Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Diagnosoikaa! Järkkyykö mielenterveys... MIKÄ mulla ON?
19.12.2010 |
Olen aktiivinen ja suhteellisen tasapainoinen sekä itseni tunteva ihminen. olen neljän lapsen äiti, joista nuorin 1 vuotta.
aika väsynyt olen periaatteessa, mutta jaksava ja touhukas. olen mukana monessa ja teen kaikkea. perusluonne mukavuudenhaluinen, mutta määrätietoinen. Korkeakoulututkinto, kotiäitinä nyt ja tosiaan monia rautoja tulessa mm. opintoja, kirjan kirjoittamista, jumppaa joinain iltoina jne. Tunnen saavani voimaa näistä, ja jaksankin kotiäiteyttä näin.
Mutta hämärä puoli:
-Näen joskus harhoja, mm. silmäkulmassa jotain liikettä tai pyyhe liikahtaa oven karmissa jne.
-kuvittelen että joku katsoo kohta ulkoa sisälle ikkunasta ja pelkään, niin että alan tärisemään ja hikoamaan.
-saan yhtäkkiä ahdistustiloja tekemättömistä töistä (tai jostain jonka olen ehkä unohtanut/tehnyt väärin tms.)ja pitää hengitellä välillä syvään, että tokenen.
-Jännitän joskus jopa lähikauppaan menemistä,
-raivostun joskus nollasta sataan hetkessä ihan pienistä.
-olen väsynyt, mutta uniongelmia ja heräilen sekä nään valveunia.
-joskus olen ylen iloinen ja toisinaan masentunut.
Pystyn pääsemään kaikista oireista eroon tahdonvoimalla ja "käyttämällä järkeä", kun tilanteita ilmenee.
harva edes tietää näistä, kun pystyn kontrolloimaan käytöstäni jne.
Mikä mulla on? Tarvinko apua, kun kuitenkin tavallaan pystyn auttamaan itseäni tarpeen vaatiessa.
Kommentit (11)
jotka ovat vielä ns. normaaleja.
Minäkin esimerkiksi näen silmäkulmassani liikettä, ja raivostun toisinaan tosi helposti nollasta sataan. Ja itseänikin jännittää joskus jokin ihan hölmö, pieni asia, kun taas joku isompi asia ei jännitä sitten laisinkaan.
Mä saan "ahdistuskohtauksia" (hermostun ja pulssin nousee ja hengästyttää) jos on yhtäkkiä monta hommaa samanaikaisesti tehtävänä, ja jos niihin liittyy meteliä (esim. lapsi huutaa, pesukone piippaa kun pesuohjelma on juuri valmistunut, mikro piippaa ja televisio möykkää)
mulla on myös jotain ihan yhtäkkisiä omituisia ajatuksia, esim. kesken jonkun ihmisen kanssa keskustelun saattaa päähän pälkähtää jokin ihan hullu ajatus, esim. että mitähän tapahtuisi jos nyt yhtäkkiä läppäisisin tuota ihmistä kasvoihin tai jos vaikka suutelisin häntä (vaikka siis tuohon ihmiseen ei liittyisi mitään seksuaalista vetovoimaa eikä mitään kiintymystäkään eikä mitään vihaa eikä siis yhtään mitään tuntemuksia) en siis tietenkään tee näin, enkä edes pelkää että itsehallinta pettäisi, mutta näitä ajatuksia vaan joskus "tulee jostain".
Koen silti olevani ihan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei vaarallinen tai "hulluutta tarkoittava" oireyhtymä. Liika stressi ja uupumus voi laukaista nuo oireet. Olet ylikuormitettu, ehdottomasti. Sun pitää joustaa vähän, ottaa enemmän aikaa jolloin et tee kerrassaan mitään. Saatat muuten tarvita tilapäisesti lääkitystä (mikä ei olisi vaarallista sekään).
jotka ovat vielä ns. normaaleja. Minäkin esimerkiksi näen silmäkulmassani liikettä, ja raivostun toisinaan tosi helposti nollasta sataan. Ja itseänikin jännittää joskus jokin ihan hölmö, pieni asia, kun taas joku isompi asia ei jännitä sitten laisinkaan. Mä saan "ahdistuskohtauksia" (hermostun ja pulssin nousee ja hengästyttää) jos on yhtäkkiä monta hommaa samanaikaisesti tehtävänä, ja jos niihin liittyy meteliä (esim. lapsi huutaa, pesukone piippaa kun pesuohjelma on juuri valmistunut, mikro piippaa ja televisio möykkää) mulla on myös jotain ihan yhtäkkisiä omituisia ajatuksia, esim. kesken jonkun ihmisen kanssa keskustelun saattaa päähän pälkähtää jokin ihan hullu ajatus, esim. että mitähän tapahtuisi jos nyt yhtäkkiä läppäisisin tuota ihmistä kasvoihin tai jos vaikka suutelisin häntä (vaikka siis tuohon ihmiseen ei liittyisi mitään seksuaalista vetovoimaa eikä mitään kiintymystäkään eikä mitään vihaa eikä siis yhtään mitään tuntemuksia) en siis tietenkään tee näin, enkä edes pelkää että itsehallinta pettäisi, mutta näitä ajatuksia vaan joskus "tulee jostain". Koen silti olevani ihan normaali.
mutta samalla pelottavaa, että "kaikki" me ollaan näin hulluja...?????????????ô
tai sit sulla voi olla jonkinlainen kaksisuuntainen mielialahäiriökin.
On tavallaan sun oma asia, tarvitsetko hoitoa. Mä aikanaan hakeuduin hoitoon koska tajusin että lapset kärsii mun masennuksesta, vihaisuudesta ja itkusuudesta. Enkä voinu käyttää vuosikausia siihen että selviäisin vaan oli käytettävä lääkkeitä jotta pystyisin äitinä olemaan.
jotka ovat vielä ns. normaaleja.
Minäkin esimerkiksi näen silmäkulmassani liikettä, ja raivostun toisinaan tosi helposti nollasta sataan. Ja itseänikin jännittää joskus jokin ihan hölmö, pieni asia, kun taas joku isompi asia ei jännitä sitten laisinkaan.
Mä saan "ahdistuskohtauksia" (hermostun ja pulssin nousee ja hengästyttää) jos on yhtäkkiä monta hommaa samanaikaisesti tehtävänä, ja jos niihin liittyy meteliä (esim. lapsi huutaa, pesukone piippaa kun pesuohjelma on juuri valmistunut, mikro piippaa ja televisio möykkää)
mulla on myös jotain ihan yhtäkkisiä omituisia ajatuksia, esim. kesken jonkun ihmisen kanssa keskustelun saattaa päähän pälkähtää jokin ihan hullu ajatus, esim. että mitähän tapahtuisi jos nyt yhtäkkiä läppäisisin tuota ihmistä kasvoihin tai jos vaikka suutelisin häntä (vaikka siis tuohon ihmiseen ei liittyisi mitään seksuaalista vetovoimaa eikä mitään kiintymystäkään eikä mitään vihaa eikä siis yhtään mitään tuntemuksia) en siis tietenkään tee näin, enkä edes pelkää että itsehallinta pettäisi, mutta näitä ajatuksia vaan joskus "tulee jostain".
Koen silti olevani ihan normaali.
Kehottaisin vähentämään turhaa taustameteliä kotona. Moni stressaa tietämättään pelkästään siksi että radio ja televisio on jatkuvana äänivirtana taustalla. Jatkuva taustahäly on yksi nukahtamis- ja keskittymisvaikeuksien aiheuttaja kouluikäisillä lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastauksista... sain ajattelemisen aihetta ja pohdinkin, olisiko lääkitys tai muu hoito aiheellinen... toisaalta pärjään näin omana itsenäni, mutta mielenkiintoista olisi tietää olisiko elämä mutkattomampaa ja vapaampaa, jos hakisin apua ja esim. lääkitystä.
En ole koskaan syönyt mielialalääkkeitä, joten kynnys lääkitysen aloittamiseen on erittäin korkea.
yleensä läheisetkin huomaa jotain outoa tai on huolissaan. Tai varaa aika terkkaripsykologille. Et sä kauhean masentuneelta vaikuta, koska saat paljon aikaan. Mutta jatkuva väsymys ja voimakkaat ahdistusoireet kertoo kyllä jostain ongelmista. Harha-aistimukset voi liittyä jopa psykoosiin, toki myös liian vähäiseen uneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun kynästä, paitsi elämäntilanne on eri, en siis ole kotiäiti vaan pätkätyöläinen /väikkärintekijä.
Sain oireisiini 3v. sitten Ketipinor 200mg. Se auttoikin hyvin, mutta olen lihonut paljon. Nyt kesällä lääkitystä alettiin vähentämään ja tällä hetkellä menee 100mg. Mielestäni se on liian vähän, olen taas lähes samassa tilassa kuin 3v. sitten - ylienerginen, itseäni ruoskiva ja ahdistun pikku asioista.
Niin ja silloin 3v. sitten diagnoosi oli hypomania.
Mielestäni sun ap kannattaa jutella lääkärin kanssa. Pieni annos sopivaa lääkettä voi helpottaa oloa tosi paljon!
vaan väsynyt. Unettomuus tekee kummia kenelle tahansa joten ole huoletta. Mieti miten saisit unet paremmiksi. Ehkä tarvit alkuun lääkeapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
auttoi, kun aloin säännöllisesti ulkoilemaan ja nukkumaan lyhyitä päiväunia nuorimman lapsen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
unen laatu voi myös välillä olla heikko
mieti kuinka saisit levättyä enemmän?