G: Onko kylmä ja rakkaudeton kulissiliitto lasten kannalta parempi kuin avioero?

huonoon elämäntilanteeseen, jos parempikin on saatavilla. Lapset sopeutuvat kyllä, jos heidän tarpeensa huomioidaan yhä.

Jos arki sujuu hyvin ilman isompia lasten kuullen tapahtuvia riitoja, sanoisin että avioero on pahempi juttu. Ei lapset odota vanhemmiltaan palavia rakkauden tunnustuksia ja jatkuvaa halailua, meillä ainakin tuntuvat jopa nolostuvan siitä mitä isommaksi tulevat.

Jos arki sujuu hyvin ilman isompia lasten kuullen tapahtuvia riitoja, sanoisin että avioero on pahempi juttu. Ei lapset odota vanhemmiltaan palavia rakkauden tunnustuksia ja jatkuvaa halailua, meillä ainakin tuntuvat jopa nolostuvan siitä mitä isommaksi tulevat.

ap

Jos puolisot kohtelevat toisiaan kuten ihmisiä pitää kohdella, vain intohimo tms. puuttuu, ero on pahempi.

huonoon elämäntilanteeseen, jos parempikin on saatavilla. Lapset sopeutuvat kyllä, jos heidän tarpeensa huomioidaan yhä.

onko elämäntilanne tässä tapauksessa huono ja onko parempi välttämättä saatavilla?

Olettaen, että mitään julkisia riitoja ei juurikaan ole.



Koko talous ja elintaso miehen varassa. Isä tärkeä lapsille sekä äidille, kun sukulaisten tukiverkkoa ei ole lähellä. Yhdessäolon ansiosta lapset (4 kpl) saa pitää tutut kuvionsa, koulunsa, kaverinsa. Taloudellisesti kohtuullisen tilanteensa, kotihoidon, yhteiset lomat, ison omakotitalon, jne...

huonoon elämäntilanteeseen, jos parempikin on saatavilla. Lapset sopeutuvat kyllä, jos heidän tarpeensa huomioidaan yhä.

Joskus se huonokin on paras mahdollinen ja ero pahentaisi tilannetta huomattavasti. Ja turha vetää mukaan mitään "hyvän parisuhteen mallia", jos vanhempi ei edes halua uutta parisuhdetta (ja harva varmaan innostuu 4 lapsen köyhästä ja läskistä yh-mammasta).

jäättekö te kynnysmatot suhteeseen, jossa "jonkin asteiset puhevälit tallella?"



Ettepä paljoa elämältänne vaadi. Ja annatte aivan loistoesimerkin kynnysmattona olemisesta ja omien tarpeiden tukahduttamisesta lapsillenne. Tahtoisitteko lapsenne elävän elämänsä samanlaisessa suhteessa? Kulississa ilman rakkautta, ilman oikeaa yhteyttä, siten, että pari sanaa päivässä voi puolison kanssa vaihtaa ilman että riita puhkeaa?

jäättekö te kynnysmatot suhteeseen, jossa "jonkin asteiset puhevälit tallella?"



Ettepä paljoa elämältänne vaadi. Ja annatte aivan loistoesimerkin kynnysmattona olemisesta ja omien tarpeiden tukahduttamisesta lapsillenne. Tahtoisitteko lapsenne elävän elämänsä samanlaisessa suhteessa? Kulississa ilman rakkautta, ilman oikeaa yhteyttä, siten, että pari sanaa päivässä voi puolison kanssa vaihtaa ilman että riita puhkeaa?

huonoon elämäntilanteeseen, jos parempikin on saatavilla. Lapset sopeutuvat kyllä, jos heidän tarpeensa huomioidaan yhä.

Joskus se huonokin on paras mahdollinen ja ero pahentaisi tilannetta huomattavasti. Ja turha vetää mukaan mitään "hyvän parisuhteen mallia", jos vanhempi ei edes halua uutta parisuhdetta (ja harva varmaan innostuu 4 lapsen köyhästä ja läskistä yh-mammasta).

huonoon elämäntilanteeseen, jos parempikin on saatavilla. Lapset sopeutuvat kyllä, jos heidän tarpeensa huomioidaan yhä.

Joskus se huonokin on paras mahdollinen ja ero pahentaisi tilannetta huomattavasti. Ja turha vetää mukaan mitään "hyvän parisuhteen mallia", jos vanhempi ei edes halua uutta parisuhdetta (ja harva varmaan innostuu 4 lapsen köyhästä ja läskistä yh-mammasta).

Paljon pahempi. Elämä lähes painajaista - ylemmästä keskiluokasta suoraan sossutapaukseksi. Elämä pelkkää vastoinkäymistä ja lasten pahaa oloa. Aikuisena kestän miehen jurotukset kyllä, mutten kaikkea sitä, mitä yksinhuoltajuus toisi mukanaan. Mutta ennen kaikkea tässä ajattelen lapsia, joilta vietäisi lähes koko elämä alta.

huonoon elämäntilanteeseen, jos parempikin on saatavilla. Lapset sopeutuvat kyllä, jos heidän tarpeensa huomioidaan yhä.

Joskus se huonokin on paras mahdollinen ja ero pahentaisi tilannetta huomattavasti. Ja turha vetää mukaan mitään "hyvän parisuhteen mallia", jos vanhempi ei edes halua uutta parisuhdetta (ja harva varmaan innostuu 4 lapsen köyhästä ja läskistä yh-mammasta).

Paljon pahempi. Elämä lähes painajaista - ylemmästä keskiluokasta suoraan sossutapaukseksi. Elämä pelkkää vastoinkäymistä ja lasten pahaa oloa. Aikuisena kestän miehen jurotukset kyllä, mutten kaikkea sitä, mitä yksinhuoltajuus toisi mukanaan. Mutta ennen kaikkea tässä ajattelen lapsia, joilta vietäisi lähes koko elämä alta.

Onhan niillä edelleen se hyvin toimeentuleva isä. Ei se isyys siihen eroon lopu.

jäättekö te kynnysmatot suhteeseen, jossa "jonkin asteiset puhevälit tallella?" Ettepä paljoa elämältänne vaadi. Ja annatte aivan loistoesimerkin kynnysmattona olemisesta ja omien tarpeiden tukahduttamisesta lapsillenne. Tahtoisitteko lapsenne elävän elämänsä samanlaisessa suhteessa? Kulississa ilman rakkautta, ilman oikeaa yhteyttä, siten, että pari sanaa päivässä voi puolison kanssa vaihtaa ilman että riita puhkeaa?

se on oikein kynnysmattona olemista, että välit on kunnossa, mutta ei vaan rakasteta niin palavasti ja kihnata toistensa kyljissä? Mistä kauniista ja rohkeista sinä olet karannut? Kyllä kuule kynnysmattona olemista on mielestäni paljon pahempaakin. Miltä kuulostaisi vaikka pettäminen, henkinen alistaminen, fyysinen väkivalta?

Ja onko se nyt sitten parempi jäädä yksin ja etsiä sitä parempaa parisuhdetta sitä koskaan välttämättä löytämättä?

siitä tulee viikonloppuisyyttä. Ja iskä myy rakkaan talon alta, kun ei nyt sentään NIIN rikas ole.

jäättekö te kynnysmatot suhteeseen, jossa "jonkin asteiset puhevälit tallella?" Ettepä paljoa elämältänne vaadi. Ja annatte aivan loistoesimerkin kynnysmattona olemisesta ja omien tarpeiden tukahduttamisesta lapsillenne. Tahtoisitteko lapsenne elävän elämänsä samanlaisessa suhteessa? Kulississa ilman rakkautta, ilman oikeaa yhteyttä, siten, että pari sanaa päivässä voi puolison kanssa vaihtaa ilman että riita puhkeaa?

se on oikein kynnysmattona olemista, että välit on kunnossa, mutta ei vaan rakasteta niin palavasti ja kihnata toistensa kyljissä? Mistä kauniista ja rohkeista sinä olet karannut? Kyllä kuule kynnysmattona olemista on mielestäni paljon pahempaakin. Miltä kuulostaisi vaikka pettäminen, henkinen alistaminen, fyysinen väkivalta?

Ja onko se nyt sitten parempi jäädä yksin ja etsiä sitä parempaa parisuhdetta sitä koskaan välttämättä löytämättä?

Jos ap sanoo, että "jonkin asteiset puhevälit säilyneet", minä ainakin tulkitsen sen niin, että mitään ei puhuta, mutta satunnaisesti toisen voi ehkä pyytää ojentamaan maidon.

jäättekö te kynnysmatot suhteeseen, jossa "jonkin asteiset puhevälit tallella?" Ettepä paljoa elämältänne vaadi. Ja annatte aivan loistoesimerkin kynnysmattona olemisesta ja omien tarpeiden tukahduttamisesta lapsillenne. Tahtoisitteko lapsenne elävän elämänsä samanlaisessa suhteessa? Kulississa ilman rakkautta, ilman oikeaa yhteyttä, siten, että pari sanaa päivässä voi puolison kanssa vaihtaa ilman että riita puhkeaa?

se on oikein kynnysmattona olemista, että välit on kunnossa, mutta ei vaan rakasteta niin palavasti ja kihnata toistensa kyljissä? Mistä kauniista ja rohkeista sinä olet karannut? Kyllä kuule kynnysmattona olemista on mielestäni paljon pahempaakin. Miltä kuulostaisi vaikka pettäminen, henkinen alistaminen, fyysinen väkivalta? Ja onko se nyt sitten parempi jäädä yksin ja etsiä sitä parempaa parisuhdetta sitä koskaan välttämättä löytämättä?

Jos ap sanoo, että "jonkin asteiset puhevälit säilyneet", minä ainakin tulkitsen sen niin, että mitään ei puhuta, mutta satunnaisesti toisen voi ehkä pyytää ojentamaan maidon.

mitä kynnysmattona olemista sekään sitten on? Kyllä minusta se tarkoittaa jotain ihan muuta ja liittyy jotenkin epätasa-arvoon suhteessa, eikä viileisiin väleihin.

Ajatelkaa nyt, samoilla tuloilla pitääkin yhtä äkkiä maksaa kahta asuntolainaa tai vuokraa, ja tuleehan niitä muitakin kustannuksia lisää verrattuna siihen, että asuttaisiin saman katon alla...



Itse mietin samaa, ei tästä suhteesta enää mitään tule, mutta haluaisin tarjota lapsille mahdollisuuden edes samaan elintasoon kuin nyt, ja se ei vaan eron jälkeen enää olisi mahdollista. Ja ne puhevälitkin alkaa olla jo mennyttä. Silti vielä yritetään, ei siis enää edes korjata suhdetta, vaan selvitä saman katon alla. Tällasta tää nyt vaan on...

Ajatelkaa nyt, samoilla tuloilla pitääkin yhtä äkkiä maksaa kahta asuntolainaa tai vuokraa, ja tuleehan niitä muitakin kustannuksia lisää verrattuna siihen, että asuttaisiin saman katon alla...

Itse mietin samaa, ei tästä suhteesta enää mitään tule, mutta haluaisin tarjota lapsille mahdollisuuden edes samaan elintasoon kuin nyt, ja se ei vaan eron jälkeen enää olisi mahdollista. Ja ne puhevälitkin alkaa olla jo mennyttä. Silti vielä yritetään, ei siis enää edes korjata suhdetta, vaan selvitä saman katon alla. Tällasta tää nyt vaan on...

elintaso vai tasapainoinen ja onnellinen elämä? Ap:n kuvailemassa suhteessa ei kukaan voi olla onnellinen. Kukaan. Itse ainakin olisin mieluummin vähävaraisempi ja yksin... tuntisin itseni vähemmän yksinäiseksi. Ja ihan taatusti lapset huomaavat ja saavat tuntea joka päivä nahoissaan tunnekylmän ja toivottoman ilmapiirin.

Ajatelkaa nyt, samoilla tuloilla pitääkin yhtä äkkiä maksaa kahta asuntolainaa tai vuokraa, ja tuleehan niitä muitakin kustannuksia lisää verrattuna siihen, että asuttaisiin saman katon alla... Itse mietin samaa, ei tästä suhteesta enää mitään tule, mutta haluaisin tarjota lapsille mahdollisuuden edes samaan elintasoon kuin nyt, ja se ei vaan eron jälkeen enää olisi mahdollista. Ja ne puhevälitkin alkaa olla jo mennyttä. Silti vielä yritetään, ei siis enää edes korjata suhdetta, vaan selvitä saman katon alla. Tällasta tää nyt vaan on...

elintaso vai tasapainoinen ja onnellinen elämä? Ap:n kuvailemassa suhteessa ei kukaan voi olla onnellinen. Kukaan. Itse ainakin olisin mieluummin vähävaraisempi ja yksin... tuntisin itseni vähemmän yksinäiseksi. Ja ihan taatusti lapset huomaavat ja saavat tuntea joka päivä nahoissaan tunnekylmän ja toivottoman ilmapiirin.

olet vähemmän onneton erotessa, jos arkielämä muuten on ihan siedettävää? Miten rakkaudettomassa liitossa eläminen on onnettomampaa, kuin esimerkiksi oman siskon kanssa asuminen? Jonkinlainen suhde silti on olemassa, vaikkei se niin läheinen ja intohimoinen olisikaan.

Mistä se tunnekylmä ja toivoton ilmapiiri sitten tulee, jos molemmat tietävät missä mennään?

Tällä palstalla vain naisen asema on kärsiä lastensa eteen vaikka mikä olisi... lasten etua katsomattakin jopa.