Ei ole minun velvollisuuteni huolehtia vanhasta äidistäni.

...hänen täytyy olla jo niin huonossa kunnossa, että hänestä huolehtimaan tarvitaan liuta ammattilaisia eikä katkeraa ap:tä. Ainoa, mitä ap voisi tehdä, olisi järjestää hänet laitosjonoon. Useimmissa kunnissa se tapahtuu vanhusten kotihoidon kautta - aloituksesta ei ilmennyt, saako ap:n äiti jo kotihoidon palveluita vai ei. Kotihoitajat ovat muuten sitä mieltä, ettei omaisten tehtävä ylipäätään ole näitä vanhuksia hoitaa, vaan se on heidän tehtävänsä. Omaisten tehtävä on olla omaisia: pitää seuraa, välittää ja tuoda elämään hieman lisää elämää. Vanhuksen peseminen, ruokkiminen ja pukeminen ovat hoitajien tehtäviä.

että selvittäisit asian perinjuurin itsellesi (terapian, ystävien tai vain oman pohdiskelun kautta). Kaikki me olemme erilaisia, meillä on erilainen menneisyys (myös meillä kaltoinkohdelluilla), meillä on erilaiset tavat käsitellä traumojamme ja elämänkriisejä. Vakiovastauksia ei siis ole: ei ole yhtä tapaa tehdä jotakin oikein tai väärin. Jotenkin itse vain koen sen, että tärkeintä on se, ettei lakaise omaa pahoinvointiaan/syyllisyyttään/huonoa itsetuntoa maton alle, vaan yrittää jotenkin käsitellä sitä ja tulla ehjemmäksi ihmiseksi.

Pääseekö päihdeongelmainen vanhus kotipalvelun piiriin, jos (ja kun) sellaista tarvitsee?

välinpitämättömyytesi vapauttaa sinut huolehtisen velvollisuudesta? Niin, en voi tietää tilannettasi. Omani oli se, että minut huostaanotettiin jo lapsena äitini mielenterveysongelmien ja lastenhoidon laiminlyönnin vuoksi. Hän ei pitänyt minuun mitään yhteyttä (oli kuitenkin katkera, että häneltä lapset "syyttä" vietiin). En pitänyt minäkään, koska minulla oli oma elämäni, hyvä sijaiskoti jne. Sitten jossain vaiheessa aikuisikää iski syyllisyydentunto, että kyllä minun on hänet edes kerran tavattava, ennen kuin hän kuolee. Tapaaminen sujui suht hyvin, siitä lähtien olen puhelimitse ollut häneen yhteydessä noin pari kertaa kuukaudessa. Nykyisin hän soittelee myös itse. Läheisiä emme ole, mutta emme täysin vieraitakaan toisillemme. Nyt hän alkaa siinä iässä, ettei itsekseen pärjää. Kyllä minä jotenkin koen velvollisuudekseni auttaa häntä saamaan kotipalvelua tai jotain vastaavaa, vaikka hän itse jääräpäisesti kieltäytyy avusta. Se on aika pieni vaiva (vaikkakin suuritöinen) hyvästä omatunnosta. Mutta en minä tuomitse. Sinun lähtökohtasi ovat varmasti ihan toisenlaiset. Jokin sinua kuitenkin kaihertaa, koska aiheesta aloituksen teit. Toivon, että löydät ratkaisun asiaan.

mikä on kotipalvelu vastuu ym. Meillä ei tarvitse jäädä "töihin" jos asiakas on humalassa ryyppy päällä. Tarkistaa, että asiakas on kunnossa ja lähtee pois.

On vähän kaksi piippuinen juttu. JOs kerran saa viinaa itselleen, niin luulis saavan myös ruokaa...

toki on se, että ilmoitat äitisi kunnan vanhuspuolelle, että äitisi tarvitsee apua. Sinun ei tarvitse ottaa äitiäsi esim. luoksesi asumaan. Sitä vartenhan me näitä veroja maksetaan, että yhteiskunta hoitaa. Ja ymmärrän hyvin suhtautumisesi äitiin, joka on tehnyt elämästäsi vaikean.



Sukulaisesi taitavat pelätä, että joutuvat itse hoitohommiin ja syyllistävät siksi sinua.



Jaksamista sinulle.

Kumman syytä se, että ette ole tekemisessä. Et sitä kerro mistä on kyse.

Mieheni on huostaanotettu 5v. ja hänen äitinsä kuoli ilman lastaan. Mieheni on kokenut kovia ja kyllä se hylkääminen kostautuu aina äidille. Lapsen rakkautta ei saa, jos lapsi ei ole sitä itse saanut.

mikä on kotipalvelu vastuu ym. Meillä ei tarvitse jäädä "töihin" jos asiakas on humalassa ryyppy päällä. Tarkistaa, että asiakas on kunnossa ja lähtee pois.

On vähän kaksi piippuinen juttu. JOs kerran saa viinaa itselleen, niin luulis saavan myös ruokaa...

mutta jos vanhus ei pysy pystyssä ja on satuttanut itsensä soitetaan hänelle ambulanssi. minä myös aina pyrin varmistamaan että saa apua kun sitä tarvitsee on humalassa tai ei. alkoholismi on myös sairaus.

Olisiko sitten joku viisas sossu- tai vanhuspuolen ihminen läsnä, joka kertoisi, mitä pitäisi tehdä jos vanhus itse ei halua (koti)apua vaikka olisi sen tarpeessa. Mihin pitäisi ottaa yhteyttä?

Olisiko sitten joku viisas sossu- tai vanhuspuolen ihminen läsnä, joka kertoisi, mitä pitäisi tehdä jos vanhus itse ei halua (koti)apua vaikka olisi sen tarpeessa. Mihin pitäisi ottaa yhteyttä?

sitä varmasti aika usein mietitään, ihmisellä on aika pitkälle itsemääräämisoikeus, koska sitten tulee vastaan heitteille jättö? Ihmisten hoitaminen on aika vaikeaa välillä. Kunnan/kaupungin sossuun otat yhteyttä, mutta jos vanhus on selväpäinen on aika vaikea apuun mennä väkisin.

Kaksi vanhempaa pystyy huolehtimaan seitsemästä lapsestaan mutta ne seitsemän lasta ei pysty huolehtimaan vanhemmistaan.

mutta ei siinä tapauksessa etteivät vanhemmat ole pitäneet yhdestäkään seitsemästä lapsesta huolta. Miksi sitten niiden lasten pitäisi? Jotkut pitävät, jotkut eivät, silti syyllisyys tuntuu olevan enemmän lasten kuin vanhempien taakka.