Mun on pakko nyt taas pakko avautua
Olen 16v mamma ja mulla on 9kk tyttö. Äitini ja sukulaiset yrittivä saada mut tappamaan oman tyttöni ennen kuin oli edes syntynyt. Isäpappa ei ottanut muka kantaa vaikka äitiä puolusteli aina tarvittaessa. Sitä ei varsinkaan äitini tule koskaan saamaan anteeksi! Nyt me asutaan kahdestaan tyttöjen kesken. Nyt ne samat murhaaja-sukulaiset lähettelevät meille joulukortteja. Mummonikin laittoi kortin mutta ei iljennyt tytöstä siinä mitään mainita ettei vaan postin jakaja huomaa että täällä asuu avioton lapsi, tein tänään pienen nuotion ämpäriin pihalle ja sitten katseltiin yhdessä ikkunasta, kylläpä joulukortit lämmitti mieltä mukavasti. Meillä oli hauskaa kun naureskeltiin yhdessä tonttulakit päässä. Äitini on nyt soittellut jatkuvasti mulle "että tulisitte nyt jouluksi kotiin kun isäkin tulee" (ovat eronneet) mihin helvetin kotiin meidän kotihan on täällä. Eikä me tarvita murhaaja-sukulaisia mihinkään. Äsken äitini soitti itku kurkussa ja lässytti että jos ette tule kotiin niin me tullaan isän kanssa teille. Haluavat muka nähdä tytärtään ja lapsenlastaan, siis mitä v*tt*a? Ensin halutaan tappaa joku ja sitten kun se ei sovikkaan ostellaan joululahjoja, lähetellään kortteja yms. ja ei olla tietävinäänkään murhaan painostamisesta ja kaikesta paskasta jota ovat mun niskaan heittäneet. Mitä mietitte tästä? Pitäisikö mun mielestäsi päästää porukat sisälle vähäksi aikaa ja kuunnella taas äitini lässytystä ja vihjailuja siitä miten huono äiti olen, pyytää vähän rahaa ja potkaista pellolle? Jättää ovi kokonaan avaamatta? Vai avata ovi vauvan kanssa, ottaa lahjat tippa linssissä vastaan, sössöttää surkealla äänellä että antakaa vähän rahaa niin tulen kotiin ja sitten vaan potkaista lahjat ulos ja kiskaista ovi kiinni?
Kommentit (197)
Olet ehkä liikaa kiinni vauvassa. Etkö kaipaa omaa aikaa? Ymmärrän kyllä sua olen itsekin nuori äiti.
Tullut sellainen kuva että äitini ei kadu sitä mitä on sanonut ja tehnyt ja kun ei saanut tahtoaan läpi haluaisi esittää tytölleni rakastavaa pikku mummeroista. Ja mä todella toivoisin että tytölläni olisi sellainen mummo joka oikeasti välittäisi mutta minkä mä sille voin ettei ole. Ja mä en voi hyväksyä että mun tytöllä on feikki-mummo joka toivoisi ettei häntä olisi. Olisihan se tietysti kiva että olisi äiti jonka voisi pyytää hoitamaan joskus tyttöä mutta tuollaiselle murhaaja-mummolle en kyllä pientä lastani hoitoon voi antaa. Kerran mä jouduin sen ((pakosta)) tekemään kun jouduin sairaalaan . Vauva oli 22,5 tuntia äitini hallussa ja kun menin hakemaan tyttöä tyttö itki naama punaisena ja "puoli sukua" oli kyyläämässä tuota syntistä pienokaista. Äitini alkoi taas heti selittämään jotain paskaa, sanoin pari valittua sanaa ja sitten lähdettiin kotiin. Tämän lisäksi tyttö on ollut 3 kertaa yhdellä mamma-kaverillani alle 2 tuntia hoidossa. Jos joskus lähden kavereiden luo otan tytön mukaan ja joskus käyvät meillä kylässä. Onneksi parhaat kaverini ei ole hylänneet mua. Olisi kyllä mukava joskus käydäkin jossain ilman vauvaa mutta toistaiseksi ollaan pärjätty näinkin ihan hyvin. Vai mitä? Äiiiö vastasi tyttö :-D AP
mutta älä katkaise välejä äitiisi. Anna tyttärellesi mahdollisuus luoda läheinen ja lämpöinen suhde mummoonsa, sinun äitiisi. Vaikka äitis nuoren ikäsi takia ehdotti tuollaisia hirveitä ennen vauvan syntymää, hän saattaa nyt katua sanomisiaan ja haluaisi olla isoäiti lapsenlapselleen. Pieni vauva tarvitsee paljon huomiota ja hoitamista ja eikö olisikin kiva jos voisit joskus hengähtää ja viettää vapaailtaa ja pyytää äitisi teille hoitamaan vauvaa siksi aikaa kun olet ulkona ystäviesi kanssa?
Ap:n äidillä on tosiaan mt-ongelmia koska tuollaiset puheet ja käytös vauvan nuorta äitiä kohtaan, joka kaiken lisäksi on oma tytär eivät vaikuta aivan normaaleilta.
Meille ja jopa äitini osasi käyttäytyä asiallisesti ja mitään vihjailematta jopa 3 tuntia ja jopa kehui mua. Mutta sitten kun sain tytön nukkumaan alkoi äitini vihjailut. Äiti mm. Sanoi että haluaisi mut takaisin kotiin ja että olen vielä ihan liian nuori huolehtimaan pienestä lapsesta. Mä kysyin sitten että olisiko se ollut parempi että mä olisin tehnyt abortin? Äiti sanoi tosi hiljaa mutta varmasti olisi sitten hiljaisen minuutin jälkeen ehkä. Mä kysyin mitä ehkä? Mitä tuo ehkä tarkoitti kun kukaan ei ainakaan minuuttiin kysynyt mitään? Sitten isä aukaisi suun ja sanoi ettei äiti nyt ihan sitä tarkoita vaan on niin jääräpäinen ettei koskaan halua myöntää olleensa väärässä. Ja isä sanoi että vaikuttaa siltä että mä pärjään vauvan kanssa tosi hyvin. Siitähän äitini sitten suuttui ja huusi että isäni vaan yrittää mielistellä ja että haluaa että tulen takaisin kotiin ja......,...,... Sitten tyttö heräsi ja huuto loppui. Yritin rauhoitella pientä eikä tissikään heti kelvannut ja juuri kun tyttö alkoi imemään alkoi uusi möly "eihän se saa edes lastansa rauhoittumaan!"... Ja hirveä riitely alkoi taas ja sitten kun se varmaan puolen tunnin pauhaus loppui mä ja vauva itkettiin kumpikin yhdessä. Sitten mun veli kurkkasi ovesta ja näki että mäkin itken ja tuli rauhoittelemaan mua ja kertoi ettei kohta itsekkään kestä kotona asumista kun äiti on nykyään aina kamalan pahalla tuulella ja tahtoisi muuttaa mun luokse. Mutta ei taida onnistua kun veli on 11v mutta ehkä isän luokse. Sitten kun tyttö vihdoin nukahti oli äitini olohuoneessa tippa linssissä anelemassa anteeksi. Mä sanoin etten pysty antamaan anteeksi kaikkea sitä hirveää paskaa... Ja sanoin isälle että lähtevät nyt ja raahaa äitimuorinkin täältä helvettiin ettei herätä enää mun perhettä. Ja että velipoika jää sitten tänne yöksi että saa nukkua rauhassa. Isä pyyteli anteeksi, antoi 200e ja lähti yllättävän hiljaisen mutta ääneen pillittävän pikku äitimummeroisen kanssa. Kellokin oli jo melkein 2 ihme ettei naapurit soittaneet kyttiä. Veli jäi yöksi meille ja aamulla tai siis sitten kun herättiin leikittiin kaikki 3 yhdessä eikä pikkuveli muistanut olevansa tosi kova jätkä :-D Äsken isä haki velipojan ja nyt ollaan taas kahdestaan tyttöjen kesken. Ei äiti ole mitenkään muuttunut ja isäkin on sama tilanteen mukaan mukautuva mielipiteetön itsensä. Mun käy kyllä velipoikaa sääliksi ehkä olisi parempi että veli muuttais isäpapalle kun rakas äityliinimme taitaa olla tunteeton mieleltään sairas eukko. Ap
Päästää heidät joksikin aikaa sisälle mutta jossain vaiheessa pikkuista alkaa väsyttää ja tyttö haluaa että äiti imettää ja nukuttaa rauhassa ja silloin ei mummeleita ja papparaisia kaivata. Mutta heti jos alkaa paskaa lentää niskaan lentävät ulos saman tien!!! AP
Että haluaisi viettää meidän kanssa uuden vuoden aatto illan ja olla tytön kanssa kun vuosi vaihtuu. Mä vastasin että ei käy jos se sen muijakin tulee ja tyttö luultavasti nukkuu juuri silloin kun vuosi vaihtuu. No se vastasi että tulee ihan yksin ja haluaa olla vain meidän kanssa. Musta tuntuu jotenkin oudolta että jätkä haluaa viettää vuoden vaihdetta mielummin meidän kanssa kun muijansa kanssa vaikka baarissa tai jossain kun täytti vähän aikaa sitten 18v ja on ajokortti ja auto ja kaunis, rikas, isotissinen tyttöystävä ja on kaikki. No ei siinä mitään kun haluaa olla lapsensa kanssa mutta musta tuntuu kuitenkin jotenkin vähän oudolta. Käy kyllä muutenkin katsomassa tyttöä kerran tai pari viikossa ja viipyy yleensä 1-3 tuntia mutta nyt olisi tulossa koko illaksi. Olenko ihan hassu? Onko siinä teistä mitään outoa? Auttakaa mua! mitä mä vastaan??? AP
Ap, olin jo täysi-ikäinen, kun tulin raskaaksi
( silti "teini" ) ,mutta vanhemmilleni uutinen oli järkytys.
He painostivat kaikin tavoin aborttiin. En voinut oikeastaan enää asua kotona, he eivät halunneet minua sinne. Kiristivät, että jos teen keskeytyksen, saan kyllä tulla kotiin olemaan ja asumaan taas. Kertoivat tilanteen kaikille sukulaisillekin, jotka sitten soittelivat ties mitä puheluita jatkuvalla syötöllä, tarjoutuivat mukaan aborttiklinikalle ym.
Se oli vaikeaa aikaa, kuulin paljon piikittelyjä myös kasvavasta vatsasta ja tunsin, kuinka perheeni häpesi minua.
Ajan kanssa tilanne korjaantui. Tiedän, että perheeni on pahoillaan kaikesta, mitä silloin tapahtui, ja itsekin olen kokenut parhaaksi yrittää unohtaa vanhat asiat.
Jos kantaisin heille kaunaa, mulla ei olisi ketään auttamassa vaikeina hetkinä.
Sinun tilanteessa äitisi ei kyllä käyttäydy hyvin vielä nytkään, joten ymmärrän kyllä sua.
Lapsen kasvattaminen yksin on rankkaa, ja sen takia olen itse kokenut tärkeäksi antaa anteeksi ja unohtaa.
Lapseni on vielä pieni ja minä nyt ns. "aikuinen". Elämä on suht mallillaan ja tukiverkkoakin löytyy.
voimia sinulle.
Antamaan anteeksi kun äitini ei ole edes mun edessä muuttanut kantaansa. Voisitteko auttaa mua vähän (viesti 108) AP
Ap, olin jo täysi-ikäinen, kun tulin raskaaksi
( silti "teini" ) ,mutta vanhemmilleni uutinen oli järkytys.He painostivat kaikin tavoin aborttiin. En voinut oikeastaan enää asua kotona, he eivät halunneet minua sinne. Kiristivät, että jos teen keskeytyksen, saan kyllä tulla kotiin olemaan ja asumaan taas. Kertoivat tilanteen kaikille sukulaisillekin, jotka sitten soittelivat ties mitä puheluita jatkuvalla syötöllä, tarjoutuivat mukaan aborttiklinikalle ym.
Se oli vaikeaa aikaa, kuulin paljon piikittelyjä myös kasvavasta vatsasta ja tunsin, kuinka perheeni häpesi minua.
Ajan kanssa tilanne korjaantui. Tiedän, että perheeni on pahoillaan kaikesta, mitä silloin tapahtui, ja itsekin olen kokenut parhaaksi yrittää unohtaa vanhat asiat.
Jos kantaisin heille kaunaa, mulla ei olisi ketään auttamassa vaikeina hetkinä.Sinun tilanteessa äitisi ei kyllä käyttäydy hyvin vielä nytkään, joten ymmärrän kyllä sua.
Lapsen kasvattaminen yksin on rankkaa, ja sen takia olen itse kokenut tärkeäksi antaa anteeksi ja unohtaa.Lapseni on vielä pieni ja minä nyt ns. "aikuinen". Elämä on suht mallillaan ja tukiverkkoakin löytyy.
voimia sinulle.
Miksipä ei. Älä kuitenkaan odota mitään yhteenpalaamista.
Epäilen tätä vahvasti trolliksi, rakenne on ihan sellainen (ensin tarina, sitten jatkotarina jne) mutta mitäpä siitä: hyvät trollit ovat viihdyttäviä.
En odotakkaan yhteenpalaamista vaikka en olisi koskaan edes halunnut erota. AP
Miksipä ei. Älä kuitenkaan odota mitään yhteenpalaamista.
Epäilen tätä vahvasti trolliksi, rakenne on ihan sellainen (ensin tarina, sitten jatkotarina jne) mutta mitäpä siitä: hyvät trollit ovat viihdyttäviä.
niin ajattelen, että sukulaisesi ovat varmaan nähneet pienen tytön, aika kypsymättömän lapsosen, joka itse saa nyt lapsen. Eivät ehkä ole osanneet tukea mitenkään.
Vaikea vastata kun en vielä ole edes varma mitä vastaisin. Ap
Mä ihan hölmö kun mun tuollaista pitää miettiä? Haluaisiko joku siitä riippumatta auttaa mua? (Viesti 108) AP
Mä ihan hölmö kun mun tuollaista pitää miettiä? Haluaisiko joku siitä riippumatta auttaa mua? (Viesti 108) AP
Hyvähän se vain on jos isää vauva kiinnostaa.
En mä tiedä, ei kai se mitään haittaa. Mutta eikö se ole teistä vähän outoa kun ei halua viettää uutta vuotta tyttöystävänsä kanssa vaan vauvansa ja exänsä? No ei kait periaatteessa. Mä en voi sille mitään että mun tunteet sitä petollista jätkää kohtaan ei ole vieläkään kuolleet. Ap
Onhan lapsi teidän yhteinen eikä vain sinun. Vai pelkäätkö että tuot tunteesi julki?
tyttö tuntuu merkkaavan hänelle enemmän kuin tyttöystävänsä, mikä on hyvä juttu.
Ja sehän olisi mun asemassa aika hölmöä ja noloa. Ap
Onhan lapsi teidän yhteinen eikä vain sinun. Vai pelkäätkö että tuot tunteesi julki?
Ja heillä on muuten kummallakin saman laiset söpöt nenätkin :-D Mä vielä vähän mietin kuitenkin. Ap
tyttö tuntuu merkkaavan hänelle enemmän kuin tyttöystävänsä, mikä on hyvä juttu.
etkä sä voi ymmärtää sitä nyt,näköjään.sun tekstistä huomaa miten lapsen omaisesti sä ajattelet.anna ajan kulua,ehkä ajattelet 10-15v. päästä toisin.kunhan vaan huolehdit siitä maailman rakkaimmasta.
Päätin suostua. Mä laitan huomenna viestin tai soitan. Jos mä nyt olen itsellenikin ihan rehellinen niin mun epäröinti saattoi johtua osittain siitä että mun tunteet eivät ole kuolleet, vaikka tytön isä petti mua niitä aikoja kun tulin raskaaksi. Kun mä kerroin että olen raskaana ja jonkun ajan päästä aloin kertoa suunnitelmia elämästä lapsen kanssa jätkä oli ihan maassa ja kertoi että hänellä on suhde toiseen. Parin viikon päästä olisin jo antanut sen anteeksi mutta jätkä tahtoikin erota ja aneli itku kurkussa että pidän lapsen, no sehän oli mulle aivan itsestään selvyys. Olin todella vihainen ja katkera kun jätti mut toisen takia ja vielä juuri silloin... Ne oli mulle aivan hirveitä aikoja kun kukaan ei puolustanut mua äidilleni, tai no vauvan isä olisi puolustanut ja oli itsekkin ehdottomasti aborttia vastaan mutta sattuneesta syystä mä en paljon siltä suunnalta puolustuksia kaivannut. Onneksi mulla oli ukki joka raskaudesta kuultua edes vähän puolusti mua ja loppu raskaudesta antoi tämän kämpän mun ja tulevan vauvan käyttöön. Sitten kun tyttö oli syntynyt mä ajattelin että meidän on pakko tehdä sovinto meidän yhteisen pienen tytön takia ja nyt ollaan taas ok väleissä. Mä en vaan voi sille mitään että mun sydän on järkeä 2 vuotta jäljessä. AP
Että haluaisi viettää meidän kanssa uuden vuoden aatto illan ja olla tytön kanssa kun vuosi vaihtuu. Mä vastasin että ei käy jos se sen muijakin tulee ja tyttö luultavasti nukkuu juuri silloin kun vuosi vaihtuu. No se vastasi että tulee ihan yksin ja haluaa olla vain meidän kanssa. Musta tuntuu jotenkin oudolta että jätkä haluaa viettää vuoden vaihdetta mielummin meidän kanssa kun muijansa kanssa vaikka baarissa tai jossain kun täytti vähän aikaa sitten 18v ja on ajokortti ja auto ja kaunis, rikas, isotissinen tyttöystävä ja on kaikki. No ei siinä mitään kun haluaa olla lapsensa kanssa mutta musta tuntuu kuitenkin jotenkin vähän oudolta. Käy kyllä muutenkin katsomassa tyttöä kerran tai pari viikossa ja viipyy yleensä 1-3 tuntia mutta nyt olisi tulossa koko illaksi. Olenko ihan hassu? Onko siinä teistä mitään outoa? Auttakaa mua! mitä mä vastaan??? AP
Luuletko tosiaan että mä voisin jättää mun pienen avuttoman tytön yksin kotiin?????? mä en voisi koskaan jättää mun pikkuista heitteelle! Tyttö on mun suurin rakkaus ja mun elämä. En varmasti anna lastani tuollaisen sekopään hoitoon joka edelleenkin ajattelee että olisi parempi jos häntä ei olisi. Ap
Kohta pääset baariin ja sitten on se mummu ihan kiva olemassa hoitajana ettet jätä muksua yksin kotiin kun lähdet lähibaariin "kun ei se koskaan muutenkaan herää öisin ja mähän tuun jo neljältä kotiin".
Hiukan lapsellista ajattelua vielä, niinkuin tuonikäisellä yleensä on. Ajattele mieluummin sitä lastasi kuin, voi kyynel, loukattua sieluasi.
Kohta pääset baariin ja sitten on se mummu ihan kiva olemassa hoitajana ettet jätä muksua yksin kotiin kun lähdet lähibaariin "kun ei se koskaan muutenkaan herää öisin ja mähän tuun jo neljältä kotiin".
Hiukan lapsellista ajattelua vielä, niinkuin tuonikäisellä yleensä on. Ajattele mieluummin sitä lastasi kuin, voi kyynel, loukattua sieluasi.