli suhteessanne on pielessä tuo tasa-arvopuoli jos tapahtuu jotain alistavaa. Se on mielestäni tietenkin hyvä syy eroon. Pelkkä intohimon ja rakkauden puute ei sen sijaan mielestäni ole lähellekään sama asia.
Ajatelkaa nyt, samoilla tuloilla pitääkin yhtä äkkiä maksaa kahta asuntolainaa tai vuokraa, ja tuleehan niitä muitakin kustannuksia lisää verrattuna siihen, että asuttaisiin saman katon alla...
Itse mietin samaa, ei tästä suhteesta enää mitään tule, mutta haluaisin tarjota lapsille mahdollisuuden edes samaan elintasoon kuin nyt, ja se ei vaan eron jälkeen enää olisi mahdollista. Ja ne puhevälitkin alkaa olla jo mennyttä. Silti vielä yritetään, ei siis enää edes korjata suhdetta, vaan selvitä saman katon alla. Tällasta tää nyt vaan on...
elintaso vai tasapainoinen ja onnellinen elämä? Ap:n kuvailemassa suhteessa ei kukaan voi olla onnellinen. Kukaan. Itse ainakin olisin mieluummin vähävaraisempi ja yksin... tuntisin itseni vähemmän yksinäiseksi. Ja ihan taatusti lapset huomaavat ja saavat tuntea joka päivä nahoissaan tunnekylmän ja toivottoman ilmapiirin.
Olen juuri valinnut eron, tai siis muutama aika sitten valitsin sen eron, vielä ollaan saman katon alla, muttei kauaa, helmikuussa erilleen. Ja pelottaa elintason laskeminen. Mutta vielä enemmän pelotti jatkaminen suhteessa, jossa mies ei arvostanut pätkääkään (vaikka omien sanojensa mukaan arvosti, ei vain osoittanut sitä ja rakkaus, välittäminen ja huoli menivät menojaan osaltani). Ei voinut jatkaa, kun inhosi miehen katsettakin.
Lapset surettavat jo etukäteen, mutta uskon ja tiedän, että molemmat ajattelemme heidän parastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa että lapset oppivat pitämään kulisseja yllä tunteidensa kustannuksella, niin silloin on ehdottomasti parempi yllä pitää kulissiliittoa.
Jos haluaa, että lapset kasvavat arvostamaan omaa elämäänsa, kaikenlaisia tunteita ja oikeuttaan onneen, niin silloin kannattaa erota.
Kysymyksessä on yksinkertaisesti se, millaisia arvoja haluaa lapsille välittää
väkivaltaa tai mitään "oikeita" ongelmia. Intohimo loppui, puhuttava loppui, olin työmyyrä, liian kiltti. Olisihan tuossakin liitossa voinut elää, mutta olisin sairastunut tai tehnyt itsemurhan. Ei mitään yhteistä, minua ei kuunneltu, olin yksin parisuhteessa.
Tein päätöksen, muutin omilleni. Taloudellisesti voin heikommin, pärjään silti.Muuten voin paremmin, olen jaksavampi, iloisempi äiti.
Kellekään ei voi antaa ohjeita suuntaan tai toiseen näissä asioissa. Ohjeet voi mennä pahasti pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa että lapset oppivat pitämään kulisseja yllä tunteidensa kustannuksella, niin silloin on ehdottomasti parempi yllä pitää kulissiliittoa. Jos haluaa, että lapset kasvavat arvostamaan omaa elämäänsa, kaikenlaisia tunteita ja oikeuttaan onneen, niin silloin kannattaa erota. Kysymyksessä on yksinkertaisesti se, millaisia arvoja haluaa lapsille välittää
lapsille voi myös opettaa, että ihmiset voivat tulla toimeen keskenään, vaikkei olisikaan ylimpiä ystäviä? Eikö lapsille voi opettaa, ettei aina voi saada kaikki-mulle-heti-nyt? Eikö lapsille voi opettaa, että joskus se elämä voi olla tässä ja nyt, eikä ruoho ole välttämättä vihreämpää aidan toisella puolella? Eikö lapsille voi opettaa, että elämässä on muitakin ilonaiheita kuin parisuhteen onnistuminen? Eikö lapsille voi opettaa, että vaikeudet kuuluvat elämään ja joskus pitää tyytyä toiseksi parhaaseen ratkaisuun?
Jos nyt tälle linjalle siis lähdetään..
Jos haluaa että lapset oppivat pitämään kulisseja yllä tunteidensa kustannuksella, niin silloin on ehdottomasti parempi yllä pitää kulissiliittoa. Jos haluaa, että lapset kasvavat arvostamaan omaa elämäänsa, kaikenlaisia tunteita ja oikeuttaan onneen, niin silloin kannattaa erota. Kysymyksessä on yksinkertaisesti se, millaisia arvoja haluaa lapsille välittää
lapsille voi myös opettaa, että ihmiset voivat tulla toimeen keskenään, vaikkei olisikaan ylimpiä ystäviä? Eikö lapsille voi opettaa, ettei aina voi saada kaikki-mulle-heti-nyt? Eikö lapsille voi opettaa, että joskus se elämä voi olla tässä ja nyt, eikä ruoho ole välttämättä vihreämpää aidan toisella puolella? Eikö lapsille voi opettaa, että elämässä on muitakin ilonaiheita kuin parisuhteen onnistuminen? Eikö lapsille voi opettaa, että vaikeudet kuuluvat elämään ja joskus pitää tyytyä toiseksi parhaaseen ratkaisuun?Jos nyt tälle linjalle siis lähdetään..
tyttäreni tyytyvän toiseksi parhaaseen ratkaisuun. Tahdon hänen elämänsä olevan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus pitää tyytyä toiseksi parhaaseen ratkaisuun, mutta jos parempikin ratkaisu on mahdollinen, miksi ei voisi arvostaa itsenään niin paljon, että suo itselleen parasta mahdollista.
Ihmiset voivat tulla toimeen keskenään ilman ystävyyttä, mutta pitääkö ihmisen elää väkisin PARIsuhteessa, jossa ollaan kutakuinkin puheväleissä.
Ot
tyttäreni tyytyvän toiseksi parhaaseen ratkaisuun. Tahdon hänen elämänsä olevan onnellinen.
toiseksi paras ratkaisu tekee tietysti hänen elämästään huonon? Kyllähän kaikki tietysti haluaa lapselleen parasta, mutta kyllä lapsille pitää mielestäni opettaa miten suhtautua vastoinkäymisiin ja siihen, ettei kaikki ole aina täydellistä(en tarkoita sillä nyt tätä ketjun aihetta pelkästään). Et kai oikeasti voi olettaa, ettei lapsesi koskaan joudu tyytymään siihen toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon?
kyllä ne poistuu, koska tunteet harvoin kuolevat molemmilta. Kun ei itse pysty suhteeseen antamaan enää mitään vaikka toinen vaatii ja sitten se vaativa osapuoli murjottaa ja kiukuttelee, niin kyllä siinä aika kireä ilmapiiri kodissa on. Vaikkei sitten olisikaan niitä "hyväksyttyjä" syitä erota. Ja kyllä minä ainakin olen onnellisempi nyt eronneena ja uudessa parisuhteessa.
kuka vaatii? Entä jos on yhdessä sovittu, ettei parisuhdetta enää ole, mutta eletään vain yhdessä? Ja jos toinen vielä "vaatii" jotain, niin eihän silloin ole kyse täysin rakkaudettomasta suhteesta. Ja kumpiko sitten kärsii tuosta enemmän, se joka ei rakasta vai se joka vielä rakastaa eli kumpiko siitä erosta siis "hyötyy"?
No tietysti se vaatii, jolta se rakkaus ei ole kuollut, joten silloin se osapuoli ei tietenkään ole valmis sopimaan mistään parisuhteettomasta vaihtoehdosta. Ja kun taas toista oksettaa kaikenlainen kosketuskin, yhtälö on mahdoton.
Ja kumpiko kärsii? Tietysti molemmat. Kumpikaan ei saa rakkautta, toinen vaan ahdistusta ja toinen inhoa. Kumpiko hyötyy erosta? Lopulta molemmat...
Joskus pitää tyytyä toiseksi parhaaseen ratkaisuun, mutta jos parempikin ratkaisu on mahdollinen, miksi ei voisi arvostaa itsenään niin paljon, että suo itselleen parasta mahdollista. Ihmiset voivat tulla toimeen keskenään ilman ystävyyttä, mutta pitääkö ihmisen elää väkisin PARIsuhteessa, jossa ollaan kutakuinkin puheväleissä. Ot
ei tietenkään pidä väkisin elää, mutta itse ajattelen siltä kannalta, että en ole mielestäni yhtään sen luuserimpi siksi, että tyydyin toiseksi parhaaseen ratkaisuun. Enkä ihan oikeasti ymmärrä miten siinä rakkaudettomassa suhteessa kärsitään niin mahdottomasti, että parempi ratkaisu on ero. Minä taidan olla vain niin laiska ja mukavuudenhaluinen, että mieluummin elän näin, kuin hankaloitan elämääni "täydellisen parisuhteen" toivossa.
niin sanoisin kyllä. Äidille ja isälle se ei varmaan ole se paras vaihtoehto.
Joskus pitää tyytyä toiseksi parhaaseen ratkaisuun, mutta jos parempikin ratkaisu on mahdollinen, miksi ei voisi arvostaa itsenään niin paljon, että suo itselleen parasta mahdollista. Ihmiset voivat tulla toimeen keskenään ilman ystävyyttä, mutta pitääkö ihmisen elää väkisin PARIsuhteessa, jossa ollaan kutakuinkin puheväleissä. Ot
ei tietenkään pidä väkisin elää, mutta itse ajattelen siltä kannalta, että en ole mielestäni yhtään sen luuserimpi siksi, että tyydyin toiseksi parhaaseen ratkaisuun. Enkä ihan oikeasti ymmärrä miten siinä rakkaudettomassa suhteessa kärsitään niin mahdottomasti, että parempi ratkaisu on ero. Minä taidan olla vain niin laiska ja mukavuudenhaluinen, että mieluummin elän näin, kuin hankaloitan elämääni "täydellisen parisuhteen" toivossa.
Haaveilen vain jatkuvan riidan ja pahan olon loppumisesta.
ap
tyydyttämättömistä tarpeista, ahdistuksesta...