Lue keskustelun säännöt.
Einesten syönti korreloi tyhmyyden kanssa?
20.12.2010 |
Minulle on useampikin äiti selittää touhottanut eineksiään puolustellen sillä, etteivät he ehdi laittaa ruokaa lapsille töiden jälkeen. (Tämä siis sen jälkeen, kun ensin ovat kysyneet meiltä mitä ja miten syömme perheen kanssa. En siis ole leveillyt tekemisilläni, vaan vain vastannut toduudenmukaisesti kysymyksiin.)
Minä siihen, että käymmehän mekin töissä ja laitamme ruoan siltikin itse ja syömme sen yhdessä samaan aikaan.
Kun arvoitus ei tästäkään vielä auennut, kerroin, että meillä lapsille annetaan tarhasta tullessa välipala. Sen voimalla jaksetaan siiten odottaa illallista, joka syödään keskieurooppalaiseen tapaan klo 19-20.
Sen jälkeen alkaa iltapuuhat, iltapalaa ei enää tarvita. Ei laadukkaan ruokalulttuurin toteuttaminen sen vaikeampaa ole. Tämän käsittäminen ei ole näköjään itsestäänselvää.
Kommentit (29)
Ulkopuolinen tarkkailija havaitsee hänkin jotain muuta kuin ivaa ja sääliä :DD
Minusta ap:n idea iltapalan ja päivällisen vaihamisesta keskenään on sitäpaitsi hyvä. Suorastaan vallankumouksellinen. Aion vakavasti miettiä, että meilläkin siirryttäisiin tuollaiseen käytäntöön. Olen itsekin kyllästynyt siihen, että ruoan kanssa on niin kiire, kun lapset ovat nälkäisiä heti kotiin tullessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"öhö öhö öhö se oli trolli etteks te niinq tajunnu" vielä sieltä tulee... ;)
meillä syödään sekä eineksiä, puolivalmiita että ihan itse tehtyä ja hyvin jaksellaan. Meillä käydään harrastuksissa lasten kanssa, kyläillään yms joten aikaa kuuluu niin paljon muuhunkin kuin ruoan laittoon. Hienoa ap että olet tyytyväinen omiin valintoihisi mutta usko tai älä niin meistä useimmat ovat....
Ulkopuolinen tarkkailija havaitsee hänkin jotain muuta kuin ivaa ja sääliä :DD Minusta ap:n idea iltapalan ja päivällisen vaihamisesta keskenään on sitäpaitsi hyvä. Suorastaan vallankumouksellinen. Aion vakavasti miettiä, että meilläkin siirryttäisiin tuollaiseen käytäntöön. Olen itsekin kyllästynyt siihen, että ruoan kanssa on niin kiire, kun lapset ovat nälkäisiä heti kotiin tullessa.
joilla harrastuksia siinä iltasella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkopuolinen tarkkailija havaitsee hänkin jotain muuta kuin ivaa ja sääliä :DD Minusta ap:n idea iltapalan ja päivällisen vaihamisesta keskenään on sitäpaitsi hyvä. Suorastaan vallankumouksellinen. Aion vakavasti miettiä, että meilläkin siirryttäisiin tuollaiseen käytäntöön. Olen itsekin kyllästynyt siihen, että ruoan kanssa on niin kiire, kun lapset ovat nälkäisiä heti kotiin tullessa.
toimimme niin yleensä viikonloppuisin, kun haluamme tehdä vimpan päälle menyyn. Mutta emme toki arki-iltaisin varaa koko iltaa välipalan syömiseen ja sen jälkeiseen ruuanlaittoon yms. Siinä on arki-iltaisin muutakin menoa, harrastuksia, kauppa-asioiden hoitoa, kodinhoitoa, yhteisiä perhemenoja ja kylässä käyntejä.
jos joka ilta on sellaista menoa jonnekin, ettei ehditä yhdessä syödä ja olla. Missä välissä koululaiset tekevät läksynsä? Aika hektiseksi on elämä näköjään mennyt.
Ja kotia voi hoitaa samaan aikaan (toinen vanhempi ja lapset) kun toinen laittaa ruokaa, aaivan kuten ap kertoi kauppa-asioinnin heillä hoituvan. Ja aika iso ruoanlaittamisesta on kypsymisen odottelua. Siinä ehtii tehdä muutakin, laittaa pyykkiä pyörimään ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joka ilta on sellaista menoa jonnekin, ettei ehditä yhdessä syödä ja olla. Missä välissä koululaiset tekevät läksynsä? Aika hektiseksi on elämä näköjään mennyt. Ja kotia voi hoitaa samaan aikaan (toinen vanhempi ja lapset) kun toinen laittaa ruokaa, aaivan kuten ap kertoi kauppa-asioinnin heillä hoituvan. Ja aika iso ruoanlaittamisesta on kypsymisen odottelua. Siinä ehtii tehdä muutakin, laittaa pyykkiä pyörimään ym.
Sitä vain ei viitsitä tehdä (siis yhdessäoloa) pelkästään kotona, keittiön tuntumassa.
PS: miten se on enemmän yhdessäoloa, että isä on kaupungilla kaupoissa, äiti kotona kokkaamassa ja lapsen notkuvat netissä tms., kun äiti kokkaa? Vs. että ruokaa tehdään nopsasti, syödään yhdessä ja sitten mennään vaikka elokuviin, kauppaan tai viedään lapsia harrastuksiin?
Priotiteeteistahan tässä on kiinni. Jollekin alusta loppuun asti tehty ruoka on tärkeintä, toiselle taas helppous.
Einekset.. yök!
Ap