G: Mitä negatiivista äitiys on tuonut tullessaan?

Joka siis ilmenee täällä netissä. En ollut tajunnut, että naiset haukkuvat toisiaan mistä tahansa lastenhoitoon liittyvästä asiasta.

kuin yhden asian ja se on se ikuinen huoli lapsista. Muutoin elämä on periaatteessa ihan samanlaista kuin ennen lapsia =)

On elämä muuttunut lapsen syntymisen jälkeen ja välillä olen väsynyt ja turhautunut jos lapsen kanssa joutuu "vääntämään" asioista. Silti otan mieluummin vastaan lapsen kiukuttelut ja vastaavat, kuin olisin lapseton.

että en ole pystynyt käymään lenkillä ja jumpassa samaan tahtiin kuin aiemmin. Mulla meni aikani ennen kuin huomasin, että tällä elämäntyylillä en voikaan enää syödä mitä huvittaa, ei pakko katsoa, mitä suuhun menee. Herkuttomuus on siis ainoa "riesa".



Olen koettanut lisätä luonnollista liikuntaa sen minkä vain pystyn. Nykyään mm. kävelen töihin ja töistä kotiin (3,5 km), että saisin vähän enemmän liikuntaa.

etenkin pitkäaikaissairaasta. Diabetes tuli yllättäen. Ei tähän osannut varautua, ei koskaan.

Tosin nyt on vähän jo näkyvissä että ne olisivat hitaasti palaamassa, kun lapset kasvavat.

No vakavasti ottaen, niin ainakin kroonisen väsymyksen. Se tosin johtuu osittain ihan siitäkin, että olen yksin kahden pienen kanssa, eikä ole lainkaan omaa aikaa tai edes sitä yhtä yötä viikossa, kun saisi nukkua. Mutta uskon tämän helpottavan jonakin päivänä, ja se tuo voimia ja kykyä nauttia väsyneinkin silmin tästä vauva-arjesta :).

-ja huoli (ei nyt jatkuva mutta ennen ei ollut huolen häivää ;))

ja huolen lapsesta (en osaa selittää oikein, mietin joskus pärjääkö lapsi elämässään, onko ihan turvassa kun on muualla, pysyy terveenä jne)

turhaa ja liioiteltua, mutta minkäs teet.

tyyliin lahdetaan huomenna reissuun.. lomat on myos sidottu koulujen loma-aikoihin

exä kyllästyi lapsiperhearkeen

TÄÄ AAVEE sivusto!!!



Jollen olisi tullut raskaaksi, en olisi näihin sivuihin törmännyt. Olisin autuaan tietämätön kuinka paljon nuijaa porukkaa onkaan olemassa.

tajuaminen ja sietäminen. Pinna palaa, huudan kuin hullu vaikka rakastan lapsia ja haluan niitä lisääkin. Ja en pysty tsemppaamaan itselleni pidempää pinnaa.

Esim. meillä on ystäväjoukkiomme ensimmäinen lapsi, ja kaikki tuntuvat ajatteleva että nyt kun meillä on lapsi, niin meidät on määrätty olemaan neljän sienän sisällä. Vaikka edelleen voisi hyvin mennä konsertteihin tms.

ja oman ajan puute! On todella ahdistavaa (mulle) olla koko ajan YKSIN eka vauvan, sitten taaperon ja sitten leikki-ikäisen kanssa.

Täältä löytyy 3 alle kouluikäistä. Ja olenm kotiäiti.

mistä sitä viittis ees alottaa, listasta tulis niiiin pitkä. Rakastan kyllä lapsiani, mutta siihen ne positiiviset puolet sitten jääkin.

- jatkuva väsymys ja valvomiset

- jatkuva huolissaan oleminen mm. paljon sairastavista lapsista

- pinnan kiristyminen, äkäisyys, tiukkapipoisuus

- vastuunkantaminen

- oman kunnon heikentyminen

- oman ajan puute

- miehen kanssa kaksin vietetyn ajan puute

- vähentyneet kontaktit entisiin (lapsettomiin) ystäviin

- "uraputken" heikentyminen

ennen harrastin lähinnä tv:n katselua, mikä oli ihan typerä tapa, nyt se jäi pois ja teen kaikkea kivaa lapsen kanssa. Olen motivoituneempi tekemään kaikkea (siivoamaan tms.) kun tiedän että lapseni hyötyy siitä. Itsellänikin jäi turha diplomatia ja hymistely pois, kun ajankäyttö on mietittävä tehokkaammaksi.