Lue keskustelun säännöt.
Muita koululaisia jotka ei kaipaa koulun jälkeen kavereita vaan on mielummin kotona?
22.12.2010 |
Meidän lapsella on koulussa ymmärtääkseni kavereita mutta koskaan ei oma-aloitteisesti pyydä kaveria meille tai kysy voisiko mennä kaverille. Poikkeuksena yksi kaveri jonka kanssa joskus harvoin on ja sekin johtuu siitä kun tällä kaverilla on joku todella kiinnostava lelu :/
Olen itse kotona kun meillä vauva ja lisäksi lapsellani on sisarus jonka kanssa leikkii paljon. Koulun jälkeen ei siis tarvitse yksin tulla kotiin. Lisäksi teen paljon lasten kanssa kaikenlaista ja käymme eri paikoissa, johtuukohan sitten siitä että tekemistä ja seuraa on kotonakin.
Mutta olen välillä vähän huolissaan kun lapsi ei ole vapaa-ajalla kavereista yhtään kiinnostunut ja yritän että hän pyytäisi kavereita tai menisi itse. Mutta en tiedä pitäisikö vaan luovuttaa se "patistaminen" ja odottaa milloin itse kiinnostuu asiasta. Lapsi on vielä vähän lukutoukka-tyyppiä ja viihtyy omissa oloissaankin touhuten itseään kiinnostavia asioita.
Tuntuu että samanikäiset ravaavat koko ajan kavereillaan ja vanhemmat ovat ennemmin siitä rasittuneita :/ Itse taan olisin mielissään jos lapsella kävisi kavereita. Omasa lapsuudesta muistan kuinka leikin päivittäin kavereiden kanssa ja siitä on jäänyt mukavat muistot.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (2)
joka oli tuollainen nuorempana, nyt siis kaksikymppinen. Minulla on aina ollut kavereita, mutta koskaan ei vapaa-ajalla heidän seuransa ole jaksanut innostaa; kyse on voinut olla kouluväsymyksestä tai siitä, että on jotain mielenkiintoisempaa tekemistä. Tämä ei ainakaan meidän kaveripiirissä ollut kenellekään ongelma, enkä jäänyt ulkopuoliseksi. Jos lapsella on kavereita, en näkisi asiassa mitään ongelmaa.
Itsestäni ainakin kasvoi tasapainoinen ja sosiaalinen ihminen. (: Hyvää joulua sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa on kavereita, kotona puuhailee mieluummin yksin: lukee, kuuntelee musaa, etsii musiikkitietoa tietokoneella.
Olin aikani huolestunut, mutta lasta itseään ei tunnu vaivaavan. Joskus harvoin kutsuu jonkun kaverin käymään.
Totta puhuen viihdyn itsekin hyvin yksin, vaikka kavereita on aina ollutkin.