Meillä on joskus kylässä sellainen lapsi, jolle haetaan diagnooseja, vaikka on

Olisi heidänkin ongelmat sitten ratkaistu. Voit vaikka antaa sitten vinkkejä kasvatukseen.

Mutta joo, kuulostaa huonolta kasvatukselta. Jos lapsen annetaan olla likainen ja pelata kaiken aikaa, niin sitä tosiaan saa, mitä tilaa.

on saatu korjattua. En joka asiaan ymmärrettävistä syistä voi puuttua, meillä ollessa puutun epäkohtiin hanakasti. Niinhän se monesti onkin, että perheet tarvitsevat paljon tukea "huonosti" käyttäytyvien lasten kanssa. ap

ihan täysin huonon kasvatuksen tulos. Ei osaa peruskäytöstapoja, ei huolehdi hygieniasta, ei harrasta mitään, ei tottele auktoriteettejä (pelaa 80 % päivästään ja nukkuu vähän), ei syö sitä ruokaa mitä tarjotaan, vaan hänelle tehdään omat toiveruoat jne.....

Meillä on diagnosoitu adhd johon nuo KAIKKI osuu.

1. Käytöstapoja kerrataan ja harjoitellaan koko ajan. Siis koko ajan. Jokainen minuutti jokaisesta hereilläolotunnista. Silti ne unohtuvat heti, kun jokin muuttuu. Vaikkapa mennään kylään.

2. Hygieniasta huolehtimista harjoitellaan koko ajan. Ja ihan hyvin sujuu normaalitilanteessa, mutta unohtelee asioita vähän väliä. Tokaluokalla ja vieläkin saa muistuttaa päivittäin esim. käsien pesusta vessareissun jälkeen, siitä, että pöntön rinkula on nostettava jne.

3. Ei tottele auktoriteetteja. Me saamme lapsen tottelemaan. Hirmuisella väännöllä ja valtavalla energialla. Mutta opettaja ei saa lasta rauhoittumaan... tästä otan osan syystä kyllä niskoilleni, olen ehkä niin tiukka, että kun kuri ei koulussa olekaan yhtä kova, niin helvetti repeää helpommin...

4. No tuo peli ja unijuttu ei osu. On kolme pelipäivää viikossa jolloin saa pelata tunnin. Ja nukkuu joka yö 10 tuntia, siitä pidetään huoli.

5. Nirsoilu kuuluu valtaosaan neurologisia ongelmia. En tiedä miksi, mutta niin vain on. Meillä lapselle ovat kauhistus kaikki ruoat jotka ovat sekaisin ja mössöä: kaikki pitää olla selvästi tunnistettavissa, tai yrjö tulee.

mistä lapsi voisi tietää tehdä asioita oikein, kun ei hänelle niitä olla koskaan opetettu tai sääntöjä vaadittu noudattamaan. On saanut olla elämänsä kuin "pellossa" ja ADHD-diagnoosia vastaan puoltaa sekin, että lapsi on koulussa täysin kunnolla, syö kouluruokaa, käyttäytyy ja ennen kaikkea keskittyy normaalisti. ap

kun kaikkie ei ole sitä miltä näyttää. Esimerkiksi aistihäiriöisellä voi olla ongelmia noissa asioissa, jos vesi tuntuu käsissä pelottavalta, niin käsienpesu on aina taistelun tulos, epänormaalia käytöstä tulee, kun ylireagoivien aistien vuoksi lapsi "sekoaa" liian aistiärsyttävissä tilanteissa, ruokakin tuntuu usein suussa hankalalta, vähäunisuuskin on usein ongelma, kun herkkä lapsi herää herkästi pieniinkin ääniin, ja niin edelleen.



Äiti voi ihan hyvin tietää asian paremmin kuin sinä, mutta diagnoosia tuollaiselle voi olla vaikea saada jos ei osu oikeiden ihmisten kohdalle. Ei kaikki lääkärit tiedä kuinka paljon tuollainen häiriö voi lievänäkin vaikeuttaa tavallista arkea.

Jokainen kohta noista voi johtua huonosta kasvatuksesta tai olla oireita.



Ootko koskaan tullut ajatelleeksi, että koska lapsella on ongelmia, niin vanhemmat usein väsyvät lapseen? On ihan eri asia kasvattaa lapsi käymään pesulla silloin kun riittää, että joka toinen päivä sanoo: käy suihkussa. On eri asia vuodesta toiseen pakottaa rimpuileva lapsi pesulle. Ja ei, kyse ei ole siitä, että alusta asti olis lipsuttu ja lapsi siksi oppinut rimpuilemaan.



Ja ihan oikeasti, se, että sinä et olisi tutustunut tapaukseen, joka vihaa suihkussa käyntiä neurologisista syistä johtuen, ei tarkoita sitä, ettei se olisi totta.

mistä lapsi voisi tietää tehdä asioita oikein, kun ei hänelle niitä olla koskaan opetettu tai sääntöjä vaadittu noudattamaan. On saanut olla elämänsä kuin "pellossa" ja ADHD-diagnoosia vastaan puoltaa sekin, että lapsi on koulussa täysin kunnolla, syö kouluruokaa, käyttäytyy ja ennen kaikkea keskittyy normaalisti. ap

Se adhd:n mutsi

vaikka lapsella voi olla vaikka mitä oireita vaikka mihin diagnoosiin sopien, niin joskus totuuden nimessä ne vanhemmat on niitä jotka pitäis kiikuttaa lääkäriin ja terapiaan. Jotkut lapset on laiminlyötyjä, eikä ole heidän vikansa että vanhemmat ei huolehdi hygieniasta tai koti on turvaton.

Kaverini kiikutti lastaan vaikka mille lääkärille aivan varmana siitä, että lapsella on joku vika. Loppupeleissä sitten äidiltä diagnosoitiin masennus ja äiti pääsi hoitoon ja perhe sai tukea. Lapsen oireilu helpotti heti- lapsi ei siis missään vaiheessa saanut mitään diagnoosia, vaan hänen käytöksensä pystyttiin suoraan yhdistämään arvaamattomaan, epäjohdonmukaiseen äitiin ja vanhempien eroon.

niinkait...