Ero tulossa ja stressaan hirveästi sitä, miten ystävät ja suku reagoi.

ap

Kaverit/ystävät olivat mun tukena ja he ovat nykyään mun "perheeni".



Suku etsi syitä ja käytti aikansa mun taivuttelemiseen jäädä. Eropaperit oli jo siinä vaiheessa jätetty, eikä heiltä kysytty, saanko erota.



Voimia sulle!



Mun mielestä mun kaveri (josta tuli eron myötä oikea luotto ystävä) sanoi parhaiten "teet mitä vaan, mä olen sun tukena, enkä anna neuvoja, ellet pyydä".

Oli pakko ottaa etäisyyttä ja purkaa asiaa vain niiden kanssa (ystävät, ei suku), jotka osasivat olla tukena. Tsemppiä, ap.

Miten selvisit?

ap

Ero vei niin paljon voimia, että suvun painostus piti vain jättää huomiotta. Eli en vastannut viesteihin. Keskittyminen lapsiin on hyvä neuvo.

Minä en ole valmis omaa, mieheni ja lasteni elämää pilaamaan ja tuhlaamaan jatkuvaan pahaan oloon ja riitelyyn, ahdistukseen ja riittämättömyydentunteeseen, rakkaudettomuuteen, vihaan ja kaunaan vain siksi, että "erota ei saa".

Taidat olla joko huru-uskovainen tai muuten vain ylikonservatiivinen "perinteiden" vaalija.

En ole kumpaakaan, mielestäni yhteiskunta vain hyväksyy erot liian helposti eikä pakota ihmisiä kohtaamaan ongelmiaan. Jos suhteenne ei ole koskaan ollut onnellinen, ihmettelen miksi olette menneet naimisiin ja hankkineet lapsia. Jos taas onnellisuutta ja rakkautta on ollut, mutta olette päästäneet sen kuihtumaan ja nyt uhkaa ero, niin kummallakin olisi peiliinkatsomisen paikka. Rakkaudessakin kun on lopulta kyse tahdosta.

Minä en ole valmis omaa, mieheni ja lasteni elämää pilaamaan ja tuhlaamaan jatkuvaan pahaan oloon ja riitelyyn, ahdistukseen ja riittämättömyydentunteeseen, rakkaudettomuuteen, vihaan ja kaunaan vain siksi, että "erota ei saa".

Taidat olla joko huru-uskovainen tai muuten vain ylikonservatiivinen "perinteiden" vaalija.

En ole kumpaakaan, mielestäni yhteiskunta vain hyväksyy erot liian helposti eikä pakota ihmisiä kohtaamaan ongelmiaan. Jos suhteenne ei ole koskaan ollut onnellinen, ihmettelen miksi olette menneet naimisiin ja hankkineet lapsia. Jos taas onnellisuutta ja rakkautta on ollut, mutta olette päästäneet sen kuihtumaan ja nyt uhkaa ero, niin kummallakin olisi peiliinkatsomisen paikka. Rakkaudessakin kun on lopulta kyse tahdosta.

Kaiken tämän paskan keskelläkin olen kiitollinen siitä, että en ole menettänyt kykyäni nähdä mustan ja valkoisen lisäksi myös värejä. =)

ap

Kaiken tämän paskan keskelläkin olen kiitollinen siitä, että en ole menettänyt kykyäni nähdä mustan ja valkoisen lisäksi myös värejä. =)

Kyllähän se varmasti sattuu jos joku uskaltaa kritisoida aikuisen ihmisen päätöksiä. Empatiani on ihan sinun ja miehesi puolella, on harmillista että päädyitte eroon kuten niin moni muukin suomalaispariskunta. Toivon vain, ettette elä siinä harhassa että ero automaattisesti tuo onnen, harmonian ja seesteisyyden.

Kaiken tämän paskan keskelläkin olen kiitollinen siitä, että en ole menettänyt kykyäni nähdä mustan ja valkoisen lisäksi myös värejä. =)

Kyllähän se varmasti sattuu jos joku uskaltaa kritisoida aikuisen ihmisen päätöksiä. Empatiani on ihan sinun ja miehesi puolella, on harmillista että päädyitte eroon kuten niin moni muukin suomalaispariskunta. Toivon vain, ettette elä siinä harhassa että ero automaattisesti tuo onnen, harmonian ja seesteisyyden.

Mutta jatkuva paha olo ja riitely loppuu. Ja se on uusi alku, on edes mahdollisuus tulla jollakin tavalla onnelliseksi.

ap

Mukana on myös tietynlaista surutyötä, kun tavallaan menettää sen toisen osapuolen ja "tutun parin" ja toisaalta sitten samaistumista (jos nuokin, niin ehkä sitten meillekin tulee ero?). Ihmiset eivät aina ole kovin hyviä analysoimaan tunteitaan ja tuollainen tunne voi purkautua juuri paheksuntana ja moralisointina.



Koita ymmärtää muita, mutta pidä rajasi siinä, mitä annat itsellesi sanoa.

juttu vuosia sitten. Ilman omaa ja miehen sukua oltais erottu varmaan jo 3-4v aiemmin, mutta ihan kulissien takia pidin liittoa yllä. Avoliitto tosin. Ihan viimeisenä eron esteenä mielessäni oli tosiaan "mitä suku ajattelee". Ei se, miltä minusta tuntuu, koska omat tunteeni olin käsitellyt jo aikoja sitten, ei se, miltä miehestä tuntuu, kun ilmoitin lähteväni. Vaan surin sitä, että menetin mukavat appivanhemmat ja miehen sukua! Minua oikeasti hävetti, kun tein heille sellaisen tempun, kun kaikki uskoivat, että meillä menee hyvin.

Ymmärrän täysin ap:ta!

Mulla kesti kuukausia hakea rohkeutta ottaa ja lähteä ja tosi kamalaa se kyllä on, kun päiväkausia ajattelee, että nyt se ja se tietää, ja mitähän ne ajattelee jne. Se oli oikeastaan se eron pahin asia. Koska se ero siitä miehestähän on jo tapahtunut, kun ero tapahtuu, sitä ehtii käsitellä jo ennen eroa.

Kyllä jokainen pari ihan itse tietää erotako vai ei. Ei siihen tarvitse tulla selittämään että eroaminen on turhaa.



Voimaa ap! kerään isekin rohkeutta tähän ratkaisuun.

Jos homma ei toimi, erotaan.

miten avioero voisi olla kamalampi kuin avoero. Kirjoitin omasta erostani tähän ketjuun ja meillä oli nimenomaan avoero ja kyllä sekin oli tosi hankala, vaikka ei ollut lapsia, mutta oli yhteistä omaisuuttaa, yhteisiä ystäviä, joista toisen oli eron takia luovuttava jne. En usko, että avioero olisi ollut yhtään sen vaikeampi.

Moni ihmettelee, miksi ryhdyttävä suhteeseen jos eroaa. No ei kai sitä tiedä suhteen alussa miten siinä käy! On opittava tuntemaan se toinen. Mulla meni siihen yli neljä vuotta. Kun opin tuntemaan sen toisen, tuli avoero. Olisiko pitänyt tietää jo heti tavatessamme, että emme sovi yhteen? Minä ainakin olin sen takia avoliitossa, että sen aikana halusin selvittäää onko tuosta aviomiehekseni ja selvisi, että ei ole, ja tuli ero.

Ulospäin kulissit olivat kunnossa. Meidän kummankaan suvussa ei erota. Olemme myös uskovaisissa piireissä, joissa ei yksinkertaisesti erota.



Olihan se shokki kaikille. Olimme vuoden puheenaiha. Yritin ajatella, että kaikkien pitkä ja kylmä syksy piristyy, kun on toisten ihmisten asioita,joita puida :-).



Ja hei - parissa vuodessa asia on unohtunut, eikä kukaan muista eroamme. Mitä on pari vuotta ihmiselämässä?



Ja kun itse muistaa vielä, että elämä voisi olla vieläkin huonommin. Kukaan ei kuitenkaan ole kuollut.

kohtaan tässä ketjussa. On tietysti itsestään selvää, että ero on parisuhteen osapuolien "oma asia" ja syitä eroihin on paljon niin hyviä kuin huonojakin. Olen itse aiemman kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että eroja tehdään tänä päivänä usein turhistakin syistä. Klassisia ovat esim. sellaiset tapaukset, joissa vieläpä "yhdessä ja ihan kavereina erotaan" kunnes toiselle osapuolelle (sille kiltille, joka taipui eroon "kaverina") tulee jossain vaiheessa ilmi, että häneltä usein kysytty "onko kolmatta osapuolta?" pitääkin paikkansa...Näissä tapauksissa petetty osapuoli olisi voinut olla valmis tämänkin kriisin käsittelemään tai ainakin yrittämään parisuhteen pelastamista, mihin hänelle ei annettu edes mahdollisuutta. Ja siinä vaiheessa, kun se eron alulle pannut osapuoli huomaa uuden huumansa kadonneen ja katuu tekoaan, on usein liian vaikeaa korjata asioita...



Eroon voi todellakin olla monta hyvääkin syytä - jokainen tietää omalla kohdallaan, onko parhaansa tehnyt, eikä ole rukkasia laittamassa naulaan liian helposti. On kuitenkin ihan asiallista (jos aitoa keskustelua halutaan harjoittaa) tuoda myös muita näkökulmia asiaan ja ihmettelenkin siksi, että kovin moni täällä hyökkää sellaista vastaan, joka pyrkii hiukan kyseenalaistamaan asiaa yleisellä tasolla...

kohtaan tässä ketjussa. On tietysti itsestään selvää, että ero on parisuhteen osapuolien "oma asia" ja syitä eroihin on paljon niin hyviä kuin huonojakin. Olen itse aiemman kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että eroja tehdään tänä päivänä usein turhistakin syistä. Klassisia ovat esim. sellaiset tapaukset, joissa vieläpä "yhdessä ja ihan kavereina erotaan" kunnes toiselle osapuolelle (sille kiltille, joka taipui eroon "kaverina") tulee jossain vaiheessa ilmi, että häneltä usein kysytty "onko kolmatta osapuolta?" pitääkin paikkansa...Näissä tapauksissa petetty osapuoli olisi voinut olla valmis tämänkin kriisin käsittelemään tai ainakin yrittämään parisuhteen pelastamista, mihin hänelle ei annettu edes mahdollisuutta. Ja siinä vaiheessa, kun se eron alulle pannut osapuoli huomaa uuden huumansa kadonneen ja katuu tekoaan, on usein liian vaikeaa korjata asioita...

Eroon voi todellakin olla monta hyvääkin syytä - jokainen tietää omalla kohdallaan, onko parhaansa tehnyt, eikä ole rukkasia laittamassa naulaan liian helposti. On kuitenkin ihan asiallista (jos aitoa keskustelua halutaan harjoittaa) tuoda myös muita näkökulmia asiaan ja ihmettelenkin siksi, että kovin moni täällä hyökkää sellaista vastaan, joka pyrkii hiukan kyseenalaistamaan asiaa yleisellä tasolla...

Joten eroa vastustavat kommentit olivat paitsi asian vierestä, myös asiattomia. Kuten itsekin sanoit: hyviä syitä eroon on olemassa ja alkuperäinen kirjoittaja varmaankin syynsä tietää.