Naapurin koti-isästä ja 1v vauvasta

Naapurin isä jäi kotiin hoitamaan lasta ja vaimonsa lähti töihin. Naapurista kuuluu päivittäin isän huutoa ja karjuntaa ja tämän 1v:n itkua. Vastakin käytyäni ulkona kuulin kun naapurin isä sai raivarit, kun vauva heitti tutin maahan (olivat vaunuilla lähdössä ulos). Pitäisikö tuohon huutoon jotenkin puuttua? Mullakin pelottaa kun se huutaa, miltä lie mahtaa vauvasta tuntua :(

lapsensa kehittymistä ja hypätä samalla työelämän oravanpyörästä.

miten siihen voisi puuttua? Kertoa vaimolle? Tehdä ls-ilmoitus? Puhua miehen kanssa?

että onko heillä joku hätä kun mies karjuu päivittäin kuin palosireeni ja lapsi itkee puolet päivästä.

Sanoa vaikka niin, että aika kovaa ääntä käyttää noin pienelle lapselle. Että omasi pelkää sitä karjuntaa tms.



Jos ei ota onkeensa, niin ls-ilmoitus.

Minä juttelisin itse miehelle. Töykeän kysymyksen sijaan aloittaisin ystävällisesti samaan tapaan kuin naisetkin (????) juttelevat toisilleen.



Kysellään, minkä ikäinen lapsi, miltä tuntuu olla kotona lapsen kanssa, kaipaako töihin, ja kun miehiä harvemmin koti-isänä, kysyisin onko yksinäinen olo tms., kun kaikkialla on äitejä. Kysyisin, käykö hän jossain perhekerhossa ja pyytäisin tulemaan samaan, missä itse käyn.



Ilmeisesti arjen raskaus on "kaatunut päälle", ja isä väsynyt jo alkumetreillä. Lastens.ilmolla aiheutat vain lisää stressiä perheelle ja isälle, siten myös lapselle.



Ystävyys, ystävllisyyson se avainsana.

sanoen en uskalla isälle mennä puhumaan. Hänen käytöksensä on ollut jo ennen lasta omituista. Ei tule mm toimeen kenenkään tähän taloyhtiöön kuuluvan kanssa. Isä on ollut työttömänä jo pari vuotta, joten sillä vaimo palasi nyt töihin, kun hänellä kuitenkin oli työ mihin palata. Jospa uskaltautuisin tälle äidille puhumaan. Luultavasti sen kuultuaan äijä alkaa hankalaksi minua kohtaan. Ihana seinänaapuri mulla :/

sanoen en uskalla isälle mennä puhumaan. Hänen käytöksensä on ollut jo ennen lasta omituista. Ei tule mm toimeen kenenkään tähän taloyhtiöön kuuluvan kanssa. Isä on ollut työttömänä jo pari vuotta, joten sillä vaimo palasi nyt töihin, kun hänellä kuitenkin oli työ mihin palata. Jospa uskaltautuisin tälle äidille puhumaan. Luultavasti sen kuultuaan äijä alkaa hankalaksi minua kohtaan. Ihana seinänaapuri mulla :/

Olen tuo joka ehdotti juttelemaan suoraan isälle.

Minä olen nainen, äiti, mutta minua pidetään lähes kaikkialla kummallisena. Olen temperamenttinen ja isoääninen.

Semmoiset lapsetkin minulla on, itsepäisiäkin vielä.

Ulkopuoliset luulee, että se menee näin: lapsi leikkii somasti leegopalikoilla ja minä äiti menen siihen yhtäkkiä karjumaan kuin heikkopäinen ja sitten lapsiparka alkaa itkemään ja sitten minä karjun lisää, koska lapsi itkee.

Kukaan ei näe, mitä tapahtuu: lapset alkavat kiukuttelemaan tai riitelemään, eikä mikään hyvä tai kaunis auta, kitnä ja meteli jatkuu, ja hermostun ja alan huutamaan.

Ulos kuuluu minun karjunta ja lapsen itku. Ja minä olen sitten kamala. Niin olen, kun karjun, mutta miksi ne hyvät asiat selivittelyineen, sylityksineen, eivät saa kitinää, riitelyä tai kiukuttelua, parkua loppumaan,

Mulla tietysti isommat lapset, ei mikään 1 v enää.

Kun tulee tarpeeksi useasti torjutuksi, alkaa jo etukäteen torjua muita. On tuiman ja ikävän näköinen vaikkei ole oikeasti sitä..

Mutta tuo isä voisi olla vaikka masentunut, masennukseen kuuluu myös raivokohtaukset.

Ja jos se mies pelottaa, ota asiat puheeksi äidin kanssa. Mutta minä suosittelen edelleen sellaista ystävällistä lähestymistapaa, jossa kyselet, miten isällä j alapsella on alkanut sujua jne. Ja sitten keskustelun edetessä tai toisella kertaa sanot, että sinua hiukan huolettaa, kun isä tuntuu karjuvan aika isosti lapselle, ja lapsi itkee tosi paljon.

Jos töräytät suoraan -kuten täällä on neuvottu- karkoitat nämä ihmiset luoltasi ja saat aikaan isomman sotkun, perheriidan jne mikä sekään ei lapsen etua aja.