Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa ja stressaan hirveästi sitä, miten ystävät ja suku reagoi.
21.12.2010 |
Minun suvussani EI erota. Miehen vanhemmilla aika pitkälle sama asenne. Ystäville olemme sellainen "tervaskantopari", kaikki kunnossa, maailma raiteillaan ja me kaksi yhdessä... jotenkin kauheaa, että joutuu panikoimaan ulkopuolisten reaktioita juuri silloin, kun sitä todellista tukea tarvitsisi.
Tiedän, että varsinkin äitini saa suoranaiset itkupotkuraivarit ja hermoromahduksen ja joudun oman surutyöni ja lasten tukemisen lisäksi lohduttelemaan kuukausia myös häntä. =(
Kommentit (35)
miten avioero voisi olla kamalampi kuin avoero. Kirjoitin omasta erostani tähän ketjuun ja meillä oli nimenomaan avoero ja kyllä sekin oli tosi hankala, vaikka ei ollut lapsia, mutta oli yhteistä omaisuuttaa, yhteisiä ystäviä, joista toisen oli eron takia luovuttava jne. En usko, että avioero olisi ollut yhtään sen vaikeampi.
Moni ihmettelee, miksi ryhdyttävä suhteeseen jos eroaa. No ei kai sitä tiedä suhteen alussa miten siinä käy! On opittava tuntemaan se toinen. Mulla meni siihen yli neljä vuotta. Kun opin tuntemaan sen toisen, tuli avoero. Olisiko pitänyt tietää jo heti tavatessamme, että emme sovi yhteen? Minä ainakin olin sen takia avoliitossa, että sen aikana halusin selvittäää onko tuosta aviomiehekseni ja selvisi, että ei ole, ja tuli ero.
niin minusta on ihan sama eroaako avo/avioliitosta, mutta jos on lapsia pitäisi ajatella vähän muitakin kuin niitä omia tunteitaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidänkään suvussa erota... Mutta mun vanhemmat olivat jo pitkään nähneet, kuinka huonosti voin, ja he olivat helpottuneita, kun kerroin erosta. (Ennen kuin kukaan ehtii arvostella; olimme käyneet pariterapiassa ties kuinka kauan, olin valmis yrittämään ja rakentamaan 20 v kestänyttä suhdetta, mutta mies ei pystynyt luopumaan silloisesta suhteestaan... joka tosin lopahti pian eromme jälkeen - niitä pettämisiä oli vaan ollut silloin jo aika monta).
Sukulaisten kanssa emme muutenkaan ole paljoa tekemisissä, meillä on pieni suku. Ex-appivanhempien avioliitto oli karsea, arvostelivat toisiaan ja nälvivät ja anoppi alkoholisoitui, joten sinnekään päin ei edes lasten takia ole syytä paljoa pitää yhteyttä.
Ja ystävät ihmettelivät kyllä, meidänkin liitto oli varmaan vaikuttanut ulospäin varsin hyvältä. Kulissit kunnossa :/. Lähimmille ystäville olen kertonut tilanteesta, mutta muille vain "kasvoimme erillemme" -tasolla.
palstan mukaanhan sinun pitää yhteen mennessäsi tuntea miehesi läpikotaisin, osata ennustaa tulevaisuus ja ilmoittaa että "älä sitten ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot" ja lapsia ei sitten saa tehdä, ennenkuin kumppanin tuntee, koska olisihan sinun pitänyt tietää...
Ap, oletteko yrittäneet pariterapiaa? Jos kaikki kanavat on käyty, niin ero on tasan oikea ratkaisu. Tsemppiä elämään, ei muut saa määräillä sua äläkä muiden mielipiteistä piittaa. Yksin on paha pitää parisuhdetta yllä.
mutta kun se on hänestä täysin turhaa. Nyt 3v elämästä ollut täyttä henkistä helvettiä, sitä ennen jo pitkään ongelmia.
ap
että jos hän voisi unohtaa oman napansa oman tyttärensä tukemiseksi edes vähäksi aikaa, kiitos.
No tuossa tilanteessa luulisi olevan helpotus, että pääsette noista kulisseista ja toisten odotusten mukaan elämisestä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko ottaa etäisyyttä ja purkaa asiaa vain niiden kanssa (ystävät, ei suku), jotka osasivat olla tukena. Tsemppiä, ap.
Mitä jos keskittyisitte tässä asiassa ihan oman tilanteenne pohtimiseen. Onko ero väistämätön vai taas yksi pariskunta, joka ei ole tajunnut parisuhteen arkisuuden ihanuutta?
Yhteisöhän on juuri se vahva tekijä, minkä on tarkoitus myös pitää parit yhdessä ja tukea vaikeina aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuossa tilanteessa luulisi olevan helpotus, että pääsette noista kulisseista ja toisten odotusten mukaan elämisestä eroon.
iso henkilökohtainen kriisi se on silti. Totaalinen epäonnistumisen tunne päällimmäisenä ja pelko tulevasta... siis sen helpotuksen lisäksi.
ap
ja keskityt siihen mikä on oikeesti tärkeätä: Omaan toipumiseesi ja ennen kaikkea lasten hyvän olon turvaamiseen. Meilläkin suvussa meininki ettei erota ja minä suvun musta lammas menin ja erosin 2 vuotta sitten. Voi sitä jeesustelun määrää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos keskittyisitte tässä asiassa ihan oman tilanteenne pohtimiseen. Onko ero väistämätön vai taas yksi pariskunta, joka ei ole tajunnut parisuhteen arkisuuden ihanuutta?
Yhteisöhän on juuri se vahva tekijä, minkä on tarkoitus myös pitää parit yhdessä ja tukea vaikeina aikoina.
Ollaan oltu yhdessä melkein 20-vuotta, joten ei tosiaankaan "olla eroamassa heti kun arki alkaa". Joskus voisi olla kommentoimatta tuntemattomien ihmisten ratkaisuja täysin vaillinaisilla tiedoilla. En tosiaankaan kaivannut reflektointia eron järkevyydestä: ero on tulossa ja piste. Sorry purkaus, mutta pistää tuollainen vihaksi.
ap
Oli pakko ottaa etäisyyttä ja purkaa asiaa vain niiden kanssa (ystävät, ei suku), jotka osasivat olla tukena. Tsemppiä, ap.
Miten selvisit?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja keskityt siihen mikä on oikeesti tärkeätä: Omaan toipumiseesi ja ennen kaikkea lasten hyvän olon turvaamiseen. Meilläkin suvussa meininki ettei erota ja minä suvun musta lammas menin ja erosin 2 vuotta sitten. Voi sitä jeesustelun määrää..
Minullakin iso suku, josta yksi serkku on eronnut joskus yli kymmenen vuotta sitten... ja vieläkin surkutellaan hänen jo aikuisia ja hyvin pärjänneitä lapsiaan. =(
ap
Ollaan oltu yhdessä melkein 20-vuotta, joten ei tosiaankaan "olla eroamassa heti kun arki alkaa".
Minusta on ihan sama vaikka olisitte olleet yhdessä 40 vuotta. Jos erolle ei ole muuta syytä (alkoholismi, perheväkivalta, pettäminen jne.) kuin kyllästyminen tai lasten lentäminen pesästä, pitäisi tehdä jotain muuta kuin erota. Ja sikäli perheen paheksunta on aivan oikeutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kyllähän se ero tulee myös sinun ja miehen vanhemmille. ;)
Minusta meidän vanhemmatkin saa tuntea mitä tuntee.
Muistan joskus täällä saitilla lukeneeni kun anoppi ei hukannut ex-naisen kuvaa hyllyltä. Miksi pitäisi? Hän on ollut iso osa muidenkin ihmisten elämää.
Saa muillakin olla omat tunteet.
Isäni jää sairaseläkkeelle ja pitää töistä jäämistä kuolemana -koska niitä työkaverit jää loppuelämäksi.
Ollaan oltu yhdessä melkein 20-vuotta, joten ei tosiaankaan "olla eroamassa heti kun arki alkaa".
Minusta on ihan sama vaikka olisitte olleet yhdessä 40 vuotta. Jos erolle ei ole muuta syytä (alkoholismi, perheväkivalta, pettäminen jne.) kuin kyllästyminen tai lasten lentäminen pesästä, pitäisi tehdä jotain muuta kuin erota. Ja sikäli perheen paheksunta on aivan oikeutettua.
Minä en ole valmis omaa, mieheni ja lasteni elämää pilaamaan ja tuhlaamaan jatkuvaan pahaan oloon ja riitelyyn, ahdistukseen ja riittämättömyydentunteeseen, rakkaudettomuuteen, vihaan ja kaunaan vain siksi, että "erota ei saa".
Taidat olla joko huru-uskovainen tai muuten vain ylikonservatiivinen "perinteiden" vaalija.
ap
koska ne ovat kuitenkin todennäköisesti vain yllättyneitä ja surullisia teidän puolestanne. Kunhan pääsevät siitä yllätyksestään yli niin ovat sitten sinun tukenasi ja tsemppaavat myös suvuille kertomisessa.
Olen itse miettinyt että jos eroaisin, kieltäytyisin varmaan puhumaan siitä sukulaisten kanssa. Sanoisin kaikkiin kysymyksiin vain jotain sellaista kuin että "Mikko ja minä sovimme, että kunnioitamme toisiamme olemalla puhumatta eroon liittyvistä asioista ulkopuolisten kanssa" tms. Varmaan se ärsyttäisi osaa ihmisistä, mutta vähemmällä kuitenkin lopulta pääsisi.
lohduttelemaan ÄITIÄSI tässä asiassa, ja jos sellaista edes harkitset, sinulla on jokin kiltin tytön syndrooma!
KIELTÄYDY ottamasta vastaan mitään paheksuntaa ja kieltäydy lohduttajan roolista! - Niin kauan, kun suku ja ystävät eivät voi olla sinun tukenasi, on turha edes kommunikoida heidän kanssaan. Ja voit tosiaan ilmaista ihan suoraan sen, ettet aio kuunnella mitään tuomitsemista tai toimia kenenkään muun olkapäänä kriisissä, joka koskettaa eniten sinua ja perhettäsi. Sinulla on tässä tilanteessa velvollisuus ja vastuu ainoastaan itsestäsi ja lapsistasi...ja tulevasta ex-miehestäsi tietysti myös siinä määrin, että hoidatte eron teidän perhettänne vähiten vanhingoittavalla ja rakentavalla tavalla.
Ja arvon 11, mistäs hemmetistä sinä tiedät ap:n eron syyt? Arvailet kiivaasti, että kyse on "kyllästymisestä" ja paheksut, vaikket tiedä asiasta MITÄÄN. Tuskin kukaan 20 vuoden liiton jälkeen - etenkin tuollaisessa sosiaalisessa paineessa ja ympäristössä - eroaa ihan vaan huvin vuoksi kun pikkasen pitkästyttää. Ettekö te valopäät tajua, ettei tämä ketju käsittele eron syitä. Ero on tulossa, eikä ap selvästikään halua puhua siitä miksi ja miten siihen on päädytty!
vai mahdollisuus. Ennen ei erottu vain siksi että oltiin niin vahvoja vaan siksi että eroaminen ei käytännössä ollut mahdollista, varsinkaan naisille.
Nykyisin meillä on mahdollisuus valita, myös onnellinen/rauhallinen elämä hankalan liiton sijaan. Eihän kukaan perusta perhettä erotakseen mutta joskus se kuitenkin on paras vaihtoehto.
t: avioerolapsi ja itsekin eronnut
palstan mukaanhan sinun pitää yhteen mennessäsi tuntea miehesi läpikotaisin, osata ennustaa tulevaisuus ja ilmoittaa että "älä sitten ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot" ja lapsia ei sitten saa tehdä, ennenkuin kumppanin tuntee, koska olisihan sinun pitänyt tietää...
Ap, oletteko yrittäneet pariterapiaa? Jos kaikki kanavat on käyty, niin ero on tasan oikea ratkaisu. Tsemppiä elämään, ei muut saa määräillä sua äläkä muiden mielipiteistä piittaa. Yksin on paha pitää parisuhdetta yllä.