2-vuotias ja ratsastus

ja jos kipinä pysyy yllä, ekaluokkalaisena on hyvä aloitella.



Mäkin olen tavannut lapsen, jolla oli jo ihan pienenä settis. Settis puri lasta kaulasta niin, että tarvittiin paljon tikkejä.

mutta itse en pidä ratsastusta sen vaarallisempana kuin autotienvieressä lenkkeilyäkään, elämästä ei koskaan tiedä mitä sattuu, eihän sitä uskalla elää jos kaikkea pelkää, kaikkensa on tehtävä joka asian suhteen että olisi mahdollisimman turvallista, mutta ei pelkäämään kannata ruveta ja kun välttää typeriä riskejä niin pärjännee pitkälle, mutta jokaisen on itse tehtävä valinnat.



nimim. niskanikamansa murtanut ratsunsa selästä tippuessa

Kyllä 2-v on aika nuori....

päästäisi tienviereen lenkkeilemäänkään... (enkä menis itsekään)...

enkä koe sitäkään suunnattoman vaaralliseksi että lenkkeilen kylätietä vaunujen ja koirien kera :D olen ehkä sitten uhkarohkea, mutta hieman jaksaa naurattaa edellinen kommentti.

fiksu kommentti. Ei kai kukaan päästäisi. En myöskään päästäisi 10-kiloista lasta 150 - 200 kiloa painavan saaliseläimen selkään... ihmettelen, että jotkut voisivat päästää.

ei ne hevoset nyt NIIIIIIIN vaarallisia ole, varsinkaan kun valitsee ratsastuspaikkansa huolella, hyvämaineisissa/valvotuissa ratsastuskouluissa pääsääntöisesti kiltit ja luotettavat pikkuponit pienimmmillä ja taluttajat ja kopparit.

"valvotussa ja hyvämaineisessa" hevostallissa.



Oli juuri hyppäämässä esteen yli kun hevonen kuuli pakoputken pamauksen ja lähtikin ihan eri suuntaan. Olin juuri luvannut, että omani saa ruveta ratsastamaan kun on jo kolmannella.



Ei tyttöä enää yllättäen huvittanutkaan. Vähän sääli, koska ratsastin aikoinani myös itse, mutta toki mullakin on ollut turhan monta läheltä piti tilannetta...

ratsastuksesa on niin monta asiaa kun täytyy hallita yhtä aikaa ja pituuttakin olis hyvä olla yli metri.

Meillä tyttö halusi jomihan pienenä alkaa ratsastamaan. Kieltäydyin päästämästä ratsastustunneille ennen kuin on koulussa. Nyt ekan luokan syksyllä sai alkaa ratsastamaan. ensin hieman arveöluttavissa oloissa. Talli on kyllä SRL:n hyväksymä ja ratsastus tapahtui aidatulla alueella ja ponit koulutettuja,mutta opetus ei ollu ratsastuksenopettajan tai ohjaajan pitämää. Lisäksi siellä 5-7 vuotiaat ratsastivat poneilla ilman taluttajaa.

Nyt on jo päässyt viralliselle rátsastuksen alkeiskursille jossa opetus huomattavasti parempaa ja avustaja kulkee ponin vierellä.

Tuo että jalak jää kiinni jalustimeen johtuu yleisimmin vääränlaisista jalkineista. Ratsastaessa täytyy olla saappaat joissa on kunnollinen korko,jolloin jalka ei voi luiskahtaa jalustimen läpi ja ratsastaja jäädä satulaan kiinni roikkumaan. Silti yhä useammin näkee varsinkin lasten ratsastavan lenkkareissa tai ihan tasapaohjaisissa saappaissa.

Ei ratsastus niin kauhean vaarallinen laji ole kun muistaa käyttää oikeanlaisia varusteita ja toimii rauhallisesti hevosen kanssa.

Meidän 2,5 vuotias tyttömme on käynyt tenavatunneilla ratsastuskoulussa Hyvinkäällä. Isosisko aloitti noin 4-vuotiaana ja kun pikkusisko oli käynyt välillä tallilla katselemassa, hänkin halusi ponin selkään. Tuolla vanhemmat taluttavat itse poneja ja lapset pääsevät menemään ravia ja harjoittelemaan ponin pysäyttämistä, kääntämistä jne. Jopa laukkaa ovat menneet, tosin tietysti pieniä pätkiä. Aina ravissa (ja laukassa) tunnin opettaja taluttaa ponia ja vanhempi juoksee vierellä ja pitää tarvittaessa lapsesta kiinni. Meidän tytöt ainakin nauttivat tuosta suuresti, vaikka tietysti pienemmillä tuo on lähinnä ponin kyydissä istumista ja hevosen liikkeestä nauttimista. Vanhempi tyttö on nyt 5,5 vuotias ja nyt huomaan, että hänellä alkaa olla jo vähän tajua siitä miten ponia ohjataan. Kovin säännöllisesti emme ole käyneet ehkä kerran tai kaksi kuussa, mutta meille tämä sopii ja lapset tykkäävät kovasti.

Itse olen ollut hevosen selässä kun olen ollut 1,5 vuotias niin ekan kerran ja vakutunnit aloitin kun olin 5 vuotias. Tyttäreni aion viedä vauvaratsastukseen. Se on tarkoitettu ymmärtääkseni 1,5 ylöspäin. Ratsastus on hyvä ja sosiaalinen harrastus. Haavereita sattuu oikeasti sen verran harvoin kun on varovainen ettei oikeasti ole edes harrastuksista vaarallisin.

Meidän poika aloitti 3v. ihan hevosella, ei ole ponilla ratsastanut.

Sellasta rauhallista taluttamistahan se alkuun oli todella pitkään ja opeteltiin sitä oikeaa asentoa ja muuta. Ihan alkuun tietysti opeteltiin vaan sitä että pitää molemmilla käsillä kiinni koko ajan ja jalat siellä missä kuuluukin ettei lähde sooloilemaan mitään hevosen selässä :D



Olen kuullut noista ryhmistä myös. Me ei olla sellasta kokeiltu. On ollut yksityistunti niin sanotusti aina. Sännöllisesti ei käy mutta aina kun keretään. Tykkää tosi paljon. Myös kun aloitti niin pienenä niin ei pelkää hevosia yhtään. Vanhempana jos oltaisiin aloitettu niin olisi varmaan pelännyt enemmän olla niin korkealla. On myös ollut opettajan kanssa yhdessä hevosen selässä paljon ja opettaja on siinä ohjeistanut mitä tehdään. Välillä taas opettaja on ollut itse maassa ja sieltäkäsin korjannut asentoa ja ohjeistanut.



Minä en itse hevosista mitään tiedä enkä ole koskaan ollut sellanen hevostyttö nuorena. Onhan siellä kentän laidalla kuitenki kiva aina kameran kanssa katsella ja kuvata.



Me saatiin tallilta käyttöön aluksi kaikki kypärää myöden niin ei heti tarvinnut ostaa omia ennen kuin tiedettiin varmaksi tykkääkö poika koko harrastuksesta. Kumisaappaatkin oli silloin alkuun oivat kengät touhuun. Ei kannata heti kalliita kamppeita mennä hankkimaan mun mielestä.

Meillä on omia hevosia, joten lapsetkin ovat saaneet ratsastaa n. 1½-vuotiaista. Alkuun tietysti vain kotipihassa taluttaen ja kopparin kanssa, itsenäisesti sitten vasta joskus isompina (n. 10 v korvilla, omat hevoset kun eivät mitään aloittelijoiden poneja ole).



Jos vain taluturatsastusta lähiseudulta löytyy, niin se on on hyvä tapa aloittaa tutustuminen hevosiin ja ratsastukseen.

Se on totta, että ratsastus on vaarallista, mutta jos lapsi haluaa niin taluttajan ja kopparin kanssa ei pitäisi olla ongelmaa! Itse olin 2 vuotiaani ISON hevosen selässä. Hevosethan niitä lapsille sopivempia on kuin ponit luonteen puolesta,mutta koon puolesta tietty ponit! Ajattelin viedä 5v. lapsen tiinenä olevan 5v. ponin selkään, ja hän ei ole aiemmin ratsastanut. Ehkä uhkarohkeaa, mutta joskus on aloitettava!

Se on totta, että ratsastus on vaarallista, mutta jos lapsi haluaa niin taluttajan ja kopparin kanssa ei pitäisi olla ongelmaa! Itse olin 2 vuotiaani ISON hevosen selässä. Hevosethan niitä lapsille sopivempia on kuin ponit luonteen puolesta,mutta koon puolesta tietty ponit! Ajattelin viedä 5v. lapsen tiinenä olevan 5v. ponin selkään, ja hän ei ole aiemmin ratsastanut. Ehkä uhkarohkeaa, mutta joskus on aloitettava!

Vanha ketju mutta kirjoitanpa silti! Meillä 2,5-vuotias aloittelee juuri ratsastusta, ihan isolla suomenhevosella. Meidän omalla nimittäin. Turvaliivin ja ratsastusvyön avulla, sekä itse tietenkin taluttamassa ja yhdessä selässä istuen voidaan hiljalleen käydä metsässä käpyttämässä. Siitä se alkaa.

Aika usein hevostallille syntyneet lapset pyörivät hevosten jaloissa ja selässä kun omin jaloin tallille pääsevät. Siinähän oppivat myös varomaan.

3v ravasi ilman taluttajaa?

missähän päin ja minkä niminen talli?

Älä nyt naurata, ihan tavallisilla ratsastuskouluponeillakin minitunneilla 3-6-vuotiailla AINA taluttaja, ne ei todellakaan pärjäis keskenään. Ehkä joku tallilla asunut oppii alle kouluikäisenä mutta hei pliis.

Ilman KOPPARIA. (= joku joka kulkee ponin vierellä, taluttajan takana)

Uusimmassa Vauva-lehdessä hyvä juttu vauvaratsastuksesta!



Meillä tytärpuoli aloitti talutustunneilla alle 5-vuotiaana ja jos joskus tulee omia lapsia, niin olisi tarkoitus viedä heidät jo paljon aikaisemmin tutustumaan poneihin. Toivottavasti lasten innostus jatkuu, niin pääsen ostamaan meidän perheelle oman ponin, jonka kanssa voin itsekin toteuttaa pitkäaikaisen näyttely/valjakkoajo-haaveeni :)

Maalais järkeä eläiten ja lasten kanssa . Mitä pienempi lapsi aina otettava varman päälle ! periaatees ala ikästä ei maastoon ilman taluttajaa , vanhemman silmän alla... Hevonen on hevonen eli pako eläin ja kilteinkin säikähtää aivan varmasti jotain , vaikka vaan kääntyisi yllättäin katsomaan mistä ääni tulee niin ratsastaja voi ollakkin maassa ja jalustimeen takertuneena , se voi olla hevosen tai ponin mielestä se kamalin asia mitä ei ymmärräkkään , siinä tilanteessa se ei varmasti näytä siltä luotettavalta ihmiseltä , vaan ehkä pedolta!? Meillä äidillä hankala mutta opettavainen LV ja tytöllä jo ennen syntymää settis ori , jolla ratsastanut 8 kk iästä asti ensin miinuutteja jne riskit kuuluu äidin vaan maksimoida mielessään ja toimia sen mukaan .... Ettei mitään sattuisi. Tarkoitan varusteita , jalustimia , hevosen hyvää/huonoa päivää ,lapsen virkeyttä (väsymystä) sekä kaikki ulkopuoliset tekiät.... Lapsi tärkein :)