Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Homoseksuaalisuudesta eroon eheyttämällä?
21.12.2010 |
Tässä 3 Imagessa taannoin ollutta homoseksuaalin taustatarinaa, joissa kaikissa kyse on ollut rikkinäisyydestä ja taipumuksesta ollaan kasvettu eroon:
Ensimmäinen lehtiartikkelin "entinen" homo asuu omakotitalossa, nelikymppinen, korkea koulutus. Isä oli hyvin etäinen ja ankara. Aina tuli vain moitteita. Siitä alkoi viha isää kohtaan ja samaistuminen äitiin. Äidin kanssa yhdessä virkattiin ja leivottiin. Pihalla ja koulussa kiusattiin, ja sitä vastaan oli vaikea puolustautua, kun ei ollut malllia siitä, millaista on olla mies.
Jo viisivuotiaana hän joutui isojen tyttöjen seksileikeihin koekaniiniksi. Syntyi häpeän tunne. Miehet alkoivat kiinnostaa 11-vuotiaana. Mielessä oli haaveita miehestä, joka huolehtii ja rakastaa ja on hyvännäköinen. Alkoi pelko paljastumisesta.Rippikoulussa ei voinut nukkua, kun hän pelkäsi puhuvansa unissaan ääneen homoajatuksiaan. 17-vuoitaana hän tuli uskoon. Sen jälkeen hän uskalsi puhua homotunteistaan kavereilleen. Parikymppisenä löytyi kirja eheytymisestä. Hän ilmoittautui eheytyskursille ja tapasi siellä muita rikkinäisiä. Oli alkoholia, huumeriippuvuutta, seksiriippuvuutta, homoutta,
Terapia tähtäsi sisäiseen muutokseen ja se vei vuosia. Aluksi oli pelkoja sekä miehiä että naisia kohtaan. Mutta sitten naiset alkoivat kiinnostaa. Hän alkoi jahdata työpaikan uutta naistyöntekijää. Syksyllä mentiiin naimisiin ja nyt suhteessa on myös seksiä. Homokiusauksia tulee ajoittain. Ne liittyvät stressiin ja väsymykseen.
'''''
Yhteenveto: etäinen isä, seksileikkejä, häpeää, pelkoa paljastumisesta, rikkinäisyyttä. Asiantuntija Ari Puonti vetää Imagen jutussa seuraavana asioita yhteen ja pohtii, mitä muutos tarkoittaa. Hänen mukaansa eheytyneiden tarinoissa isä ja äiti ovat tärkeitä. Maallikkolukija jää kuitenkin mietityttämään: Entä jos se onkin se terapian menetelmä, joka kaivelee esiin juuri tällaisia asioita taustalla häärivien teoreetikkojen ideoiden mukaisesti. Ja epäilen, että valtaosalla homoista ei ole historiassaan seksuaalista hyväksikäyttöä tai muita lueteltuja ongelmia. Ja monella heterollakin on ollut etäinen isä. Lapsen kanssa hääräävä vaippoja vaihtava isähän on aika uusi ilmiö.
'''''
Toinen tarina vahvistaa sen, että homouteen ja lesbouteen kuuluu ääri-ilmiöitä lapsuudessa. Entinen lesbo kertoo, miten kotona ei otettu syliin. Hän oli syntynyt "vahinkona". Perheessä oli avioerokriisiä. Äiti ei jaksanut hoivata ja rakastaa. Isä ryyppäsi ja kävi vieraissa. Pornolehtiä oli ympäriinsä. Niissä oli naisten kuvia. Oli myös syömishäiriö.
Aikuisena oli suhde toiseen naiseen, mutta se oli riippuvuussuhde, jossa ei ollut hyvä olla. Syömishäiriö palasi. Terapiaan hän meni syömishäiriön pakottamana. Lesbotunteet hän piti omana tietoaaan.
Terapiassa käytiin kolme vuotta läpi isä- ja äiti-suhdetta. Hän alkoi ymmärtää, että nämä asiat liittyvät toisiinsa. Hän tajusi, että lesbous on tullut äitihaavan takia. Halu tulla rakastetuksi on kanavoitunut toiseen naiseen. Ensin hoidettiin äitisuhdetta, sitten isäsuhdetta. Hän alkoi tapailla sen jälkeen miehiä. Hän oli ennen tuntenut itsensä kelvottomana naisena, mutta nyt vientiä riitti.
'''''
Lehtiartikkelin kolmas tarina vahvistaa sen, että homon lapsuus on kamala. Oli isän poika, mutta isä kuoli, kun poika oli 7-vuotias. Isän luonnehäiriöinen veli oli perheelle kauhistus, koska hän yritti ajaa perheen pois kodistaan. Kahdeksanvuotiaana isän tilalle löytyi kylän kirvesmies, joka käytti hyväkseen kaikkia kylän poikia. Oli siis seksuaalista väärinkäyttöä. Varhaisteineinä harrastettiin seksiä, uhrit keskenään. Näin hän oppi homoseksuaalisuuden. Joku toinen nuori oppii tupakanpolton ja viinanjuonnin.
Tunnepuolella ol ihastumisia naisiin, mutttta seksi kohdistui miehiin. Uskoontulo 18-vuotiaana muutti paljon. Seksi miesten kanssa jäi. 23-vuotiaana naimisiin, mutta ensimmäisen mies-lankeemuksen jölkeen hän lähti seurakunnan puolelle pyytämään apua. Siellä häntä rukoiltiin heteroksi ja ajettiin pahoja homohenkiä pois. Aslanin kurssilla nähtiin, että hän oli rikki. Hän alkoi tajuta, että syrjhähypyt johtuivat siitä, että isä hylkäsi hänet kuolemalla pois, ja sitten oli hyväksikäyttöä.
-
Dr. Phil:issä oli juttua jokin aika sitten transsukupuolisista lapsista, joita erään suuntauksen mukaan voidaan terapoida vahvistamalla oman sukupuolen ominaisuuksia lapsessa - ohjelmassa eheyttämisohjelman asiantuntija sanoi, että usein nämä transsukupuoliset ovat poikia, joilla on vahva suhde äitiinsä ja joiden isä ei ole läsnäoleva, tai suhteessa isään ilmenee muunlaisia ongelmia. Vahva miehisyys ja sitä kautta heteron seksuaali-identiteetti ei pääse kehittymään normaalisti, ja lapsen kehitys tältä osin häiriintyy.
Ko. ohjelmalla oli saatu hoidettua useita lapsia - ja huom. ei pakottamalla! Vaan, jos esimerkiksi poikalapsi leikkii barbinukella, niin isä menee mukaan siihen lapsen valitsemaan leikkiin - lapsi oppii luomaan tervettä suhdetta omaan isään, ja pääsee sitä kautta kosketuksiin oman maskuliinisuutensa kanssa. Äidin ja poikalapsen etäännyttäminen toisistaan, ja isän roolin korostaminen auttaa monissa tapauksissa.
Mitä olette mieltä tästä?
Kommentit (80)
aloittajan lähtökohta on se, että miehen ja naisen yhdyntä on se "ainoa ja oikea", "autuaaksitekevä" ja rivien välistä "luonnollinen" seksuaalisuuden muoto.
se ainoa oikea, ovathan muutkin tässä ketjussa kertoneet?
Joillakin vastaajilla on jotenkin hyökkäävä asenne apta kohtaan, miksi?
Itse tulen lähinnä kiukkuiseksi jos en saa penistä, en tarvitse klitorisstimulaatiota vaikka sekin on hauskaa mutta se ei tyydytä minua täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse uskon suurimman osan meistä olevan biseksuaaleja, mutta se, miten yhteiskunta sanelee parinmuodostuksen menevän määrittää toisilla enemmän seksuaalikäyttäytymistä kuin toisilla. Tottakai homo on yhtä ihminen! Haluan todella painottaa ja alleviivata sitä, että tästä ei ole aloituksessani kysymys! Mietin oikeastaan ennen aloitukseni tekemistä sitä, että olen jostakin lukenut teorian täydellisen rakkauden aktin luonteesta, ja että siihen voi yltää vain mies ja nainen yhdessä (mikä on ihan järkeen käypää, kun ajattelee yhdynnän peruslainalaisuuksia). Itsekin koin nuorena niin järisyttävän voimakkaan seksuaalisen suhteen - ja -yhteyden, että en voisi kuvitellakaan saavani naiselta kaikkea sitä (seksuaalisesti!), mitä siinä suhteessa sain - mutta kaikilla ei ole taustallaan onnistuneita heteroseksuaalisuuteen kasvattavia kokemuksia - onko silloin joissakin tapauksissa homoseksuaalisuus se ns. "turvallisempi" vaihtoehto? Ap.
täydellinen rakkauden akti - voi hyvänen aika. Eiköhän se ole kullekin yksilölle kuuluva, mahdotonta määritellä ulkoapäin siten, että siihen kuuluisi mies ja nainen. Tuosta ei siis voi päätellä yhtään mitään vajavaisuutta siihen suuntaan, että aktissa olisikin mies ja mies tai nainen ja nainen. Itse en edes pidä yhdynnästä, mutta suoritan kyllä rakkauden akteja aivan hyvin..
Suoritat rakkauden akteja (ts. yhdyntöjä) varsin hyvin; mutta et pidä siitä. Tiedätkö, että se on täysin erilaista / tuntuu täysin erilaiselta eri ihmisten kanssa? Minä uskon, että ne miehet ja naiset, jotka eivät ole koskaan nauttineet seksistä vastakkaisen sukupuolen kanssa, eivät ole kohdanneet sitä täydellistä seksipartneria, joka saa vain katseellaan sukat pyörimään jaloissa. Ja tiedän mistä puhun. Vehkeet ja anatomia on kaikilla tähän kunnossa, mutta kun se seksuaalisuus on niin paljon kaikkea muutakin, kuin vain sitä itse aktia! Eheyttämällä voidaan päästä mielen tasolla käsiksi niihin tunne-elämän lukkoihin, jotka estävät miehen kosketusta maskuliinisuuteensa ja naisella feminiinisyyteensä. On toki olemassa niin 100% homoja ja heteroita, ettei siinä ole apua mistään eheyttämisistä - eikä sitä silloin ole edes mielekästä avuksi tarjotakkaan. Puhunkin niistä tilanteista, joissa se toimii.Tai sillä on potentiaalia toimia. Ap.
ap hyvä, etkö osaa lukea? En harrasta yhdyntöjä, mutta harrastan rakastelua. Et voi määrittää rakkauden aktin tarkoittavan yhdyntää, sitä juuri kritisoin.
Vai mitä luulet? Ap.
En ole sanonut etten pidä rakastelusta, vaan etten pidä yhdynnöistä. Et voi ap mielivaltaisesti määritellä käsitteitä. Ja jos taas jankkaat että heteroseksuaalinen yhdyntä juuri oikean kumppanin kanssa on parasta mahdollista seksiä, olet väärässä. Hyvin uselle ei ole, kuten minulle. Et voi määritellä minun puolestani, mikä seksi on minulle parasta.
Vaan yritä ottaa asia objektiivisemmin. Ei tässä ole tarkoitus leimata ketään, osoittaa paremmuutta / ylemmyyttä, laittaa alaspäin tmv. todellakaan - vaan tarkoitus on ainoastaan ja vain nostaa ajatuksia, vaihtaa kokemuksia ja yhdessä pohtia tätä väiteltyä teemaa. Ap.
Eheyttämisen lähtökohta on jo se, että homoseksuaalisuudessa on jotain vikaa. Ja ap:n "teoria" tuntuu olevan seuraava: 1. Ap on löytänyt miehen, jonka kanssa on hyvää seksiä. 2. Ap päättelee, että tämä kertakaikkisesti on kaikille se korkein, paras ja nautinnollisin tapa harjoittaa seksiä. Eli perinteistä av-logiikkaa! Mä poistun nyt, eihän tässä ole mitään mielenkiintoista. Kukin löytököön sellaisen itselleen sopivimman tavan seksiin, jossa ketään ei loukata. Nuo eheyttäjien "teoriat" ovat muuten uskomatonta psykologian ja tilastotieteen raiskaamista. Ne eivät ole tiedettä nähneetkään.
Todellisuutta on se, että näissä on onnistuttu ja saatu merkittäviä tuloksia, joilla on ollut selkeästi elämänlaatua parantavia vaikutuksia yksilöiden elämään - eikö se ole jo merkittävä saavutus sinänsä se?
Miksi on niin väärin keskustella yhdessä muiden kanssa tästä seksuaalisuuden tasolla tapahtuvasta vuorovaikutuksesta? Kertoa, miten sen itse kokee ja lukea muiden mielipiteitä asiasta?
Minä en edelleenkään näe tässä mitään väärää, vaan pidän keskustelua itse aiheesta erittäin tarpeellisena.
Ap.
vaan se, että nämä uskonnollisesti motivoituneet tekijät tekevät huonoa tiedettä. Vääristelevät tuloksia, vetävät sellaisia päätelmiä mitä aineistosta ei voi vetää. Siksi se on huonoa tiedettä. Jos tiedät mitään tieteen teosta niin huomaat kyllä nämä pseudotieteeksi.
(lue: valehtelevat ja pakenevat kaappiin), jopa perustavat "heteroperheitä" toisten "parantuneiden" kanssa... kunnes loputa ajautuvat kuiluun, jossa eivät nää voi teeskennellä ja joko liittyvät ex-ex-gay-liikkeeseen tai päätyvät itsemurhaan.
Hyvät tulokset tosiaan...
Ei voi pohtia avoimesti ko. teemaa, jos aloittajan lähtökohta on se, että miehen ja naisen yhdyntä on se "ainoa ja oikea", "autuaaksitekevä" ja rivien välistä "luonnollinen" seksuaalisuuden muoto.
Seksuaalisuuden myötä me lisäännymme; syntyy uusia lajin edustajia maapallolle -> elämää viedään eteenpäin. Se on suuri vietti ja voima.
Kahdesta naisesta tai kahdesta miehestä ei synny uutta elämää; mutta se voi palvella seksuaalisen nautinnon kannalta silti ihan tyydyttävästä - ja myös palvella ihmisen jonkinlaisen henkisen aukon täyttämisessä.
Kyse on siitä, että yltääkö kaksi miestä tai kaksi naista yhdessä koskaan samalle huipulle, kun mies ja nainen yhdessä voivat yltää? (Huom. eivät suinkaan aina yllä, mutta sopivan kumppanin kanssa voivat yltää).
Monta filosofiaa tässä maailmassa rakentuu vastakohtien välille rakentuvan harmonian teemaan; jing ja jang, hyvä ja paha, maskuliinisuus ja feminiinisyys. Monilla mies- ja naispareillakin toteutuu tämä vastakkaisten teema - eli huolimatta siitä, että ollaan "saman merkkisiä", pyritään silti säilyttämään ja ylläpitämään tätä tasapainoa. Voisiko se olla, että tässä perusajatuksessa on siis jotakin horjuttamatonta ideaa?
Ja huom. missään vaiheessa en ole itse kertonut mieltäväni omaa seksuaali-identiteettiäni heteroseksuaaliseksi, tai sanonut sen olevan ainoa luonteva (/ luonnollinen) tapa harjoittaa seksiä - päinvastoin olen sanonut, että mielestäni suurin osa meistä on biseksuaaleja. Eli tuo "lainisi" ei nyt ihan koskenut kyllä minua.
Ap.
aloittajan lähtökohta on se, että miehen ja naisen yhdyntä on se "ainoa ja oikea", "autuaaksitekevä" ja rivien välistä "luonnollinen" seksuaalisuuden muoto.
se ainoa oikea, ovathan muutkin tässä ketjussa kertoneet? Joillakin vastaajilla on jotenkin hyökkäävä asenne apta kohtaan, miksi? Itse tulen lähinnä kiukkuiseksi jos en saa penistä, en tarvitse klitorisstimulaatiota vaikka sekin on hauskaa mutta se ei tyydytä minua täysin.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutenhan paras seksipartneri olisi aivokuollut jonka muna toimii, on hyvän mallinen ja jolla olisi hyvät geenit.
Ei voi pohtia avoimesti ko. teemaa, jos aloittajan lähtökohta on se, että miehen ja naisen yhdyntä on se "ainoa ja oikea", "autuaaksitekevä" ja rivien välistä "luonnollinen" seksuaalisuuden muoto.
Seksuaalisuuden myötä me lisäännymme; syntyy uusia lajin edustajia maapallolle -> elämää viedään eteenpäin. Se on suuri vietti ja voima.
Kahdesta naisesta tai kahdesta miehestä ei synny uutta elämää; mutta se voi palvella seksuaalisen nautinnon kannalta silti ihan tyydyttävästä - ja myös palvella ihmisen jonkinlaisen henkisen aukon täyttämisessä.
Kyse on siitä, että yltääkö kaksi miestä tai kaksi naista yhdessä koskaan samalle huipulle, kun mies ja nainen yhdessä voivat yltää? (Huom. eivät suinkaan aina yllä, mutta sopivan kumppanin kanssa voivat yltää).
Monta filosofiaa tässä maailmassa rakentuu vastakohtien välille rakentuvan harmonian teemaan; jing ja jang, hyvä ja paha, maskuliinisuus ja feminiinisyys. Monilla mies- ja naispareillakin toteutuu tämä vastakkaisten teema - eli huolimatta siitä, että ollaan "saman merkkisiä", pyritään silti säilyttämään ja ylläpitämään tätä tasapainoa. Voisiko se olla, että tässä perusajatuksessa on siis jotakin horjuttamatonta ideaa?
Ja huom. missään vaiheessa en ole itse kertonut mieltäväni omaa seksuaali-identiteettiäni heteroseksuaaliseksi, tai sanonut sen olevan ainoa luonteva (/ luonnollinen) tapa harjoittaa seksiä - päinvastoin olen sanonut, että mielestäni suurin osa meistä on biseksuaaleja. Eli tuo "lainisi" ei nyt ihan koskenut kyllä minua.
Ap.
haikailet jonkin yleispätevän "idean" tai "totuuden"... toisin sanoen jumalan perään. News Flash: sellaista ei ole. On vain ja ainoastaan subjektiivisia "totuuksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittajan lähtökohta on se, että miehen ja naisen yhdyntä on se "ainoa ja oikea", "autuaaksitekevä" ja rivien välistä "luonnollinen" seksuaalisuuden muoto.
se ainoa oikea, ovathan muutkin tässä ketjussa kertoneet? Joillakin vastaajilla on jotenkin hyökkäävä asenne apta kohtaan, miksi? Itse tulen lähinnä kiukkuiseksi jos en saa penistä, en tarvitse klitorisstimulaatiota vaikka sekin on hauskaa mutta se ei tyydytä minua täysin.
Ap.
ei lähtökohtaa voi tasapuoliseksi sanoa.
Muutenkin olisi aika erikoinen tapa keskustella siten, että esitetään mutuväitteitä. Eihän se ole mitään keskustelua. Yhtälailla voisin tulla huutelemaan että mun mielestä pitsassa ei saa olla ananasta, joo, saanhan mä sen sanoa, mutta se ei ole mielenkiintoista.
Siksipä ap ei suinkaan sanonut että hänen mielestään tämä on parasta seksiä, vaan hän esitti pseudotieteellisen teorian miksi kaikille tämä on parasta seksiä. Sitä täällä kritisoidaan, eikä ap:n mieltymyksien esiintuomista.
Onko täällä ketään bitä tai homoa, jolla olisi mitään kokemusta siitä, että lapsuudenolot olisivat vaikuttaneet?
Itse olen bi, heterosuhteessa. Minulla on traumaattinen lapsuus, ja äitini on lesbo. Voisin veikata, että lapsuuteni tietyillä kokemuksilla on ollut merkitystä suuntautumiseeni. Toisaalta ehkä syy onkin homouden biologisessa periytymisessä?
Viimeaikoina olen myös huomannut tuntevani kiinnostusta polyamoriaan: Salainen, kielletty unelmani on se, että minulla ja miehelläni olisi yhteinen tyttöystävä/ vaimo. (Tiedän kyllä, että tätä ei moni ymmärrä..) Tämänkään suhteen en tiedä, johtuuko tämä biologisesta, synnynnäisestä homoseksuaalisuudestani vai siitä, että minulla on ollut ongelmia oidipaalivaiheessa. Voihan olla, että kolmiosuhteen toivominen tarkoittaa sitä, että haluaisin nyt aikuisiällä yrittää ratkaista 3-6 vuotiaana kesken jääneen kehitystehtäväni?
Haluaisinko eheytyä, ja olisiko se mahdollista? En tiedä. Kaipuuni aiheuttaa välistä kärsimystä, ja miehelleni epävarmuutta. Toisaalta tunteet naista kohtaan (silloin kun niitä on) ovat jotain aivan juovuttavan ihanaa, ja haluaisin kovasti kokea paljon enemmän naistenvälistä seksiä kuin olen kokenut. Ihastuminen naiseen tuntuu erilaiselta kuin ihastuminen mieheen, jollain tavalla se on enemmän..
Kuulisin mielelläni kommentteja, mietin näitä juttuja paljon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse uskon suurimman osan meistä olevan biseksuaaleja, mutta se, miten yhteiskunta sanelee parinmuodostuksen menevän määrittää toisilla enemmän seksuaalikäyttäytymistä kuin toisilla. Tottakai homo on yhtä ihminen! Haluan todella painottaa ja alleviivata sitä, että tästä ei ole aloituksessani kysymys! Mietin oikeastaan ennen aloitukseni tekemistä sitä, että olen jostakin lukenut teorian täydellisen rakkauden aktin luonteesta, ja että siihen voi yltää vain mies ja nainen yhdessä (mikä on ihan järkeen käypää, kun ajattelee yhdynnän peruslainalaisuuksia). Itsekin koin nuorena niin järisyttävän voimakkaan seksuaalisen suhteen - ja -yhteyden, että en voisi kuvitellakaan saavani naiselta kaikkea sitä (seksuaalisesti!), mitä siinä suhteessa sain - mutta kaikilla ei ole taustallaan onnistuneita heteroseksuaalisuuteen kasvattavia kokemuksia - onko silloin joissakin tapauksissa homoseksuaalisuus se ns. "turvallisempi" vaihtoehto? Ap.
täydellinen rakkauden akti - voi hyvänen aika. Eiköhän se ole kullekin yksilölle kuuluva, mahdotonta määritellä ulkoapäin siten, että siihen kuuluisi mies ja nainen. Tuosta ei siis voi päätellä yhtään mitään vajavaisuutta siihen suuntaan, että aktissa olisikin mies ja mies tai nainen ja nainen. Itse en edes pidä yhdynnästä, mutta suoritan kyllä rakkauden akteja aivan hyvin..
Suoritat rakkauden akteja (ts. yhdyntöjä) varsin hyvin; mutta et pidä siitä. Tiedätkö, että se on täysin erilaista / tuntuu täysin erilaiselta eri ihmisten kanssa? Minä uskon, että ne miehet ja naiset, jotka eivät ole koskaan nauttineet seksistä vastakkaisen sukupuolen kanssa, eivät ole kohdanneet sitä täydellistä seksipartneria, joka saa vain katseellaan sukat pyörimään jaloissa. Ja tiedän mistä puhun. Vehkeet ja anatomia on kaikilla tähän kunnossa, mutta kun se seksuaalisuus on niin paljon kaikkea muutakin, kuin vain sitä itse aktia! Eheyttämällä voidaan päästä mielen tasolla käsiksi niihin tunne-elämän lukkoihin, jotka estävät miehen kosketusta maskuliinisuuteensa ja naisella feminiinisyyteensä. On toki olemassa niin 100% homoja ja heteroita, ettei siinä ole apua mistään eheyttämisistä - eikä sitä silloin ole edes mielekästä avuksi tarjotakkaan. Puhunkin niistä tilanteista, joissa se toimii.Tai sillä on potentiaalia toimia. Ap.
ap hyvä, etkö osaa lukea? En harrasta yhdyntöjä, mutta harrastan rakastelua. Et voi määrittää rakkauden aktin tarkoittavan yhdyntää, sitä juuri kritisoin.
Vai mitä luulet? Ap.
En ole sanonut etten pidä rakastelusta, vaan etten pidä yhdynnöistä. Et voi ap mielivaltaisesti määritellä käsitteitä. Ja jos taas jankkaat että heteroseksuaalinen yhdyntä juuri oikean kumppanin kanssa on parasta mahdollista seksiä, olet väärässä. Hyvin uselle ei ole, kuten minulle. Et voi määritellä minun puolestani, mikä seksi on minulle parasta.
Vaan yritä ottaa asia objektiivisemmin. Ei tässä ole tarkoitus leimata ketään, osoittaa paremmuutta / ylemmyyttä, laittaa alaspäin tmv. todellakaan - vaan tarkoitus on ainoastaan ja vain nostaa ajatuksia, vaihtaa kokemuksia ja yhdessä pohtia tätä väiteltyä teemaa. Ap.
Eheyttämisen lähtökohta on jo se, että homoseksuaalisuudessa on jotain vikaa. Ja ap:n "teoria" tuntuu olevan seuraava: 1. Ap on löytänyt miehen, jonka kanssa on hyvää seksiä. 2. Ap päättelee, että tämä kertakaikkisesti on kaikille se korkein, paras ja nautinnollisin tapa harjoittaa seksiä. Eli perinteistä av-logiikkaa! Mä poistun nyt, eihän tässä ole mitään mielenkiintoista. Kukin löytököön sellaisen itselleen sopivimman tavan seksiin, jossa ketään ei loukata. Nuo eheyttäjien "teoriat" ovat muuten uskomatonta psykologian ja tilastotieteen raiskaamista. Ne eivät ole tiedettä nähneetkään.
Todellisuutta on se, että näissä on onnistuttu ja saatu merkittäviä tuloksia, joilla on ollut selkeästi elämänlaatua parantavia vaikutuksia yksilöiden elämään - eikö se ole jo merkittävä saavutus sinänsä se? Miksi on niin väärin keskustella yhdessä muiden kanssa tästä seksuaalisuuden tasolla tapahtuvasta vuorovaikutuksesta? Kertoa, miten sen itse kokee ja lukea muiden mielipiteitä asiasta? Minä en edelleenkään näe tässä mitään väärää, vaan pidän keskustelua itse aiheesta erittäin tarpeellisena. Ap.
vaan se, että nämä uskonnollisesti motivoituneet tekijät tekevät huonoa tiedettä. Vääristelevät tuloksia, vetävät sellaisia päätelmiä mitä aineistosta ei voi vetää. Siksi se on huonoa tiedettä. Jos tiedät mitään tieteen teosta niin huomaat kyllä nämä pseudotieteeksi.
Tiedettä tehdään monilla muillakin aloilla nimenomaan tutkimuksen alulle laittajan intresseistä lähtien (vrt. esimerkiksi lääketeollisuus) - harvoin tutkimus on lähtökohdiltaan 100%:sesti puhtaan objektiivista; sellaiseen tulokseen toki aina eettisessä tutkimuksessa pyritään (tai siihen pitäisi pyrkiä), mutta se ei poissulje sitä, etteikö tutkimuksen alulle laittajilla voisi olla omat henkilökohtaiset motiivit mukana asetelmassa.
Ap.
Ei voi pohtia avoimesti ko. teemaa, jos aloittajan lähtökohta on se, että miehen ja naisen yhdyntä on se "ainoa ja oikea", "autuaaksitekevä" ja rivien välistä "luonnollinen" seksuaalisuuden muoto.
Seksuaalisuuden myötä me lisäännymme; syntyy uusia lajin edustajia maapallolle -> elämää viedään eteenpäin. Se on suuri vietti ja voima. Kahdesta naisesta tai kahdesta miehestä ei synny uutta elämää; mutta se voi palvella seksuaalisen nautinnon kannalta silti ihan tyydyttävästä - ja myös palvella ihmisen jonkinlaisen henkisen aukon täyttämisessä. Kyse on siitä, että yltääkö kaksi miestä tai kaksi naista yhdessä koskaan samalle huipulle, kun mies ja nainen yhdessä voivat yltää? (Huom. eivät suinkaan aina yllä, mutta sopivan kumppanin kanssa voivat yltää). Monta filosofiaa tässä maailmassa rakentuu vastakohtien välille rakentuvan harmonian teemaan; jing ja jang, hyvä ja paha, maskuliinisuus ja feminiinisyys. Monilla mies- ja naispareillakin toteutuu tämä vastakkaisten teema - eli huolimatta siitä, että ollaan "saman merkkisiä", pyritään silti säilyttämään ja ylläpitämään tätä tasapainoa. Voisiko se olla, että tässä perusajatuksessa on siis jotakin horjuttamatonta ideaa? Ja huom. missään vaiheessa en ole itse kertonut mieltäväni omaa seksuaali-identiteettiäni heteroseksuaaliseksi, tai sanonut sen olevan ainoa luonteva (/ luonnollinen) tapa harjoittaa seksiä - päinvastoin olen sanonut, että mielestäni suurin osa meistä on biseksuaaleja. Eli tuo "lainisi" ei nyt ihan koskenut kyllä minua. Ap.
haikailet jonkin yleispätevän "idean" tai "totuuden"... toisin sanoen jumalan perään. News Flash: sellaista ei ole. On vain ja ainoastaan subjektiivisia "totuuksia".
Mitään relevanttia merkitystä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi pohtia avoimesti ko. teemaa, jos aloittajan lähtökohta on se, että miehen ja naisen yhdyntä on se "ainoa ja oikea", "autuaaksitekevä" ja rivien välistä "luonnollinen" seksuaalisuuden muoto.
Seksuaalisuuden myötä me lisäännymme; syntyy uusia lajin edustajia maapallolle -> elämää viedään eteenpäin. Se on suuri vietti ja voima. Kahdesta naisesta tai kahdesta miehestä ei synny uutta elämää; mutta se voi palvella seksuaalisen nautinnon kannalta silti ihan tyydyttävästä - ja myös palvella ihmisen jonkinlaisen henkisen aukon täyttämisessä. Kyse on siitä, että yltääkö kaksi miestä tai kaksi naista yhdessä koskaan samalle huipulle, kun mies ja nainen yhdessä voivat yltää? (Huom. eivät suinkaan aina yllä, mutta sopivan kumppanin kanssa voivat yltää). Monta filosofiaa tässä maailmassa rakentuu vastakohtien välille rakentuvan harmonian teemaan; jing ja jang, hyvä ja paha, maskuliinisuus ja feminiinisyys. Monilla mies- ja naispareillakin toteutuu tämä vastakkaisten teema - eli huolimatta siitä, että ollaan "saman merkkisiä", pyritään silti säilyttämään ja ylläpitämään tätä tasapainoa. Voisiko se olla, että tässä perusajatuksessa on siis jotakin horjuttamatonta ideaa? Ja huom. missään vaiheessa en ole itse kertonut mieltäväni omaa seksuaali-identiteettiäni heteroseksuaaliseksi, tai sanonut sen olevan ainoa luonteva (/ luonnollinen) tapa harjoittaa seksiä - päinvastoin olen sanonut, että mielestäni suurin osa meistä on biseksuaaleja. Eli tuo "lainisi" ei nyt ihan koskenut kyllä minua. Ap.
haikailet jonkin yleispätevän "idean" tai "totuuden"... toisin sanoen jumalan perään. News Flash: sellaista ei ole. On vain ja ainoastaan subjektiivisia "totuuksia".
Mitään relevanttia merkitystä.
Ap.
Koska se kertoo tarkoitusperistäsi.
Onko täällä ketään bitä tai homoa, jolla olisi mitään kokemusta siitä, että lapsuudenolot olisivat vaikuttaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittajan lähtökohta on se, että miehen ja naisen yhdyntä on se "ainoa ja oikea", "autuaaksitekevä" ja rivien välistä "luonnollinen" seksuaalisuuden muoto.
se ainoa oikea, ovathan muutkin tässä ketjussa kertoneet? Joillakin vastaajilla on jotenkin hyökkäävä asenne apta kohtaan, miksi? Itse tulen lähinnä kiukkuiseksi jos en saa penistä, en tarvitse klitorisstimulaatiota vaikka sekin on hauskaa mutta se ei tyydytä minua täysin.
Ap.
ei lähtökohtaa voi tasapuoliseksi sanoa. Muutenkin olisi aika erikoinen tapa keskustella siten, että esitetään mutuväitteitä. Eihän se ole mitään keskustelua. Yhtälailla voisin tulla huutelemaan että mun mielestä pitsassa ei saa olla ananasta, joo, saanhan mä sen sanoa, mutta se ei ole mielenkiintoista. Siksipä ap ei suinkaan sanonut että hänen mielestään tämä on parasta seksiä, vaan hän esitti pseudotieteellisen teorian miksi kaikille tämä on parasta seksiä. Sitä täällä kritisoidaan, eikä ap:n mieltymyksien esiintuomista.
Minusta sinä vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, joka yrittää älynsä avulla selittää pois kaikki muut variaatiot - ikäänkuin menet sen taakse piiloon.
Minusta olisi mielenkiintoista, että jatkat omalla "mutuväite" -linjallasi pointtini, ja "mutuväitteideni" kumoamista / täydentämistä / asiasta keskustelemista sen sijaan, että passiivisesti jäisit huutelemaan sivusta näitä teorioitasi ko. tutkimuksen pseudotieteellisyydestä (tästä ovat asiantuntijatkin erimielisiä!) ja minun tavastani keskustella asiasta.
Ap.
Ei voi pohtia avoimesti ko. teemaa, jos aloittajan lähtökohta on se, että miehen ja naisen yhdyntä on se "ainoa ja oikea", "autuaaksitekevä" ja rivien välistä "luonnollinen" seksuaalisuuden muoto.
Seksuaalisuuden myötä me lisäännymme; syntyy uusia lajin edustajia maapallolle -> elämää viedään eteenpäin. Se on suuri vietti ja voima. Kahdesta naisesta tai kahdesta miehestä ei synny uutta elämää; mutta se voi palvella seksuaalisen nautinnon kannalta silti ihan tyydyttävästä - ja myös palvella ihmisen jonkinlaisen henkisen aukon täyttämisessä. Kyse on siitä, että yltääkö kaksi miestä tai kaksi naista yhdessä koskaan samalle huipulle, kun mies ja nainen yhdessä voivat yltää? (Huom. eivät suinkaan aina yllä, mutta sopivan kumppanin kanssa voivat yltää). Monta filosofiaa tässä maailmassa rakentuu vastakohtien välille rakentuvan harmonian teemaan; jing ja jang, hyvä ja paha, maskuliinisuus ja feminiinisyys. Monilla mies- ja naispareillakin toteutuu tämä vastakkaisten teema - eli huolimatta siitä, että ollaan "saman merkkisiä", pyritään silti säilyttämään ja ylläpitämään tätä tasapainoa. Voisiko se olla, että tässä perusajatuksessa on siis jotakin horjuttamatonta ideaa? Ja huom. missään vaiheessa en ole itse kertonut mieltäväni omaa seksuaali-identiteettiäni heteroseksuaaliseksi, tai sanonut sen olevan ainoa luonteva (/ luonnollinen) tapa harjoittaa seksiä - päinvastoin olen sanonut, että mielestäni suurin osa meistä on biseksuaaleja. Eli tuo "lainisi" ei nyt ihan koskenut kyllä minua. Ap.
haikailet jonkin yleispätevän "idean" tai "totuuden"... toisin sanoen jumalan perään. News Flash: sellaista ei ole. On vain ja ainoastaan subjektiivisia "totuuksia".
Mitään relevanttia merkitystä. Ap.
Koska se kertoo tarkoitusperistäsi.
Ap.
Niin olivat myös niiden, jotka päättivät ruotsissa 40-luvulla köyhien yh-äitien pakkosterilisaatioista. Hehän eivät vain tahtoneet lisää köyhiä lapsia...
Tuo "hyväntahtoisuus ei ole perustelu millekään, jos et edes uskalla subjektiivisia lähtökohtiasi ilmoittaa.
Minä olen ateisti, humanisti, hetero. Valkoinen keskiluokkainen nainen. Puhun tuosta positiosta. Entä sinä?
Niin olivat myös niiden, jotka päättivät ruotsissa 40-luvulla köyhien yh-äitien pakkosterilisaatioista. Hehän eivät vain tahtoneet lisää köyhiä lapsia... Tuo "hyväntahtoisuus ei ole perustelu millekään, jos et edes uskalla subjektiivisia lähtökohtiasi ilmoittaa. Minä olen ateisti, humanisti, hetero. Valkoinen keskiluokkainen nainen. Puhun tuosta positiosta. Entä sinä?
Penäätkö samanlaista lähtökohtaista osallistujien karsinoimista myös muiden keskustelunaiheiden kohdalla? Miksi sinulle on niin tärkeää tietää tämän aiheen kohdalla muista uskomuksistani, joilla ei ole sitten niin minkäänlaista relevanttia merkitystä itse aiheen kanssa, josta tässä yritetään keskustella?
Periaatteesta en kysymykseesi vastaa, sillä sen keskustelun paikka on ihan toisessa aloituksessa.
Ap.
Turha yrittää esittää mitään "todellista faktaa ja lopullista totuutta" koska sellaista ei ole. Ja jokaisen oma positio vaikuttaa siihen, millaisena maailman ja totuuden näkee. Siksi on keskustelussakin tärkeää tietää mistä lähtökohdista kukakin puhuu.
Eikö?
Turha yrittää esittää mitään "todellista faktaa ja lopullista totuutta" koska sellaista ei ole. Ja jokaisen oma positio vaikuttaa siihen, millaisena maailman ja totuuden näkee. Siksi on keskustelussakin tärkeää tietää mistä lähtökohdista kukakin puhuu. Eikö?
Se tässä internetin ihmemaailmassa on parasta, että täällä todellakin voidaan keskustella vain itse asiasta - reaalimaailmassa asia kun asia aina henkilöityy (väkisinkin) sen esittäjään.
En halua, että tässä käy samalla tavalla. Eheyttämisideologia ei ole pelkästään uskovaisten harteilla, ja he eivät ole ainoa ryhmä, joka siihen jotenkin kollektiivisesti uskoo. Heidänkin keskuudessaan uskotaan varmasti eri asioihin.
Penäämällä minun kantaani uskonasioihin haluat vain tyrehdyttää hyvän keskustelun ja karsinoida minut omalta kannaltasi turvalliseen karsinaan; niiden joukkoon, joita "ei tarvitse kuunnella". Onko tämä reilu lähtökohta keskustelulle? Ei ole.
Ap.
Alue: Aihe vapaa
Se, miltä osin se ei päde homo- tai lesboaktissa, on mainittu jo aikaisemmissa viesteissä.
Ap.